Anssin täytyy ilmeisesti saada päästellä isoimpia höyryjä ulos ennen jäljestystä. Tai sitte se vaikutti asiaan, että oltiin tänään toisen kerran peräkkäisinä päivinä jäljellä. Joka tapauksessa tänään jälki sujui selvästi eilistä paremmin.
Kävin taas ensin tekemässä jäljen ja tulin sitten käymään kotona. Nappasin Anssin ja Dampun mukaani ja mentiin metsään juoksentelemaan. Vajaan puolisen tuntia koirat siellä painoivat pitkin maita ja mantuja, sitten jatkettiin pellolle. Jälki oli taas pitkä, kaaren muotoinen, vaihtelevasti tyhjiä pätkiä ja päässä rasiassa nakinpaloja. Anssi touhotti vain alussa, sitten keskittyi jälkeen todella hyvin, ajoi tyhjät tarkkaavaisesti ja rauhallisesti, eikä edes huomannut autoja, rekkoja tai mitä siinä viereisellä tiellä nyt kulkikaan. Rasiaa ei vieläkään ilmaissut oma-aloitteisesti, mutta nyt ei vaatinut enää suullista käskyä maahanmenoon. Jäljen lopussa Anssi pysähtyi tutkimaan rasiaa ja menin sen vierelle sitä ihmettelemään. Siinä sitten katseltiin hetken toisiamme kysyvänä, että "mitäs nyt pitäisi tehdä?" ja Anssi toimi sitten ensimmäisenä ja meni maahan. Hyvä hyvä!!
Metsässä juoksennellessa mietin taas, että mikä rooli tuolla Anssilla tässä meidän laumassa oikein mahtaa olla... Damm on koirista vanhin, uros, kastroitu tosin. Anssi on päälle vuoden, mutta jostain meidän laumasta se kaiketi ottaa sen verran painetta, että ei edelleenkään merkkaile. Kinttu ei nouse, eikä nelinkontinkaan ole tarvis lorotella hajumerkkejä joka paikkaan.
Ja tuolla metsässä sitten Anssi tuntuu huolehtivan Dampusta. Se seilaa minun ja Dampun välillä ja pitää tarkkaan huolen, että molemmat pysyvät näkyvissä. Damm on aina ollut sellainen, että se menee vähän turhankin kauas minusta. Se saattaa ollaa näkymättömissä pitkiäkin aikoja ennen kuin huomaa tulla tarkistamaan, missä muut menevät. Joskus muinoin Turussa Damm lähti pellolta tois pualt jokkee rusakon perään, pinkoi jäätyneen Aurajoen yli ja jatkoi Ylioppilaskylään... Aikani odottelin, ja tulihan se sieltä viimein... :)
Anssi pitää paremmin huolen, että siltä ei pääse kukaan hukkumaan. Dampun kintereillä se metsässä juoksee, ikään kuin varmistaakseen, että Damm ei pääse häviämään näkyvistä. Koko ajan Anssi vilkuilee tarkkaan, missä minä menen. Joskus käy niin, että Damm pääsee kuin pääseekin livahtamaan Anssilta. Silloin Anssi selkeästi alkaa etsiä Damppua, juoksee minustakin kauemmas etsimään. Ja löytäessään Dampun Anssi käy päälle... Anssi näykkii ja ärisee, komentaa siis tosi kovasti lauman vanhempaansa. Minun lähelläni ja varsinkin, jos jään tarkkailemaan koiria, Anssi höykyttää Damppua vielä herkemmin. Meidän metsässä liikkumista yleensä säestääkin aina välillä kuuluva koirien ärinä...
Ja tuota samaa komentelua on tietysti ihan tuossa pihassakin... Anssi käy rähisemässä vanhemmille koirille milloin mistäkin syystä. Yleensä Damm ja Kökö eivät viitsi edes välittää Anssin rähinöistä, mutta joskus niiden on sanottava takaisin. Ja Anssi kyllä uskoo, jos Damm tai Kökö tosissaan sille sanoo takaisin. Mutta sitten täytyy taas hetken päästä mennä rähisemään jostain muusta...
Anssi on ilmeisesti myös ajatellut, että hyökkäys on paras puolustus. Jos menen ruokkimaan Anssia pihalle niin, että muut koirat ovat omissa tarhoissaan, täytyy Anssin varmuuden vuoksi käydä tarhojen ulkopuolella rähisemässä muille. Sama juttu, jos olen lähdössä autolla jonnekin. Anssi käy heti näykkimässä muita ja rähisemässä ympäriinsä, ettei vain kukaan muu mene lähelle autoa. Kateellinen äijä tuo Anssi...
Onko Anssi jotenkin epävarma paikastaan? Toisaalta se uskoo kyllä, jos vanhempi sitä komentaa, mutta toisaalta se näyttää yrittävän itse huolehtia myös vanhemmistaan ja pitää lauman koossa. Vai onko se laumassa kuitenkin ihan pohjasakkaa (no, ehkä Typyn yläpuolella kuitenkin...) ja kova hinku olisi edetä ylemmäs? Anssihan on jo pitkään ollut meidän laumassa se, joka varoittaa tulijoista, joten kaipa sille jotain puolustusviettiä on kehittymässä... Mutta täytyykö sen olla semmoinen Rähinä-Roope?? Eihän se meitä itseä paljon haittaa, mutta vähän vieraammat katsovat heti kieroon, eikä tuo tuommoinen kovin hyvää mainosta kyllä ole... Toiminnan mies Anssi kyllä on, se ei tyydy seuraamaan tapahtumia vierestä vaan änkeää vaikka väkisin mukaan. Se ei myöskään täällä omassa laumassa malta tarkkailla, onko ylipäätään aihetta mihinkään toimenpiteisiin, vaan se toimii varmuuden vuoksi vaikka mitään oikeaa syytäkään ei olisi...
No niin... vähän varsinaisen aiheen vierestäkin. Oikeasti Anssi on kyllä kiltti, oikea sylivauva, halailee ja pussailee (no okei, hieman hellävaraisempi saisi noissa toimissaan olla...) ja on semmoinen iloinen tapaus. Yleensäkin Anssi on siis semmoinen kuin kuuluukin, mutta tuo suhtautuminen muuhun koiralaumaan on vähän outoa. Mutta kai sitä jotain hämärää pitää jokaisessa olla. :)
Palaillaan taas...
