Viimeinen pytty palkintokaappiin...

Damm palkittiin eilen HPSH ry:n vuosikokouksessa vuoden 2010 parhaana tokokoirana. Ei ole HPSH:lla paljon tokostelijoita, kun pelkällä TK1-koularilla irtosi tuommoinen arvonimi. Anssin kanssa yritetään jossain vaiheessa samaa, toivottavasti vähän aikaisemmassa vaiheessa kuin Damm.

Nätti pokaali laitettiin muiden pyttyjen joukkoon. Dampun palkintokaappi on nyt täysi... :(

In memoriam - spu Reikon Damm 20.1.2002 - 16.1.2011

Ikävä on jo nyt...
    

Lekurikeikka

Dampesteri vaikutti aamulla vähän huonovointiselta. Tai oikeastaan melkoisen huonovointiselta. Ruoka ei maistunut todellakaan ja pää roikkui. Tuli karmaisevasti Bessin oireilut vuosi sitten mieleen... :/

Soitettiin päivystävälle eläinlääkärille ja lähdettiin saman tien näyttäytymään. Ensin tunnustelua, sitten virtsanäyte, jossa oli verta. Sitten verinäyte ja siitä joku verenkuva. Verikokeen tuloksia odotellessa käytiin Reikossa sapuskanhakureissulla... Verinäytteen tulokset osoittivat selvän infektion, joka luultavasti on ihan siellä virtsateissä. Virtsanäyte lähetettiin viljelyyn, koiralle pistettiin antibioottipiikki ja kuski sai reseptin ja käskyn hakea apteekista 10 päivän kuurin antibiootteja lisää. Kuurin jälkeen viedään uusi virtsanäyte.

Damppu  muuttaa nyt varmaan sairasloman ajaksi sisälle nukkumaan. Anssi "Jyrä" täytyy pitää isommasta pojasta nyt erossa. Damm ei tuossa kunnossa saa Anssia pidettyä aisoissa ja Anssihan käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja runnoisi oitis Dampun laumassa alemmas...

Damm on oikeasti kipeä. Veto pois. Ja sen antibioottipiikin saadessaan se alkoi oikeasti ulista kivusta ja ikään kuin lyyhistyi sen jälkeen lattialle. Piikki laitettiin niskaan, joten mieleen tuli heti ensimmäisenä, että se osui pahasti johonkin hermoon. Tai sitten on Dampullakin noita kremppoja jo sen verran, että niskasta on lihakset pahasti jumissa. Ei varmaan tee kivaa, kun isketään huolimattomasti piikillä semmoiseen...

Nyt odotellaan toipumista. Kökö pitäisi viedä selkävaivojen vuoksi fysioterapeutille ja taitaisi olla Dampullakin aihetta käydä siellä, jahka on parantunut ensin...

Pitää jo tänään muistaa alkaa syöttää Dampulle kuurina enemmän maitohappobakteereja tuota lääkekuuria varten. Tablettikuuri alkaa vasta huomenna aamulla ja apteekissa varoitettiin, että lääke voi ärsyttää vatsaa. Kiva kiva...
    

Niin se aika rientää! Kolmen viikon kuulumiset...

Näyttää pahasti siltä, että olen päivittänyt blogia viimeksi kolmisen viikkoa sitten. Eipä sen jälkeen kovin kummoisia ole sattunut, sitä samaa vaan... Töitä, kotia, lapsia, koiria, tottista, jälkeä ja nyttemmin myös taas purut mukana kuvioissa.

Onnitteluja
Ihan alkuun pakko välittää onnitteluja taas... IPO-FH SM-kilpailuissa 8.-10.10. tasaisen varmasti hopeamitaleille jäljesti varsinainen jälkihirmu Bacteroides Foibos kera Maaritin! Onnea!!

Jäljestelyjä
Viime päivityksen jälkeen on jäljestely aika harvakseen, keskimäärin kerta viikossa. Syitä on vaikka miten, tekosyitä vielä enemmän... Mutta esimerkiksi pimeät illat tekee hiukan haittaa.

Syyskuun loppupuolella jäljesteltiin, mutta Anssin jälki meni täysin persiilleen... :( Pimeys ei vielä vaivannut, mutta kai jäljentekijän (eli siis minä ihan itse...) kakkulat oli sen verran koirankuolassa, että ei vaan nähnyt tallaavansa uutta jälkeä melkein koko matkalta jonkun vanhan makkarajäljen viereen. Nämä jäljet olivat samansuuntaisia, vanhalla jäljellä runsain mitoin herkullisia makkaranpalasia huolimattoman jäljestäjän jäänteinä, väliä jäljillä keskimäärin alle puoli metriä ja välillä jäljet suunnilleen päällekkäin. Vasta jäljestysvaiheessa siellä liinan päässä roikkuessa huomasin, että siinähän menee toinen jälki ihan vieressä. Anssi oli välillä hiukan sekaisin ja koko hommaa, erityisesti tyhjien pätkien jäljestystä, sekoitti sitten se, että vaikka omalta jäljeltä ei mitään syötävää löytynytkään, oli vieressä väärällä jäljellä jotain tosi herkkua. Mitä lie HK:n sinistä... :(
Ja sitten vielä ne autot... Jälki kulki tien suuntaisesti ja ne harvakseltaan ohi ajavat autot saivat Anssin kiinnostumaan taas aivan liian paljon. Auton mennessä ohi oli homma seis, pää ylhäällä ja silmät tiukasti nauliutuneena ohi kulkevaan koslaan. Paikalla sentään pysyttiin ja hommaa jatkettiin auton häivyttyä näkyvistä. Jälkiliinan toisessa päässä meinasi käämit palaa...

Onnistuneempi jälki saatiin aikaiseksi muutamaa päivää myöhemmin. Tein pitkän jäljen, alkuun tietä kohti ja sitten loiva kaarros niin, että loppuosa meni tien suuntaisesti. Tyhjät jäljellä jotain 10-15 askelta. Jälki vanheni sen aikaa, kun kävin koirapoikia ulkoiluttamassa metsässä. Napattiin Apris mukaan metsään ja hoidettiin pienet sienestelyt siinä sivussa. Aikaa meni ihan hujauksessa sen verran, että jälki ehti vanheta noin 1,5 tuntia! Sitten vaan jäljestämään ja Anssi oli kerrassaan SUPER! Jäljesti tarkkaan, keskittyi hyvin, ohiajavat autot eivät häirinneet, ihan alun jälkeen ei tyhjillä pätkillä vauhtikaan juuri kiihtynyt. :)

Viimeisin jälki olikin sitten ihan pimeää touhua... Siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Olin päivällä harkinnut meneväni tekemään Anssille jäljen, mutta jotain flunssaa tai liian raskas työpäivä takana en sitten jaksanutkaan. Kuuden aikaan illalla päätin sitten kuitenkin mennä sinne pellolle. Tein jäljen. Pitkän sellaisen. Sitten Anssin ja Dampun pikaulkoilutus metsässä ja sitten jäljestämään. Jälki ehti vanheta ehkä puoli tuntia. Jäljestämään lähtiessä oli jo piemeää, tuuli melko kovaa. Anssi oli ihan ihmeissään ja alku olikin vähän haparoivaa, johtuen luultavasti sekä pimeydestä että tuulesta. Loppua kohti työskentely parani. Nyt parilla viimeisellä jäljellä olen muistanut ottaa jäljen päähän rasian, jossa on jotain herkkua. Jospa näin saadaan esineilmaisuakin hiljalleen aloitettua.

Tottisteluja
Tottisrintamalla ei mitään merkittävää uutta. Seuraamisessa pysähtyessä istumista ollaan nyt treenattu. Ja vaikuttaa siltä, että istumisasento suoristuu hitaasti mutta varmasti. Muutama henkilöryhmätreeni on otettu, ihan vaan sillä lailla ohimennen ja huomaamatta. :D Jäävät liikkeet ovat nyt tauolla, mutta paikallamakuuta ja luoksetulon loppuasentoa on treenailtu myös vähän.

Tottistelut kentällä ovat olleet aika vähissä. Jotain pientä otetaan kuitenkin kotipihassa vähintään kaksi kertaa päivässä. Pitäähän hurtan sentään syödä! Eikä meillä enää osata syödä (tai siis ruokkia...) ilman mitään puuhastelua. Lähes pelkästään noilla ruokakuppitreeneillähän Damppukin nuo toko-kokeet on selvittänyt. Kentällä on käyty vaan saalisleikillä vähän hiomassa suoritusta. Tosin Damm on perusjutut opiskellut jo iät kaiket sitten, joten tokoon tarvitsi vain vähän väännellä liikkeitä...

Puruja
Anssin purutreenitkin alkoivat sitten taas. Josko nyt sitten kunnolla ja tavoitteellisesti??! Alku vaikutti ainakin lupaavalta... eikä vähiten siksi, että kuski tunsi pystyvänsä jopa kommunikoimaan uuden maalimiehen kanssa...

Nyt ekalla kerralla uuden molarin kanssa otettiin purut tyynyllä. Kolmas ja viimeinen(?) kerta, kun tyyny oli käytössä. Ihan lelu ainakin se meidän tyyny... Anssi runttaa sen kitaansa vaikka miten päin ihan linttaan. Maalimies tuumailikin, että Anssi saalistaa hyvin ja puree kovaa, puruotekin on käsittääkseni kunnossa. Haukkukin irtoaa hyvin, vaikka pari kertaa yrittikin tarjota maahanmenoa saadakseen saaliin liikkeelle.

Ensi viikolla puremaan taas... raportoin edistymisestä kyllä tänne.

Vaatekaupoilla
Se on hirvestelyaika taas... Ja koska meidän lenkkeilyt suoritetaan metsässä (kuka niitä teitä jaksaa tallata???), niin kävin tuossa hankkimassa Anssillekin huomioliivin metsästäjien varalta. Dampulle liivi hankittiinkin jo joskus viime vuonna. Parit kuvat tässä vielä...

      

Dammille TK1

Dampun kolmas tokotuskoe oli tänään. Osallistuimme Raumalla RKS:n seuramestaruuskisoihin (vaikka emme siis kyseiseen seuraan kuulukaan) ja Damm sai kolmannen ykköstuloksensa tokon alokasluokassa ja näin ollen koulutustunnuksen TK1. Se on nyt "tervemenoa avoimeen", kuten tuomarin kommentti kuului.

Kokeessa oli erilainen liikejärjestys kuin aiemmin. Aloitettiin tietysti koirien tarkastuksella. Sen jälkeen luoksepäästävyys, jossa ei Dammilla ole ongelmia ollut. Sen jälkeen tehtiin yksittäissuoritukset ja nekin vähän muunnellussa järjestyksessä ja vasta ihan viimeisenä paikalla makaaminen. Jostain syystä kuski oli vähän muissa maailmoissa, eikä oikein muistu mieleen kaikkia yksityiskohtia, mutta pisteet on kuitenkin paperilla.

Osasuoritusten pisteet:

1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
2. Paikalla makaaminen 9 (kerroin 3) -  tämä oli omasta mielestäni varsin huippu suoritus, koira tarkkaavainen ja aika hiljainen...
3. Seuraaminen kytkettynä 8 (kerroin 2) - piippaamisesta pisteitä pois, suoritus tuomarin mukaan näytti varsin hyvältä ja käännökset olivat hyvät.
4. Seuraaminen taluttimetta 7 (kerroin 4) - tämän suoritus oli jossain välissä ennen hyppyä ja meni ihan persiilleen... Koira ahdisti, piippasi, ja ohjaaja hortoili ties miten eteenpäin... :(
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 (kerroin 2) - tästä ei tunnu olevan mitään muistikuvaa... Tehtiinkö me tämäkin? Kaipa me tehtiin, kun pisteitäkin on saatu...
6. Luoksetulo 8,5 (kerroin 3) - koira jäi tarkkaavaisena paikalleen, lähti käskystä hyvin, tuli liian liki ja sivulletulossa hyppäsi kahdelle jalalle ennen siirtymistä. Ei siis hypännyt vasten, mutta nousi kuitenkin. Tuomari ehdotti, että joko pitää opettaa koira jäämään hieman kauemmas (ollut työn alla jo aika kauan...) ja siirtymään sivulle nätisti, tai vaihtoehtoisesti kutsua koira suoraan sivulle. Joppahoppaa... tuota en taas ollutkaan muistanut, että tokossa sen voi tehdä niinkin. Tosin ei se ainakaan näin äkkiseltään tuntunut toimivan, kun tuossa pihassa iltaruuan yhteydessä suoraa sivulletuloa kokeilin. Mutta harjoitellaan...
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 (kerroin 2) - ahdisti seuraamisessa, jäi hyvin seisomaan, hieman piippasi. Eli sitä normaalia...
8. Estehyppy 8 (kerroin 2) -  koira oli juuri kiinnittänyt huomionsa kehän reunalla oleviin ihmisiin, kun hyppy-käsky tuli. Eikä tietenkään muuta reagointia siihen, kun pällistely ohjaajaan, että "mitä sinä sanoit??". Uusi käsky ja mallikas hyppy ja tällä kertaa jäi taas ihan oikein esteen taakse seisomaan ja odottamaan.
9. Kokonaisvaikutus 8 (kerroin 1) - piippati piipaa......

Pisteet yhteensä 161,5 ja siis ykköstulos ja koulutustunnus TK1. Sijoitus taisi olla toiseksi viimeinen. :) Seuraavana on mentävä sitten jo avoimeen luokkaan, kun enää ei saada kisata alokkaassa.

Kiitokset vielä Makelle koeseurasta, "erinomaisesta" kartanluvusta, pisteiden kirjaamisesta ja ynnäämisestä, tavaroiden kuskaamisesta ja yleisenä naulakkona toimimisesta! :)
   

Dammille toinen ykkönen tokossa

Sunnuntaina oltiin Dampun kanssa toisessa tokokokeessa, tällä kertaa Raumalla Rauma Käyttö- ja seurakoirat ry:n järjestämässä kokeessa. Kuskilla oli takana 3 päivän reissu Tallinnassa (kiitokset muille naisille mukavasta matkaseurasta!), mutta ihmeen hyvin sitä jaksoi tuon koepäivän, vaikka kotona reissusta olin vasta puolenyön jälkeen sunnuntain puolella. Onneksi alokasluokka oli viimeisenä...

Alokasluokan toinen ykköstulos on nyt sitten plakkarissa. Niukasti... hyvin niukasti, mutta kuitenkin.

Osasuoritusten pisteet:

1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
2. Paikalla makaaminen 7 (kerroin 3) - koira oli niin täpinöissään muista, että vaati toisen käskyn maahanmenoon ja lopputuloksena se makasi ihan vinossa ja kyttäsi muita koko ajan, pysyi kuitenkin paikallaan.
3. Seuraaminen kytkettynä 9 (kerroin 2)
4. Seuraaminen taluttimetta 9 (kerroin 4)
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2)
6. Luoksetulo 9 (kerroin 3)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (kerroin 2)
8. Estehyppy 0 (kerroin 2) - rontti hyppäsi ees ja taas ja jäi vasta sitten seisomaan. (Oikea suoritus siis olisi ollut hyppy esteen yli ja käskystä jäädä esteen TAAKSE seisomaan...) :(
9. Kokonaisvaikutus 10 (kerroin 1) - tätä tuomaria ei piippaaminen haitannut! :)

Pisteet yhteensä 160 ja siis ykköstulos. Yhdenkin pisteen menetys olisi tuonut kakkostuloksen... Yksi ykköstulos alokkaasta vielä, niin Dammilla olisi TK1-koulutustunnus... :)
  

Damm kävi tokoilemassa!

Satakunnan Kanakoirayhdistys ry järjesti tänään Ulvilan Palveluskoirat ry:n kentällä toko-kokeen. Myös Damm oli mukana tokoilemassa, elämänsä ensimmäistä kertaa, saavuttaen alokasluokasta hienosti ykköstuloksen 166 pisteellä (200 pisteestä). No olisi se paremminkin voinut mennä, seuraamiset ovat olleet ja olivat edelleen ihan surkeita muiden koirien häiriön vuoksi. Paikallaolo sujui piippausta lukuun ottamatta juuri niin kuin pitääkin. Ei karannut Damm minnekään, eikä edes tuijotellut vieruskavereita.

Osasuoritusten pisteet olivat seuraavat:

1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
2. Paikalla makaaminen 8 (kerroin 3) - pari pistettä pihistettiin piippaamisesta... :)
3. Seuraaminen kytkettynä 7 (kerroin 2)
4. Seuraaminen taluttimetta 7 (kerroin 4)
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 (kerroin 2)
6. Luoksetulo 10 (kerroin 3)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (kerroin 2)
8. Estehyppy 10 (kerroin 2)
9. Kokonaisvaikutus 8 (kerroin 1) - pari pistettä pihistettiin piippaamisesta tässäkin... :)

Nyt olisi oikeus kilpailla avoimessa luokassa, mutta kaipa me käydään jossain kokeilemassa, jos saisimme vielä ne koulutustunnukseen vaadittavat kaksi ykköstulosta.

Damm paikallamakuussa

    

Agiliitelyä ja tokoilua...

Justiinsa tultiin Anssin agility-treenistä. Tällä kertaa mentiin jo hyppy-hyppy-putki-palkka, hyppy-putki-palkka, putki-hyppy-palkka yms. ja kepeistäkin 3 väliä. Hienosti Anssi osaa myös mennä kahdeksikkoa yhdellä esteellä, eli siis hyppy, kierto toisen siivekkeen ympäri, toinen hyppy samalla esteellä ja kierto sen toisenkin siivekkeen ympäri. Vähän oli hankaluutta käsittää, että hyppyesteeltä mennään suoraan putkeen, mutta kyllä se sitten lopulta sujui. Jaa Anssi muka putkihullu? Ei näkynyt moisia hulluuspiirteitä tällä kertaa... :)

Dammilla otin ennen Anssin agilityä vähän tokoa: seuraamista, käännöksiä, liikkeestä maahan ja liikkeestä seisomaan, hyppy... Anssin treenin jälkeen sain avustajan avustamaan luoksepäästävyysharjoituksessa. Taisi ne pienet kääpiöpinserit, jotka ohitimme kentälle mennessämme, kiihdyttää Damppua jotenkin... tai sitten oli avustajassa jotain viettiä nostattavaa... Joka tapauksessa patukalla palkkaamisen jälkeen komensin koiraa irrottamaan ja sitten nappasin patukan maasta tosi vauhdikkaasti selkäni taakse ja eikös se koira tullut salamana perässä! Tuloksena paidassa reikä ja kumpikin käsi mustelmilla, ja toisessa kädessä on jopa punainen naarmu. Ei Damm enää aikoihin ole ihan niin vauhdikkaasti patukan perään sännännyt, mutta ne pikkukoirat kai herättivät taas Dammin sisäisen pennun ja käytös oli sen mukaista.

Mutta hyvin menee siis Dammin tokoilukin. Koetta odotellessa... :)
    

Stroh's pentutapaaminen: jälkikoulutusta

Lauantaina 17.7. oli Forssassa Typyn kasvattajan järjestämä pentutapaaminen, jonka aiheena oli peltojälki. Meiltä oli Typyn lisäksi mukana tuo toinenkin pentu ja asiantuntevaa opetusta saimme Mika Leskelältä. Kuvia ei tullut napsittua, mutta hyviä vinkkejä koulutuksen suhteen saatiin sekä Typylle että Anssille. Kehuja ei herunut kai kenellekään, aina löytyy parantamisen varaa ja korjaamista, mutta eivät nuo meidän pennut ihan toivottomia kai kuitenkaan ole Leskelän Mikankaan mielestä... :)

Typyn jäljestäminen on kuulemma liian teknistä. Typy ajaa jälkeä samaan tapaan kuin aikuisen, muutaman vuoden ikäisen koiran tulisi ajaa. "Moottoria" on liian vähän, ja jos samaan tapaan jatkuu, niin puhti loppuu. Viettivirettä pitäisi Typylle saada lisää jäljestämiseen. Typylle suositeltiin jäljellä käytettävän ruuan vaihtamista nappulasta esim. koiranmakkaraan tms. herkulliseen ruokaan. Taukokaan ei pahitteeksi olisi... Nuo helteet tosin vaikuttivat varmasti myös koirien lauantaiseen vireeseen, mutta vinkit laitettiin korvan taakse.

Anssille tein lauantaina aivan liian helpon jäljen. "Moottoria" saisi olla Anssillakin hiuken enemmän (kokeillaan samaa koiranmakkarakonstia kuin Typyllekin suositeltiin) ja jäljissä haastetta. Edetä pitää.

Lauantai oli pitkä päivä, kotiin lähdettiin Forssasta vasta joskus kuuden maissa illalla. Siitä huolimatta kävin Dammin kanssa vielä illalla lähipellolla jäljellä. Dampulla on nyt tehty pari kertaa harhajälkeä ja seuraavaksi pitäisi kulmia ym. haastetta kehitellä Dampunkin jälkiin.

Maanantaina käytiin pentujen kanssa tekemässä "kotiläksyt". Typyllä oli koiranmakkaraa jäljellä, edellinen päivä oli pidetty huilia vähän kaikesta ja ilmakin oli hiukan viileämpi. Moottoria löytyi enemmän. Kuski meinaa kai nyt kuitenkin hiukan taukoilla Typyn jäljestämisessä...

Anssilla oli myös makkaraa ja jäljellä oli kulmia monta. Kaiken kaikkiaan Anssi jäljesti hyvin, ei mennyt kulmissa askelta tai kahta pidemmälle eteenpäin vaan huomasi vaihtaa suuntaa ajoissa. Jos nyt Anssilla ottaisi muutaman kerran runsaalla ruualla monikulmaisia jälkiä ja sen jälkeen alkaisi taas niitä tyhjiä pätkiä hioa suoralla...

Että tämmöiset suunnitelmat. Katsotaan, mitä tulee... :)
    

Lomailua, lomailua vaan... Melkein.

On niin hellettä pitänyt, että ei meillä nyt sitten enää edes treenata. No jotain pientä, mutta muuten vaan ollaan. Jos ei lasten takia tarvitsisi pitää normaalia vuorokausirytmiä yllä, voisimme touhuta koirien kanssa yölllä, mutta kun päivät pitää valvoa niin ei sitä sitten yötä enää jaksa.

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin oikein lomalle. Kaikki. Paitsi kissa sai lomailla kotona ja oli varmaan ihan tyytyväinen, kun edes pari päivää sai olla rauhassa kenenkään häiritsemättä. Koirista kolme isompaa vietiin lomailemaan koirahoitolaan, Typy lähti ihmissukulaisiin kyläilemään ja ihmislauma suuntasi merelle ja Tukholmaa kohti.

Silja Serenadella seilattiin Helsingistä Tukholmaan, Tukholmassa käytiin Junibackenissa ja sitten seilattiin taas takaisin Helsinkiin. Matkalla riitti aurinkoa ja lämpöä, sekä muumeja, pallomerta, tanssimista, leikkimistä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Niin ja tietysti hyvää juomaa myös. :)

Koirat olivat siis hoidossa matkamme ajan ja kaikki olivat kuulemma käyttäytyneet oikein hyvin. Anssi oli ensin vieraassa paikassa vieraalle sedälle vähän pöhissyt, kun oli tullut ensimmäisen ulkoilukerran aika. Mutta Anssihan on tyypillinen mies, jonka sydämeen tie vie vatsan kautta ja muutaman makupalan jälkeen Anssikin oli jo täysin kaveria. Damm ja Kökö eivät vanhempina ja viisaampina enää turhista hötkyile ja hoitopaikassakin olivat jättäneet turhat puhinat väliin. Saavat ilmeisesti mennä kyseiseen paikaan toisenkin kerran, ei meille koiria haettaessa ainakaan valitettu käyttäytymisestä tai mistään. Päinvastoin.

Typy olikin tutulla ihmisellä ja oli käyttäytynyt ihan mallikelpoisesti myös. Mitä nyt naapurin rouva oli saanut kyllä kunnon haukut pihaan tultuaan, mutta mitäs tulee puskista oikaisemalla. Kulkisi tietä pitkin, kuten muutkin! :) Eikä saanut Typykään porttikieltoa.

Kotiin tultuamme kissa taisi vain kääntää kylkeä nukkumispiilossaan. Kävi se siinä sitten jossain vaiheessa syömässä, mutta mitään erikoisempia tervetulotoivotuksia siltä ei herunut. Ei mikään seuraneiti tuo meidän katinrontti...

Ja kun lomailu aloitettiin, niin torstaina jatkettiin tuttavien mökillä. Päivällä mentiin mökille. Ihmislauman lisäksi myös Anssi ja Typy olivat mukana. Saunottiin, uitiin, grillailtiin... Typy kävi tutustumassa oikein kunnolla veteen isännän mukana. Tutuksi tuli vesi (vähän pakosti...), mutta ei rohjennut neiti vielä itsekseen lähteä uiskentelemaan. Isännän kanssa räpiköinnin jälkeen Typy kahlaili rannassa ja ihmetteli vettä, sekä kirmasi ihmettelemään vieraita lapsia naapurimökin pihaan, josta se piti hakea kantamalla pois.

Anssi kävi myös uimassa. Ja nyt on pakko hehkuttaa, että Anssi todellakin osaa uida! Anssi meni laiturin vierestä veteen, itse kävelin laiturille (ei se pitkä laituri ollut) ja istahdin penkille. Anssi ui, kääntyi takaisin, ui toiseen suuntaan, kääntyi, ui taas... Itsekseen, pitkään, rauhallisesti tasaista uintia. Välillä huikkasin Anssia nimeltä, ettei mene liian kauas minusta ja liian lähelle naapurin rantaa. Välillä Anssi kävi rannassa, mutta kun sitä kehotti menemään vaan takaisin uimaan, niin sinnehän tuo meni, uiskentelemaan itsekseen.

Lauantaina oltiin Okra maatalousnäyttelyssä. Kaikki koirat jätettiin kotiin, lapset otettiin mukaan. Siellä oli kuuma. Kovin tarkkaan ei aluetta kierretty, mutta maatalouskoneet tuli katsottua ja istuttua. Itse en lasten kanssa sinne joutunut kiipeämään, mutta varmaan ihan työstä kävi semmoisella helteellä kiivetä traktorien ja puimurien hytteihin. Edellisestä pois ja seuraavaan taas... Toinen lapsista kävi taas ponilla ratsastamassa ja molemmat kieppuivat myös karusellissa ja kävivät pomppulinnassa. Tuolta Okrasta mukaan tarttui muutama ilmapallo, rantapallo, palashampoota ja -saippuaa, lippalakkeja, lakua, leipomuksia...

Tuolta tultiin kotiin kaupan kautta. Kunnon vissyä piti saada ja sitä menikin noin 8 kilometrin automatkan aikana jo litran verran. Kotona käytiin vaan kääntämässä, napattiin saunakamppeita ja Typy mukaan ja suunnattiin tuttujen luokse saunaan ja grillaamaan. Typy pääsi taas leikkimään suunnilleen itsensä ikäisen pennun kanssa ja me ihmiset saatiin pestä Okran pölyt ja hiet pois.

Koko viime viikko onkin siis pitänyt hirmuista hellettä, eikä olla tehty paljonkaan treenien suhteen. No jotain pientä siis kuitenkin.

Keskiviikkona oli Anssilla taas agilitytreeni. Putkea taas treenattiin ja Anssi sai (ihan aiheesta kylläkin) vähän vähemmän mairittelevan haukkumanimen: putkihullu. Anssi siis menee käskystä putkeen mielellään, mutta siinä välillä, kun kuski neuvottelee open kanssa, niin Anssipa onkin huitaissut putken itsekseen vielä muutamaan kertaan. Putken lisäksi vähän hyppyesteellä ohjausta, keppien ensimmäistä väliä ja kontaktiharjoitus puomilla. Hyvin menee...

Tottista on otettu vähän myös... Kyllä sekin siitä jotenkin edistyy... kai... :)

Dammin kanssa on kentällä otettu kuluneen viikon aikana pari kertaa tokoilua. Kaikki sujuu noin itsekseen. Ryhmäpaikallaoloa ei ole kokeiltu vieläkään, kun on ongelmia löytää muu ryhmä harjoittelemaan. Kaikki muutkin liikkeet saattavat mennä päin prinkkalaa, kun on muita ympärillä, mutta milläs treenaat häiriötä, kun kentällä on ihan autiota aina... :( Ja kaupan parkkipaikka tms. on myös aika turha, koska ei Dammia ne ihmiset häiritse vaan nimenomaan toiset koirat voivat tehdä haittaa...

Jäljellä olin Anssin ja Dammin kanssa eilen aamulla. No okei, aamupäivällä... Tuli nukuttua lauantaisen kyläreissun jälkeen vähän myöhään, enkä päässytkään lähtemään niin aikaisin kuin olin suunnitellut. Kuuma oli jo, mutta kyllä koirat ne jäljet selvittivät hyvin. Dampulla oli jäljellä 2 kulmaa ja esine. Anssilla suht suoraa, lopussa mutkaa. Edellisestä jäljestä olikin jo pari viikkoa. Ja seuraavaan jälkeen menee kyllä taas tovi, jos nämä helteet eivät hellitä.

Typystä vielä sen verran, että tänään oli Typyn uusintarokotuksen aika. Laitettiin kuulemma vaan toinen piikki ja Rabies käydään hakemassa parin viikon päästä. Se Typyn tulehdusvaiva oireilee vielä hiukan, mutta ei tunnu koiraa vaivaavan, joten ei nyt mitään lääkityksiä, seuraillaan vaan. Seuraava etappi tuon naistenosaston tulehduksen suhteen on sitten ensimmäinen juoksuaika, jonka aikana se saattaisi hävitä... Nähtäväksi jää...

Tämmöistä siis kuuluu tänne meille. Palailen taas, kun jotain mainitsemisen arvoista jaksetaan tehdä. :)

    

Reenejä vaan...

Ei me taas tehdä muuta kuin treenaillaan tai sitten vaan olla möllötetään kotona. Joskus käydään järvessä pulahtamassa.

Heti tuo edellisen postauksen jälkeen tapahtui taas jotain mainitsemisen arvoista. Kökö kävi peltojäljellä! Kököllä on jos jonkinlaisia allergiaoireita tullut aina heti, kun on jotain "väärää" syönyt vähänkin. Nyt näyttää tilanne paremmalta ja isäntä tekikin Kökölle vähänsinnesuuntaan-peltojäljen laittamalla välillä nappuloita jäljelle ja jäljen päähän Kökön oman ruuan. Ei ole ilmaantunut korvien roikkumista, varpaanvälien rikkoutumista tms... Liekö sitten tosiaan stressiä Kökön aiemmat hiivailut ja rapsutukset. Bessiä kun ei enää ole, niin tilanne on nyt kummasti tuntunut helpottavan...

Ja todistusaineisto Kökön jäljestämisestä:

Tuossa kuvassa Kököllä on karvatupotkin vielä tallella. Kävi myöhemmin niin ihmeellisesti, että joku tosiaan otti krapan käteensä ja nyhti isoimmat irtovillat tuosta koirasta. Jostain kumman syystä Kökö näyttää nyt hiukka laihalta... Itse asiassa suorastaan aliravitulta. Asiaa on alettu parantaa jo, että ei nyt ihan vielä kannata hälyttää eläinsuojeluviranomaisia paikalle. Kyllä se koira ruokaa saa.

Anssillakin oli toinen agilitytreeni viime keskiviikkona. Hyvin meni. Poikahan on suorastaan luonnonlahjakkuus! (Ja paikalla olleet naureskelevat kai partaansa tässä kohtaa...)

Agilityssä treenattiin putkea ja se tuntui olevan Anssilla ihan lemppari. Hienosti vilahti pitkäänkin putkeen sekä silloin, kun käskettiin, että ihan omia aikojaan. Lisäksi treenattiin hyppykäskyä, ilman hyppyä kylläkin. Hyvin meni sekin, kai...? Agilityslangia opittiin taas sylkkärin eli sylikäännöksen verran. Vai olikohan se tuommoinen...? Joka tapauksessa koira "vedetään" kädellä edestä taaksepäin ohjaajan sivulle ja siitä vauhdilla ulkokautta ympäri. Kyllä Anssi makupalan perässä kulkee, enkä tuossakaan harjoituksessa kovinkaan suurta vaikeutta tuntenut. Kepeistä hiottiin vielä sitä ensimmäisestä keppivälistä menoa.

Tottiksessa ollaan Anssin kanssa nyt hiukan liikkeestä istumista kokeiltu. Kyllä se kai siitä... ajan kanssa... :)

Dammilla kokeilin tokon alokasluokan liikkeenä olevaa hyppyä. Se menee jotakuinkin niin, että koira hyppykäskyllä hyppää esteen yli, sitten toisella käskyllä jää sinne esteen taakse seisomaan ja odottamaan. Ohjaaja tuon jälkeen siirtyy koiran sivulle ja sitten tuomarin käskystä komennetaan koira istumaan. Damm hyppäsi ekalla yrityksellä takaisin, kun on tottunut pk-tottiksessa hyppäämään aina esteen mennen tullen. Toisella kertaa karjaisin pysähdyskäskyn hiukan kovempaa, ja sinnehän se jäi seisomaan. Kolmas kerta meni myös hienosti, joten se siitä. Hienosti sujuu. Seuraavalla kerralla jatkan liikettä sivulle siirtymiseen asti, nyt palkkasin heti seisomaan jäämisestä. Pitäisi Dampulla kokeilla vielä tokon ryhmäpaikallamakuuta ja sitten voisikin mennä ihan oikeaan kokeeseen sähläämään... Kannattaisi tästä vaan kaivaa tokon säännöt jostain, kun vähän menee nämä liikkeet arvailuksi vielä.

Uiminenkin tuli tuolla alussa mainittua. Isäntä oli lasten ja omien koiriensa kanssa eräänä päivänä uimassa ja suostuivat ottamaan Anssin mukaan. Kotiin tultua sain kuulla heti, että Anssia ei enää huolita mukaan uimareissuille. Poika kun ei suostu tulemaan millään pois järvestä! Istuu vaan rantavedessä ja hytiseekin, jos on kylmä, mutta pois ei tule. Tuolla kerralla saivat koiran pois isoa patukkaa heiluttelemalla.

Ja kyllä Anssi aikamoinen vesipeto nykyään jo onkin. Ui reippaasti jo pitkällekin. Viimeksi oli Anssi ja Damm molemmat samaan aikaan uimassa ja Anssi ottaa oikein kisaa Dampun kanssa, kumpi ehtii ensin kepille. Eikä tosiaankaan sitten meinaa millään tulla pois järvestä...

Että näin, seuraavaan kertaan taas... Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille kurkkaajille!
    

Reikon peikot

Kökö muistuttaa tällä hetkellä varsinaista mörrimöykkyä. Varsinkin se takapuolisko... On ilmeisesti talviturkin riisuminen käynnissä, kun villaa lähtee hirmuisina tuppoina. Ja koska isäntä on todella laiska harjan käyttelijä, niin ne villat saavat tippua omaan tahtiinsa. Ellei tässä joku muu sitten ota sitä raaputinta kauniiseen käteensä ja siisti tuota koiraa hiukan (jälleen kerran)...

Kaunis koira. Ja niin siisti turkki...

Karvatuppoja. Jos joku tarvitsee, niin saa tulla koirasta kynimään.

Kököllä on ihan normaalipituinen turkki, on aina ollut. Villaa osaa kyllä Kökökin tehdä ihan tarpeeksi vaikka kahdellekin koiralle. Toisaalta sitten hyvä, että turkki on normaali eikä pitkä, niin tippuu ne villatupot pois, vaikka niitä ei millään nypittäisikään. Toista se on Dammilla, jolla tupot juuttuvat pitkiin päällyskarvoihin, ja ne on krapalla sieltä kynittävä tai ne jäävät sinne ja muodostavat paksun vanuttuneen villapalttoon...

Ja Dammista puheenollen... Toinen meidän Reikon peikko alkaa muuttua karvamoosekseksi taas. On kai ollut liian kylmät ilmat, kun Damm on nyt jo alkanut kasvattaa turkkia takaisin entisiin mittoihinsa. Olisi nyt odottanut edes syksyyn, mutta ei... Kai Damm sitten ajatteli, että vaikka tämä Suomen suvi onkin lämmin ja suht vähäluminen, niin talvea varten täytyy alkaa varustautua hyvissä ajoin. Oli tuo keväinen sulkasato sen verran mittava.

Damm "The Karvamooses"

Varma merkki karvamoosekseksi muuttumisesta on se, että ketjupantaa ei näe koiran kaulassa, eikä sitä meinaa käsikopelolla löytääkään. Tänään kerkesin jo ajatella, että Dampun ketjupanta on kai hukkunut viikonlopun reissuissa jonnekin, kun sitä ei löytynyt autosta, sisältä, eikä ensin koiran kaulastakaan. Kaulassahan se kuitenkin roikkui...

    

Taas sattuu ja tapahtuu...

Kuulumisia ilman kuvia...

Viime keskiviikkona oli toinen näyttelykoulutus Anssilla. Ei voi sanoa ainakaan edistystä tapahtuneen... Ravaaminen on jotain ihan kauheaa katsottavaa, kun koira kiskoo kuono maassa. Seisomisesta ei tule mitään, kun takapuoli iskeytyy maahan sillä siunaamalla hetkellä, kun takajalkaan koskee. On tässä nyt viime päivät ruokakupilla treenattu seisomista ja jalkoihin koskemista. Lauantaina sen tilanteen sitten näkee...

Viikonloppuna jäljesteltiin taas, mutta nyt on pakko pitää paussia. Pelloilla alkaa olla ruoho jo niin pitkää, että koira pääsee etenemään silmillään. Pakko odotella rehupeltojen paalausta tai etsiä vaihtoehtoista paikkaa, jossa on lyhyempää ruohoa. Jäljestys on ollut rauhallista ja tarkkaa ilman ylimääräisiä pyörimisiä, niin Anssilla kuin Dammillakin.

Sunnuntaina oli Anssilla purutreenit taas. Tähän asti on käytetty treeneissä isoa patukkaa, mutta nyt siirryttiin purutyynyyn. Anssi pääsi siis ihan ensimmäisen kerran tutustumaan moiseen kapistukseen nyt sunnuntain treeneissä. Alku meni hyvin, tyyny liikkui vikkelään ja pojan vietti nousi. Purussa sitten alkoi kai Anssin päässä raksuttaa jotain epäilyttävää...

"Tuosta kiinni noin... Sainpas! Ai hitsi, mitä tämä nyt on??!? Miksi mun suu on ihan täynnä tavaraa?? Ennen se patukka on aina mahtunut siististi poskihampaiden väliin, mutta nyt on koko kita täynnä jotain ja sitä näyttäisi riittävän vaikka vähän isommallekin kidalle?? Otinko mä kumminkin kiinni väärästä kohteesta...? No ilmeisesti, tuossahan se patukka heiluukin ihan vieressä. Irti siis tästä ja tuosta patukasta kiinni... Ei hemmetti, mitä TÄMÄ nyt on??? Irti pois!..."

Kävi siis niin, että maalimies antoi Anssille purun tyynyyn, johon poika tarrasikin hyvin. Jotain outoa siinä tyynyssä kuitenkin oli, ja Anssi irrottikin otteensa ja tarttui saman tien maalimiehen paljaasta käsivarresta kiinni! Auts!! Ei kuulemma kuitenkaan purrut kovaa, fiksuna koirana Anssi huomasi heti, että ei ole oikea patukka hampaiden välissä vieläkään. Hampaat raapivat kuitenkin ihon rikki, mutta onneksi se ei isommin maalimiestä haitannut. Uudestaan puru tyynyyn ja sama vielä pari kertaa, sitten autoon. Autolla Anssi ei sitten olisikaan välittänyt antaa tyynyä pois, mutta pakkohan se oli. :)

Tänään sitten aamulla huomattiin, että joku oli, ilmeisesti tänään aamulla, syönyt ulkona olleesta lasten lelusta sellaisen huokoisen muovipehmusteen pois. Epäilin Kököäkin, mutta toisaalta muistelin nähneeni aamulla aikaisin sen lelun ihan ehjänä pihalla. Siinä tapauksessa syyllinen olisi Anssi, koska Anssi oli aamulla pihalla vapaana. Anssi tykkää valitettavasti syödä styroksiakin, onneksi pureskelee sen, eikä niele isoina paloina. Toisesta päästä tulee sitten ulos koirankakkakasan muotoon aseteltua styroksimurua...

Lähdin sitten Anssin ja Typyn kanssa Harjavaltaan näyttelynjärjestämisasioille. Jonkin aikaa joutuivat koirat olemaan autossa keskenään. Sitten ajattelin ottaa Typyn ensin ulos, mutta auton takaluukun avattuani päätinkin ottaa Anssin ulos ensin... Anssin boksin lattia oli märkä. Epäilin vahinkopissaa, mutta haju kertoi kyllä muuta. Ulos päästyään Anssi suunnisti ojaan ja kyykistyi kakalle. Kovan pinnistelyn tuloksena oli pari tippaa jotain nestemäistä, mutta ei muuta. Anssi autoon pienen kävelyn jälkeen ja sitten oli Typyn vuoro.

Typyn ulkoilun jälkeen hoitelin asioitani taas hetken ja menin sitten taas katsomaan koiria. Nyt oli autosta tuleva tuoksahdus entistä voimakkaampi ja Anssin boksin lattialla lillui vaikka mitä: vihreitä huokoisen muovin palasia, vähän styroksia, ruokaa, limaa, limaa, limaa... YÖK! Ei muuta kuin koira ulos ja sotkua siivoamaan... Saatuani boksin suht puhtaaksi kuljettelin taas Anssia jonkin aikaa pihalla. Poika yrittikin oksentaa vielä, mutta mitään ei tullut. Myös ripulikakalla poika kävi kerran. Sen jälkeen ei ole maha vaivannut. Ruokaa en hirveästi ole antanutkaan. Mietityttää tässä nyt vaan se, että sattuiko Anssi saamaan jonkun mahapöpön juuri samaan aikaan, kun se päätti hotkia tuommoista erikoista apetta (siis sitä pehmustemuovia siitä lelusta)? Vai onko koko juttuun syypää juuri tuo muovin syöminen? Oksentamisen vielä käsittäisin ihan vaan isojen muovipalojen syömisen seuraukseksi, mutta mistä se ripuli...?

Tämmöistä tällä kertaa koirille. Vettä tulee kuin aisaa ja ulkona on surkeaa. Toivottavasti Anssin maha on rauhoittunut, ettei tarvitsisi yöllä sen vuoksi ulos mennä eikä varsinkaan tarvitsisi aamulla siivoilla ties mitä mömmöjä Anssin pediltä.

Lasten nukkuminen on myös vähän kysymysmerkkiä nyt, kun meillä pikkuisen muutettiin. Viime viikon loppupuolella sain siivottua leikkihuoneen (ja ihan ilman puskutraktoria!!) ja tänään siirrettiin toinen pienempi kaksijalkainen sinne leikkihuoneeseen asumaan. Nyt on kummallakin oma huone, jossa nukkua ja leikkiä, sotata ja toivottavasti myös siivota...
   

Uimasillaan!

Talviturkit on nyt sitten meidän pojilta (nelijalkaisilta pojilta siis) heitetty! Eilen käytiin rannassa ja Damm vanhana vesipetona tietysti ryntäsi heti veteen.

Anssia kiinnosti vesi myös kovasti, tai lähinnä siis sinne veteen heitetyt kepit, mutta sen verran oudoksutti, ettei sinne suin päin voinut mennä.

Dampun vanavedessä Anssikin pikkuhiljaa hivuttautui aina vain vähän pidemmälle. Damm pyöri rannan tuntumassa ja odotti kepin lentävän kauemmas, jotta sen voisi uida hakemaan. Dampulla oli vauhti päällä ja vesi lensi rannassa loikkiessa. Anssikin siinä kastui heti jo enemmän, mitä olisi omalla "uimisellaan" aikaan saanut...

"Huoh... Niin lähellä, mutta silti niin kaukana..."

Kävipä siinä sitten niin, että Anssi päätti rohkaista mielensä ja kokeilla samaa kuin Damppukin... Anssi otti hyvät vauhdit rannalta ja yritti juosta kepille. Vesi ei sitten kantanutkaan ihan niin hyvin kuin kuiva maa, joten siinä oli pakko ruveta uimaan. Unohtui se keppikin sinne jorpakkoon, kun tuli vähän niinkuin uutta puuhaa... :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Rantaan pääsi jaloilla vimmatusti sotkemalla. Keppikin tuli rantaan jossain vaiheessa (mahdollisesti Dammin tuomana, mutta kuitenkin). Niistä kepeistä tuli pojille sitten pientä nahistelunaihetta rannassa, joten laitoin Dammin jo aiemmin autoon. Anssia yritin vielä uudestaan kunnolla veteen ja rohkaisihan tuo mielensä vielä toisenkin kerran. Ja sillä kertaa lyhyt uintiretki alkoi kunnon sukelluksella. Sukelluksesta ei tullut kuvaa, mutta mitä siinä kuvassa olisi näkynytkään: pelkkää vettä. Lievän pärskimisen saattelemana Anssi siltä sukellukselta rantautui ja sillä kertaa jätettiin uimiset siihen.

Tänään käytiin yksistään Anssin kanssa uudemman kerran uimista kokeilemassa. Melkein ui, mutta ei ihan. Tai sitten voisi sanoa, että ui käsipohjaa... Seuraavalla kerralla taas otetaan Damm mukaan esimerkkiä näyttämään. Eiköhän se uiminen kohta ala Anssillakin sujua.

    

Ja sitten jälkikoulua...

HPSH ry järjesti viikonloppuna 8.-9.5. Harjavallassa jälkikurssin, jonne opettajaksi saapui Vesa Kuosmanen. Vähän yli 10 henkilön pienellä porukalla kuunneltiin ensin teorialuento ja sen jälkeen siirryimme pellolle soveltamaan oppeja käytännössä. Kurssilla oli harjoituskoiria pikkupennuista edistyneisiin. Koulutus keskittyi peltojälkeen, mutta neuvoja saatiin myös siitä, miten pellolla oppinsa saanut koira kannattaa "siirtää" metsäjäljen puolelle, jos palveluskoirien jälkikokeeseen tähtää. Meillähän Bessi, Damm ja Kökö ovat olleet nimenomaan metsäjälkikoiria ja opetus on tehty alusta loppuun metsässä, joten uutta asiaa tuli siitäkin aiheesta. Pitänee soveltaa niitä oppeja sitten Anssin ja Typyn kohdalla...

Harjoituskoirina meidän laumasta olivat Typy, Anssi ja Damm. Typylle tehtiin pikkupentujen ruutuharjoituksia, Anssille ja Dammille pitkää jälkeä.

Typyn jälkiharjoitukset ovat hyvällä mallilla. Typy työskentelee ruudussa aktiivisesti, pysyy ruudun sisällä, eikä ylitä rajoja. Jos nenä eksyy ruudun ulkopuolelle, se palaa samantien takaisin ruudun puolelle. Kun Typy otettiin pois ruudusta, oli sillä kova hinku takaisin. Sylistä kun laskettiin pentu maahan jonkin matkaa ruudun ulkopuolella, oli se kiskomassa heti takaisin ruutuun päin. Kuski sai neuvon taukojen pitämisestä, ettei jälkiä sentään joka päivä tehdä keväästä syksyyn... Taukokausia väliin.

Anssille tehtiin lauantaina makkarajälki, joka askeleelle makkaraa ja pituutta noin 50 metriä. Anssin jäljestys oli suht rauhallista. Otettiin nyt jäljelle ketjupanta käyttöön, kun aiemmin on jäljestetty nahkapannalla. Eron huomasi. Ei Anssi isompia yrittänytkään hötkyillä, mutta pieniä kiihdytyksiä välillä kylläkin, mutta nekin tyrehtyivät alkuunsa, kun ketjupantaan kytketty liina kiristyi.

Koiran takaa jälkiliinan varresta on hankala nähdä koiran työskentelyä todella, joten nyt saimme asiantuntevaa arviota aitiopaikalta eli koiran viereltä katsottuna. Anssi siis kiihdytteli, koska välillä näki makkaranpalat. Jatkossa käytämme kuivaruokaa, joka erottuu huonommin pellosta ja haiseekin vähemmän. Kuski sai neuvoja kiinnittää erityistä huomiota liinankäyttöön: vauhdin on oltava tasaista, eikä ohjaaja siellä perässä sovittele vauhtiaan koiran etenemisen mukaan vaan toisinpäin. Ei sen liinan ole tarkoitus koko ajan kireälläkään olla, silloin löysätään, kun koira hidastaa ja jos koira etenee tasaisesti, liina myös pysyy löysällä.

Tässä mennään liina löysällä:

Tässä Anssi on taas joko nähnyt edessä olevia makkaranpaloja tai sitten haistanut niiden voimakkaan hajun jo kaukaa ja alkanut kiirehtiä:

Dammille tehtiin vastaava jälki kuin Anssille. Ja Dampun jäljestämisessä näkyi vielä selvemmin se silmillä eteneminen. Ei siis enää makkaraa Dammillekaan...

Sunnuntaina aloitettiin taas pikkupentujen ruutuharjoituksilla ja sen jälkeen mentiin varsinaiselle pellolle jäljestelemään pitkiä jälkiä. Anssilla oli sunnuntaina jäljen makupaloina kuivaruokaa. Kaksi jälkeä tein sunnuntainakin, mutta molemmat menivät Anssin ajettaviksi, Damm sai huilia siitä hommasta. Anssin jälkiin tein nyt myös jo muutaman askeleen tyhjiä pätkiä.

Ensimmäisellä jäljellä Anssi oli hiukan ihmeissään, kun ei löytynyt makkaraa. Joutui kovasti työskentelemään nenällään ja välillä yritti hakea jotain parempaa jäljen sivustakin. Jäljeltä poikkeamista ja pyörimistä siis tapahtui. Toisella jäljellä oli tyhjiä vähän harvemmassa, eli oli joka askeleella nappula pidempiä pätkiä ja sitten muutaman askeleen tyhjä. Jäljestys itsessään meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä jäljellä. Ei ollut pyörimistä eikä jäljeltä poikkeamista. Sivustakatsojat ilmoittivat myös, että tyhjissä pätkissä noin 3 askelta meni vielä sujuvasti, mutta sitten alkoi koiran ote herpaantua ja jonkinlaista häiriintymistä tapahtui. Reilusti pidempiä jälkiä käskettiin tehdä... Ja nyt ensi alkuun lyhyemmillä tyhjillä.

Viikonloppu oli mukava, vesisateesta huolimatta. Uutta opittiin ja toivottavasti osataan nyt uusia oppeja soveltaa myös käytäntöön. Kiitos Vesa Kuosmaselle erinomaisesta opetuksesta!

    

Jäljellä...

Tänään piti aamupäivällä tuolla kylillä reissatessamme tehdä jäljet Anssille ja Dammille. Aamulla kotoa lähtiessä satoi räntää, joka muuttui lumeksi. "Kylillä" oli lumi maassa, valmiiksi suunnittelemani ruohikko oli aivan valkoinen. Ei sinne voinut jälkeä tehdä. Homma sai jäädä toistaiseksi.

Jossain vaiheessa päivällä se lumi/räntäsade muuttui vesisateeksi. Vesisade ei meidän jäljestystä haittaa, joten kävin tuossa illalla tekemässä kummallekin pojalle jäljen. Tuulta ei ollut, vettä satoi ja Anssin jälki oli tien vieressä tien suuntaisesti. Anssi tuppaa olemaan hiukan liiaksi autojen perään. Toivoin, että Anssin jäljestäessä menisi autoja ohi, jotta näkisin, mitä tapahtuu.

Anssi työskenteli normaaliin tapaan. Ei ollut tuulta, joten meno oli aika rauhallista. Tarkempi saisi kyllä vielä olla. Jarrutin heti, jos meinasi jättää askelia väliin, mutta melkein koko matka mentiin melkein löysällä liinalla. Pienen tuntuman pidin liinassa, ettei jarruttaessa tulisi nykäisyä. Yksi autokin sitten sentään meni ohi, Anssi pysähtyi katsomaan auton perään hetkeksi ja jatkoi sitten työtään.

Dammin jälki meni niin kuin ennenkin. Hidas, söi melkein kaikki makkaranpalat jäljeltä, eikä niitä askelia kyllä väliin jäänyt. Dammin jäljestyksestä on nyt myös kuva:

Ihan yksin olin tuolla jäljestämässä, siis ainoana ihmisenä. Dammin jäljestäminen vaan kestää niin kauan, että noin 20 metrin jäljestämisen aikana ehdin itse puuhata vaikka mitä.

Lähetin Dammin jäljelle, jonka jälkeen

1) mietin, että tuota touhua voisi kuvata, kun kamerakin sattuu olemaan taskussa,

2) aloin kaivaa kameraa taskusta ja taskun vetoketjukin oli vähän jumissa,

3) käynnistin kameran, joka ottaa hetken aikaa, ja samalla siirryin vähän sivulle päin, 

4) vaihdoin kuvausohjelman (yksi napin painallus), tarkensin ja nappasin kuvan,

5) odotin, että otettu kuva häviää näytöltä (kamerassani kestää se mielestäni hiukan liian kauan), tarkensin uudelleen ja nappasin toisen kuvan,

6) sammutin kameran ja laitoin sen takaisin taskuuni, samalla kun palasin takaisin koiran taakse jäljelle,

EIKÄ SE OTUS OLLUT VIELÄKÄÄN JÄLJEN LOPUSSA ASTI!

Makkaroita on ollut 2 kpl yhdellä askeleella, mutta nyt aletaan kyllä vähentää määrää ja pidentää jälkeä. Tämänpäiväinen jälki oli kuitenkin vasta Dammin toinen suora makkarajälki kahden makkararuudun jälkeen moniin vuosiin... Eikä Damm siis ole koskaan jäljellä, ei edes peltojäljellä, ollut noin tarkka ja hidas. Sen yhden suojelukokeen jälkikin meni suunnilleen läpijuoksuksi...

Ihme tyyppi...

  

Uusi pentu?

No ei sentään... Meidän Damppu 8 vee siinä pelailee. Kaljumpana kuin koskaan... Aiemminhan Damm on ollut tällainen:

Eturauhasvaivojen vuoksi päädyin kastroimaan Dammin tammikuussa. Niitä vaivoja on kai pikkuhiljaa kehittynyt vuosien saatossa, mutta Anssin tultua taloon ne iskivät oikein tosissaan. Damm on aina tykännyt pennuista ja lääkärin mukaan pennut usein saavatkin urosten hormonit hyrräämään. Meillä oli tuloksena sitten lopulta julmetun suuri eturauhanen. Tiedä sitten, oliko tuo eturauhanen syynä siihenkin, että Damm piti Anssin kaikesta huolimatta kovassa kurissa alusta lähtien. Alkuun Anssin ja Dammin elo sujui ihan hyvin yhdessä, Damm vain palautteli Anssia ahkerasti maan pinnalle pennun mentyä liian pitkälle. Syitä oli mm. liian lähelle ruokakuppia meneminen, nenille hyppiminen, karvoista kyniminen yms. ihan ymmärrettävät syyt. Aikaa kului jonkin verran ja Damm alkoi ärhennellä aina vain enemmän. Lopulta jo Bessille, Kökölle ja lapsillekin. Ja ihan turhasta.

Tammikuussa sitten kastraatioon. Dammin jakkarat jäivät sille Rauman reissulle. Toimenpiteen jälkeen Damm jatkoi ärhentelyään ja oli kiukkuisempi kuin koskaan. Kauluri hajosi kaksi kertaa ja tietysti Damm pääsi nuolemaan haavaansa minun askarrellessani kaulurin ja ilmastointiteipin kanssa. No totta kai se haava tulehtui. Ja äijä päästeli ärräpäitä joka suuntaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Uusi reissu Raumalle oli siis edessä, ja sillä kertaa pyydettiin lääkärin mielipidettä myös vasemman puolen kasvohalvauksesta, joka oli iskenyt leikkauksen jälkeen. Antibioottikuuri, uusi kauluri ja kasvohalvausoireiden seurantaa.

Alkoihan se haava parantua. Ja Dammin kiukuttelu vähentyä. Ja karva vähentyä... Käytännöllisesti katsoen Damm kuoriutui villoistaan. Karvaa lähti laattoina irti muutaman muovikassillisen verran ja edelleen on projekti kesken. Etujalkojen muhkeat "hihat" ovat vielä paikoillaan, samoin takajaloista on lyhyttä karvaa irtoamassa. Damm tekaisi siis semmoisen kivan kesätukan! Nyt tarvitaan enää sopivan lämmin ilma.

Eikä nuo kastraation vaikutukset pelkästään turkkiin kohdistuneet. Jos joku on nähnyt viime vuosina meidät esim. kokeessa koirien tarkastuksessa, epäilisi hän varmaan Dammia eri koiraksi, jos nyt vastaavassa tilanteessa meidät näkisi. Jos on muita koiria ollut lähistöllä myös, on Damm kiskonut nelivetoa joka suuntaan, piipannut koko ajan paitsi silloin, kun on murissut jollekin lähimpänä olevalle vieraalle koiralle. Nyt kävimme pääsiäisenä mätsärissä ihan vaan turistina ja siellä muiden koirien ja ihmisten tungoksessa mentiin löysällä hihnalla rauhallisesti piippaamatta ja ärisemättä kenellekään. Anssille tai kenellekään ei kotonakaan ärhennellä enää muutoin kuin silloin, kun Dammin omassa kupissa on ruokaa ja toinen on kuonoaan laskemassa sinne kuppiin. Muuten ei Damm jaksa välittää edes pienestä kynimisestä ja nenille hyppimisestä. Tuntuu Damm olevan ihan eri koira. Virtaakin riittää taas, kun pari viimeistä vuotta on sekin tuntunut olevan kadoksissa. Samoin ruokahalu...

Ja luulisin, että myös se Dammin rauhallinen jälkityöskentely on tuosta toimenpiteestä johtuvaa.

Vielä pari kuvaa nyky-Dammista:

Damm ja Kökö. Kökö on nykyään se karvaisempi... Tiedä sitten, miten kauan. Jääköhän Damm tuommoiseksi vai alkaakohan turkki kasvaa taas...?

Kasvohalvausoireet alkavat myös pikkuhiljaa mennä kai ohi. Eläinsairaala Aistista kerrottiin tuommoisen halvauksen menevän ohi muutamassa kuukaudessa. Josko jo kesällä Dammin molemmat huulet nousisivat muristessa ylös... Jaa, mutta eihän se enää murisekaan. Ei siis mikään ihme, että tätä tekstiä aloitellessani huomasin, että olen ihan unohtanut koko kasvohalvauksen. Eihän sitä ole koirasta huomannutkaan muuten kuin sen muristessa.

  

Hyvää nimipäivää, Anssi!

Ei alkanut Anssin nimipäivä varmaankaan kovin mukavissa merkeissä... Poikaparka jäi vahingossa yöksi ulos! Taitaa kuski olla jo hiukan liian väsynyt lauman paimentamisesta... Eikä eilinenkään nukkumaanmenoaika univelan kuittaamisessa paljon auttanut.

Eihän tuo Anssin ulos jääminen mikään katastrofi ollut, on siellä yön ulkona ne kaksi muuta myös. Kökö ja Damm ovat kuitenkin omissa tarhoissaan, mutta Anssille ei vielä oltu "pedattu" hyvää paikkaa ulos. Jonkinsortin miehuuskoe tuli siis suoritettua, ja varsin mallikkaasti vieläpä. Ei kuulunut pihalta ylimääräisiä haukkumisia eikä mitään muutakaan yön aikana. Anssi on nyt karaistunut MIES, joka selviää mistä vaan!

Eilen taas jäljestettiin. Eikä kuvaa siitä tilanteesta tälläkään kertaa... Anssille ja Dammille kummallekin tein jäljen tuonne läheiselle pellolle. Oli melko tyyntä ja se näkyi Anssin jäljestämisessä taas edellisiin tuulijälkiin verrattuna selvästi parempana työskentelynä ja hitaampana vauhtina. Pientä kiirehtimistä näkyi kuitenkin ja sen huomasi selvästi sitten, kun oli Dammin vuoro jäljestää. Damm entisenä kyntömestarina jaksaa ällistyttää hitaalla ja rauhallisella työskentelemisellä, vähän liiankin hitaalla. Ei tuommoista pientä makkarajäljen pätkää entisellä metsäjälkikoiralla oikein edes jälkenä osaa pitää, mutta nyt kaiveltiin makkarat heinien joukosta huolellisesti esiin, kun joskus nuoruudessa ne huitaistiin nelivetokiskomisella taivaan tuuliin... Pitäisiköhän tästä nyt oikeasti yrittää Dammin kanssa FH-kokeeseen..?