Anssin tokotukset

Anssi debytoi tänään tokokehässä TVA Pori ry:n järjestämässä hallikokeessa Noormarkussa. Saldona ykköstulos pisteillä 175. Ikuna ennen ei olla oltu hallissa...

Osasuoritusten pisteet:

1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
2. Paikalla makaaminen 10 (kerroin 3)
3. Seuraaminen kytkettynä 7 (kerroin 2) - ja tätä ei siis oikeasti tapahtunut... sitä suoritusta ei voi kutsua seuraamiseksi, jotain perässäroikkumista se oli... :/
4. Seuraaminen taluttimetta 8 (kerroin 4) - ja samaan tapaan lattiaa haistellen roikkui perässä tässäkin, mutta ihan lopussa skarppaantui sen verran, että sitä loppua saattoi hyvällä mielikuvituksella jo sanoa jopa jonkinlaiseksi seuraamiseksi....
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2) - vissiin olis vähän nopeempi voinut olla...
6. Luoksetulo 9 (kerroin 3) - tässä koira lähti hyvin käskyllä tulemaan, mutta sitten tuli sama käsky toisesta suunnasta kaikuna ja Anssi vähän epäröi siinä matkalla :)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2) - vähän nopeempi pysähdys olis saanut olla...
8. Estehyppy 8 (kerroin 2) - tätä me ollaan harjoiteltu vaan sen verran, että saatais tokon alo-koe läpi ja se meni niinkuin on mennytkin eli Anssi kääntyi hypyn jälkeen ja lähti jo askeleen verran tulemaan takaisin päin esteen ohi, mutta pysähtyi sitten kuitenkin seisomaan.
9. Kokonaisvaikutus 10 (kerroin 1)

Tästä sitten jatketaan avoimeen luokkaan, jahka saadaan Anssi pysymään kaukoissa suht paikoillaan ja luoksetulossa pysähtymään...

Kontinvenytystä :)

Anssi esiintyi tänään Hyvinkäällä saksanpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä luokassa 18-24 kk urokset. Tuomari Dr. Wolfgang Lauber antoi arvosanan G (= hyvä) ja seuraavanlaisen arvostelun:

mittelgross, mittelkräftig, normaler widerrist, gerade rucken kruppe betont geneigt und kurz noch gute vor und unterbrust, oberarm sollte länger sein und schräger liegen, hinten gut gewinkelt, normale front, bei noch gutem nachschub sollte der vortritt freier sein fällt auf die vorhand.

Eli suomeksi:
keskisuuri, keskivoimakas, normaali säkä, suora selkä, lantio korostetun jyrkkä ja lyhyt vielä hyvä etu ja alarinta, olkavarren tulisi olla pidempi ja vinoasentoisempi, takaa hyvin kulmautunut, normaali etuosa, vielä hyvä takatyöntö, etuaskeleen tulisi olla vapaampi, putoaa eteen.

Kaunis poika ja noin puoli metriä pitkä kieli... :D

    

Anssi käyttäytymiskokeessa

Anssi suoritti tänään hyväksytysti SPL Ala-Satakunnan järjestämän käyttäytymis- eli BH-kokeen. :) Tottelevaisuusosuus olisi voinut mennä paremminkin ja ohjaaja olla vähemmän rutinoitunut, mutta hyväksytty tulos on kuitenkin pääasia.

Tottelevaisuudessa kytkettynä seuraaminen oli tosi hyvä, se tuntui ohjaajan suunnastakin vallan mukavalta. Ei ahdistamista, ei ainakaan isompaa edistämistä, ei piippaamista. Täyskäännökset ok, samoin käännökset oikealle ja vasemmalle, vaikka varsinkaan vasurikäännöstä ei olla erityisemmin vielä harjoiteltu. Istumiset pysähdyksissä ok. Arvosana erinomainen.

Vapaana seuraaminen alkoi henkilöryhmällä ja siinä heti Anssi juuttui yhden henkilön housunpunttiin kiinni nenästään... :/ Siis joku haju tuli nenään ja sitä oli pakko mennä nuuskuttamaan. Pelkkä seuraamisen lisäkäsky ei tehonnut, mutta painokas "Anssi" sai äijän havahtumaan. Loppu seuraaminen muuten ok, mutta vasurikäännöksessä tuli koiralla ja ohjaajalla pieni törmäys, eli ei ihan tyylipuhdas käännös. Arvosana hyvä.

Liikkeestä istumisen seuraamisosuus oli tuomarin mukaan tiivis ja tarkkaavainen, käskystä jäi seisomaan, ohjaajan... öh... avusta huolimatta... :) Pysyi kyllä paikallaan seisomassa, kunnes tulin takaisin ja istui kiltisti käskystä perusasentoon. Arvosana puutteellinen.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo alkoi taas tiiviillä ja tarkkaavaisella seuraamisella. Käskystä maahanmeno oli hidas, mutta meni maahan kuitenkin. Ohjaajakin varmisteli taas... :) Luoksetulo nopea, mutta sivulletulo takkusi. Tässä näkyi se ohjaajan tottiskaavion vetäminen rutiinilla, kun Dampun kanssa ei voinut isompia höperehtiä ilman, että piippari lisäsi volyymiä. Nytkin siis kehuin Anssia tottiksessa hyvin hillitysti liikkeiden välillä ja luultavasti se ei luoksetulossa sitten enää oikein tiennyt, että onko mennyt niin kuin pitää vai eikö ole. Lisäkäskyllä ja pikku vinkeillä siirtyi sitten sivulle, vähän epävarmsti kylläkin. Arvosana kuitenkin hyvä.

Paikallaolo häiriön alaisena ok, arvosana erinomainen. Muutaman kerran paikallaolon aikana Anssi kuulemma nuuskaisi maata, mutta ei mitään isompaa.

Kaupunkiosuudessa käveltiin pikku lenkki kylillä ihmisten ihmeteltävänä. Tuomari arvioi koiran suhtautumiset henkilöryhmään, pyöräilijöihin, autoihin, lenkkeilijöihin sekä muihin koiriin. Lisäksi koira jätettiin kaupan seinustalle kytkettynä odottamaan hetkeksi yksin, jolloin häiriökoira meni ohi.

Anssin suoritus kaupunkiosuudessa oli suunnilleen pelkästään valtavan ihanien hajujen nuuskuttelua tienposkessa. :) Ei isommin kiinnittänyt huomiota ihmisiin henkilöryhmän keskellä ollessaan. Nuuskuttelemaan päästyään ei varmaan edes huomannut lenkkeilijää, polkupyörää (eikä kuullut fillarin kelloa), autoja, toista koiraa yms... Yksinään odotteli istuallaan ja seurasi vain katseellaan toisen koiran ohimarssia.

Tästä sitten jatketaan reenejä. :)
    

Keltainen nauha! :)

Harjavallan ryhmänäyttelystä tänään sai Anssi keltaisen nauhan. :) Kotiintuomisina siis tulos AVO-H ja arvostelu:

Good pigmentation. Medium strong & size. Eyes are little bit light. Topline is strong enough. Croup is little bit short. Back angulation is open.

Koiran käyttäytymistä arvioivaan kohtaan oli ruksittu "rodunomainen lähestyttäessä". Tuomarina oli Nebojsa Savicic, Serbia.

Anssi käyttäytyi handlerin mukaan erittäin hyvin, oli rauhallinen, liikkui hyvin, seisoikin ilmeisesti ihan hyvin. Kaikki kopeloinnit sujuivat ongelmitta. Hienosti Anssi selvitti ilmeisesti elämänsä toiseksi viimeisen näyttelyn. :)

Niin kaunis koira <3

Edittiä... Sitä on kai niin sokaistunut Anssin näyttelymenestyksestä (ja siitä että kyseinen rontti siis sittenkin muistuttaa saksanpaimenkoiraa), että meinasi tärkein linkki koko hommassa unohtua... Iso kiitos siis Pialle Anssin esittämisestä!! ...Se olis varmaan Negron vuoro sitten vuoden päästä... vink vink... ;)

     

Tuomio

Anssin viralliset lausunnot lonkka- ja kyynärnivelistä on sitten annettu Kennelliitossa.

Anssilla on hyvin löysät lonkat, mutta ei kuitenkaan nivelrikkoa. Tuomio D/D.

Kyynärnivelissä on kyynärnivelen ulokkeen pinnalla (processus anconaeus) luu-rusto muutoksia, jotka luokitellaan koon perusteella niin, että alle 2mm luokitellaan ykköseksi ja 2-5 mm kokoiset muutokset luokitellaan kakkoseksi. Anssin tapauksessa vasen kyynärnivel arvioitiin olevan 1 ja oikea 2.

Anssi ei siis edelleenkään oireile noista nivelistään. Nyt täytyy pitää poika hoikassa kunnossa ja ruuan mukana annetaan nivelen toimintaa edesauttavia lisäravinteita. Jos jollakin on jotain vinkkejä noista lisäravinteista tai esim. liikunnasta, niin kommentteihin tai sähköpostiin voi laittaa. Tällä hetkellä ruokavaliossa on inkivääriä, ruusunmarjaa ja Nutrolin Senioria. Glukosamiinit sun muut harkinnassa.
    

Jälkireenejä :)

Jälkipellot alkaa olla kunnossa. Anssilla on nyt takana 2 jälkitreeniä pellolla. Ensimmäinen jälki oli viime viikolla, aika lyhyt (ei sataa metriä) ja helppo varustettuna yhdellä kulmalla, tyhjät pätkätkin olivat aika lyhyitä. Se mentiin rutiinilla ja oli selkeästi liian helppo Anssille. Tänään toinen jälki, reilusti pidempi, tyhjät pidempiä ja kolme kulmaakin jäljellä. Anssi menee kuin juna, mutta vähän liian rennosti. Ei kuitenkaan huitele missä sattuu vaan aktiivisesti etsii seuraavia askeleita ja hyvin huolehtii jäljellä pysymisestä. Häntä kylläkin viuhtoo, taitaa olla jäljestäminen piiiiitkän tauon jälkeen kivaa?? :) Jäljen päässä on kummallakin kerralla (kuten myös viime syksyn viimeisillä jäljillä) ollut pieni herkkupalarasia, mutta sen ilmaisu ei vaan suju.

Ohjelmistossa jäljestyspuolella onkin nyt luvassa enemmän haastetta, eli pidempiä jälkiä, reilusti pidempiä tyhjiä, kulmiakin vähän. Josko se jälkeen keskittyminenkin siitä vielä paranisi... Erikseen opetellaan esineiden ilmaisua. Pitänee tuota esineilmaisua ottaa nyt kuuriluontoisesti, jos sekin vaikka siitä alkaisi sujua. Kyllähän Anssi tietysti on nytkin huomannut rasian jäljellä, mutta joko vain pysähtyy ihmettelemään sitä tai sitten vain vilkaisee ja jatkaa matkaa...

Negro on myös aloitellut tutustumista jäljestämisen ihmeelliseen maailmaan... Ruutuja tehty muutaman kerran aina pari ruutua kerralla. Pentu pysyy hyvin ruudussa, käyttää hyvin nenäänsä ja palaa hyvin takaisin tallatulle alueelle, jos nenä eksyy ruudun rajojen ulkopuolelle. Kovin järjestelmällistä ei Negron työskentely ole ja ruutuja jatketaankin vielä jonkin aikaa. Intoa ja ahneutta pennulla tuntuu olevan ruuan etsimiseen maasta. :)
    

"Kuria ja viettiä, niitä sietää miettiä!"

Pääsiäisenä oltiin kera Anssin ja Negron opiskelemassa koiran tottelevaisuuskoulutusta Maria Arfmanin johdolla Säkylässä. Ekan päivän jälkeen Anssin melkein BH-valmis seuraaminen palautui alkuasetelmiin, mutta lauantai-iltana hyvin tehtyjen läksyjen ansiosta sunnuntaina seuraaminen sujui taas. Nyt on keinot takataskussa edistämisen ja ahdistamisen korjaamiseksi. Jääviä liikkeitä ja paikallaoloa reenaillaan nyt.

Negro opetteli lähinnä aktiivissuutta ja kuskin kanssa työskentelyä kentällä.

Sää suosi, vähän liikaakin (toiselta kuskilta melkein kärähti poski ja toiselta niska...) ja viikonloppu oli kaikenkaikkiaan erittäin mukava ja antoisa. Kiitos Marialle!

Anssi läpivalaisussa

Anssi kävi Ventelän studiossa kuvauksessa 15.4. ja ammattitaitoisesta kuvaajasta huolimatta kuvista tuli melkoista suttua... :( Anssi koukkasi alkuun vaa'an kautta ja vaaka sanoi Anssille 34 kg. Tutkimushuoneessa Anssi käyttäytyi hyvin, joten tohtori tuumikin, että Anssille saa varmaan hyvin rauhoitusaineen suoneen, kun on niin rauhallinen. :) Sammuminen tapahtui suunnilleen minuutissa, heräämisessä menikin sitten "hiukan" enemmän aikaa... :D

Itse kuvista Ventelän oma tuomio oli, että molemmat lonkat ovat D ja molemmat kyynärät 2.
Lonkkamaljat saisivat olla kuppimaisemmat, reisiluun pää ei ole lonkkamaljassa ihan niin hyvin kuin pitäisi. Lonkkanivelet ovat kuitenkin siistit, ei nivelrikkoa tms.
Kyynärissä sitten onkin ylimääräistä tavaraa sen verran, että Ventelä arveli kyynärien olevan sitä kakkosta. Kyynärät huolettavat tällä hetkellä siis enemmän, mutta mitään oireita ei Anssilla ole, ei lonkissa eikä kyynärissä. Katsotaan, mitä tuleman pitää ja mitä Kennelliitossa arvioidaan Anssin kuvista... Niillä luilla mennään joka tapauksessa.
    

Ja taas mentiin!

Reenipäivä ja aloitettiin tottisteluilla. Olen Anssilla seuraamisen paikkaa koittanut viime aikoina viilata, mutta se on kyllä nyt aivan selvästi saanut aikaan kaikkea muuta ongelmaa, eikä se paikkakaan ole muuttunut, joten taitaa olla aika hylätä vanha suunnitelma... Anssi oli tänäänkin ihan nollavietissä seuraamisen alkaessa. Meillä tuo paikanviilaaminen on yritetty tehdä ensin perusasennossa ja siitä sitten askeleen parin seuraamisella ja siitä pikkuhiljaa pidempää seuraamista. No, Anssilla ei saalisvietti ole riittänyt, kun en ole vietin nostamiseen erikseen treeneissä keskittynyt. Vietin nostamisesta on nyt vasta tullut parilta sivustakatsojalta kommenttia.

Anssilla ei siis ole mikään superkova saalisvietti, joten liian vietittömässä tilassa ollessaan se ei ole oppinut mitään. Yksikseni en ole seuraamisen paikkaa kovasti treenannut, kun sitä paikkaa ei itse niin hyvin näe. Tänään selvisi myös se, että kun yritän koiran lisäksi keskittyä muiden ihmisten neuvojen kuuntelemiseen ja niiden sisäistämiseen, ei koirakaan ole täysillä mukana toiminnassa. Se sitten on aiheuttanut mm. lievää piippausta. Piipparipelleä en todellakaan halua, joten on pakko muuttaa taktiikkaa.

Tottistelujen jälkeen oli vuorossa purut. Viimekertaiseen verrattuna Anssi oli SUPER! Oli se viime viikko siis jotain niin huonoa... :( Anssi oli viime kerralla jostain syystä sitkeästi vaan jonkinlaisessa saalisvietissä, eikä vietinvaihdot sujuneet puruista nyt puhumattakaan...

Tällä kertaa vietinvaihdot sujuivat hyvin ja Anssi puri hyvin. Anssi tuntuu olevan enemmän puolustuspainotteinen, mutta ei jaksa kovin pitkään toimia puolustusvietissä yhtäjaksoisesti vaan yrittää vaihtaa saaliille. Toisaalta saalisvietissä yrittää kyllä vaihtaa vähän itsekseen puolustukselle...

Illalla otettiin vielä kotipihatottikset itsekseen Sonyn vahtiessa vierestä. Kun kuskin ei tarvitse keskittyä muuhun kuin koiraan ja treeniin, sujuu homma paremmin ja koirakin on paremmin mukana. Taktiikkaa muutin, eikä Anssi sieltä oikeasta seuraamispaikasta kovasti eteenpäin pyrkinyt. Pitää nyt vahvistaa oikeaa paikkaa ja oikeaa suoritusta ja pitää viettitaso sopivana. :)
   

Reeniä taas...

Tänään ensin vähän ohitustreeniä, sitten hyvin pieni tottistelu ja lopuksi purut. Anssi ohittelee ihan hyvin. Tottiksessa otettiin seuraamista ja erityistä huomiota kiinnitin palkkaamiseen ja leikkimiseen. Pakko saada Anssin patukan kanssa karkailu kuriin...

Puruissa otettiin ensin ihan samaa kuin aiemmin: perusasennosta käynnistys ja vietinvaihtoja. Hyvin meni.
Sitten kokeiltiin, meneekö Anssi saalisturhaumaan, jos maalimies menee piiloon. Ei mennyt. Anssilla ei ihan riitä saalisvietti siihen (ainakaan mitenkään opettamatta asiaa), että se haukkuisi maalimiehen esiin piilosta näkemättä tätä. Mutta ei tuosta kuulemma mitään, nyt tiedetään asia ja se on ihan ok.
Lopuksi otettiin muutaman askeleen seuraamista ennen käynnistystä. Eka yritys meni täysin pieleen ohjaajan omituisen hiippailun vuoksi. :D Toisella kertaa mentiin reippaammin, mutta Anssilla oli ensin kontakti väärään suuntaan ja sitten oli koko koira väärään suuntaan. "Pienellä" ojentamisella saatiin koira oikeaan asentoon ja katsekontaktiin, joten siitä käynnistys haukkumaan maalimiestä. Kolmas kerta toden sanoi eli se menikin sitten suht nappiin. :)

Purut olivat normaalia Anssia paria poikkeusta lukuunottamatta.
Yhdessä purussa "tolppa" lipesi taas kriittisellä hetkellä hiukan, jolloin Anssi ei meinannut saada otetta hihasta ollenkaan. En oikein tiedä, miten se tapahtui, mutta ei sitten ollut just hollilla se varsinainen purukohta (kiilamainen osa), kun Anssi yhden lipeämisen jälkeen tarttui hihaan uudelleen. Anssi nappasi sitten kiinni etuhampailla siitä mistä sai. Maalimies yritti saada koiraa korjaamaan otetta, mutta eihän Anssi irroita, jos on kerran kiinni saanut. Eli siinä pysyi etuhampailla, kunnes oli saanut hihan maalimieheltä itselleen. Sitten kyllä irrottikin jo itse, kai se on huono yrittää pitää painavaa hihaa etuhampailla... :)
Ensimmäinen hyppy oli huono. Tarttui kyllä kiinni, mutta jostain syystä (liukastelua lumessa??) ei ihan täydellä otteella. Oikeasta kohtaa hihaa kuitenkin. Toisella hypyllä saatiin hyvä ote. :)

Jos nyt sitten saataisiin VAIN viikon tauko ennen seuraavaa purutreeniä... Vaikka eiköhän ne siitä lisäänny sitä mukaa, kun alkaa kesä lähestyä. :)
    

Reenikausi avattu!

Eilen vihdoin taas purutreeneissä. Ensin vähän tottistelua ja pakko sanoa, että kuski on parin kuukauden loman aikana lentänyt ihan pihalle kaikesta... :/ Mutta eiköhän se siitä jotenkin taas lähde kulkemaan, kun tekee kiltisti kotiläksyt. Palkkaamisessa siis on vähän ongelmia, koira kyllä tekee niin kuin käsketään. :)

Puruissa sitten Anssi oli kai tuon parin kuukauden tauon aikana kerännyt vähän paineita, jotka piti päästä purkamaan... ;) Anssi on myös kuulemma miehistynyt. Johtuisikohan Dampun poismenosta ja Kökön niskan päälle pääsemisestä. Anssi ainakin kotona aika vakuuttavasti esittää olevansa porukan kingi, eikä tuolla puruissakaan mitään epäröintiä ollut. Sivustakatsojien mukaan poika oli hyvinkin tosissaan. :) Vietinvaihdot olivat selkeät, purut hyvät... Samaa määrätietoisuutta ei ollut kuskissa, mutta eiköhän sitä sinne ohjaimiinkin treenaamalla saada.

Negro kävi myös tutustumassa kenttään ja maalimieheen. Toisen koiran treeniä pentu seurasi hyvin tarkkaan isännän sylistä käsin. Maalimies oli Negron mielestä mitä ilmeisimmin ihan ok tyyppi. Jos siis siitä syliin kiipeämisestä, kasvojen ja korvien nuolemisesta ja piiskan narun kanssa leikkimisestä jotain voi päätellä... ;)

Jotta näin... Tältä päivältä on kotiläksyt vielä tekemättä. Ulkona olisi tosi kaunis sää... kaipa siellä joku pikku treeni tulee vedettyä :)
    

Piikitysreissu

Koko elukkalauma käväisi tänään tohtorilla. Kaksi koiraa ja yksi kissa saivat yhteensä 4 piikkiä ja yhden kipulääkekuurin vielä kotiintuomisiksi.

Ensin kävi Miisumus-Kattimus tarkastuksessa. Mitään vikaa ei löytynyt, rokotettiin vaan. Kiitokseksi tuosta Miisu käänsi oitis selkänsä ja kömpi takaisin koppaansa silminnähden närkästyneenä moisesta kohtelusta... :D

Sitten oli vuorossa Kökö. Ensin vaa'alle, tulos 33 kg. Kököllä on jotain allergian aiheuttamaa oireilua ollut jatkuvasti korvissa, välillä varpaissakin, ja nytkin rapsuttelee. Lisäksi selkä kipuilee. Tuon selkävaivan helpottamiseksi on Kökö nyt viikon päivät syönyt ruusunmarjajauhetta ja tavallinen lohiöljykin vaihdettiin Kököllä Nutrolin Senioriksi. Kökö kiipeää nyt autoon reippaammin kuin ennen, mutta selvästi kipeän kohdan löysi lääkärikin tänään selästä. Kotiintuomisiksi nyt tulehduskipulääkekuuri, jonka vaikutusta tarkkaillaan. Tuota selän tilannetta on tarkoitus tutkia ja kuntouttaa nyt muutenkin, ja jos saataisiin kipuilut loppumaan niin sitten voisi jotain kortisonia antaa siihen allergiaoireiluun. Molempia ei yhtä aikaa voi... Nyt seurataan ja tarkkaillaan ja soitetaan fysioterapeutille. :)

Viimeisenä Anssi, jolle eläinlääkärinkin vaaka näytti 35 kiloa... Varmaan sekin vaaka rikki. Ei tuommoinen pieni sylivauvapentu voi painaa 35 kiloa...?? Tutkimushuoneessa Anssi kiipesi heti eläinlääkärin syliin nuolemaan naaman. Tunnustelu ja stetoskoopilla kuuntelu oli vähän hankalaa, kun Anssi yritti pyöriä koko ajan ympäri nähdäkseen lääkärin kädet. Rokottaessa (rabies ja se toinen...) Anssi olisi halunnut syödä piikit... Heltyi lääkäri sentään lopuksi antamaan pienen namin Anssille, kun toinen niin selvästi osoitti olevansa nälkäkuoleman partaalla... :)

Päivällä ennen tuota lääkärikeikkaa käytiin Anssin kanssa lenkillä. Melkein tunti köpöteltiin kylillä ja ihmeteltiin satunnaisia ohi ajavia autoja. Sen lisäksi on tähän asti melkein koko kotonaoloajan on Anssi ollut pihalla. Nyt meillä onkin varmaan aika väsähtänyt "pentukoira"... on ollut rankka päivä. :)
    

Patikointia paisteessa :)

Taitaa olla kevät tulossa. Ihana ilma! Anssin kanssa talsittiin teitä ja metsä-/peltopolkuja puolitoista tuntia. Joissain kohdissa oli lunta polulla parhaimmillaan puolisääreen. Anssi kävi myös pellolla kahlaamassa mahaansa myöten lumessa. :)

Nautiskellaan paisteesta... :)

Jotta missäs se polku nyt sitten meneekään...??

     

Ohitustreeniä!

Tänään käveleksittiin toisten ihmisten ja koirien kanssa sikin sokin siksakkia, ympäri ja ees taas... Ohituksia tuli muihin koiriin läheltä ja kaukaa, edestä ja takaa, sivusuunnasta. Välillä istuttiin ja katseltiin, välillä oltiin taas itse liikkeessä. Anssi toimi muutaman komennuksen jälkeen ihan hyvin. On vaan poika niin intoa täynnä tuolla ihmisten ilmoilla aina, että vaan seuraa-käskyllä sen olisi saanut kulkemaan hihna löysällä. Mutta ei me nyt semmoisia leppoisalla iltakävelyllä... :)

Kökö odotteli kotona, kun olimme Anssin kanssa tuolla kylillä. Sattuneesta syystä ei meidän autoon mene millään kahta koiraa, ellei ota kärryä perään. Koiraboksi autossa on just niin iso kuin sinne saa, mutta auttamattomasti liian pieni kahdelle koiralle. Olihan siinä boksissa väliseinä ja Anssi ja Typy sinne nippa nappa sopivat. Anssi just pääsi kääntymään ympäri siellä, Typy olikin Anssia vähän pienempi. Mutta Kökö on iso ja kankea... Kerran se sinne toiseen boksinpuoliskoon nostettiin ja jouduttiin saman tien nostamaan takaperin pois myös. Ei päässyt Kökö ympäri ei... Kun sais tuon isännän tekemään portin ja väliseinän, niin olisi paremmin tilaa...

Viime päivinä on myös tuntunut ihan hassulta, kun tämä meidän lauma tuntuu hirveän pieneltä... Parannusta tilanteeseen on luvassa reilun viikon päästä. Ehkä tilanteen muuttuessa tuo miesväki saisi sen portinkin tehtyä?? *optimistinen* :)

Tiedä sitten, mitä lauman kokoonpanon muutos taas tuo tullessaan... Anssilla ei ole enää Damppua hillitsemässä itseään, joten tuo meidän Rähinä-Roope yrittää nyt tosissaan pitää herran nuhteessa Kökön lisäksi myös kaikki vieraat ihmiset. Eilen viimeksi Anssi yritti häätää vieraan moottorikelkan pihasta, mutta tyhmä Ilves ei ottanut Anssin haukuista onkeensa, vaan jökötti itsepäisesti pihassa vaan. Tuo on oikeastaan aika hassua sinänsä, että kaikista meidän koirista tähän asti on Anssi ollut ihmisrakkain. Anssi on se, joka eniten halailee, pussailee, viihtyy parhaiten sylissä (juu, edelleen...) ja pitää muutenkin seuraa. Oma lauma on paras ja muut täytyy ilmeisesti Anssin mielestä pitää mahdollisimman kaukana. Sori vaan sukulaiset, naapurit ja muut tutut: meillä on tähänastisista hälytyskelloista nyt se kaikkein kovaäänisin. Mutta onneksi kaikki tietävät, ettei haukkuva koira pure. :)
    

Ja sehän nousi!

Taitaa olla jo liian kylmä (tänäänkin kai koko päivän reippaasti yli 20 astetta pakkasta) Anssin pissiä neljällä tassulla seisten. Tänään vihdoin bongasin Anssin lorottelemassa tanakasti kolmella jalalla. Sen verran hyvin sujui, että kaipa sitä harjoiteltu oli jo aiemminkin... jossain puskan takana piilossa... :) Mutta kyllä sitä kylmää nyt on taas riittänytkin.

Juu, ei meillä tosiaankaan ole tapahtunut mitään muuta mainitsemisen arvoista... Typy tekee juoksua ja haisee kovasti Anssin nenään. Mutta sekin riesa on vasta tekeillä, ei siis ole kunnolla alkanut vielä.

Pari lauantaita purutreenejäkin on missattu. Ensin ilmoitti maalimies, että ei ole treenejä ja siitä viikon päästä oltiin isännän kanssa molemmat lauantai töissä. Seuraava lauantai olisi joulupäivä, mutta ei me ainakaan joulunvietosta mihinkään treeneihin lähdetä...

Että näin...
    

Treeniäkin taas vaihteeksi...

Eilen taas treenit. Puruissa oli kolmen viikon tauko välissä. Itselläni oli perjantaina pikkujouluristeily (aamulaiva) ja kotiin päästyäni oli auto pakattu valmiiksi lähtökuntoon koiria ja lapsia myöten, joten saman tien lähdettiin. Anssia pääsin ensimmäisen kerran moikkaamaan vasta kentällä.

Kyllä se treeni siinä meni... Tottis kangerteli. En ollut miettinyt etukäteen, mitä tottistreenissä teen, Anssilla ei ollutkaan omaa ketjupantaa mukana, treeniliivi uupui ja vuorokauden kestäneistä pikkujoulujuhlista johtuen kuskin pää ei tuntunut olevan ihan kohdillaan. Ja koska kaikki nyt sitten luulee meidän treenanneen vuosisadan krapulassa, niin mitään semmoista ei sentään ollut. Ilmaiseen drinkkiin oikeuttavat lipukkeetkaan eivät omalta kohdaltani menneet kaikki. Kyllä se seuraavan päivän oireilu meni ihan vaan unen puutteen piikkiin. Niin hauskaa oli, että ei sieltä laivan tanssiravintolasta sitten kuitenkaan malttanut ajoissa mennä nukkumaan. Tällä kertaa unta kertyi matkan aikana sentään noin 2,5 tuntia, kun joskus pari vuotta sitten unisaldo vastaavalla reissulla oli reilu puolikas tunti... Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Aprikselle, joka joutui kantojuhtanakin toimimaan... Onneksi taakka ei ollut painavaa. ;)

No juu ja takaisin asiaan... Tottistreeni meni miten meni, purut sen jälkeen paremmin. Anssilla oli viettitaso korkeammalla kuin viimeksi (johtuen tauosta??) ja vietinvaihdot menivät paremmin kuin aiemmin, koska maalimies oli tällä kertaa nopeampi ja sähäkämpi liikkeissään. Anssille ei laiska ja hidas molari sovi... jos maalimies hidastelee, ehtii Anssi tehdä vaikka mitä omiaan. Puruotteet kunnossa ja siitä tuli nyt juteltuakin treenin jälkeen. Anssille kun ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään puruotteen parantamiseksi. Se puree täydellä otteella ja kovaa, ja kunnon otteen saatuaan (yleensä ensimmäisellä yrityksellä) se ei korjaile otettaan tai muutenkaan mutusta hihaa. Itse asiassa eilen viimeisessä purussa Anssi iski kiinni niin syvällä otteella, että suupielistä huulet olivat kovalla koetuksella ja aivan kireät. Autolla istuttiin sitten hiha suussa ensin seuraavan koiran koko treenin ajan ja sitten vieläkin vähän ennen kuin sain Anssin irrottamaan otteensa. Ja kertaakaan ei ote muuttunut.

Anssi on toistaiseksi ainakin irrottanut treenissä hihasta hyvin. Autolla sitten taas en ole viitsinyt alkaa sitä isompia komentelemaan, koska muutenkin Anssi ottaa minusta paineita ja on vakaasti sitä mieltä, että minusta on noissa puruhommissa vaan harmia ja lopetan kaiken hauskan kesken jne... "Hyvät" ohjeet sain kyllä, miten toimin treenin päätteeksi. Autolla siis ensin annan Anssin istua hiha suussa jonkin aikaa, sitten nätisti pyydän irrottamaan ja kun se irrottaa, niin sitten vielä ollaan ihan rauhassa ennen kuin aletaan siirtää hihaa minnekään... Joo-o, kaipa se toimisi, mutta meidän kohdalla tuo tyssää nätisti pyytämisen jälkeiseen kun-sanaan... Ei irrota ei. Ainoat keinot ovat komentaa irrottamaan sillä tyylillä, että muita vaihtoehtoja ei ole tai iskeä vesikuppi nenän alle. Ja tuota jälkimmäistä meillä käytetään, kun tuppaa Anssia melkoisesti janottamaan nuo treenit. :) Tällä kertaa vaan oli oma vesikuppikin jäänyt matkasta, joten sitä piti etsiskellä muualta ja se otti oman aikansa.

Tämä sunnuntai on mennyt lähes kokonaan kotona ollessa. Semmoisen melkein 13 tunnin yöunen jälkeen on pääkin tuntunut taas suunnilleen omalta. Ihan rauhassa on otettu kuitenkin, ilman sen suurempia huhkimisia. Koirat ulkoilivat suunnilleen koko päivän rennosti pihassa ja illalla käytiin lasten kanssa luistelemassa.

Lopuksi vielä etukäteen kaikille lukijoille hyvää itsenäisyyspäivää!
    

Lomailua puruista Anssilla...

Anssilla oli eilen lomaa puruista. Viime viikon treeni kuitenkin jäi kirjoittelematta tänne blogiin, joten laitetaan siitä nyt jotain...

Eli 13.11. on ollut edellinen purutreeni. Anssi aloitti taas perusasennosta katsekontaktin jälkeen käynnistyksellä. Eka puru oli huono, sai huonon otteen, mutta etuhampaillaankin kuulemma piti tiukasti kiinni. Ei siis löysä ote edes tuolla tavoin epäonnistuneena. Olisikohan tullut taas tuossa purussa arviointivirhe tai jotain, koska oli ensimmäisen kerran treeneissä lunta maassa. Siinähän liukastelee hyvin helposti ja tulee lipsumisia. Myöhemmät purut taas hyviä.

Anssi vaan on alkanut hötkyillä hiha suussa istuessaan. Tiedä sitten, mistä oikeastaan ottaa paineita, mutta ei malta istua rauhassa kuin hetken ja sitten taas venkoilee jonnekin suuntaan. Pitäisi näyttää kunnolla, että siinä istutaan eikä vähdätä, mutta kun kuskin voimat tuntuu hupenevan jo tolppana ollessa, niin... Anssissa on voimaa kuin pienessä kylässä!

Vähän vietinvaihtoja otettiin ja haukkua pitäisi nyt alkaa säätää niin, että koira lakkaa pyrkimästä eteenpäin haukkuessaan. Ja entistä parempaa haukkua haetaan koko ajan...

Näin Anssilla. Typy on treenaillut muutaman kerran kasvattajan kera, mutta niistä en tiedä, kun en ole paikalla juurikaan ollut.

Talvikin tuli. Eikä tällä hetkellä styroksit loista tuolla pihalla. Muutenkin on Anssilla (ja tietysti muillakin koirilla) ollut hirven luiden kanssa ihan mukavasti askartelemista, joten alkaisikohan kohta olla Anssinkin suolisto styroksi-vapaata? Tänään aamusella oltiin pihalla koko porukka yhtä aikaa, kaikki lapset ja koirat sekaisin. Tuli siinä koirilla jotain pientä, ja lopuksi vähän isompaakin sanomista toisilleen... Anssi ja Damm ottivat yhteen, Typy ja Kökö ottivat yhteen, sitten vähän riitaa Anssilla ja Typyllä... Kaikki muut taisivat ikään kuin tapella keskenään, paitsi eivät Damm ja Kökö toistensa kanssa, muiden kanssa kyllä. Iltapäivällä Dammin ja Anssin kanssa lenkillä ollessani ei sitten kuulunut koko lenkin aikana yhtään ärinää. Oliskohan pojilla ollut jo päivän kiintiö täynnä, vai puhdistikohan aamun rähinä ilmaa vähän enemmänkin? Tiedä häntä... :)

Palaillaan taas...
    

Reeniä vaan...

Purutreenipäivä taas tänään... :) Ensin otettiin kylläkin hiukan tottista. Istuminen on meillä nyt ollut tauolla ja olen alkanut palautella Anssin mieliin maahanmenoa. Tänään nousi vietti kentälle saapumisessa vähän turhan paljon ja sen vuoksi seuraamisessa oli havaittavissa pientä hötkyilyä ja häsläämistä. Seuraamisesta maahanmenossa Anssi pyrkii siinäkin vähän vinoon. Otetaan nyt edelleen jonkin aikaa maahanmeno makupalalla ohjaamalla ja hyvästä suorituksesta palkkaus sillä makupalalla. Työjärjestys tässä(kin) asiassa meillä menee niin, että tekniikka kuntoon ihan rauhallisessa tahdissa, ja kun se osataan, niin sitten aletaan tehdä vietikkäämpää ja nopeampaa suoritusta.

Puruissa otettiin käyttöön ihan uusi hiha. Hyvä treeni Anssilla pääpiirteissään hihan uudenkarheudesta huolimatta... :)

Vähän vietinvaihtoa otettiin ja kyllä Anssi selvästi vaihtaa viettiä. Pari hyppyä myös, joista ensimmäinen meni ensin pieleen, eikä saanut kunnon otetta vaan joutui korjaamaan. Luultavasti tuo hypyn epäonnistuminen johtui siitä, että aiemmin olen hypyissä hieman jarruttanut Anssin menoa liinasta ja loppuun asti roikkunut siellä liinassa kiinni. Ja tämä ihan vaan siksi, että ei oltu maalimiehen kanssa isommin keskusteltu siitä, että Anssia ei kannata päästää vapaaksi hihan kanssa. Nyt on asia sovittu maalimiehen kanssa, joten uskalsin päästää Anssin ihan vapaasti hyppyyn ja kaipa siinä joku arviointivirhe koiralle tuli, kun ei tullutkaan jarrutusta liinasta. Myöhemmin otettiin toinen hyppy ja se meni hyvin.

Anssi sai kehuja hyvästä kyvystään rauhoittua, kun mitään ei tapahdu. Vaikka toimiessaan Anssi on erittäin aktiivinen, se esimerkiksi irrotuksen jälkeen istuu hiljaa paikallaan hihan ollessa sen edessä maassa. Edellisen treenin jäljiltä Anssi osasi myös jo ihan itse alkaa hakea kontaktia ohjaajaan saadakseen luvan jatkaa. Mutta tuon ajan, ennen luvan saamista, Anssi siis istuu rauhassa ja tosiaankin on hiljaa ilman mitään piippailuja. :)

Tästä on taas hyvä jatkaa...
    

Tottista ja jälkeä

Tänään pikainen tottistelu vaihteeksi asiantuntevien silmien alla. Kyllä se seuraaminen ja istuminen siitä alkavat sujua. Neuvoja saatiin taas ja päätin nyt jättää istumisen hetkeksi tauolle. Otetaan välillä katsekontaktin vahvistamista ja maahanmenoa. Josko päästäisiin tekemään kunnolla paikallaoloakin lähiaikoina...

Tottiksessa ei nyt palkattu patukalla kuin kerran lopussa. Saatuaan patukan Anssi ei siitä sitten taas irrottanutkaan. Enkä viitsinyt sitä käskeäkään irrottamaan, kun meillä on pientä ongelmanpoikasta ollut patukkaleikeissä siinä, että Anssi ei tuo minulle sitä patukkaa. Eli en nyt sitten viitsi enempää lisätä vettä myllyyn ja ottaa patukkaa väkisin, kun muutenkin Anssi taitaa olla sitä mieltä, että jos sen minulle tuo, niin sen menettää varmasti. Odoteltiin sitten auton luona melkoisen kauan... ja lopulta minun oli sitten käskettävä Anssi irrottamaan kuitenkin. Patukka pysyi paljon paremmin suussa kuin hiha eilen, eihän patukka paina niin paljon eikä sen pitäminen vaadi niin paljon voimaa koiralta. Aikani kuluksi kuvailin Anssia kännykällä:

Yks piän söpöläinen <3

Kentältä palatessa tehtiin matkan varrella jäljet Anssille ja Typylle. Ei vanhennettu jälkiä juurikaan, vaan ajettiin lähes tuoreeltaan. Typyllä oli jotain ongelmia matkassa mukana, mutta pääsi kunnialla loppuun saakka. Anssi jäljesti muuten hyvin, mutta välillä tyhjillä esiintyi sitä touhottamista taas ja sivustakatsojan mukaan kerran nenä nousi hieman tavallista ylemmäs. Mutta ei siis paha ollenkaan! Jäljet olivat pikatien vieressä, jälkien suunta tieltä pois päin ja Anssi oli jäljestäessä kuin ei näkisi tai kuulisikaan mitään autoja missään.

Eikä vieläkään loppukipon ilmaisua... Mutta kipossa olleista herkuista huolimatta Anssi ei ilmeisesti oikein malttaisikaan pysähtyä kipolle vaan jatkaisi jäljestystä. Pitänee tehdä vaan vieläkin pidempiä jälkiä, kun poika niistä niin innostunut on. :)
    

Anssiko iso??

On kuulemma Anssi saanut vähän lihaa luiden päälle. Leveyttä lisää joo... Mutta että iso?? Niin väitettiin tänään, mutta en taida uskoa... :)

Tänään oli purut taas. Koira ensin perusasentoon kentälle, mikä oli aikas hankalaa... Anssihan oli menossa vaan koko ajan, ei meinannut millään malttaa istua. Istui vihdoin ja siitä sitten ohjaajan käynnistyksellä lähdettiin. Hyvin käynnistyi. :) Purut hyvät ja ote ainakin omasta mielestä täysi. Ei vilku maisemat mistään raosta... Hieman muuttui Anssi epävarmaksi, kun maalimies meni piiloon ja hävisi näkyvistä. Mutta eiköhän tuo muutamasta kerrasta opi, että aktiivisesti kannattaa pyrkiä etsimään silti, vaikka äijä piiloon meneekin. Kyllä se sieltä jostain kumminkin esiin putkahtaa hetken päästä eikä häviä kokonaan. Lopuksi autolla istuttiin ja odotettiin tovi jos toinenkin... Vaikutti siltä, että oli hiha päässyt kasvamaan kiinni Anssin kitaan. Ei irrottanut, ei... piti vaan hihaa sitkeästi. Lopulta sentään päästi irti...

Ennen puruja otettiin pieni pätkä tottista. Seuraamista ja pysähtymistä. Aika hyvä, mutta parannettavaa on vieläkin. Olen ottanut nakkipalkalla tuota pysähtymisen istumista ja asento on suoristunut sillä. Patukalla nyt taas tuntui vietti nousevan heti hieman liiaksi. Pitää nyt ottaa nakkipalkkaa vielä ja panostaa katsekontaktiinkin enemmän.