Anssi läpivalaisussa

Anssi kävi Ventelän studiossa kuvauksessa 15.4. ja ammattitaitoisesta kuvaajasta huolimatta kuvista tuli melkoista suttua... :( Anssi koukkasi alkuun vaa'an kautta ja vaaka sanoi Anssille 34 kg. Tutkimushuoneessa Anssi käyttäytyi hyvin, joten tohtori tuumikin, että Anssille saa varmaan hyvin rauhoitusaineen suoneen, kun on niin rauhallinen. :) Sammuminen tapahtui suunnilleen minuutissa, heräämisessä menikin sitten "hiukan" enemmän aikaa... :D

Itse kuvista Ventelän oma tuomio oli, että molemmat lonkat ovat D ja molemmat kyynärät 2.
Lonkkamaljat saisivat olla kuppimaisemmat, reisiluun pää ei ole lonkkamaljassa ihan niin hyvin kuin pitäisi. Lonkkanivelet ovat kuitenkin siistit, ei nivelrikkoa tms.
Kyynärissä sitten onkin ylimääräistä tavaraa sen verran, että Ventelä arveli kyynärien olevan sitä kakkosta. Kyynärät huolettavat tällä hetkellä siis enemmän, mutta mitään oireita ei Anssilla ole, ei lonkissa eikä kyynärissä. Katsotaan, mitä tuleman pitää ja mitä Kennelliitossa arvioidaan Anssin kuvista... Niillä luilla mennään joka tapauksessa.
    

Tohtorilla

Negrolta jäi 12-viikkoisena rokotus saamatta taannoisen sukkasekoilun vuoksi. Asia korjattiin eilen. Negro sai rokotuksen, lääkäri tarkisti haavan (haava vähän punoitti, mutta muuten parantunut ihan hyvin) ja vaaka sanoi 10,7 kg. Aika hoikka pentu, mutta sukkajutun jälkeen pentu olikin ainakin viikon aika vähäisellä ruualla... :)

Kökö oli lääkärireissulla mukana. Kökön korvat on taas oireilleet, lisäksi on etujalasta varpaanvälit rikki. Varvasongelmaa on yleensä ollutkin keväällä ja lisäksi Kökö on nyt taas ollut aika paljon sisällä ja varastellut ties mitä ruokaa, joka aiheuttaa oireita. Lääkärin mukaan korvissa on hiivaa ja varpaissa tulehdus. Tropiksi vaivoihin pitkävaikutteinen kortisonipiikki, korvatippoja ja antibioottikuuri. Antibioottikuuri lisää entisestään hiivaa korviin, mutta ruokaan on lisätty jo aiemmin ja lisätään edelleen päivittäin myös maitohappobakteereja runsas satsi sekä Karpalactia.
    

Sukkana sisään... ja sinne jäi! :/

Negro aiheutti pientä hermostumista, sydämentykytyksiä ja lopuksi melkein paniikkiakin viime sunnuntaina ja maanantaina. Sunnuntaina pentu söi aamuruokansa normaalisti ja oli muutenkin ihan kuten tavallisestikin. Iltapäiväruuan jälkeen jonkin ajan kuluttua tulikin sitten oksennus ja kaikki aiemmin syöty ruoka ulos. Eipä tuosta sitten sen ihmeempää, iltaruoka oli vielä jäljellä...

Iltaruuan jälkeen melkoisen pian, pentu oksensi taas. Ja taas koko mahan sisältö ulos. Tässä vaiheessa epäiltiin jonkinlaista vatsapöpöä, on niitä ennenkin meidän koirilla ollut. Semmoinen on mennyt päivän parin paastolla ohi. Nytkin oli tarkoitus pitää pentu ilman ruokaa, kunnes suoli on tyhjä ja sitten varovasti aloitella ruokaa taas.

Mutta kävi sitten niin, että pentupa oksenteli ja yökkäili koko yön. Maanantaiaamuna aikaisin isäntä soitteli sitten ensin eläinlääkäripäivystykseen, sen jälkeen kahdeksalta paikalliselle lääkärille. Lääkäriajan olisi aamupäiväksi saanut, mutta juteltuaan isännän epäilyksistä, että siellä mahassa on jotain ylimääräistä, joka pitää saada pois, kehotti paikallisen vaatimattoman eläinlääkäriaseman lääkäri hakeutumaan klinikalle, jossa on kaikki pelit ja vehkeet. Raumaa harkittiin, mutta klinikka aukesi ja ajanvaraus alkoi vasta kymmeneltä. Vastaavan matkan päässä toisessa suunnassa oli yhdeksältä aukeava klinikka. Kello yhdeksää odotellessaan isäntä päätti soittaa vielä Turkuun meidän entiselle vakkariklinikallemme ja sieltä saikin pienellä puhumisella ajan heti kymmenen jälkeen.

Isäntä lähti saman tien ajelemaan sitä sataa kilometriä Turkuun. Perillä lääkäri tunnusteli pennun mahan ja arveli, että voisi olla sukka. Joka tapauksessa oli ihan turha alkaa kuvata pentua, koska jotain ylimääräistä siellä joka tapauksessa oli ja se oli leikattava pois. Näkeehän sen sitten toimenpiteen jälkeen, että mitä sieltä tuli ongittua ulos...

Negro leikattiin ja ilmeni, että pentu oli syönyt pikkuneidin paksun jarrusukan, joka oli jäänyt jumiin heti ohutsuolen alkuosaan. Lääkäriin ehdittiin aika viime tipassa... Suoli oli alkanut ilmeisesti jotenkin jo ratketa tai muuten vaurioitua. Sukka saatiin kuitenkin juuri ajoissa pois, eikä pitäisi mitään pysyvää vahinkoa olla, vaan suolen tilanne alkoi parantua heti.

Negrolla on nyt leikkaushaavassa sulavat tikit ja kauluri kaulassa. Antibioottikuuri kestää viikon, minkä lisäksi annetaan viiden päivän ajan myös suoliston limakalvoa suojaavaa lääkettä. Kylkiluut törröttävät ja pojalla on hirveä nälkä koko ajan. Eikä mikään ihme, sillä sunnuntaiaamun ruoka on viimeinen mahassa pysynyt ruoka ennen leikkausta. Ja leikkauksen jälkeen ruokinta aloitettiin vasta tiistaina ja sekin hyvin pienillä annoksilla vetelää vellimäistä ruokaa. Joskus sitten ensi sunnuntaina voidaan aloitella hieman kiinteämpää ruokaa. Muuten pentu pitäisi pitää rauhassa, sillä juokseminen, hyppiminen ja vapaa leikkiminen on kielletty viikon ajan... Aika hankalaa. Negro on niin eloisa pentu, eikä sitä pieni haava saati pönttö päässä estä riehumasta...

Mahasta ongittua sukkaa emme ryhtyneet tutkimaan sen enempiä. Lääkärin mukaan sukassa tuskin oli paljonkaan reikiä, eli se oli mennyt niin sanotusti "sukkana sisään". Ihmettelen vaan, miten pieni pentu oli pystynyt nielemään kokonaisena niinkin ison mytyn tukehtumatta. Yksin kotona ollessaan Negro ei pääse käsiksi sukkiin tai muihinkaan pieniin tavaroihin, joten aika hiljaisestikin tuo sukka oli imaistu, kun emme mitään sukannielemisoperaatioita ole havainneet.

Nyt jatketaan vaan toipilasaikaa. Suolen tikkien repeäminen oli/on suurin vaara, jos jotain vikaan menisi. Muuten pitäisi pennun olla kunnossa, jos vaan saadaan se pidettyä ja ruokittua niin, että tikit eivät ratkea.
   

Piikitysreissu

Koko elukkalauma käväisi tänään tohtorilla. Kaksi koiraa ja yksi kissa saivat yhteensä 4 piikkiä ja yhden kipulääkekuurin vielä kotiintuomisiksi.

Ensin kävi Miisumus-Kattimus tarkastuksessa. Mitään vikaa ei löytynyt, rokotettiin vaan. Kiitokseksi tuosta Miisu käänsi oitis selkänsä ja kömpi takaisin koppaansa silminnähden närkästyneenä moisesta kohtelusta... :D

Sitten oli vuorossa Kökö. Ensin vaa'alle, tulos 33 kg. Kököllä on jotain allergian aiheuttamaa oireilua ollut jatkuvasti korvissa, välillä varpaissakin, ja nytkin rapsuttelee. Lisäksi selkä kipuilee. Tuon selkävaivan helpottamiseksi on Kökö nyt viikon päivät syönyt ruusunmarjajauhetta ja tavallinen lohiöljykin vaihdettiin Kököllä Nutrolin Senioriksi. Kökö kiipeää nyt autoon reippaammin kuin ennen, mutta selvästi kipeän kohdan löysi lääkärikin tänään selästä. Kotiintuomisiksi nyt tulehduskipulääkekuuri, jonka vaikutusta tarkkaillaan. Tuota selän tilannetta on tarkoitus tutkia ja kuntouttaa nyt muutenkin, ja jos saataisiin kipuilut loppumaan niin sitten voisi jotain kortisonia antaa siihen allergiaoireiluun. Molempia ei yhtä aikaa voi... Nyt seurataan ja tarkkaillaan ja soitetaan fysioterapeutille. :)

Viimeisenä Anssi, jolle eläinlääkärinkin vaaka näytti 35 kiloa... Varmaan sekin vaaka rikki. Ei tuommoinen pieni sylivauvapentu voi painaa 35 kiloa...?? Tutkimushuoneessa Anssi kiipesi heti eläinlääkärin syliin nuolemaan naaman. Tunnustelu ja stetoskoopilla kuuntelu oli vähän hankalaa, kun Anssi yritti pyöriä koko ajan ympäri nähdäkseen lääkärin kädet. Rokottaessa (rabies ja se toinen...) Anssi olisi halunnut syödä piikit... Heltyi lääkäri sentään lopuksi antamaan pienen namin Anssille, kun toinen niin selvästi osoitti olevansa nälkäkuoleman partaalla... :)

Päivällä ennen tuota lääkärikeikkaa käytiin Anssin kanssa lenkillä. Melkein tunti köpöteltiin kylillä ja ihmeteltiin satunnaisia ohi ajavia autoja. Sen lisäksi on tähän asti melkein koko kotonaoloajan on Anssi ollut pihalla. Nyt meillä onkin varmaan aika väsähtänyt "pentukoira"... on ollut rankka päivä. :)
    

Lekurikeikka

Dampesteri vaikutti aamulla vähän huonovointiselta. Tai oikeastaan melkoisen huonovointiselta. Ruoka ei maistunut todellakaan ja pää roikkui. Tuli karmaisevasti Bessin oireilut vuosi sitten mieleen... :/

Soitettiin päivystävälle eläinlääkärille ja lähdettiin saman tien näyttäytymään. Ensin tunnustelua, sitten virtsanäyte, jossa oli verta. Sitten verinäyte ja siitä joku verenkuva. Verikokeen tuloksia odotellessa käytiin Reikossa sapuskanhakureissulla... Verinäytteen tulokset osoittivat selvän infektion, joka luultavasti on ihan siellä virtsateissä. Virtsanäyte lähetettiin viljelyyn, koiralle pistettiin antibioottipiikki ja kuski sai reseptin ja käskyn hakea apteekista 10 päivän kuurin antibiootteja lisää. Kuurin jälkeen viedään uusi virtsanäyte.

Damppu  muuttaa nyt varmaan sairasloman ajaksi sisälle nukkumaan. Anssi "Jyrä" täytyy pitää isommasta pojasta nyt erossa. Damm ei tuossa kunnossa saa Anssia pidettyä aisoissa ja Anssihan käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja runnoisi oitis Dampun laumassa alemmas...

Damm on oikeasti kipeä. Veto pois. Ja sen antibioottipiikin saadessaan se alkoi oikeasti ulista kivusta ja ikään kuin lyyhistyi sen jälkeen lattialle. Piikki laitettiin niskaan, joten mieleen tuli heti ensimmäisenä, että se osui pahasti johonkin hermoon. Tai sitten on Dampullakin noita kremppoja jo sen verran, että niskasta on lihakset pahasti jumissa. Ei varmaan tee kivaa, kun isketään huolimattomasti piikillä semmoiseen...

Nyt odotellaan toipumista. Kökö pitäisi viedä selkävaivojen vuoksi fysioterapeutille ja taitaisi olla Dampullakin aihetta käydä siellä, jahka on parantunut ensin...

Pitää jo tänään muistaa alkaa syöttää Dampulle kuurina enemmän maitohappobakteereja tuota lääkekuuria varten. Tablettikuuri alkaa vasta huomenna aamulla ja apteekissa varoitettiin, että lääke voi ärsyttää vatsaa. Kiva kiva...
    

Typystä otettiin kauniita kuvia...

... tänään Ventelällä. Lonkat tällä hetkellä suunnilleen A/B, kyynärät ihan priimaa, selästä tai mistään muustakaan ei moitteen sanaa. Vaakaan meno oli ollut vähän hankalaa, kun Typy oli moisen hökötyksen (koirien vaakahan on semmoinen simppeli muutaman sentin paksuinen levy lattialla, jonka päälle pitäisi mennä ja pysyä paikoillaan) nähdessään vakaasti päättänyt, että hän ei siihen kipua. Isäntä oli houkutellut ja maanitellut, Typy sitten taas painanut jarrua entistä kovemmin. Lopulta oli isännän nostovarsien avulla yksinkertaisesti nostettu koira vaakaan, tuloksena 24 kiloa.

Mörköikä tuolla neidillä on selvästi. Turkkikin alkaa näyttää lähtemisen merkkejä, joten juoksu sieltä kai on tuloillaan. Ikää neidillä kohta 8 kk, joten kaipa sen juoksun kohta kuuluukin tulla. Anssin pikkuinen pää menee varmasti sekaisin moisesta juoksentelusta, vaikka ei Anssi edelleenkään ole kovin selvästi osoittanut olevansa mies... Josko Typyn juoksun myötä alkaisi se koipikin nousta!??

Edittiä vielä... Anssi kotovaakalla 30,8 kiloa ja ikää siis vähän vajaa 14 kk. Iso??
  

Lomailua, lomailua vaan... Melkein.

On niin hellettä pitänyt, että ei meillä nyt sitten enää edes treenata. No jotain pientä, mutta muuten vaan ollaan. Jos ei lasten takia tarvitsisi pitää normaalia vuorokausirytmiä yllä, voisimme touhuta koirien kanssa yölllä, mutta kun päivät pitää valvoa niin ei sitä sitten yötä enää jaksa.

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin oikein lomalle. Kaikki. Paitsi kissa sai lomailla kotona ja oli varmaan ihan tyytyväinen, kun edes pari päivää sai olla rauhassa kenenkään häiritsemättä. Koirista kolme isompaa vietiin lomailemaan koirahoitolaan, Typy lähti ihmissukulaisiin kyläilemään ja ihmislauma suuntasi merelle ja Tukholmaa kohti.

Silja Serenadella seilattiin Helsingistä Tukholmaan, Tukholmassa käytiin Junibackenissa ja sitten seilattiin taas takaisin Helsinkiin. Matkalla riitti aurinkoa ja lämpöä, sekä muumeja, pallomerta, tanssimista, leikkimistä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Niin ja tietysti hyvää juomaa myös. :)

Koirat olivat siis hoidossa matkamme ajan ja kaikki olivat kuulemma käyttäytyneet oikein hyvin. Anssi oli ensin vieraassa paikassa vieraalle sedälle vähän pöhissyt, kun oli tullut ensimmäisen ulkoilukerran aika. Mutta Anssihan on tyypillinen mies, jonka sydämeen tie vie vatsan kautta ja muutaman makupalan jälkeen Anssikin oli jo täysin kaveria. Damm ja Kökö eivät vanhempina ja viisaampina enää turhista hötkyile ja hoitopaikassakin olivat jättäneet turhat puhinat väliin. Saavat ilmeisesti mennä kyseiseen paikaan toisenkin kerran, ei meille koiria haettaessa ainakaan valitettu käyttäytymisestä tai mistään. Päinvastoin.

Typy olikin tutulla ihmisellä ja oli käyttäytynyt ihan mallikelpoisesti myös. Mitä nyt naapurin rouva oli saanut kyllä kunnon haukut pihaan tultuaan, mutta mitäs tulee puskista oikaisemalla. Kulkisi tietä pitkin, kuten muutkin! :) Eikä saanut Typykään porttikieltoa.

Kotiin tultuamme kissa taisi vain kääntää kylkeä nukkumispiilossaan. Kävi se siinä sitten jossain vaiheessa syömässä, mutta mitään erikoisempia tervetulotoivotuksia siltä ei herunut. Ei mikään seuraneiti tuo meidän katinrontti...

Ja kun lomailu aloitettiin, niin torstaina jatkettiin tuttavien mökillä. Päivällä mentiin mökille. Ihmislauman lisäksi myös Anssi ja Typy olivat mukana. Saunottiin, uitiin, grillailtiin... Typy kävi tutustumassa oikein kunnolla veteen isännän mukana. Tutuksi tuli vesi (vähän pakosti...), mutta ei rohjennut neiti vielä itsekseen lähteä uiskentelemaan. Isännän kanssa räpiköinnin jälkeen Typy kahlaili rannassa ja ihmetteli vettä, sekä kirmasi ihmettelemään vieraita lapsia naapurimökin pihaan, josta se piti hakea kantamalla pois.

Anssi kävi myös uimassa. Ja nyt on pakko hehkuttaa, että Anssi todellakin osaa uida! Anssi meni laiturin vierestä veteen, itse kävelin laiturille (ei se pitkä laituri ollut) ja istahdin penkille. Anssi ui, kääntyi takaisin, ui toiseen suuntaan, kääntyi, ui taas... Itsekseen, pitkään, rauhallisesti tasaista uintia. Välillä huikkasin Anssia nimeltä, ettei mene liian kauas minusta ja liian lähelle naapurin rantaa. Välillä Anssi kävi rannassa, mutta kun sitä kehotti menemään vaan takaisin uimaan, niin sinnehän tuo meni, uiskentelemaan itsekseen.

Lauantaina oltiin Okra maatalousnäyttelyssä. Kaikki koirat jätettiin kotiin, lapset otettiin mukaan. Siellä oli kuuma. Kovin tarkkaan ei aluetta kierretty, mutta maatalouskoneet tuli katsottua ja istuttua. Itse en lasten kanssa sinne joutunut kiipeämään, mutta varmaan ihan työstä kävi semmoisella helteellä kiivetä traktorien ja puimurien hytteihin. Edellisestä pois ja seuraavaan taas... Toinen lapsista kävi taas ponilla ratsastamassa ja molemmat kieppuivat myös karusellissa ja kävivät pomppulinnassa. Tuolta Okrasta mukaan tarttui muutama ilmapallo, rantapallo, palashampoota ja -saippuaa, lippalakkeja, lakua, leipomuksia...

Tuolta tultiin kotiin kaupan kautta. Kunnon vissyä piti saada ja sitä menikin noin 8 kilometrin automatkan aikana jo litran verran. Kotona käytiin vaan kääntämässä, napattiin saunakamppeita ja Typy mukaan ja suunnattiin tuttujen luokse saunaan ja grillaamaan. Typy pääsi taas leikkimään suunnilleen itsensä ikäisen pennun kanssa ja me ihmiset saatiin pestä Okran pölyt ja hiet pois.

Koko viime viikko onkin siis pitänyt hirmuista hellettä, eikä olla tehty paljonkaan treenien suhteen. No jotain pientä siis kuitenkin.

Keskiviikkona oli Anssilla taas agilitytreeni. Putkea taas treenattiin ja Anssi sai (ihan aiheesta kylläkin) vähän vähemmän mairittelevan haukkumanimen: putkihullu. Anssi siis menee käskystä putkeen mielellään, mutta siinä välillä, kun kuski neuvottelee open kanssa, niin Anssipa onkin huitaissut putken itsekseen vielä muutamaan kertaan. Putken lisäksi vähän hyppyesteellä ohjausta, keppien ensimmäistä väliä ja kontaktiharjoitus puomilla. Hyvin menee...

Tottista on otettu vähän myös... Kyllä sekin siitä jotenkin edistyy... kai... :)

Dammin kanssa on kentällä otettu kuluneen viikon aikana pari kertaa tokoilua. Kaikki sujuu noin itsekseen. Ryhmäpaikallaoloa ei ole kokeiltu vieläkään, kun on ongelmia löytää muu ryhmä harjoittelemaan. Kaikki muutkin liikkeet saattavat mennä päin prinkkalaa, kun on muita ympärillä, mutta milläs treenaat häiriötä, kun kentällä on ihan autiota aina... :( Ja kaupan parkkipaikka tms. on myös aika turha, koska ei Dammia ne ihmiset häiritse vaan nimenomaan toiset koirat voivat tehdä haittaa...

Jäljellä olin Anssin ja Dammin kanssa eilen aamulla. No okei, aamupäivällä... Tuli nukuttua lauantaisen kyläreissun jälkeen vähän myöhään, enkä päässytkään lähtemään niin aikaisin kuin olin suunnitellut. Kuuma oli jo, mutta kyllä koirat ne jäljet selvittivät hyvin. Dampulla oli jäljellä 2 kulmaa ja esine. Anssilla suht suoraa, lopussa mutkaa. Edellisestä jäljestä olikin jo pari viikkoa. Ja seuraavaan jälkeen menee kyllä taas tovi, jos nämä helteet eivät hellitä.

Typystä vielä sen verran, että tänään oli Typyn uusintarokotuksen aika. Laitettiin kuulemma vaan toinen piikki ja Rabies käydään hakemassa parin viikon päästä. Se Typyn tulehdusvaiva oireilee vielä hiukan, mutta ei tunnu koiraa vaivaavan, joten ei nyt mitään lääkityksiä, seuraillaan vaan. Seuraava etappi tuon naistenosaston tulehduksen suhteen on sitten ensimmäinen juoksuaika, jonka aikana se saattaisi hävitä... Nähtäväksi jää...

Tämmöistä siis kuuluu tänne meille. Palailen taas, kun jotain mainitsemisen arvoista jaksetaan tehdä. :)

    

Typy tohtorilla

Niin se aika taas rientää... Typy täytti maanantaina 7.6. jo 12 viikkoa ja alkoi olla ensimmäisen rokotuksen aika. Tiistaiksi sitten varattiin aika ja koska isäntä oli pitkään töissä, sovittiin, että minä menen Typyn kanssa lääkärille. Vaa'an kautta mentiin ja vaaka pysähtyi (vihdoin, pitkän odottelun ja pennun istumaan rauhoittamisen jälkeen) lukemaan 8,0 kg. Aika vähän vai...?

Sunnuntaina 6.6. oli juuri nähty Typyn sisko, joka on kyllä selvästi Typyä isompi. Samalla kertaa nähtiin myös täällä aiemmin mainittu Typyn "poikakaveri", joka on Typyä pari viikkoa nuorempi ja myös (edelleen) isompi. Mutta mitä tuosta, tapansa kasvaa kullakin... :)

Pari kuvaa...

Siskoplikka

Koko kolmikko

Mutta takaisin asiaan... Eli eläinlääkärillä pistettiin sitten se rokotuspiikki niskaan, eikä sattunut yhtään. Namiakin Typy sai palkaksi. Lisäksi Typyllä on oireillut pieni emätintulehdus ihan siitä asti, kun meille muutti. Aiemmin jo puhelimella lääkärin kanssa neuvoteltiin, että ei mitään antibioottikuureja nyt ainakaan heti syötetä, kun ei pentu ole ollut edes kipeä. Vaiva oireilee pienenä vuotona eikä sitten sen kummempaa. Nyt lääkäri kurkkasi tuon "naistenosaston" myös ja ehdotti maitohappobakteerikapseleita ulkoisesti 2 viikon kuurin (mahdollisen hiivan aiheuttaman tulehduksen hoitoon) ja miksei myös syötäviä maitohappobakteereita sisäisesti käytettäväksi tuohon vaivaan. Saattaisi ne syödyt maitohappobakteerit ilmeisesti myös auttaa vähentämään maan syömistä. Typyllä kun on ollut kova halu syödä maata, multaa, neulasia, sammalta, ruohoa... ihan mitä vaan ja melkoiset määrät.

Nyt sitten vaan odotellaan ja katsotaan... Jos tuo tulehdusvaiva ei parane tai peräti pahenee, niin sitten harkitaan sitä antibioottikuuria uudestaan. Kuukauden päästä mennään joka tapauksessa uusintarokotukselle.

    

Viimeinen lääkärikäynti tällä erää

Maanantaina oli Anssilla viimeinen käynti lääkärillä Cartrophen-pistoksen vuoksi. Hyvin sujui tälläkin kerralla. Neljän kerran sarjan päätteeksi Anssi päätti kiittää myös lääkäriä hyvästä hoidosta... Anssi hyppäsi reippaasti lääkärin syliin ja nuoli naaman! Eihän sitä nyt kiittämättä voi lähteä...

Tohtoritäti halusi myös nähdä, onko paljonkin tullut painoa lisää tämän hoitojakson aikana. No ei ollut... Pitänee antaa pojalle vähän enemmän ruokaa. Anssi meni kiltisti vaakaan ja komensin sen istumaan, ettei vaa'an lukema heiluisi. Anssihan istahti. Viimeiset jutut siinä vielä puhuttiin lääkärin kanssa, sitten huikkasin heiheit ja lähdin ovea kohti. Matka tyssäsi heti alkuunsa, kun kädessäni ollut talutushihna meni kireälle. Kurkkasin taakseni ja siellä se Anssi istui edelleen vaa'alla kysyvän näköisenä. "Joko saa tulla pois, vai vieläkö istutaan?" Kyllä se joskus näemmä käskyt ymmärtää ihan oikein, että niin kauan tehdään sitä samaa, kunnes käskytetään toista... Lääkäritätikin naureskeli, että koirahan istuu, kun kerran käskettiin. Ei siinä sitten muuta kuin käsky koiralle, että nyt mennään kotiin ja lähtihän se sieltä.

Toivottavasti seuraava lääkärikeikka olisi vasta seuraavien rokotusten vuoksi...
     

Uusi pentu.

Tällä kertaa kyllä. Uuden tulokkaan nimi on Stroh's La Petite ja ikää 7 viikkoa:

Tuo pieni neito, jota kotoisammin kutsumme nimellä Typy, on siis liittynyt kaunistamaan laumaamme. Näin alkuun ainakin näyttää, että isompia ongelmia ei muiden laumanjäsenten kanssa ole. Mitenkään hyvin ei vielä ole ehditty tutustua, mutta päiväunet Anssin kanssa ovat ainakin poikaa...

Pyrin raportoimaan myös Typyn edesottamuksista säännöllisesti sitä mukaa, kun jotain mainitsemisen arvoista tapahtuu. Koiralauman jakohan meillä menee niin, että pojat Damm ja Anssi ovat minun, tytöt Kökö ja Typy miehen. Mutta minä vikkelämmät sormet omistavana naputtelen kaikkien terveiset.

Ja terveisistä puheenollen... Anssin toinen lääkärikäynti Cartrophenin merkeissä oli tänään. Rutiinireissu ilman ongelmia. Poika on tohtorilla jo kuin kotonaan.
    

Eläinlääkärillä...

Käytiin sitten Anssin kanssa eläinlääkärillä tänään. Oli nuo kaksi pienempää kaksijalkaista mukana. Anssi käyttäytyi täysin mallikelpoisesti (kuten yleensäkin), kaksijalkaiset voisivat ottaa oppia...

Ennen tohtorilla käyntiä ulkoiltiin siellä eläinlääkärin nurkilla. Anssi ei autojen perään enää hinkunut, uteliaasti katsoi perään kuitenkin. Mutta ei siis enää mitään säntäilyä autoja kohti, kuten aiemmin on ollut. Autojen "opiskelusta" on siis ollut hyötyä. Pyöräilijöitäkin meni pari kappaletta ohi. Polkupyöristä ei Anssilla juuri kokemusta olekaan, mutta eipä ne hirveästi näyttäneet kiinnostavan. Pikku hiljaa siis BH-kokeen kaupunkiosuuteen treenaillaan... ;)

Mutta siis, nyt on neljän kerran Cartrophen-kuurista ensimmäinen pistos takana. Viikon päästä uudestaan.