perjantai 24. joulukuuta 2010

Kaikille kurkkaajille...

torstai 23. joulukuuta 2010

Ja sehän nousi!

Taitaa olla jo liian kylmä (tänäänkin kai koko päivän reippaasti yli 20 astetta pakkasta) Anssin pissiä neljällä tassulla seisten. Tänään vihdoin bongasin Anssin lorottelemassa tanakasti kolmella jalalla. Sen verran hyvin sujui, että kaipa sitä harjoiteltu oli jo aiemminkin... jossain puskan takana piilossa... :) Mutta kyllä sitä kylmää nyt on taas riittänytkin.

Juu, ei meillä tosiaankaan ole tapahtunut mitään muuta mainitsemisen arvoista... Typy tekee juoksua ja haisee kovasti Anssin nenään. Mutta sekin riesa on vasta tekeillä, ei siis ole kunnolla alkanut vielä.

Pari lauantaita purutreenejäkin on missattu. Ensin ilmoitti maalimies, että ei ole treenejä ja siitä viikon päästä oltiin isännän kanssa molemmat lauantai töissä. Seuraava lauantai olisi joulupäivä, mutta ei me ainakaan joulunvietosta mihinkään treeneihin lähdetä...

Että näin...
    

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Treeniäkin taas vaihteeksi...

Eilen taas treenit. Puruissa oli kolmen viikon tauko välissä. Itselläni oli perjantaina pikkujouluristeily (aamulaiva) ja kotiin päästyäni oli auto pakattu valmiiksi lähtökuntoon koiria ja lapsia myöten, joten saman tien lähdettiin. Anssia pääsin ensimmäisen kerran moikkaamaan vasta kentällä.

Kyllä se treeni siinä meni... Tottis kangerteli. En ollut miettinyt etukäteen, mitä tottistreenissä teen, Anssilla ei ollutkaan omaa ketjupantaa mukana, treeniliivi uupui ja vuorokauden kestäneistä pikkujoulujuhlista johtuen kuskin pää ei tuntunut olevan ihan kohdillaan. Ja koska kaikki nyt sitten luulee meidän treenanneen vuosisadan krapulassa, niin mitään semmoista ei sentään ollut. Ilmaiseen drinkkiin oikeuttavat lipukkeetkaan eivät omalta kohdaltani menneet kaikki. Kyllä se seuraavan päivän oireilu meni ihan vaan unen puutteen piikkiin. Niin hauskaa oli, että ei sieltä laivan tanssiravintolasta sitten kuitenkaan malttanut ajoissa mennä nukkumaan. Tällä kertaa unta kertyi matkan aikana sentään noin 2,5 tuntia, kun joskus pari vuotta sitten unisaldo vastaavalla reissulla oli reilu puolikas tunti... Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Aprikselle, joka joutui kantojuhtanakin toimimaan... Onneksi taakka ei ollut painavaa. ;)

No juu ja takaisin asiaan... Tottistreeni meni miten meni, purut sen jälkeen paremmin. Anssilla oli viettitaso korkeammalla kuin viimeksi (johtuen tauosta??) ja vietinvaihdot menivät paremmin kuin aiemmin, koska maalimies oli tällä kertaa nopeampi ja sähäkämpi liikkeissään. Anssille ei laiska ja hidas molari sovi... jos maalimies hidastelee, ehtii Anssi tehdä vaikka mitä omiaan. Puruotteet kunnossa ja siitä tuli nyt juteltuakin treenin jälkeen. Anssille kun ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään puruotteen parantamiseksi. Se puree täydellä otteella ja kovaa, ja kunnon otteen saatuaan (yleensä ensimmäisellä yrityksellä) se ei korjaile otettaan tai muutenkaan mutusta hihaa. Itse asiassa eilen viimeisessä purussa Anssi iski kiinni niin syvällä otteella, että suupielistä huulet olivat kovalla koetuksella ja aivan kireät. Autolla istuttiin sitten hiha suussa ensin seuraavan koiran koko treenin ajan ja sitten vieläkin vähän ennen kuin sain Anssin irrottamaan otteensa. Ja kertaakaan ei ote muuttunut.

Anssi on toistaiseksi ainakin irrottanut treenissä hihasta hyvin. Autolla sitten taas en ole viitsinyt alkaa sitä isompia komentelemaan, koska muutenkin Anssi ottaa minusta paineita ja on vakaasti sitä mieltä, että minusta on noissa puruhommissa vaan harmia ja lopetan kaiken hauskan kesken jne... "Hyvät" ohjeet sain kyllä, miten toimin treenin päätteeksi. Autolla siis ensin annan Anssin istua hiha suussa jonkin aikaa, sitten nätisti pyydän irrottamaan ja kun se irrottaa, niin sitten vielä ollaan ihan rauhassa ennen kuin aletaan siirtää hihaa minnekään... Joo-o, kaipa se toimisi, mutta meidän kohdalla tuo tyssää nätisti pyytämisen jälkeiseen kun-sanaan... Ei irrota ei. Ainoat keinot ovat komentaa irrottamaan sillä tyylillä, että muita vaihtoehtoja ei ole tai iskeä vesikuppi nenän alle. Ja tuota jälkimmäistä meillä käytetään, kun tuppaa Anssia melkoisesti janottamaan nuo treenit. :) Tällä kertaa vaan oli oma vesikuppikin jäänyt matkasta, joten sitä piti etsiskellä muualta ja se otti oman aikansa.

Tämä sunnuntai on mennyt lähes kokonaan kotona ollessa. Semmoisen melkein 13 tunnin yöunen jälkeen on pääkin tuntunut taas suunnilleen omalta. Ihan rauhassa on otettu kuitenkin, ilman sen suurempia huhkimisia. Koirat ulkoilivat suunnilleen koko päivän rennosti pihassa ja illalla käytiin lasten kanssa luistelemassa.

Lopuksi vielä etukäteen kaikille lukijoille hyvää itsenäisyyspäivää!
    

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Lomailua puruista Anssilla...

Anssilla oli eilen lomaa puruista. Viime viikon treeni kuitenkin jäi kirjoittelematta tänne blogiin, joten laitetaan siitä nyt jotain...

Eli 13.11. on ollut edellinen purutreeni. Anssi aloitti taas perusasennosta katsekontaktin jälkeen käynnistyksellä. Eka puru oli huono, sai huonon otteen, mutta etuhampaillaankin kuulemma piti tiukasti kiinni. Ei siis löysä ote edes tuolla tavoin epäonnistuneena. Olisikohan tullut taas tuossa purussa arviointivirhe tai jotain, koska oli ensimmäisen kerran treeneissä lunta maassa. Siinähän liukastelee hyvin helposti ja tulee lipsumisia. Myöhemmät purut taas hyviä.

Anssi vaan on alkanut hötkyillä hiha suussa istuessaan. Tiedä sitten, mistä oikeastaan ottaa paineita, mutta ei malta istua rauhassa kuin hetken ja sitten taas venkoilee jonnekin suuntaan. Pitäisi näyttää kunnolla, että siinä istutaan eikä vähdätä, mutta kun kuskin voimat tuntuu hupenevan jo tolppana ollessa, niin... Anssissa on voimaa kuin pienessä kylässä!

Vähän vietinvaihtoja otettiin ja haukkua pitäisi nyt alkaa säätää niin, että koira lakkaa pyrkimästä eteenpäin haukkuessaan. Ja entistä parempaa haukkua haetaan koko ajan...

Näin Anssilla. Typy on treenaillut muutaman kerran kasvattajan kera, mutta niistä en tiedä, kun en ole paikalla juurikaan ollut.

Talvikin tuli. Eikä tällä hetkellä styroksit loista tuolla pihalla. Muutenkin on Anssilla (ja tietysti muillakin koirilla) ollut hirven luiden kanssa ihan mukavasti askartelemista, joten alkaisikohan kohta olla Anssinkin suolisto styroksi-vapaata? Tänään aamusella oltiin pihalla koko porukka yhtä aikaa, kaikki lapset ja koirat sekaisin. Tuli siinä koirilla jotain pientä, ja lopuksi vähän isompaakin sanomista toisilleen... Anssi ja Damm ottivat yhteen, Typy ja Kökö ottivat yhteen, sitten vähän riitaa Anssilla ja Typyllä... Kaikki muut taisivat ikään kuin tapella keskenään, paitsi eivät Damm ja Kökö toistensa kanssa, muiden kanssa kyllä. Iltapäivällä Dammin ja Anssin kanssa lenkillä ollessani ei sitten kuulunut koko lenkin aikana yhtään ärinää. Oliskohan pojilla ollut jo päivän kiintiö täynnä, vai puhdistikohan aamun rähinä ilmaa vähän enemmänkin? Tiedä häntä... :)

Palaillaan taas...
    

maanantai 8. marraskuuta 2010

Typystä otettiin kauniita kuvia...

... tänään Ventelällä. Lonkat tällä hetkellä suunnilleen A/B, kyynärät ihan priimaa, selästä tai mistään muustakaan ei moitteen sanaa. Vaakaan meno oli ollut vähän hankalaa, kun Typy oli moisen hökötyksen (koirien vaakahan on semmoinen simppeli muutaman sentin paksuinen levy lattialla, jonka päälle pitäisi mennä ja pysyä paikoillaan) nähdessään vakaasti päättänyt, että hän ei siihen kipua. Isäntä oli houkutellut ja maanitellut, Typy sitten taas painanut jarrua entistä kovemmin. Lopulta oli isännän nostovarsien avulla yksinkertaisesti nostettu koira vaakaan, tuloksena 24 kiloa.

Mörköikä tuolla neidillä on selvästi. Turkkikin alkaa näyttää lähtemisen merkkejä, joten juoksu sieltä kai on tuloillaan. Ikää neidillä kohta 8 kk, joten kaipa sen juoksun kohta kuuluukin tulla. Anssin pikkuinen pää menee varmasti sekaisin moisesta juoksentelusta, vaikka ei Anssi edelleenkään ole kovin selvästi osoittanut olevansa mies... Josko Typyn juoksun myötä alkaisi se koipikin nousta!??

Edittiä vielä... Anssi kotovaakalla 30,8 kiloa ja ikää siis vähän vajaa 14 kk. Iso??
  

lauantai 6. marraskuuta 2010

Reeniä vaan...

Purutreenipäivä taas tänään... :) Ensin otettiin kylläkin hiukan tottista. Istuminen on meillä nyt ollut tauolla ja olen alkanut palautella Anssin mieliin maahanmenoa. Tänään nousi vietti kentälle saapumisessa vähän turhan paljon ja sen vuoksi seuraamisessa oli havaittavissa pientä hötkyilyä ja häsläämistä. Seuraamisesta maahanmenossa Anssi pyrkii siinäkin vähän vinoon. Otetaan nyt edelleen jonkin aikaa maahanmeno makupalalla ohjaamalla ja hyvästä suorituksesta palkkaus sillä makupalalla. Työjärjestys tässä(kin) asiassa meillä menee niin, että tekniikka kuntoon ihan rauhallisessa tahdissa, ja kun se osataan, niin sitten aletaan tehdä vietikkäämpää ja nopeampaa suoritusta.

Puruissa otettiin käyttöön ihan uusi hiha. Hyvä treeni Anssilla pääpiirteissään hihan uudenkarheudesta huolimatta... :)

Vähän vietinvaihtoa otettiin ja kyllä Anssi selvästi vaihtaa viettiä. Pari hyppyä myös, joista ensimmäinen meni ensin pieleen, eikä saanut kunnon otetta vaan joutui korjaamaan. Luultavasti tuo hypyn epäonnistuminen johtui siitä, että aiemmin olen hypyissä hieman jarruttanut Anssin menoa liinasta ja loppuun asti roikkunut siellä liinassa kiinni. Ja tämä ihan vaan siksi, että ei oltu maalimiehen kanssa isommin keskusteltu siitä, että Anssia ei kannata päästää vapaaksi hihan kanssa. Nyt on asia sovittu maalimiehen kanssa, joten uskalsin päästää Anssin ihan vapaasti hyppyyn ja kaipa siinä joku arviointivirhe koiralle tuli, kun ei tullutkaan jarrutusta liinasta. Myöhemmin otettiin toinen hyppy ja se meni hyvin.

Anssi sai kehuja hyvästä kyvystään rauhoittua, kun mitään ei tapahdu. Vaikka toimiessaan Anssi on erittäin aktiivinen, se esimerkiksi irrotuksen jälkeen istuu hiljaa paikallaan hihan ollessa sen edessä maassa. Edellisen treenin jäljiltä Anssi osasi myös jo ihan itse alkaa hakea kontaktia ohjaajaan saadakseen luvan jatkaa. Mutta tuon ajan, ennen luvan saamista, Anssi siis istuu rauhassa ja tosiaankin on hiljaa ilman mitään piippailuja. :)

Tästä on taas hyvä jatkaa...
    

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tottista ja jälkeä

Tänään pikainen tottistelu vaihteeksi asiantuntevien silmien alla. Kyllä se seuraaminen ja istuminen siitä alkavat sujua. Neuvoja saatiin taas ja päätin nyt jättää istumisen hetkeksi tauolle. Otetaan välillä katsekontaktin vahvistamista ja maahanmenoa. Josko päästäisiin tekemään kunnolla paikallaoloakin lähiaikoina...

Tottiksessa ei nyt palkattu patukalla kuin kerran lopussa. Saatuaan patukan Anssi ei siitä sitten taas irrottanutkaan. Enkä viitsinyt sitä käskeäkään irrottamaan, kun meillä on pientä ongelmanpoikasta ollut patukkaleikeissä siinä, että Anssi ei tuo minulle sitä patukkaa. Eli en nyt sitten viitsi enempää lisätä vettä myllyyn ja ottaa patukkaa väkisin, kun muutenkin Anssi taitaa olla sitä mieltä, että jos sen minulle tuo, niin sen menettää varmasti. Odoteltiin sitten auton luona melkoisen kauan... ja lopulta minun oli sitten käskettävä Anssi irrottamaan kuitenkin. Patukka pysyi paljon paremmin suussa kuin hiha eilen, eihän patukka paina niin paljon eikä sen pitäminen vaadi niin paljon voimaa koiralta. Aikani kuluksi kuvailin Anssia kännykällä:
Yks piän söpöläinen <3

Kentältä palatessa tehtiin matkan varrella jäljet Anssille ja Typylle. Ei vanhennettu jälkiä juurikaan, vaan ajettiin lähes tuoreeltaan. Typyllä oli jotain ongelmia matkassa mukana, mutta pääsi kunnialla loppuun saakka. Anssi jäljesti muuten hyvin, mutta välillä tyhjillä esiintyi sitä touhottamista taas ja sivustakatsojan mukaan kerran nenä nousi hieman tavallista ylemmäs. Mutta ei siis paha ollenkaan! Jäljet olivat pikatien vieressä, jälkien suunta tieltä pois päin ja Anssi oli jäljestäessä kuin ei näkisi tai kuulisikaan mitään autoja missään.

Eikä vieläkään loppukipon ilmaisua... Mutta kipossa olleista herkuista huolimatta Anssi ei ilmeisesti oikein malttaisikaan pysähtyä kipolle vaan jatkaisi jäljestystä. Pitänee tehdä vaan vieläkin pidempiä jälkiä, kun poika niistä niin innostunut on. :)
    

lauantai 30. lokakuuta 2010

Anssiko iso??

On kuulemma Anssi saanut vähän lihaa luiden päälle. Leveyttä lisää joo... Mutta että iso?? Niin väitettiin tänään, mutta en taida uskoa... :)

Tänään oli purut taas. Koira ensin perusasentoon kentälle, mikä oli aikas hankalaa... Anssihan oli menossa vaan koko ajan, ei meinannut millään malttaa istua. Istui vihdoin ja siitä sitten ohjaajan käynnistyksellä lähdettiin. Hyvin käynnistyi. :) Purut hyvät ja ote ainakin omasta mielestä täysi. Ei vilku maisemat mistään raosta... Hieman muuttui Anssi epävarmaksi, kun maalimies meni piiloon ja hävisi näkyvistä. Mutta eiköhän tuo muutamasta kerrasta opi, että aktiivisesti kannattaa pyrkiä etsimään silti, vaikka äijä piiloon meneekin. Kyllä se sieltä jostain kumminkin esiin putkahtaa hetken päästä eikä häviä kokonaan. Lopuksi autolla istuttiin ja odotettiin tovi jos toinenkin... Vaikutti siltä, että oli hiha päässyt kasvamaan kiinni Anssin kitaan. Ei irrottanut, ei... piti vaan hihaa sitkeästi. Lopulta sentään päästi irti...

Ennen puruja otettiin pieni pätkä tottista. Seuraamista ja pysähtymistä. Aika hyvä, mutta parannettavaa on vieläkin. Olen ottanut nakkipalkalla tuota pysähtymisen istumista ja asento on suoristunut sillä. Patukalla nyt taas tuntui vietti nousevan heti hieman liiaksi. Pitää nyt ottaa nakkipalkkaa vielä ja panostaa katsekontaktiinkin enemmän.
    

tiistai 26. lokakuuta 2010

Tänään parempi!

Anssin täytyy ilmeisesti saada päästellä isoimpia höyryjä ulos ennen jäljestystä. Tai sitte se vaikutti asiaan, että oltiin tänään toisen kerran peräkkäisinä päivinä jäljellä. Joka tapauksessa tänään jälki sujui selvästi eilistä paremmin.

Kävin taas ensin tekemässä jäljen ja tulin sitten käymään kotona. Nappasin Anssin ja Dampun mukaani ja mentiin metsään juoksentelemaan. Vajaan puolisen tuntia koirat siellä painoivat pitkin maita ja mantuja, sitten jatkettiin pellolle. Jälki oli taas pitkä, kaaren muotoinen, vaihtelevasti tyhjiä pätkiä ja päässä rasiassa nakinpaloja. Anssi touhotti vain alussa, sitten keskittyi jälkeen todella hyvin, ajoi tyhjät tarkkaavaisesti ja rauhallisesti, eikä edes huomannut autoja, rekkoja tai mitä siinä viereisellä tiellä nyt kulkikaan. Rasiaa ei vieläkään ilmaissut oma-aloitteisesti, mutta nyt ei vaatinut enää suullista käskyä maahanmenoon. Jäljen lopussa Anssi pysähtyi tutkimaan rasiaa ja menin sen vierelle sitä ihmettelemään. Siinä sitten katseltiin hetken toisiamme kysyvänä, että "mitäs nyt pitäisi tehdä?" ja Anssi toimi sitten ensimmäisenä ja meni maahan. Hyvä hyvä!!

Metsässä juoksennellessa mietin taas, että mikä rooli tuolla Anssilla tässä meidän laumassa oikein mahtaa olla... Damm on koirista vanhin, uros, kastroitu tosin. Anssi on päälle vuoden, mutta jostain meidän laumasta se kaiketi ottaa sen verran painetta, että ei edelleenkään merkkaile. Kinttu ei nouse, eikä nelinkontinkaan ole tarvis lorotella hajumerkkejä joka paikkaan.

Ja tuolla metsässä sitten Anssi tuntuu huolehtivan Dampusta. Se seilaa minun ja Dampun välillä ja pitää tarkkaan huolen, että molemmat pysyvät näkyvissä. Damm on aina ollut sellainen, että se menee vähän turhankin kauas minusta. Se saattaa ollaa näkymättömissä pitkiäkin aikoja ennen kuin huomaa tulla tarkistamaan, missä muut menevät. Joskus muinoin Turussa Damm lähti pellolta tois pualt jokkee rusakon perään, pinkoi jäätyneen Aurajoen yli ja jatkoi Ylioppilaskylään... Aikani odottelin, ja tulihan se sieltä viimein... :)

Anssi pitää paremmin huolen, että siltä ei pääse kukaan hukkumaan. Dampun kintereillä se metsässä juoksee, ikään kuin varmistaakseen, että Damm ei pääse häviämään näkyvistä. Koko ajan Anssi vilkuilee tarkkaan, missä minä menen. Joskus käy niin, että Damm pääsee kuin pääseekin livahtamaan Anssilta. Silloin Anssi selkeästi alkaa etsiä Damppua, juoksee minustakin kauemmas etsimään. Ja löytäessään Dampun Anssi käy päälle... Anssi näykkii ja ärisee, komentaa siis tosi kovasti lauman vanhempaansa. Minun lähelläni ja varsinkin, jos jään tarkkailemaan koiria, Anssi höykyttää Damppua vielä herkemmin. Meidän metsässä liikkumista yleensä säestääkin aina välillä kuuluva koirien ärinä...

Ja tuota samaa komentelua on tietysti ihan tuossa pihassakin... Anssi käy rähisemässä vanhemmille koirille milloin mistäkin syystä. Yleensä Damm ja Kökö eivät viitsi edes välittää Anssin rähinöistä, mutta joskus niiden on sanottava takaisin. Ja Anssi kyllä uskoo, jos Damm tai Kökö tosissaan sille sanoo takaisin. Mutta sitten täytyy taas hetken päästä mennä rähisemään jostain muusta...

Anssi on ilmeisesti myös ajatellut, että hyökkäys on paras puolustus. Jos menen ruokkimaan Anssia pihalle niin, että muut koirat ovat omissa tarhoissaan, täytyy Anssin varmuuden vuoksi käydä tarhojen ulkopuolella rähisemässä muille. Sama juttu, jos olen lähdössä autolla jonnekin. Anssi käy heti näykkimässä muita ja rähisemässä ympäriinsä, ettei vain kukaan muu mene lähelle autoa. Kateellinen äijä tuo Anssi...

Onko Anssi jotenkin epävarma paikastaan? Toisaalta se uskoo kyllä, jos vanhempi sitä komentaa, mutta toisaalta se näyttää yrittävän itse huolehtia myös vanhemmistaan ja pitää lauman koossa. Vai onko se laumassa kuitenkin ihan pohjasakkaa (no, ehkä Typyn yläpuolella kuitenkin...) ja kova hinku olisi edetä ylemmäs? Anssihan on jo pitkään ollut meidän laumassa se, joka varoittaa tulijoista, joten kaipa sille jotain puolustusviettiä on kehittymässä... Mutta täytyykö sen olla semmoinen Rähinä-Roope?? Eihän se meitä itseä paljon haittaa, mutta vähän vieraammat katsovat heti kieroon, eikä tuo tuommoinen kovin hyvää mainosta kyllä ole... Toiminnan mies Anssi kyllä on, se ei tyydy seuraamaan tapahtumia vierestä vaan änkeää vaikka väkisin mukaan. Se ei myöskään täällä omassa laumassa malta tarkkailla, onko ylipäätään aihetta mihinkään toimenpiteisiin, vaan se toimii varmuuden vuoksi vaikka mitään oikeaa syytäkään ei olisi...

No niin... vähän varsinaisen aiheen vierestäkin. Oikeasti Anssi on kyllä kiltti, oikea sylivauva, halailee ja pussailee (no okei, hieman hellävaraisempi saisi noissa toimissaan olla...) ja on semmoinen iloinen tapaus. Yleensäkin Anssi on siis semmoinen kuin kuuluukin, mutta tuo suhtautuminen muuhun koiralaumaan on vähän outoa. Mutta kai sitä jotain hämärää pitää jokaisessa olla. :)

Palaillaan taas...
   

maanantai 25. lokakuuta 2010

Jäljestystä... neuvoja ja opastusta kaivattaisiin taas...

Tuli se jälkikin sitten tehtyä pitkästä aikaa taas. Iltapäivällä tein jäljen läheiselle rehupellolle. Jälki oli pitkä, ja koska pelto ei ole suuren suuri, tein kaarteita ja yhden kulmankin. Tyhjiä pätkiä oli vaihtelevasti. Välillä kävin kotona kääntymässä ja jälki ehti vanheta ennen jäljestystä noin puolitoista tuntia.

Anssilla oli kova hinku jäljestää. Paalulta lähdettiin hyvin ja Anssi jäljesti tosi hyvin ja suht rauhallisesti ne pätkät, joissa oli joka askeleella ruokaa. Tyhjän pätkän alettua vauhti kiihtyi ja jäljestystyyli muuttui "leveäksi". Tällä tarkoitan sitä, että vauhdin kiihtymisen lisäksi pää alkoi heitellä tiuhaan tahtiin puolelta toiselle leveämmin kuin ruoka-pätkillä. Anssilla tuntui kaikki olevan hyvin, kun joka askeleelta löytyi ruokaa, mutta tyhjillä pätkillä sille tuntui muodostuvan tarve löytää ruokaa välittömästi, lähes paniikinomaisesti tyyliin "kaikkimullehetinyt". Periaatteessa kai ihan hyvä, että koiralla on hinku siihen ruokaan, mutta pitäisiköhän tuohon touhottavaan jäljestystyyliin jotenkin puuttua tässä vaiheessa?

Kulman tein jostain ihmeen päähänpistosta niin, että sitä edelsi tyhjä pätkä ja ruoka alkoi kulmasta. Lisäksi en sitten jälkeä ajaessa enää tiennyt, missä kulma oli. Anssi ajoi kulman niin nopeasti, etten ehtinyt edes tajuta, miten se sen teki. Äkkiä vain koira oli kääntynyt poikittain ja oli etenemässä vasemmalle napsien ruokaa askeleilta. Korkeintaan pään mitan ehti kulmasta yli, joten hyvä suoritus tuo.

Jäljen lopussa oli rasiassa ruokaa. Rasia löytyi, mutta ei mennyt Anssi vielä oma-aloitteisesti maahan. Käskystä meni maahan kylläkin heti. Pikku hiljaa ilmaisua, eihän tässä nyt mikään kiire ole... :) Alkujaan suunnitelmana oli opettaa esineilmaisu kokonaan jäljestä erillään, mutta en minä näe siinä ristiriitaa, vaikka se rasia olisi siellä jäljen päässäkin. Eli otetaan hiljalleen ilmaisua aina jäljen päässä ja jossain vaiheessa sitten tehokuuri ilmaisua kokonaan erillään jäljestä. Vai onko tuossa joku pointti, että noin ei kannattaisi tehdä?

Anssilla on myös eräs ongelma. Tai lähinnä siis minulla itselläni on tämä ongelma Anssin kanssa... Jos joku osaa sanoa, miksi koira syö styroksia, niin kertokoon minullekin. Meillä on talon seinustalla styroksia eristeenä ja sitä Anssi syö. Tuo styroksi on maan alla, mutta äkkiäkös koira sen sieltä kaivaa. Valkoista styroksisilppua on pitkin pihaa ja Anssi imuroi sitä yksin ollessaan tai muuten silmän välttäessä ilmeisesti suoranaisella himolla... En ole kylläkään nähnyt Anssin syövän styroksia sitten pikkupentuaikojen, mutta joku sitä maata seinien viereltä kaivaa ja jostain sitä styroksisilppua Anssin sisuksiin kulkeutuu. Tuo ongelma haittaa myös treenejä, koska vaikka miten liikuttaisi koiraa ennen treenejä, niin silti saa välillä kerätä valkoisia kasoja kentältä kesken tottistreenien sekä nyttemmin näköjään myös pellolta kesken jäljestyksen...

Tietysti voisin kotona ollessamme pitää Anssin aina tarhassa tai sisällä niin, ettei se jää yksin ulos. Pienten lasten kanssa vaan on mahdottoman kätevää, kun voi päästää koiran esim. aamulla asioilleen ihan vaan ovesta ulos, eikä tarvitse lähteä minnekään. Meillä välillä jo pelkästään ulkona omassa pihassa käyminen on hankalaa, kun sisällä huudetaan. Toisaalta sitten voisin tietysti opettaa Anssin tekemään tarpeensa tarhaansa, mutta mitä järkeä siinä on, kun se sitä yrittää välttää. Lisäksi Anssi hyppii kovaa ja korkealle tarhassaan, jos toiset koirat ovat ulkona pihassa vapaana ja se joutuu olemaan tarhassa. Paikat hajoavat niissä hypyissä entisestään...

Kommentteihin saisi lykätä neuvoja jäljestykseen tai tuohon styroksiongelmaan. Tänään myös taas muutamat ohikulkevat kulkuneuvot aiheuttivat häiriöitä jäljestämiseen, mutta sitä asiaa kai saadaan helpotettua jäljestämällä vilkkaiden teiden varsilla. Vai?

Tässä näitä tämänpäiväisiä... Palailen astialle taas, kun on jotain kerrottavaa...
    

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Siirryttiin hihaan

Eilen oli purutreenit taas. Aloitettiin kahvoilla varustetulla purutyynyllä, joka on erilainen kuin se meidän oma, jota aiemmin käytettiin. Tämä lainatyyny muistutti hieman varsinaisen hihan puruosaa, mutta oli kyllä edelleen ihan pehmeä. Ja Anssihan puri... :) Pari-kolme purua tyynyyn jahka Anssi oli sen saanut ensin haukulla liikkeelle. Kerran tai pari yritti sitä maahanmenoa edelleen, mutta ponkaisi nopeasti itse ylös ja haukkui taas.

Sitten siirryttiin hihaan. Saalistus hihalla ihan samanlaista kuin tyynylläkin. "Tolpan" lipsumisesta johtuen ensimmäinen hihapuru meni vähän pieleen ja sen seurauksena Anssi vilkaisi jotenkin kaihoisasti sinne suuntaan, jonne maalimies sen tyynyn jätti. "Ette viittis kunnon purtavaa hakea? Tommoseen viitti..." :(

Jotenkin vaan sitä liinaa pääsi livahtamaan semmoiset 10 senttiä lisää juuri strategisessa tilanteessa... Tarkkuutta siis vaaditaan siellä liinan toisessa päässä! Muuten hihapurut hyviä. Puruote oli hihalla ihan yhtä hyvä kuin tyynylläkin. Eikä Anssi sitä tyynyä sitten enää kaivannutkaan, kun hihan kanssa pääsi kunnolla vauhtiin. :)

Aiemmista, kuukausien takaisista jutuista johtuen Anssilla on ollut hankala istua "saalis" suussa. Se on istumaan käskiessä sylkenyt saaliin menemään ja sitten vasta iskenyt persusta maahan. Tämä istuminen purutyyny suussa saatiin kyllä jo viikko sitten jotenkin sujumaan ja nyt viikolla on harjoiteltu patukalla kotona. Nyt eilen sitten Anssipa istui yhdestä pikkuisesta pyynnöstä välittömästi purukalusto tiukasti naulittuna purutyynyyn tai hihaan! Ei pienintäkään ongelmaa siinä. Hyvä Anssi!

Nämä kaksi treeniä on aloitettu niin, että Anssi on saanut mennä "vapaasti" kentälle. Eli käytännössä Anssi kiskoo tasaista nelivetoa ja minä roikun jarruna perässä. Ja kentälle päästyä maalimiehen ärsykkeistä on aloitettu treeni suoraan. Ensi kerralla suunniteltiin tehtävän niin, että kun on tuota tyyliä päästy kentälle, otetaan perusasento ja siitä ohjaajan käynnistyksellä koira töihin. Saas nähdä, miten käy. :)

Tottista on otettu jonkin verran, mutta jäljestämässä ei ole tällä viikolla käyty. Flunssaa on ollut koko ihmisperheellä. Ensimmäisen sairastumisesta viimeisen lähes toipumiseen kului noin viikko. Nuhat ja yskänpoikaset jatkuvat edelleen, mutta kuumetta oli vain viikon ajan niin, että joka päivä oli ainakin joku kuumeessa.
    

tiistai 19. lokakuuta 2010

Vanhoja tekeleitä...

Viime vuonna tuli lapsille tehtyä villapaidat. Liian isoja olivat vielä tuolloin, nyt vaikuttivat jo lähes sopivilta, mutta varmaan mahtuvat päälle vielä ensi vuonnakin... :)


Paitojen ohje oli Novitan lehdessä Syksy 2009. Lankana Novita Tempo.
   

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Niin se aika rientää! Kolmen viikon kuulumiset...

Näyttää pahasti siltä, että olen päivittänyt blogia viimeksi kolmisen viikkoa sitten. Eipä sen jälkeen kovin kummoisia ole sattunut, sitä samaa vaan... Töitä, kotia, lapsia, koiria, tottista, jälkeä ja nyttemmin myös taas purut mukana kuvioissa.

Onnitteluja
Ihan alkuun pakko välittää onnitteluja taas... IPO-FH SM-kilpailuissa 8.-10.10. tasaisen varmasti hopeamitaleille jäljesti varsinainen jälkihirmu Bacteroides Foibos kera Maaritin! Onnea!!

Jäljestelyjä
Viime päivityksen jälkeen on jäljestely aika harvakseen, keskimäärin kerta viikossa. Syitä on vaikka miten, tekosyitä vielä enemmän... Mutta esimerkiksi pimeät illat tekee hiukan haittaa.

Syyskuun loppupuolella jäljesteltiin, mutta Anssin jälki meni täysin persiilleen... :( Pimeys ei vielä vaivannut, mutta kai jäljentekijän (eli siis minä ihan itse...) kakkulat oli sen verran koirankuolassa, että ei vaan nähnyt tallaavansa uutta jälkeä melkein koko matkalta jonkun vanhan makkarajäljen viereen. Nämä jäljet olivat samansuuntaisia, vanhalla jäljellä runsain mitoin herkullisia makkaranpalasia huolimattoman jäljestäjän jäänteinä, väliä jäljillä keskimäärin alle puoli metriä ja välillä jäljet suunnilleen päällekkäin. Vasta jäljestysvaiheessa siellä liinan päässä roikkuessa huomasin, että siinähän menee toinen jälki ihan vieressä. Anssi oli välillä hiukan sekaisin ja koko hommaa, erityisesti tyhjien pätkien jäljestystä, sekoitti sitten se, että vaikka omalta jäljeltä ei mitään syötävää löytynytkään, oli vieressä väärällä jäljellä jotain tosi herkkua. Mitä lie HK:n sinistä... :(
Ja sitten vielä ne autot... Jälki kulki tien suuntaisesti ja ne harvakseltaan ohi ajavat autot saivat Anssin kiinnostumaan taas aivan liian paljon. Auton mennessä ohi oli homma seis, pää ylhäällä ja silmät tiukasti nauliutuneena ohi kulkevaan koslaan. Paikalla sentään pysyttiin ja hommaa jatkettiin auton häivyttyä näkyvistä. Jälkiliinan toisessa päässä meinasi käämit palaa...

Onnistuneempi jälki saatiin aikaiseksi muutamaa päivää myöhemmin. Tein pitkän jäljen, alkuun tietä kohti ja sitten loiva kaarros niin, että loppuosa meni tien suuntaisesti. Tyhjät jäljellä jotain 10-15 askelta. Jälki vanheni sen aikaa, kun kävin koirapoikia ulkoiluttamassa metsässä. Napattiin Apris mukaan metsään ja hoidettiin pienet sienestelyt siinä sivussa. Aikaa meni ihan hujauksessa sen verran, että jälki ehti vanheta noin 1,5 tuntia! Sitten vaan jäljestämään ja Anssi oli kerrassaan SUPER! Jäljesti tarkkaan, keskittyi hyvin, ohiajavat autot eivät häirinneet, ihan alun jälkeen ei tyhjillä pätkillä vauhtikaan juuri kiihtynyt. :)

Viimeisin jälki olikin sitten ihan pimeää touhua... Siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Olin päivällä harkinnut meneväni tekemään Anssille jäljen, mutta jotain flunssaa tai liian raskas työpäivä takana en sitten jaksanutkaan. Kuuden aikaan illalla päätin sitten kuitenkin mennä sinne pellolle. Tein jäljen. Pitkän sellaisen. Sitten Anssin ja Dampun pikaulkoilutus metsässä ja sitten jäljestämään. Jälki ehti vanheta ehkä puoli tuntia. Jäljestämään lähtiessä oli jo piemeää, tuuli melko kovaa. Anssi oli ihan ihmeissään ja alku olikin vähän haparoivaa, johtuen luultavasti sekä pimeydestä että tuulesta. Loppua kohti työskentely parani. Nyt parilla viimeisellä jäljellä olen muistanut ottaa jäljen päähän rasian, jossa on jotain herkkua. Jospa näin saadaan esineilmaisuakin hiljalleen aloitettua.

Tottisteluja
Tottisrintamalla ei mitään merkittävää uutta. Seuraamisessa pysähtyessä istumista ollaan nyt treenattu. Ja vaikuttaa siltä, että istumisasento suoristuu hitaasti mutta varmasti. Muutama henkilöryhmätreeni on otettu, ihan vaan sillä lailla ohimennen ja huomaamatta. :D Jäävät liikkeet ovat nyt tauolla, mutta paikallamakuuta ja luoksetulon loppuasentoa on treenailtu myös vähän.

Tottistelut kentällä ovat olleet aika vähissä. Jotain pientä otetaan kuitenkin kotipihassa vähintään kaksi kertaa päivässä. Pitäähän hurtan sentään syödä! Eikä meillä enää osata syödä (tai siis ruokkia...) ilman mitään puuhastelua. Lähes pelkästään noilla ruokakuppitreeneillähän Damppukin nuo toko-kokeet on selvittänyt. Kentällä on käyty vaan saalisleikillä vähän hiomassa suoritusta. Tosin Damm on perusjutut opiskellut jo iät kaiket sitten, joten tokoon tarvitsi vain vähän väännellä liikkeitä...

Puruja
Anssin purutreenitkin alkoivat sitten taas. Josko nyt sitten kunnolla ja tavoitteellisesti??! Alku vaikutti ainakin lupaavalta... eikä vähiten siksi, että kuski tunsi pystyvänsä jopa kommunikoimaan uuden maalimiehen kanssa...

Nyt ekalla kerralla uuden molarin kanssa otettiin purut tyynyllä. Kolmas ja viimeinen(?) kerta, kun tyyny oli käytössä. Ihan lelu ainakin se meidän tyyny... Anssi runttaa sen kitaansa vaikka miten päin ihan linttaan. Maalimies tuumailikin, että Anssi saalistaa hyvin ja puree kovaa, puruotekin on käsittääkseni kunnossa. Haukkukin irtoaa hyvin, vaikka pari kertaa yrittikin tarjota maahanmenoa saadakseen saaliin liikkeelle.

Ensi viikolla puremaan taas... raportoin edistymisestä kyllä tänne.

Vaatekaupoilla
Se on hirvestelyaika taas... Ja koska meidän lenkkeilyt suoritetaan metsässä (kuka niitä teitä jaksaa tallata???), niin kävin tuossa hankkimassa Anssillekin huomioliivin metsästäjien varalta. Dampulle liivi hankittiinkin jo joskus viime vuonna. Parit kuvat tässä vielä...


      

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Ollaan me sentään vähän jäljesteltykin...

Ei vaan ole jäljestykset päässeet blogin päivityksiin asti. Anssilla on pidetty kyllä vähän taukoakin, jäljestelyt on olleet vähän harvemmassa. Ja tämä ihan vaan semmoisen pienen "tyhjien" ongelman vuoksi... Tyhjillä pätkillä (siis ei ruokaa jäljellä) tuppasi pää nousemaan ja vauhti kiihtymään. Tulin sitten siihen tulokseen, että yritän ensin miettiä homman kuntoon ilman, että käyn jäljestämässä ja vahvistamassa ongelmaa entisestään.

Viime viikonloppuna sitten oltiin täällä, ja törmäiltiin luonnollisesti asiantuntijoihin, joilta pääsi kyselemään koirankoulutusneuvoja. Anssin jälkiongelmat tuli puitua myös ja ilmeisen hyvät neuvot saatiin. Tuon Hämeenlinnan keikan jälkeen on Anssin kanssa oltu jäljestämässä kaksi kertaa ja molemmat kerrat erittäin onnistuneesti, pää ei nouse tyhjilläkään, eikä vauhtikaan yritä kiihtyä niin kovaksi kuin aiemmin. Tästä on taas hyvä jatkaa, isot kiitokset Vesa Kuosmaselle. :)

Maalimiesongelmakin taisi ratketa samalla reissulla viikko sitten. Ekoja varjelustreenejä uuden maalimiehen kanssa odotellaan. Eipä siitä vielä sen enempää, kun tuntuu ne purutreenit jotenkin nyt olevan jonkinlaisessa muutostilassa siellä... Toivottavasti tästä nyt kuitenkin tulee jotain, eikä lopu ennen kuin alkaakaan.

Ja kun jälkiasioista ihan alkujaan alettiin kirjoittaa, niin parit onnittelut lienevät paikallaan...?
Nyt viikonloppuna kilpailtiin Huittisissa Saksanpaimenkoirien FH-mestaruuskilpailut, joissa voittajaksi jäljesti Evergrey's Terriermon ohjaajanaan Virpi Laamanen! Eipä taida Terriermon olla Anssille sukua, mutta samalta kasvattajalta on peräisin. Onnea voittajille ja myös Riitalle kasvattajana. Anssin kanssa yritetään tulla perässä... :D

Ja hienosti kakkossijalle selviytyi Bacteroides Foibos & Maarit Rostedt! Onnittelut! Maaritin kanssa on jäljestetty ja oppia saatu. Ehkä meillä tosiaan on mahdollisuuksia Anssin kanssa rämpiä edes jotenkin noita kisoja joskus läpi, kun on hyvä valmentaja. :)

Näin tänne... Ei mitään ihmeempiä nyt. Työt haittaavat harrastuksia jne, mutta jotain koitetaan koko ajan.
    

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Dammille TK1

Dampun kolmas tokotuskoe oli tänään. Osallistuimme Raumalla RKS:n seuramestaruuskisoihin (vaikka emme siis kyseiseen seuraan kuulukaan) ja Damm sai kolmannen ykköstuloksensa tokon alokasluokassa ja näin ollen koulutustunnuksen TK1. Se on nyt "tervemenoa avoimeen", kuten tuomarin kommentti kuului.

Kokeessa oli erilainen liikejärjestys kuin aiemmin. Aloitettiin tietysti koirien tarkastuksella. Sen jälkeen luoksepäästävyys, jossa ei Dammilla ole ongelmia ollut. Sen jälkeen tehtiin yksittäissuoritukset ja nekin vähän muunnellussa järjestyksessä ja vasta ihan viimeisenä paikalla makaaminen. Jostain syystä kuski oli vähän muissa maailmoissa, eikä oikein muistu mieleen kaikkia yksityiskohtia, mutta pisteet on kuitenkin paperilla.

Osasuoritusten pisteet:
  1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
  2. Paikalla makaaminen 9 (kerroin 3) -  tämä oli omasta mielestäni varsin huippu suoritus, koira tarkkaavainen ja aika hiljainen...
  3. Seuraaminen kytkettynä 8 (kerroin 2) - piippaamisesta pisteitä pois, suoritus tuomarin mukaan näytti varsin hyvältä ja käännökset olivat hyvät.
  4. Seuraaminen taluttimetta 7 (kerroin 4) - tämän suoritus oli jossain välissä ennen hyppyä ja meni ihan persiilleen... Koira ahdisti, piippasi, ja ohjaaja hortoili ties miten eteenpäin... :(
  5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 (kerroin 2) - tästä ei tunnu olevan mitään muistikuvaa... Tehtiinkö me tämäkin? Kaipa me tehtiin, kun pisteitäkin on saatu...
  6. Luoksetulo 8,5 (kerroin 3) - koira jäi tarkkaavaisena paikalleen, lähti käskystä hyvin, tuli liian liki ja sivulletulossa hyppäsi kahdelle jalalle ennen siirtymistä. Ei siis hypännyt vasten, mutta nousi kuitenkin. Tuomari ehdotti, että joko pitää opettaa koira jäämään hieman kauemmas (ollut työn alla jo aika kauan...) ja siirtymään sivulle nätisti, tai vaihtoehtoisesti kutsua koira suoraan sivulle. Joppahoppaa... tuota en taas ollutkaan muistanut, että tokossa sen voi tehdä niinkin. Tosin ei se ainakaan näin äkkiseltään tuntunut toimivan, kun tuossa pihassa iltaruuan yhteydessä suoraa sivulletuloa kokeilin. Mutta harjoitellaan...
  7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 (kerroin 2) - ahdisti seuraamisessa, jäi hyvin seisomaan, hieman piippasi. Eli sitä normaalia...
  8. Estehyppy 8 (kerroin 2) -  koira oli juuri kiinnittänyt huomionsa kehän reunalla oleviin ihmisiin, kun hyppy-käsky tuli. Eikä tietenkään muuta reagointia siihen, kun pällistely ohjaajaan, että "mitä sinä sanoit??". Uusi käsky ja mallikas hyppy ja tällä kertaa jäi taas ihan oikein esteen taakse seisomaan ja odottamaan.
  9. Kokonaisvaikutus 8 (kerroin 1) - piippati piipaa......
Pisteet yhteensä 161,5 ja siis ykköstulos ja koulutustunnus TK1. Sijoitus taisi olla toiseksi viimeinen. :) Seuraavana on mentävä sitten jo avoimeen luokkaan, kun enää ei saada kisata alokkaassa.

Kiitokset vielä Makelle koeseurasta, "erinomaisesta" kartanluvusta, pisteiden kirjaamisesta ja ynnäämisestä, tavaroiden kuskaamisesta ja yleisenä naulakkona toimimisesta! :)
   

Paljon onnea vaan... Anssi 1 vuotta!!

Siitä on sitten jo vuosi, kun Anssi tupsahti tähän maailmaan ja Riitan hellään hoivaan. Muutamien viikkojen päästä tulee täyteen vuosi siitä, kun Anssi matkusti pois Riitan hoivista ja muutti meille (toivottavasti ei kuitenkaan kovasti huonompaan hoitoon...) sekoittamaan lauman järjestyksen. :)

Laumassa on tosiaankin tapahtunut jos jonkinlaista muutosta Anssin tulon jälkeen. Ensin tietysti pentu sotki isompien pasmat. Sitten Damm pääsi eroon kulkusistaan ja muuttui kohtsillään sen jälkeen hälläväliä-asenteen huithapeliksi. Sitten lähti Bessi ja jätti vanhimman nartun raskaan taakan Kökölle. Sitten tuli vielä Typy, joka terrorisoi kaikkea ja kaikkia (että sori vaan, mutta näin se on...). 

Anssi on kohottautunut laumajärjestyksessä pohjalta jo vähän ylöspäin ja aktiivisesti pitää huolta koko poppoosta. Myös vanhempia koiria pitää laittaa välillä ruotuun. Anssi tuntuu tuntevan vastuuta muista, ei ole kovinkaan tyytyväinen muiden toimintaan ja komentaa siis myös vanhempiaan tämän tästä, varoittaa kaikesta reviiriä lähestyvästä uhasta (ja vähän muustakin) ja yrittää pitää Typynkin siellä minne se kuuluu. Typyn kanssa on kyllä vähän hankalaa... Isommat vastaavat pikku komenteluun antamalla samalla tavalla takaisin, mutta Typy sen sijaan käy kimppuun epäreilusti takaapäin ja milloin roikkuu hampaillaan niskassa ja milloin takajalassa...

Vuosi täynnä, 12 kuukautta... Se olisi sitten osallistumisoikeus BH-kokeeseen iän puolesta. Koulutus on kylläkin vielä vähän vaiheessa: seuraaminen sujuu, pysähdyksissä istuminen kesken (yrittää istua vinoon), liikkeestä istuminen vielä hidas, liikkeestä maahanmeno täysin kesken, luoksetulo sujuu, paikallaolo ihan alkutekijöissä... Kaupunkiosuus on myös vähän epävarmalla tolalla: ei osaa kulkea nätisti hihnassa (mutta se ei onneksi paljon haittaa, ei osaa meidän muutkaan koirat), ihan lähituntumaan tunkevista ihmisistä ei ole paljon kokemusta, autot tekee haittaa, polkupyörät tms. ei kai juurikaan hetkauta, kytkettynä paikalleen jättäminen varmaan muuten sujuu mutta häiriökoiran kanssa ei ole kokeiltu... Tekemistä vielä siis riittää.

Anssi ei erikoisemmin juhli syntymäpäiväänsä. On matkoilla. Lahjaksi poika saa pätkän sian selkärankaa. Sitten jatketaan hommia taas sekä tuon BH:n että myös jäljestämisen suhteen. Maalimies kun jostain vielä löytyisi, niin päästäisiin puremaankin taas... (Jos joku tietää, mistä kelpo hihanheiluttaja löytyisi, niin vinkkiä otetaan mielellään vastaan.)

Anssille paljon onnea syntymäpäivänä koko muulta laumalta!

Anssin kaikille sisaruksille myös onnittelut 1-vuotissynttäreiden johdosta!
Sekä Riitalle kiitos kaikin puolin kivasta, energisestä ja innokkaasta koirasta! :)
    

lauantai 11. syyskuuta 2010

Hyvää syntymäpäivää Kökö!!

Kökö täytti tänään 7 vuotta. Onnittelut Kökölle koko laumalta! Syntymäpäivä on mennyt leppoisasti kotioloissa ilman sen suurempia juhlallisuuksia.

Kökö lähettää terveisiä ja onnitteluja sisaruksilleen, etenkin Keksille, jos sattuvat kuulolla olemaan!
    

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Dammille toinen ykkönen tokossa

Sunnuntaina oltiin Dampun kanssa toisessa tokokokeessa, tällä kertaa Raumalla Rauma Käyttö- ja seurakoirat ry:n järjestämässä kokeessa. Kuskilla oli takana 3 päivän reissu Tallinnassa (kiitokset muille naisille mukavasta matkaseurasta!), mutta ihmeen hyvin sitä jaksoi tuon koepäivän, vaikka kotona reissusta olin vasta puolenyön jälkeen sunnuntain puolella. Onneksi alokasluokka oli viimeisenä...

Alokasluokan toinen ykköstulos on nyt sitten plakkarissa. Niukasti... hyvin niukasti, mutta kuitenkin.

Osasuoritusten pisteet:
  1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
  2. Paikalla makaaminen 7 (kerroin 3) - koira oli niin täpinöissään muista, että vaati toisen käskyn maahanmenoon ja lopputuloksena se makasi ihan vinossa ja kyttäsi muita koko ajan, pysyi kuitenkin paikallaan.
  3. Seuraaminen kytkettynä 9 (kerroin 2)
  4. Seuraaminen taluttimetta 9 (kerroin 4)
  5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2)
  6. Luoksetulo 9 (kerroin 3)
  7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (kerroin 2)
  8. Estehyppy 0 (kerroin 2) - rontti hyppäsi ees ja taas ja jäi vasta sitten seisomaan. (Oikea suoritus siis olisi ollut hyppy esteen yli ja käskystä jäädä esteen TAAKSE seisomaan...) :(
  9. Kokonaisvaikutus 10 (kerroin 1) - tätä tuomaria ei piippaaminen haitannut! :)
Pisteet yhteensä 160 ja siis ykköstulos. Yhdenkin pisteen menetys olisi tuonut kakkostuloksen... Yksi ykköstulos alokkaasta vielä, niin Dammilla olisi TK1-koulutustunnus... :)
  

Onnea isukki!!

Paimiossa poikettiin Anssin ja Typyn kanssa elokuun alkupuolella Palveluskoirien SM-kisoissa turisteeraamassa. Lauantaipäivän jälkikoirien tottikset missattiin aika hyvin aikataulujen perusteellisen aikaistamisen vuoksi, mutta sunnuntaina oltiinkin sitten jo melkein aamuyöstä paikalla seuraamassa IPOn tottiksia ja C-osuuksia. Eipä tuo lauantaikaan kovasti harmittamaan jäänyt. Se päivä käytettiin kyläilyihin ja shoppailuun. :)

Eipä noista kisoista mitään sen kummempaa, tuloksia voi itse kukin käydä lukemassa kisojen sivuilta. Anssi ja Typy taisivat saada yliannostuksen kisavilinää häärätessään turisteina muiden seassa. Niin kuuma ilma oli, että ei viitsinyt jättää koiria ollenkaan autoon vaan sunnuntaina oli koirat mukana kisapaikalla aamuaikaisesta iltapäivään.

Anssi onnittelee isäänsä Bacteroides Saboa IPOn Suomen mestaruudesta!!

Pidetään peukut pystyssä MM-kisoissa... :)


    

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Damm kävi tokoilemassa!

Satakunnan Kanakoirayhdistys ry järjesti tänään Ulvilan Palveluskoirat ry:n kentällä toko-kokeen. Myös Damm oli mukana tokoilemassa, elämänsä ensimmäistä kertaa, saavuttaen alokasluokasta hienosti ykköstuloksen 166 pisteellä (200 pisteestä). No olisi se paremminkin voinut mennä, seuraamiset ovat olleet ja olivat edelleen ihan surkeita muiden koirien häiriön vuoksi. Paikallaolo sujui piippausta lukuun ottamatta juuri niin kuin pitääkin. Ei karannut Damm minnekään, eikä edes tuijotellut vieruskavereita.

Osasuoritusten pisteet olivat seuraavat:
  1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
  2. Paikalla makaaminen 8 (kerroin 3) - pari pistettä pihistettiin piippaamisesta... :)
  3. Seuraaminen kytkettynä 7 (kerroin 2)
  4. Seuraaminen taluttimetta 7 (kerroin 4)
  5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 (kerroin 2)
  6. Luoksetulo 10 (kerroin 3)
  7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2)
  8. Estehyppy 10 (kerroin 2)
  9. Kokonaisvaikutus 8 (kerroin 1) - pari pistettä pihistettiin piippaamisesta tässäkin... :)
Nyt olisi oikeus kilpailla avoimessa luokassa, mutta kaipa me käydään jossain kokeilemassa, jos saisimme vielä ne koulutustunnukseen vaadittavat kaksi ykköstulosta.

Damm paikallamakuussa
    

Talvipakkasia odotellessa...

Viime viikonloppuiselta Jyväskylän reissulta tarttui jostain kaupasta mukaan Novitan uutta Crystal-lankaa muutama kerä. Samaa lankaa löytyi kotonurkiltakin vielä vähän lisää ja kaiken kaikkiaan tuli virkkuuteltua 3 talvilakkia. Näistä yhden vei anoppi mukanaan, yksi jää itselle ja yksi on vielä koditon.


Malli Novitan lehdestä Syksy 2010 ja lankana siis Novitan uusi paljetein koristeltu lanka Crystal.

Näyttää muuten tuossa kuvassa langan väri ihan helmenharmaalta, mitä se ei kuitenkaan ole. Lakin väri on oikeasti vaalea beige.
    

Pikavisiitillä Jyväskylässä

Viime viikonloppuna käytiin vihdoinkin Jyväskylässä Anssin kasvattajaa, Riittaa, moikkaamassa. Lauantai-aamuna lähdettiin pentujen kanssa, Reikon peikot jätettiin kotomiehiksi. Riitan luona jutustellessa meni nopeasti tunti poikineen ja tuli siinä samalla erinäisiä hankintojakin tehtyä... Samaan tapaan ei ole kyllä varaa kovin usein kasvattajaa käydä moikkailemassa, mutta toisaalta, jos kävisi useammin, niin ei ehkä tarvitsisikaan kuskata kotiintuomisiksi koko autollista tavaraa... :)

Jyväskylä alkoi olla suurajojen vuoksi täynnä ralliväkeä, joten illalla ajoimme Jämsään ja olimme siellä yötä. Ralliväkeä sielläkin, mutta riitti tilaa meillekin. Iltakävelyllä käytiin Jämsän keskustassa ihmettelemässä.

Anssi näkee vettä...

Yö hotellissa ei Typylle ollut mitään ihmeellistä, kun oli oma peti mukana. Anssi sen sijaan sai etsiä jonkun muun petipaikan ja sänkyhän siihen paras paikka onkin. Anssi nukkui sängyssä vieressäni koko yön. Ukkosta piti välillä istua kuuntelemaan, mutta sitten nukuttiin taas.

Sunnuntaina jatkettiin Jämsästä kotiin päin. Matkalla pysähdyttiin Tampereella ihan keskustassa. Isäntä suuntasi Typyn kanssa jonnekin muualle, me menimme Anssin kanssa rautatieasemalle vähän rappusissa kulkemaan ja junia ihmettelemään.

Ihan kiva reissu. Pitää alkaa suunitella seuraavaa kertaa jo, jos vaikka saisi sen toteutettuakin vähän lyhyemmällä välillä... :)
    

lauantai 24. heinäkuuta 2010

"Sinä poljet, minä juoksen..."

Tai ihan kävelyä se näin ensimmäisellä kerralla oli.
Anssi tutustui siis polkupyöräilyn saloihin joskus tulevaa AD-koetta silmällä pitäen. Alkuun pyörää taluttaen ja sitten pyörällä ajaen isäntä kuljetti Anssin noin 100 metriä kotiportilta pois päin ja taas takaisin. Aika hyvin ensikertalaiseksi: ei hajonnut pyörä, polkija, eikä koira.




Lopuksi vielä poseerauskuva. On se niin nätti... <3

    

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Agiliitelyä ja tokoilua...

Justiinsa tultiin Anssin agility-treenistä. Tällä kertaa mentiin jo hyppy-hyppy-putki-palkka, hyppy-putki-palkka, putki-hyppy-palkka yms. ja kepeistäkin 3 väliä. Hienosti Anssi osaa myös mennä kahdeksikkoa yhdellä esteellä, eli siis hyppy, kierto toisen siivekkeen ympäri, toinen hyppy samalla esteellä ja kierto sen toisenkin siivekkeen ympäri. Vähän oli hankaluutta käsittää, että hyppyesteeltä mennään suoraan putkeen, mutta kyllä se sitten lopulta sujui. Jaa Anssi muka putkihullu? Ei näkynyt moisia hulluuspiirteitä tällä kertaa... :)

Dammilla otin ennen Anssin agilityä vähän tokoa: seuraamista, käännöksiä, liikkeestä maahan ja liikkeestä seisomaan, hyppy... Anssin treenin jälkeen sain avustajan avustamaan luoksepäästävyysharjoituksessa. Taisi ne pienet kääpiöpinserit, jotka ohitimme kentälle mennessämme, kiihdyttää Damppua jotenkin... tai sitten oli avustajassa jotain viettiä nostattavaa... Joka tapauksessa patukalla palkkaamisen jälkeen komensin koiraa irrottamaan ja sitten nappasin patukan maasta tosi vauhdikkaasti selkäni taakse ja eikös se koira tullut salamana perässä! Tuloksena paidassa reikä ja kumpikin käsi mustelmilla, ja toisessa kädessä on jopa punainen naarmu. Ei Damm enää aikoihin ole ihan niin vauhdikkaasti patukan perään sännännyt, mutta ne pikkukoirat kai herättivät taas Dammin sisäisen pennun ja käytös oli sen mukaista.

Mutta hyvin menee siis Dammin tokoilukin. Koetta odotellessa... :)
    

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Stroh's pentutapaaminen: jälkikoulutusta

Lauantaina 17.7. oli Forssassa Typyn kasvattajan järjestämä pentutapaaminen, jonka aiheena oli peltojälki. Meiltä oli Typyn lisäksi mukana tuo toinenkin pentu ja asiantuntevaa opetusta saimme Mika Leskelältä. Kuvia ei tullut napsittua, mutta hyviä vinkkejä koulutuksen suhteen saatiin sekä Typylle että Anssille. Kehuja ei herunut kai kenellekään, aina löytyy parantamisen varaa ja korjaamista, mutta eivät nuo meidän pennut ihan toivottomia kai kuitenkaan ole Leskelän Mikankaan mielestä... :)

Typyn jäljestäminen on kuulemma liian teknistä. Typy ajaa jälkeä samaan tapaan kuin aikuisen, muutaman vuoden ikäisen koiran tulisi ajaa. "Moottoria" on liian vähän, ja jos samaan tapaan jatkuu, niin puhti loppuu. Viettivirettä pitäisi Typylle saada lisää jäljestämiseen. Typylle suositeltiin jäljellä käytettävän ruuan vaihtamista nappulasta esim. koiranmakkaraan tms. herkulliseen ruokaan. Taukokaan ei pahitteeksi olisi... Nuo helteet tosin vaikuttivat varmasti myös koirien lauantaiseen vireeseen, mutta vinkit laitettiin korvan taakse.

Anssille tein lauantaina aivan liian helpon jäljen. "Moottoria" saisi olla Anssillakin hiuken enemmän (kokeillaan samaa koiranmakkarakonstia kuin Typyllekin suositeltiin) ja jäljissä haastetta. Edetä pitää.

Lauantai oli pitkä päivä, kotiin lähdettiin Forssasta vasta joskus kuuden maissa illalla. Siitä huolimatta kävin Dammin kanssa vielä illalla lähipellolla jäljellä. Dampulla on nyt tehty pari kertaa harhajälkeä ja seuraavaksi pitäisi kulmia ym. haastetta kehitellä Dampunkin jälkiin.

Maanantaina käytiin pentujen kanssa tekemässä "kotiläksyt". Typyllä oli koiranmakkaraa jäljellä, edellinen päivä oli pidetty huilia vähän kaikesta ja ilmakin oli hiukan viileämpi. Moottoria löytyi enemmän. Kuski meinaa kai nyt kuitenkin hiukan taukoilla Typyn jäljestämisessä...

Anssilla oli myös makkaraa ja jäljellä oli kulmia monta. Kaiken kaikkiaan Anssi jäljesti hyvin, ei mennyt kulmissa askelta tai kahta pidemmälle eteenpäin vaan huomasi vaihtaa suuntaa ajoissa. Jos nyt Anssilla ottaisi muutaman kerran runsaalla ruualla monikulmaisia jälkiä ja sen jälkeen alkaisi taas niitä tyhjiä pätkiä hioa suoralla...

Että tämmöiset suunnitelmat. Katsotaan, mitä tulee... :)
    

Agilityä

Keskiviikkona 14.7. oli Anssilla agilityn pentutreeni taas. Tällä kertaa oli kuvaaja mukana, mutta nyt niitä kuvia tarkastellessani huomasin, että pitää kai opettaa kuvaaja tarkentamaan myös... Kyllä niistä kuvista jotain selkoa kai saa, vaikka epätarkkoja ovatkin..?


"Sylikäännös" makupalan avulla. Eli koira "vedetään" makupalan avulla edestä sivulle ja siitä ulkokautta ympäri. Tässä Anssi on juuri kääntynyt ympäri.


Sama homma ympäri ämpärin...


Ja edelleen sama homma esteen siivekkeen ympäri ja hyppy-käskyllä esteen yli.


Muutama kerta putkijuoksua. Ne sujuvat vauhdikkaasti, eikä Anssia haittaa ollenkaan, vaikka pitäisi useammankin toistoa ottaa... :)


Keppien pujottelua. Kuva huonosta vinkkelistä otettu, mutta keppien ensimmäistä väliä makupalan avulla harjoitellaan.


Ja tässä keppien ensimmäisestä välistä suoraan toiseen väliin...


Lopuksi kontaktiharjoitus.


Huomenna olisi seuraava agility. Saa nähdä, tuleeko kuvaaja mukaan ja oppiiko kuvaaja myös tarkentamaan... :)
    

Onneksi vesi virkistää! ... edes hetkellisesti...

Huh hellettä! Joko ei ole viitsinyt nysvätä sisällä, kun ulkona aurinko paistaa, tai sitten on liian kuuma sisällä viileämmässäkään tehdä mitään. Viikko sitten maanantaina oltiin joka tapauksessa mökkeilemässä taas ja päästiin vähän virkistäytymään. Kotiin päästyä olo oli kuitenkin taas sama kuin kotoa lähtiessä. Mutta kivaa oli silti. :)

Käytiin sukulaisten mökillä, mukana oli lasten lisäksi Anssi ja Typy. Isäntä yritti opettaa Typyä uimaan, ja kyllähän se uikin, jos pakko oli. Sen lisäksi, että isäntä raahasi Typyn sylissään vähän syvemmälle, josta oli sitten uitava rantaan, Typy myös putosi laiturilta parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla Typy sohlasi ihmisten joukossa kapealla laiturilla vieraiden ihmisten tullessa kanootilla laituriin. Sattui Typy ottamaan pari askelta liikaa taaksepäin siinä säntäillessään ja putosi raukka takapää edellä järveen. Ei siinä sitten auttanut muu kuin uida rantaan.

Toisen kerran Typy molskahti järveen myöhemmin, kun Anssikin oli uimassa. Ajatuksena oli, jos Anssi saisi houkuteltua Typynkin itse uimaan. Anssi ottaa rantavedestä muutamat kunnon loikat uimaan lähtiessään ja sillä kertaa sattui Typy olemaan kanssani laiturilla Anssin loikkiessa syvemmälle. Typy hivenen kiihtyneenä liikehti eteenpäin ikään kuin Anssin perään lähteäkseen, eikä saanutkaan jarrutettua laiturin reunalla: pentu putosi pää edellä veteen ja teki komean sukelluksen ja lähti siitä sitten uimaan rantaan. Anssi raukka ei uskaltanutkaan sen jälkeen enää lähteä uimaan ennen kuin Typy oli viety pois.

Typy ui. Kuvaajan liipaisinsormi oli turhan hidas ja tässä mennään jo "käsipohjaa".

Uitettu lepakko? No ei... kyllä se koira on. Eivätkä ne ole siivet vaan korvat!

Anssi ui...

... eikä tulisi millään pois.
    

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Lomailua, lomailua vaan... Melkein.

On niin hellettä pitänyt, että ei meillä nyt sitten enää edes treenata. No jotain pientä, mutta muuten vaan ollaan. Jos ei lasten takia tarvitsisi pitää normaalia vuorokausirytmiä yllä, voisimme touhuta koirien kanssa yölllä, mutta kun päivät pitää valvoa niin ei sitä sitten yötä enää jaksa.

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin oikein lomalle. Kaikki. Paitsi kissa sai lomailla kotona ja oli varmaan ihan tyytyväinen, kun edes pari päivää sai olla rauhassa kenenkään häiritsemättä. Koirista kolme isompaa vietiin lomailemaan koirahoitolaan, Typy lähti ihmissukulaisiin kyläilemään ja ihmislauma suuntasi merelle ja Tukholmaa kohti.

Silja Serenadella seilattiin Helsingistä Tukholmaan, Tukholmassa käytiin Junibackenissa ja sitten seilattiin taas takaisin Helsinkiin. Matkalla riitti aurinkoa ja lämpöä, sekä muumeja, pallomerta, tanssimista, leikkimistä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Niin ja tietysti hyvää juomaa myös. :)










Koirat olivat siis hoidossa matkamme ajan ja kaikki olivat kuulemma käyttäytyneet oikein hyvin. Anssi oli ensin vieraassa paikassa vieraalle sedälle vähän pöhissyt, kun oli tullut ensimmäisen ulkoilukerran aika. Mutta Anssihan on tyypillinen mies, jonka sydämeen tie vie vatsan kautta ja muutaman makupalan jälkeen Anssikin oli jo täysin kaveria. Damm ja Kökö eivät vanhempina ja viisaampina enää turhista hötkyile ja hoitopaikassakin olivat jättäneet turhat puhinat väliin. Saavat ilmeisesti mennä kyseiseen paikaan toisenkin kerran, ei meille koiria haettaessa ainakaan valitettu käyttäytymisestä tai mistään. Päinvastoin.

Typy olikin tutulla ihmisellä ja oli käyttäytynyt ihan mallikelpoisesti myös. Mitä nyt naapurin rouva oli saanut kyllä kunnon haukut pihaan tultuaan, mutta mitäs tulee puskista oikaisemalla. Kulkisi tietä pitkin, kuten muutkin! :) Eikä saanut Typykään porttikieltoa.

Kotiin tultuamme kissa taisi vain kääntää kylkeä nukkumispiilossaan. Kävi se siinä sitten jossain vaiheessa syömässä, mutta mitään erikoisempia tervetulotoivotuksia siltä ei herunut. Ei mikään seuraneiti tuo meidän katinrontti...


Ja kun lomailu aloitettiin, niin torstaina jatkettiin tuttavien mökillä. Päivällä mentiin mökille. Ihmislauman lisäksi myös Anssi ja Typy olivat mukana. Saunottiin, uitiin, grillailtiin... Typy kävi tutustumassa oikein kunnolla veteen isännän mukana. Tutuksi tuli vesi (vähän pakosti...), mutta ei rohjennut neiti vielä itsekseen lähteä uiskentelemaan. Isännän kanssa räpiköinnin jälkeen Typy kahlaili rannassa ja ihmetteli vettä, sekä kirmasi ihmettelemään vieraita lapsia naapurimökin pihaan, josta se piti hakea kantamalla pois.



Anssi kävi myös uimassa. Ja nyt on pakko hehkuttaa, että Anssi todellakin osaa uida! Anssi meni laiturin vierestä veteen, itse kävelin laiturille (ei se pitkä laituri ollut) ja istahdin penkille. Anssi ui, kääntyi takaisin, ui toiseen suuntaan, kääntyi, ui taas... Itsekseen, pitkään, rauhallisesti tasaista uintia. Välillä huikkasin Anssia nimeltä, ettei mene liian kauas minusta ja liian lähelle naapurin rantaa. Välillä Anssi kävi rannassa, mutta kun sitä kehotti menemään vaan takaisin uimaan, niin sinnehän tuo meni, uiskentelemaan itsekseen.


Lauantaina oltiin Okra maatalousnäyttelyssä. Kaikki koirat jätettiin kotiin, lapset otettiin mukaan. Siellä oli kuuma. Kovin tarkkaan ei aluetta kierretty, mutta maatalouskoneet tuli katsottua ja istuttua. Itse en lasten kanssa sinne joutunut kiipeämään, mutta varmaan ihan työstä kävi semmoisella helteellä kiivetä traktorien ja puimurien hytteihin. Edellisestä pois ja seuraavaan taas... Toinen lapsista kävi taas ponilla ratsastamassa ja molemmat kieppuivat myös karusellissa ja kävivät pomppulinnassa. Tuolta Okrasta mukaan tarttui muutama ilmapallo, rantapallo, palashampoota ja -saippuaa, lippalakkeja, lakua, leipomuksia...

Tuolta tultiin kotiin kaupan kautta. Kunnon vissyä piti saada ja sitä menikin noin 8 kilometrin automatkan aikana jo litran verran. Kotona käytiin vaan kääntämässä, napattiin saunakamppeita ja Typy mukaan ja suunnattiin tuttujen luokse saunaan ja grillaamaan. Typy pääsi taas leikkimään suunnilleen itsensä ikäisen pennun kanssa ja me ihmiset saatiin pestä Okran pölyt ja hiet pois.


Koko viime viikko onkin siis pitänyt hirmuista hellettä, eikä olla tehty paljonkaan treenien suhteen. No jotain pientä siis kuitenkin.

Keskiviikkona oli Anssilla taas agilitytreeni. Putkea taas treenattiin ja Anssi sai (ihan aiheesta kylläkin) vähän vähemmän mairittelevan haukkumanimen: putkihullu. Anssi siis menee käskystä putkeen mielellään, mutta siinä välillä, kun kuski neuvottelee open kanssa, niin Anssipa onkin huitaissut putken itsekseen vielä muutamaan kertaan. Putken lisäksi vähän hyppyesteellä ohjausta, keppien ensimmäistä väliä ja kontaktiharjoitus puomilla. Hyvin menee...

Tottista on otettu vähän myös... Kyllä sekin siitä jotenkin edistyy... kai... :)

Dammin kanssa on kentällä otettu kuluneen viikon aikana pari kertaa tokoilua. Kaikki sujuu noin itsekseen. Ryhmäpaikallaoloa ei ole kokeiltu vieläkään, kun on ongelmia löytää muu ryhmä harjoittelemaan. Kaikki muutkin liikkeet saattavat mennä päin prinkkalaa, kun on muita ympärillä, mutta milläs treenaat häiriötä, kun kentällä on ihan autiota aina... :( Ja kaupan parkkipaikka tms. on myös aika turha, koska ei Dammia ne ihmiset häiritse vaan nimenomaan toiset koirat voivat tehdä haittaa...

Jäljellä olin Anssin ja Dammin kanssa eilen aamulla. No okei, aamupäivällä... Tuli nukuttua lauantaisen kyläreissun jälkeen vähän myöhään, enkä päässytkään lähtemään niin aikaisin kuin olin suunnitellut. Kuuma oli jo, mutta kyllä koirat ne jäljet selvittivät hyvin. Dampulla oli jäljellä 2 kulmaa ja esine. Anssilla suht suoraa, lopussa mutkaa. Edellisestä jäljestä olikin jo pari viikkoa. Ja seuraavaan jälkeen menee kyllä taas tovi, jos nämä helteet eivät hellitä.


Typystä vielä sen verran, että tänään oli Typyn uusintarokotuksen aika. Laitettiin kuulemma vaan toinen piikki ja Rabies käydään hakemassa parin viikon päästä. Se Typyn tulehdusvaiva oireilee vielä hiukan, mutta ei tunnu koiraa vaivaavan, joten ei nyt mitään lääkityksiä, seuraillaan vaan. Seuraava etappi tuon naistenosaston tulehduksen suhteen on sitten ensimmäinen juoksuaika, jonka aikana se saattaisi hävitä... Nähtäväksi jää...

Tämmöistä siis kuuluu tänne meille. Palailen taas, kun jotain mainitsemisen arvoista jaksetaan tehdä. :)
    

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Reenejä vaan...

Ei me taas tehdä muuta kuin treenaillaan tai sitten vaan olla möllötetään kotona. Joskus käydään järvessä pulahtamassa.

Heti tuo edellisen postauksen jälkeen tapahtui taas jotain mainitsemisen arvoista. Kökö kävi peltojäljellä! Kököllä on jos jonkinlaisia allergiaoireita tullut aina heti, kun on jotain "väärää" syönyt vähänkin. Nyt näyttää tilanne paremmalta ja isäntä tekikin Kökölle vähänsinnesuuntaan-peltojäljen laittamalla välillä nappuloita jäljelle ja jäljen päähän Kökön oman ruuan. Ei ole ilmaantunut korvien roikkumista, varpaanvälien rikkoutumista tms... Liekö sitten tosiaan stressiä Kökön aiemmat hiivailut ja rapsutukset. Bessiä kun ei enää ole, niin tilanne on nyt kummasti tuntunut helpottavan...

Ja todistusaineisto Kökön jäljestämisestä:


Tuossa kuvassa Kököllä on karvatupotkin vielä tallella. Kävi myöhemmin niin ihmeellisesti, että joku tosiaan otti krapan käteensä ja nyhti isoimmat irtovillat tuosta koirasta. Jostain kumman syystä Kökö näyttää nyt hiukka laihalta... Itse asiassa suorastaan aliravitulta. Asiaa on alettu parantaa jo, että ei nyt ihan vielä kannata hälyttää eläinsuojeluviranomaisia paikalle. Kyllä se koira ruokaa saa.

Anssillakin oli toinen agilitytreeni viime keskiviikkona. Hyvin meni. Poikahan on suorastaan luonnonlahjakkuus! (Ja paikalla olleet naureskelevat kai partaansa tässä kohtaa...)

Agilityssä treenattiin putkea ja se tuntui olevan Anssilla ihan lemppari. Hienosti vilahti pitkäänkin putkeen sekä silloin, kun käskettiin, että ihan omia aikojaan. Lisäksi treenattiin hyppykäskyä, ilman hyppyä kylläkin. Hyvin meni sekin, kai...? Agilityslangia opittiin taas sylkkärin eli sylikäännöksen verran. Vai olikohan se tuommoinen...? Joka tapauksessa koira "vedetään" kädellä edestä taaksepäin ohjaajan sivulle ja siitä vauhdilla ulkokautta ympäri. Kyllä Anssi makupalan perässä kulkee, enkä tuossakaan harjoituksessa kovinkaan suurta vaikeutta tuntenut. Kepeistä hiottiin vielä sitä ensimmäisestä keppivälistä menoa.

Tottiksessa ollaan Anssin kanssa nyt hiukan liikkeestä istumista kokeiltu. Kyllä se kai siitä... ajan kanssa... :)

Dammilla kokeilin tokon alokasluokan liikkeenä olevaa hyppyä. Se menee jotakuinkin niin, että koira hyppykäskyllä hyppää esteen yli, sitten toisella käskyllä jää sinne esteen taakse seisomaan ja odottamaan. Ohjaaja tuon jälkeen siirtyy koiran sivulle ja sitten tuomarin käskystä komennetaan koira istumaan. Damm hyppäsi ekalla yrityksellä takaisin, kun on tottunut pk-tottiksessa hyppäämään aina esteen mennen tullen. Toisella kertaa karjaisin pysähdyskäskyn hiukan kovempaa, ja sinnehän se jäi seisomaan. Kolmas kerta meni myös hienosti, joten se siitä. Hienosti sujuu. Seuraavalla kerralla jatkan liikettä sivulle siirtymiseen asti, nyt palkkasin heti seisomaan jäämisestä. Pitäisi Dampulla kokeilla vielä tokon ryhmäpaikallamakuuta ja sitten voisikin mennä ihan oikeaan kokeeseen sähläämään... Kannattaisi tästä vaan kaivaa tokon säännöt jostain, kun vähän menee nämä liikkeet arvailuksi vielä.

Uiminenkin tuli tuolla alussa mainittua. Isäntä oli lasten ja omien koiriensa kanssa eräänä päivänä uimassa ja suostuivat ottamaan Anssin mukaan. Kotiin tultua sain kuulla heti, että Anssia ei enää huolita mukaan uimareissuille. Poika kun ei suostu tulemaan millään pois järvestä! Istuu vaan rantavedessä ja hytiseekin, jos on kylmä, mutta pois ei tule. Tuolla kerralla saivat koiran pois isoa patukkaa heiluttelemalla.

Ja kyllä Anssi aikamoinen vesipeto nykyään jo onkin. Ui reippaasti jo pitkällekin. Viimeksi oli Anssi ja Damm molemmat samaan aikaan uimassa ja Anssi ottaa oikein kisaa Dampun kanssa, kumpi ehtii ensin kepille. Eikä tosiaankaan sitten meinaa millään tulla pois järvestä...

Että näin, seuraavaan kertaan taas... Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille kurkkaajille!
    

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Treenailua

Tuli tuolla aiemmassa postauksessa jo mainittua, että Typyn jälkitreenit ovat siis hyvällä mallilla. Eikä Typyn patukkaleikkejä ja purutreenejäkään ihan kokonaan ole unohdettu: jos kuski ei itse viitsi/ehdi/jaksa tarpeeksi, niin onneksi Anssi treenaa...


Tuolla menolla Typy on kohta täysinoppinut taisteluleikeissä. Käy vielä niin, että Typy hakkaa kuskin 6-0 sitten, kun kuski vihdoin itse ennättää. :)


Anssikin treenailee:

Tänään oli treenintäyteinen päivä. Aamupäivä meni vielä lokoisasti kotona, mutta puolen päivän jälkeen raahauduimme kentälle, jossa treenattiin hiukan tottelevaisuutta. Anssi seuraa jo aika pitkääkin pätkää, istuu pysähtyessä, pysyy aika hyvin mukana käännöksissä oikealle ja vasemmalle, tulee sivulle...

Tottiksen jälkeen kävimme jälkipellolla. Hyvin sujui pitkä jälki. Anssilla vilkkaan tien vieressä jäljestys on ollut ongelmallista, koska autot ovat aiheuttaneet melkoista häiriötä. Tuota on nyt muutaman kerran tietoisesti treenattu ja tänään ei edes iso rekka saanut enää päätä nousemaan. Hiukan korvat liikahtivat ja silmät (sivustakatsojien mukaan) vilkaisivat autoa, mutta ei muuta. Jäljestys jatkui keskeytymättä.

Illemmalla sitten mentiikin opiskelemaan ihan uusia juttuja. Olimme pentuagilityssä tutustumassa lajiin ja vähän esteisiinkin. Kuvia ei tullut napsittua, ja parempi niin... Kuski myöntää auliisti, että agility on vaikea laji. Siis vaikea nyt jo tässä vaiheessa, vaikka ei olla päästy edes alkuun. Helpottuisikohan se ajan ja oppimisen myötä?

Koiran ohjaamisesta aloitettiin. Palveluskoiratottelevaisuuden opetuksessa olen itse opetellut käytännössä vasuriksi: palkkaamiset kaikki vasemmalla kädellä, samoin suurin osa pakotteista. Noutokapulaa kyllä sentään heitän oikealla... Nyt sitten neuvottiin ohjaamaan koiraa esteillä aina koiran puoleisella kädellä. Ja siellähän ei koira seuraa koko aikaa ohjaajan vasemmalla puolella, kuten tottelevaisuudessa, vaan koira voi olla missä tahansa ohjaajaan nähden., joten oikealla kädellä on tekemistä myös. Anssia oli parin kerran jälkeen vaikea saada irtaantumaan "esteen" toiselle puolelle, se oppi siis nopeasti, että namit ovat kuskin taskussa, ei kannata mennä kauas. Patukalla palkkaamisessa sitten taas koira oli huomattavasti hidasta ja kömpelöä ohjaajaa nopeampi, joten patukka tuppasi eksymään koiran hampaiden väliin ihan omia aikojaan. Anssilla kun ylös päin hyppääminen ei ole koskaan tuottanut ongelmia... Lisäksi tuossa harjoituksessa tuntui kuin koira olisi ollut jalkojen edessä koko ajan, minne päin käännyinkin. Hyvin yksinkertaisessakin liikkeessä (koira "esteen" yli ja sieltä toiselta puolelta esteen kiertäen takaisin) tumpelo pk-harrastaja sekosi pasmoissaan heti, kun piti vaihtaa ohjauksessa kättä...

Kontaktiharjoitus puomilla (hyvin matala ja loiva) sujui hyvin. Se oli paljon suoraviivaisempi liike, kun ei tarvinnut vaihtaa kättä kesken liikkeen. Ja Anssihan toimii, kun namia oli tarjolla... Kyseessä oli siis kapeaa "siltaa" pitkin korokkeelta alas laskeutuminen niin, että aivan tuon "sillan" alaosassa pysähdyttiin (= pysähdys kontaktialueella) syömään se nami. Tuon verran on siis jo opittu agility-kieltäkin, pk-tottiksessahan kontakti tarkoittaa koiran ja ohjaajan välistä katsekontaktia...

Keppien pujottelun aloitus oli niinikään helppo. Näin ensimmäisellä kerralla perehdyimme vain keppien ensimmäisestä välistä oikeaan suuntaan menemistä. Eli käytännössä nami oikean keppivälin toiselle puolelle ja koira toiselle puolelle ja siitä päästettiin koira keppien välistä syömään nami. Helppoa kuin heinänteko!

Omasta mielestäni nämä liikkeet (ohjaus esteillä, kontakti puomilla, kepit) menivät tällä kertaa vaikeammasta helpompaan päin. Siis harjoituksen toteutuksen näkökulmasta. Saa nähdä, miten on ensi kerralla. Muuttuu oletettavasti aina vain vaikeammaksi, joten kai sitä pitäisi oikeasti mennä sinne agilityradalle kuivaharjoittelemaan ilman koiraa. Agilitykenttä on vaan hurjan kovassa käytössä, treeniryhmiä on varmaan joka päivälle. Ja jos aikoo käydä yksin kuivaharjoittelemassa ilman, että leimataan täysin höynähtäneeksi, niin pitäisi varmaan mennä yöllä... :)
    

Reikon peikot

Kökö muistuttaa tällä hetkellä varsinaista mörrimöykkyä. Varsinkin se takapuolisko... On ilmeisesti talviturkin riisuminen käynnissä, kun villaa lähtee hirmuisina tuppoina. Ja koska isäntä on todella laiska harjan käyttelijä, niin ne villat saavat tippua omaan tahtiinsa. Ellei tässä joku muu sitten ota sitä raaputinta kauniiseen käteensä ja siisti tuota koiraa hiukan (jälleen kerran)...

Kaunis koira. Ja niin siisti turkki...

Karvatuppoja. Jos joku tarvitsee, niin saa tulla koirasta kynimään.

Kököllä on ihan normaalipituinen turkki, on aina ollut. Villaa osaa kyllä Kökökin tehdä ihan tarpeeksi vaikka kahdellekin koiralle. Toisaalta sitten hyvä, että turkki on normaali eikä pitkä, niin tippuu ne villatupot pois, vaikka niitä ei millään nypittäisikään. Toista se on Dammilla, jolla tupot juuttuvat pitkiin päällyskarvoihin, ja ne on krapalla sieltä kynittävä tai ne jäävät sinne ja muodostavat paksun vanuttuneen villapalttoon...

Ja Dammista puheenollen... Toinen meidän Reikon peikko alkaa muuttua karvamoosekseksi taas. On kai ollut liian kylmät ilmat, kun Damm on nyt jo alkanut kasvattaa turkkia takaisin entisiin mittoihinsa. Olisi nyt odottanut edes syksyyn, mutta ei... Kai Damm sitten ajatteli, että vaikka tämä Suomen suvi onkin lämmin ja suht vähäluminen, niin talvea varten täytyy alkaa varustautua hyvissä ajoin. Oli tuo keväinen sulkasato sen verran mittava.

Damm "The Karvamooses"

Varma merkki karvamoosekseksi muuttumisesta on se, että ketjupantaa ei näe koiran kaulassa, eikä sitä meinaa käsikopelolla löytääkään. Tänään kerkesin jo ajatella, että Dampun ketjupanta on kai hukkunut viikonlopun reissuissa jonnekin, kun sitä ei löytynyt autosta, sisältä, eikä ensin koiran kaulastakaan. Kaulassahan se kuitenkin roikkui...