Jälkireenejä :)

Jälkipellot alkaa olla kunnossa. Anssilla on nyt takana 2 jälkitreeniä pellolla. Ensimmäinen jälki oli viime viikolla, aika lyhyt (ei sataa metriä) ja helppo varustettuna yhdellä kulmalla, tyhjät pätkätkin olivat aika lyhyitä. Se mentiin rutiinilla ja oli selkeästi liian helppo Anssille. Tänään toinen jälki, reilusti pidempi, tyhjät pidempiä ja kolme kulmaakin jäljellä. Anssi menee kuin juna, mutta vähän liian rennosti. Ei kuitenkaan huitele missä sattuu vaan aktiivisesti etsii seuraavia askeleita ja hyvin huolehtii jäljellä pysymisestä. Häntä kylläkin viuhtoo, taitaa olla jäljestäminen piiiiitkän tauon jälkeen kivaa?? :) Jäljen päässä on kummallakin kerralla (kuten myös viime syksyn viimeisillä jäljillä) ollut pieni herkkupalarasia, mutta sen ilmaisu ei vaan suju.

Ohjelmistossa jäljestyspuolella onkin nyt luvassa enemmän haastetta, eli pidempiä jälkiä, reilusti pidempiä tyhjiä, kulmiakin vähän. Josko se jälkeen keskittyminenkin siitä vielä paranisi... Erikseen opetellaan esineiden ilmaisua. Pitänee tuota esineilmaisua ottaa nyt kuuriluontoisesti, jos sekin vaikka siitä alkaisi sujua. Kyllähän Anssi tietysti on nytkin huomannut rasian jäljellä, mutta joko vain pysähtyy ihmettelemään sitä tai sitten vain vilkaisee ja jatkaa matkaa...

Negro on myös aloitellut tutustumista jäljestämisen ihmeelliseen maailmaan... Ruutuja tehty muutaman kerran aina pari ruutua kerralla. Pentu pysyy hyvin ruudussa, käyttää hyvin nenäänsä ja palaa hyvin takaisin tallatulle alueelle, jos nenä eksyy ruudun rajojen ulkopuolelle. Kovin järjestelmällistä ei Negron työskentely ole ja ruutuja jatketaankin vielä jonkin aikaa. Intoa ja ahneutta pennulla tuntuu olevan ruuan etsimiseen maasta. :)
    

Tottista ja jälkeä

Tänään pikainen tottistelu vaihteeksi asiantuntevien silmien alla. Kyllä se seuraaminen ja istuminen siitä alkavat sujua. Neuvoja saatiin taas ja päätin nyt jättää istumisen hetkeksi tauolle. Otetaan välillä katsekontaktin vahvistamista ja maahanmenoa. Josko päästäisiin tekemään kunnolla paikallaoloakin lähiaikoina...

Tottiksessa ei nyt palkattu patukalla kuin kerran lopussa. Saatuaan patukan Anssi ei siitä sitten taas irrottanutkaan. Enkä viitsinyt sitä käskeäkään irrottamaan, kun meillä on pientä ongelmanpoikasta ollut patukkaleikeissä siinä, että Anssi ei tuo minulle sitä patukkaa. Eli en nyt sitten viitsi enempää lisätä vettä myllyyn ja ottaa patukkaa väkisin, kun muutenkin Anssi taitaa olla sitä mieltä, että jos sen minulle tuo, niin sen menettää varmasti. Odoteltiin sitten auton luona melkoisen kauan... ja lopulta minun oli sitten käskettävä Anssi irrottamaan kuitenkin. Patukka pysyi paljon paremmin suussa kuin hiha eilen, eihän patukka paina niin paljon eikä sen pitäminen vaadi niin paljon voimaa koiralta. Aikani kuluksi kuvailin Anssia kännykällä:

Yks piän söpöläinen <3

Kentältä palatessa tehtiin matkan varrella jäljet Anssille ja Typylle. Ei vanhennettu jälkiä juurikaan, vaan ajettiin lähes tuoreeltaan. Typyllä oli jotain ongelmia matkassa mukana, mutta pääsi kunnialla loppuun saakka. Anssi jäljesti muuten hyvin, mutta välillä tyhjillä esiintyi sitä touhottamista taas ja sivustakatsojan mukaan kerran nenä nousi hieman tavallista ylemmäs. Mutta ei siis paha ollenkaan! Jäljet olivat pikatien vieressä, jälkien suunta tieltä pois päin ja Anssi oli jäljestäessä kuin ei näkisi tai kuulisikaan mitään autoja missään.

Eikä vieläkään loppukipon ilmaisua... Mutta kipossa olleista herkuista huolimatta Anssi ei ilmeisesti oikein malttaisikaan pysähtyä kipolle vaan jatkaisi jäljestystä. Pitänee tehdä vaan vieläkin pidempiä jälkiä, kun poika niistä niin innostunut on. :)
    

Tänään parempi!

Anssin täytyy ilmeisesti saada päästellä isoimpia höyryjä ulos ennen jäljestystä. Tai sitte se vaikutti asiaan, että oltiin tänään toisen kerran peräkkäisinä päivinä jäljellä. Joka tapauksessa tänään jälki sujui selvästi eilistä paremmin.

Kävin taas ensin tekemässä jäljen ja tulin sitten käymään kotona. Nappasin Anssin ja Dampun mukaani ja mentiin metsään juoksentelemaan. Vajaan puolisen tuntia koirat siellä painoivat pitkin maita ja mantuja, sitten jatkettiin pellolle. Jälki oli taas pitkä, kaaren muotoinen, vaihtelevasti tyhjiä pätkiä ja päässä rasiassa nakinpaloja. Anssi touhotti vain alussa, sitten keskittyi jälkeen todella hyvin, ajoi tyhjät tarkkaavaisesti ja rauhallisesti, eikä edes huomannut autoja, rekkoja tai mitä siinä viereisellä tiellä nyt kulkikaan. Rasiaa ei vieläkään ilmaissut oma-aloitteisesti, mutta nyt ei vaatinut enää suullista käskyä maahanmenoon. Jäljen lopussa Anssi pysähtyi tutkimaan rasiaa ja menin sen vierelle sitä ihmettelemään. Siinä sitten katseltiin hetken toisiamme kysyvänä, että "mitäs nyt pitäisi tehdä?" ja Anssi toimi sitten ensimmäisenä ja meni maahan. Hyvä hyvä!!

Metsässä juoksennellessa mietin taas, että mikä rooli tuolla Anssilla tässä meidän laumassa oikein mahtaa olla... Damm on koirista vanhin, uros, kastroitu tosin. Anssi on päälle vuoden, mutta jostain meidän laumasta se kaiketi ottaa sen verran painetta, että ei edelleenkään merkkaile. Kinttu ei nouse, eikä nelinkontinkaan ole tarvis lorotella hajumerkkejä joka paikkaan.

Ja tuolla metsässä sitten Anssi tuntuu huolehtivan Dampusta. Se seilaa minun ja Dampun välillä ja pitää tarkkaan huolen, että molemmat pysyvät näkyvissä. Damm on aina ollut sellainen, että se menee vähän turhankin kauas minusta. Se saattaa ollaa näkymättömissä pitkiäkin aikoja ennen kuin huomaa tulla tarkistamaan, missä muut menevät. Joskus muinoin Turussa Damm lähti pellolta tois pualt jokkee rusakon perään, pinkoi jäätyneen Aurajoen yli ja jatkoi Ylioppilaskylään... Aikani odottelin, ja tulihan se sieltä viimein... :)

Anssi pitää paremmin huolen, että siltä ei pääse kukaan hukkumaan. Dampun kintereillä se metsässä juoksee, ikään kuin varmistaakseen, että Damm ei pääse häviämään näkyvistä. Koko ajan Anssi vilkuilee tarkkaan, missä minä menen. Joskus käy niin, että Damm pääsee kuin pääseekin livahtamaan Anssilta. Silloin Anssi selkeästi alkaa etsiä Damppua, juoksee minustakin kauemmas etsimään. Ja löytäessään Dampun Anssi käy päälle... Anssi näykkii ja ärisee, komentaa siis tosi kovasti lauman vanhempaansa. Minun lähelläni ja varsinkin, jos jään tarkkailemaan koiria, Anssi höykyttää Damppua vielä herkemmin. Meidän metsässä liikkumista yleensä säestääkin aina välillä kuuluva koirien ärinä...

Ja tuota samaa komentelua on tietysti ihan tuossa pihassakin... Anssi käy rähisemässä vanhemmille koirille milloin mistäkin syystä. Yleensä Damm ja Kökö eivät viitsi edes välittää Anssin rähinöistä, mutta joskus niiden on sanottava takaisin. Ja Anssi kyllä uskoo, jos Damm tai Kökö tosissaan sille sanoo takaisin. Mutta sitten täytyy taas hetken päästä mennä rähisemään jostain muusta...

Anssi on ilmeisesti myös ajatellut, että hyökkäys on paras puolustus. Jos menen ruokkimaan Anssia pihalle niin, että muut koirat ovat omissa tarhoissaan, täytyy Anssin varmuuden vuoksi käydä tarhojen ulkopuolella rähisemässä muille. Sama juttu, jos olen lähdössä autolla jonnekin. Anssi käy heti näykkimässä muita ja rähisemässä ympäriinsä, ettei vain kukaan muu mene lähelle autoa. Kateellinen äijä tuo Anssi...

Onko Anssi jotenkin epävarma paikastaan? Toisaalta se uskoo kyllä, jos vanhempi sitä komentaa, mutta toisaalta se näyttää yrittävän itse huolehtia myös vanhemmistaan ja pitää lauman koossa. Vai onko se laumassa kuitenkin ihan pohjasakkaa (no, ehkä Typyn yläpuolella kuitenkin...) ja kova hinku olisi edetä ylemmäs? Anssihan on jo pitkään ollut meidän laumassa se, joka varoittaa tulijoista, joten kaipa sille jotain puolustusviettiä on kehittymässä... Mutta täytyykö sen olla semmoinen Rähinä-Roope?? Eihän se meitä itseä paljon haittaa, mutta vähän vieraammat katsovat heti kieroon, eikä tuo tuommoinen kovin hyvää mainosta kyllä ole... Toiminnan mies Anssi kyllä on, se ei tyydy seuraamaan tapahtumia vierestä vaan änkeää vaikka väkisin mukaan. Se ei myöskään täällä omassa laumassa malta tarkkailla, onko ylipäätään aihetta mihinkään toimenpiteisiin, vaan se toimii varmuuden vuoksi vaikka mitään oikeaa syytäkään ei olisi...

No niin... vähän varsinaisen aiheen vierestäkin. Oikeasti Anssi on kyllä kiltti, oikea sylivauva, halailee ja pussailee (no okei, hieman hellävaraisempi saisi noissa toimissaan olla...) ja on semmoinen iloinen tapaus. Yleensäkin Anssi on siis semmoinen kuin kuuluukin, mutta tuo suhtautuminen muuhun koiralaumaan on vähän outoa. Mutta kai sitä jotain hämärää pitää jokaisessa olla. :)

Palaillaan taas...
   

Jäljestystä... neuvoja ja opastusta kaivattaisiin taas...

Tuli se jälkikin sitten tehtyä pitkästä aikaa taas. Iltapäivällä tein jäljen läheiselle rehupellolle. Jälki oli pitkä, ja koska pelto ei ole suuren suuri, tein kaarteita ja yhden kulmankin. Tyhjiä pätkiä oli vaihtelevasti. Välillä kävin kotona kääntymässä ja jälki ehti vanheta ennen jäljestystä noin puolitoista tuntia.

Anssilla oli kova hinku jäljestää. Paalulta lähdettiin hyvin ja Anssi jäljesti tosi hyvin ja suht rauhallisesti ne pätkät, joissa oli joka askeleella ruokaa. Tyhjän pätkän alettua vauhti kiihtyi ja jäljestystyyli muuttui "leveäksi". Tällä tarkoitan sitä, että vauhdin kiihtymisen lisäksi pää alkoi heitellä tiuhaan tahtiin puolelta toiselle leveämmin kuin ruoka-pätkillä. Anssilla tuntui kaikki olevan hyvin, kun joka askeleelta löytyi ruokaa, mutta tyhjillä pätkillä sille tuntui muodostuvan tarve löytää ruokaa välittömästi, lähes paniikinomaisesti tyyliin "kaikkimullehetinyt". Periaatteessa kai ihan hyvä, että koiralla on hinku siihen ruokaan, mutta pitäisiköhän tuohon touhottavaan jäljestystyyliin jotenkin puuttua tässä vaiheessa?

Kulman tein jostain ihmeen päähänpistosta niin, että sitä edelsi tyhjä pätkä ja ruoka alkoi kulmasta. Lisäksi en sitten jälkeä ajaessa enää tiennyt, missä kulma oli. Anssi ajoi kulman niin nopeasti, etten ehtinyt edes tajuta, miten se sen teki. Äkkiä vain koira oli kääntynyt poikittain ja oli etenemässä vasemmalle napsien ruokaa askeleilta. Korkeintaan pään mitan ehti kulmasta yli, joten hyvä suoritus tuo.

Jäljen lopussa oli rasiassa ruokaa. Rasia löytyi, mutta ei mennyt Anssi vielä oma-aloitteisesti maahan. Käskystä meni maahan kylläkin heti. Pikku hiljaa ilmaisua, eihän tässä nyt mikään kiire ole... :) Alkujaan suunnitelmana oli opettaa esineilmaisu kokonaan jäljestä erillään, mutta en minä näe siinä ristiriitaa, vaikka se rasia olisi siellä jäljen päässäkin. Eli otetaan hiljalleen ilmaisua aina jäljen päässä ja jossain vaiheessa sitten tehokuuri ilmaisua kokonaan erillään jäljestä. Vai onko tuossa joku pointti, että noin ei kannattaisi tehdä?

Anssilla on myös eräs ongelma. Tai lähinnä siis minulla itselläni on tämä ongelma Anssin kanssa... Jos joku osaa sanoa, miksi koira syö styroksia, niin kertokoon minullekin. Meillä on talon seinustalla styroksia eristeenä ja sitä Anssi syö. Tuo styroksi on maan alla, mutta äkkiäkös koira sen sieltä kaivaa. Valkoista styroksisilppua on pitkin pihaa ja Anssi imuroi sitä yksin ollessaan tai muuten silmän välttäessä ilmeisesti suoranaisella himolla... En ole kylläkään nähnyt Anssin syövän styroksia sitten pikkupentuaikojen, mutta joku sitä maata seinien viereltä kaivaa ja jostain sitä styroksisilppua Anssin sisuksiin kulkeutuu. Tuo ongelma haittaa myös treenejä, koska vaikka miten liikuttaisi koiraa ennen treenejä, niin silti saa välillä kerätä valkoisia kasoja kentältä kesken tottistreenien sekä nyttemmin näköjään myös pellolta kesken jäljestyksen...

Tietysti voisin kotona ollessamme pitää Anssin aina tarhassa tai sisällä niin, ettei se jää yksin ulos. Pienten lasten kanssa vaan on mahdottoman kätevää, kun voi päästää koiran esim. aamulla asioilleen ihan vaan ovesta ulos, eikä tarvitse lähteä minnekään. Meillä välillä jo pelkästään ulkona omassa pihassa käyminen on hankalaa, kun sisällä huudetaan. Toisaalta sitten voisin tietysti opettaa Anssin tekemään tarpeensa tarhaansa, mutta mitä järkeä siinä on, kun se sitä yrittää välttää. Lisäksi Anssi hyppii kovaa ja korkealle tarhassaan, jos toiset koirat ovat ulkona pihassa vapaana ja se joutuu olemaan tarhassa. Paikat hajoavat niissä hypyissä entisestään...

Kommentteihin saisi lykätä neuvoja jäljestykseen tai tuohon styroksiongelmaan. Tänään myös taas muutamat ohikulkevat kulkuneuvot aiheuttivat häiriöitä jäljestämiseen, mutta sitä asiaa kai saadaan helpotettua jäljestämällä vilkkaiden teiden varsilla. Vai?

Tässä näitä tämänpäiväisiä... Palailen astialle taas, kun on jotain kerrottavaa...
    

Niin se aika rientää! Kolmen viikon kuulumiset...

Näyttää pahasti siltä, että olen päivittänyt blogia viimeksi kolmisen viikkoa sitten. Eipä sen jälkeen kovin kummoisia ole sattunut, sitä samaa vaan... Töitä, kotia, lapsia, koiria, tottista, jälkeä ja nyttemmin myös taas purut mukana kuvioissa.

Onnitteluja
Ihan alkuun pakko välittää onnitteluja taas... IPO-FH SM-kilpailuissa 8.-10.10. tasaisen varmasti hopeamitaleille jäljesti varsinainen jälkihirmu Bacteroides Foibos kera Maaritin! Onnea!!

Jäljestelyjä
Viime päivityksen jälkeen on jäljestely aika harvakseen, keskimäärin kerta viikossa. Syitä on vaikka miten, tekosyitä vielä enemmän... Mutta esimerkiksi pimeät illat tekee hiukan haittaa.

Syyskuun loppupuolella jäljesteltiin, mutta Anssin jälki meni täysin persiilleen... :( Pimeys ei vielä vaivannut, mutta kai jäljentekijän (eli siis minä ihan itse...) kakkulat oli sen verran koirankuolassa, että ei vaan nähnyt tallaavansa uutta jälkeä melkein koko matkalta jonkun vanhan makkarajäljen viereen. Nämä jäljet olivat samansuuntaisia, vanhalla jäljellä runsain mitoin herkullisia makkaranpalasia huolimattoman jäljestäjän jäänteinä, väliä jäljillä keskimäärin alle puoli metriä ja välillä jäljet suunnilleen päällekkäin. Vasta jäljestysvaiheessa siellä liinan päässä roikkuessa huomasin, että siinähän menee toinen jälki ihan vieressä. Anssi oli välillä hiukan sekaisin ja koko hommaa, erityisesti tyhjien pätkien jäljestystä, sekoitti sitten se, että vaikka omalta jäljeltä ei mitään syötävää löytynytkään, oli vieressä väärällä jäljellä jotain tosi herkkua. Mitä lie HK:n sinistä... :(
Ja sitten vielä ne autot... Jälki kulki tien suuntaisesti ja ne harvakseltaan ohi ajavat autot saivat Anssin kiinnostumaan taas aivan liian paljon. Auton mennessä ohi oli homma seis, pää ylhäällä ja silmät tiukasti nauliutuneena ohi kulkevaan koslaan. Paikalla sentään pysyttiin ja hommaa jatkettiin auton häivyttyä näkyvistä. Jälkiliinan toisessa päässä meinasi käämit palaa...

Onnistuneempi jälki saatiin aikaiseksi muutamaa päivää myöhemmin. Tein pitkän jäljen, alkuun tietä kohti ja sitten loiva kaarros niin, että loppuosa meni tien suuntaisesti. Tyhjät jäljellä jotain 10-15 askelta. Jälki vanheni sen aikaa, kun kävin koirapoikia ulkoiluttamassa metsässä. Napattiin Apris mukaan metsään ja hoidettiin pienet sienestelyt siinä sivussa. Aikaa meni ihan hujauksessa sen verran, että jälki ehti vanheta noin 1,5 tuntia! Sitten vaan jäljestämään ja Anssi oli kerrassaan SUPER! Jäljesti tarkkaan, keskittyi hyvin, ohiajavat autot eivät häirinneet, ihan alun jälkeen ei tyhjillä pätkillä vauhtikaan juuri kiihtynyt. :)

Viimeisin jälki olikin sitten ihan pimeää touhua... Siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Olin päivällä harkinnut meneväni tekemään Anssille jäljen, mutta jotain flunssaa tai liian raskas työpäivä takana en sitten jaksanutkaan. Kuuden aikaan illalla päätin sitten kuitenkin mennä sinne pellolle. Tein jäljen. Pitkän sellaisen. Sitten Anssin ja Dampun pikaulkoilutus metsässä ja sitten jäljestämään. Jälki ehti vanheta ehkä puoli tuntia. Jäljestämään lähtiessä oli jo piemeää, tuuli melko kovaa. Anssi oli ihan ihmeissään ja alku olikin vähän haparoivaa, johtuen luultavasti sekä pimeydestä että tuulesta. Loppua kohti työskentely parani. Nyt parilla viimeisellä jäljellä olen muistanut ottaa jäljen päähän rasian, jossa on jotain herkkua. Jospa näin saadaan esineilmaisuakin hiljalleen aloitettua.

Tottisteluja
Tottisrintamalla ei mitään merkittävää uutta. Seuraamisessa pysähtyessä istumista ollaan nyt treenattu. Ja vaikuttaa siltä, että istumisasento suoristuu hitaasti mutta varmasti. Muutama henkilöryhmätreeni on otettu, ihan vaan sillä lailla ohimennen ja huomaamatta. :D Jäävät liikkeet ovat nyt tauolla, mutta paikallamakuuta ja luoksetulon loppuasentoa on treenailtu myös vähän.

Tottistelut kentällä ovat olleet aika vähissä. Jotain pientä otetaan kuitenkin kotipihassa vähintään kaksi kertaa päivässä. Pitäähän hurtan sentään syödä! Eikä meillä enää osata syödä (tai siis ruokkia...) ilman mitään puuhastelua. Lähes pelkästään noilla ruokakuppitreeneillähän Damppukin nuo toko-kokeet on selvittänyt. Kentällä on käyty vaan saalisleikillä vähän hiomassa suoritusta. Tosin Damm on perusjutut opiskellut jo iät kaiket sitten, joten tokoon tarvitsi vain vähän väännellä liikkeitä...

Puruja
Anssin purutreenitkin alkoivat sitten taas. Josko nyt sitten kunnolla ja tavoitteellisesti??! Alku vaikutti ainakin lupaavalta... eikä vähiten siksi, että kuski tunsi pystyvänsä jopa kommunikoimaan uuden maalimiehen kanssa...

Nyt ekalla kerralla uuden molarin kanssa otettiin purut tyynyllä. Kolmas ja viimeinen(?) kerta, kun tyyny oli käytössä. Ihan lelu ainakin se meidän tyyny... Anssi runttaa sen kitaansa vaikka miten päin ihan linttaan. Maalimies tuumailikin, että Anssi saalistaa hyvin ja puree kovaa, puruotekin on käsittääkseni kunnossa. Haukkukin irtoaa hyvin, vaikka pari kertaa yrittikin tarjota maahanmenoa saadakseen saaliin liikkeelle.

Ensi viikolla puremaan taas... raportoin edistymisestä kyllä tänne.

Vaatekaupoilla
Se on hirvestelyaika taas... Ja koska meidän lenkkeilyt suoritetaan metsässä (kuka niitä teitä jaksaa tallata???), niin kävin tuossa hankkimassa Anssillekin huomioliivin metsästäjien varalta. Dampulle liivi hankittiinkin jo joskus viime vuonna. Parit kuvat tässä vielä...

      

Ollaan me sentään vähän jäljesteltykin...

Ei vaan ole jäljestykset päässeet blogin päivityksiin asti. Anssilla on pidetty kyllä vähän taukoakin, jäljestelyt on olleet vähän harvemmassa. Ja tämä ihan vaan semmoisen pienen "tyhjien" ongelman vuoksi... Tyhjillä pätkillä (siis ei ruokaa jäljellä) tuppasi pää nousemaan ja vauhti kiihtymään. Tulin sitten siihen tulokseen, että yritän ensin miettiä homman kuntoon ilman, että käyn jäljestämässä ja vahvistamassa ongelmaa entisestään.

Viime viikonloppuna sitten oltiin täällä, ja törmäiltiin luonnollisesti asiantuntijoihin, joilta pääsi kyselemään koirankoulutusneuvoja. Anssin jälkiongelmat tuli puitua myös ja ilmeisen hyvät neuvot saatiin. Tuon Hämeenlinnan keikan jälkeen on Anssin kanssa oltu jäljestämässä kaksi kertaa ja molemmat kerrat erittäin onnistuneesti, pää ei nouse tyhjilläkään, eikä vauhtikaan yritä kiihtyä niin kovaksi kuin aiemmin. Tästä on taas hyvä jatkaa, isot kiitokset Vesa Kuosmaselle. :)

Maalimiesongelmakin taisi ratketa samalla reissulla viikko sitten. Ekoja varjelustreenejä uuden maalimiehen kanssa odotellaan. Eipä siitä vielä sen enempää, kun tuntuu ne purutreenit jotenkin nyt olevan jonkinlaisessa muutostilassa siellä... Toivottavasti tästä nyt kuitenkin tulee jotain, eikä lopu ennen kuin alkaakaan.

Ja kun jälkiasioista ihan alkujaan alettiin kirjoittaa, niin parit onnittelut lienevät paikallaan...?
Nyt viikonloppuna kilpailtiin Huittisissa Saksanpaimenkoirien FH-mestaruuskilpailut, joissa voittajaksi jäljesti Evergrey's Terriermon ohjaajanaan Virpi Laamanen! Eipä taida Terriermon olla Anssille sukua, mutta samalta kasvattajalta on peräisin. Onnea voittajille ja myös Riitalle kasvattajana. Anssin kanssa yritetään tulla perässä... :D

Ja hienosti kakkossijalle selviytyi Bacteroides Foibos & Maarit Rostedt! Onnittelut! Maaritin kanssa on jäljestetty ja oppia saatu. Ehkä meillä tosiaan on mahdollisuuksia Anssin kanssa rämpiä edes jotenkin noita kisoja joskus läpi, kun on hyvä valmentaja. :)

Näin tänne... Ei mitään ihmeempiä nyt. Työt haittaavat harrastuksia jne, mutta jotain koitetaan koko ajan.
    

Stroh's pentutapaaminen: jälkikoulutusta

Lauantaina 17.7. oli Forssassa Typyn kasvattajan järjestämä pentutapaaminen, jonka aiheena oli peltojälki. Meiltä oli Typyn lisäksi mukana tuo toinenkin pentu ja asiantuntevaa opetusta saimme Mika Leskelältä. Kuvia ei tullut napsittua, mutta hyviä vinkkejä koulutuksen suhteen saatiin sekä Typylle että Anssille. Kehuja ei herunut kai kenellekään, aina löytyy parantamisen varaa ja korjaamista, mutta eivät nuo meidän pennut ihan toivottomia kai kuitenkaan ole Leskelän Mikankaan mielestä... :)

Typyn jäljestäminen on kuulemma liian teknistä. Typy ajaa jälkeä samaan tapaan kuin aikuisen, muutaman vuoden ikäisen koiran tulisi ajaa. "Moottoria" on liian vähän, ja jos samaan tapaan jatkuu, niin puhti loppuu. Viettivirettä pitäisi Typylle saada lisää jäljestämiseen. Typylle suositeltiin jäljellä käytettävän ruuan vaihtamista nappulasta esim. koiranmakkaraan tms. herkulliseen ruokaan. Taukokaan ei pahitteeksi olisi... Nuo helteet tosin vaikuttivat varmasti myös koirien lauantaiseen vireeseen, mutta vinkit laitettiin korvan taakse.

Anssille tein lauantaina aivan liian helpon jäljen. "Moottoria" saisi olla Anssillakin hiuken enemmän (kokeillaan samaa koiranmakkarakonstia kuin Typyllekin suositeltiin) ja jäljissä haastetta. Edetä pitää.

Lauantai oli pitkä päivä, kotiin lähdettiin Forssasta vasta joskus kuuden maissa illalla. Siitä huolimatta kävin Dammin kanssa vielä illalla lähipellolla jäljellä. Dampulla on nyt tehty pari kertaa harhajälkeä ja seuraavaksi pitäisi kulmia ym. haastetta kehitellä Dampunkin jälkiin.

Maanantaina käytiin pentujen kanssa tekemässä "kotiläksyt". Typyllä oli koiranmakkaraa jäljellä, edellinen päivä oli pidetty huilia vähän kaikesta ja ilmakin oli hiukan viileämpi. Moottoria löytyi enemmän. Kuski meinaa kai nyt kuitenkin hiukan taukoilla Typyn jäljestämisessä...

Anssilla oli myös makkaraa ja jäljellä oli kulmia monta. Kaiken kaikkiaan Anssi jäljesti hyvin, ei mennyt kulmissa askelta tai kahta pidemmälle eteenpäin vaan huomasi vaihtaa suuntaa ajoissa. Jos nyt Anssilla ottaisi muutaman kerran runsaalla ruualla monikulmaisia jälkiä ja sen jälkeen alkaisi taas niitä tyhjiä pätkiä hioa suoralla...

Että tämmöiset suunnitelmat. Katsotaan, mitä tulee... :)
    

Lomailua, lomailua vaan... Melkein.

On niin hellettä pitänyt, että ei meillä nyt sitten enää edes treenata. No jotain pientä, mutta muuten vaan ollaan. Jos ei lasten takia tarvitsisi pitää normaalia vuorokausirytmiä yllä, voisimme touhuta koirien kanssa yölllä, mutta kun päivät pitää valvoa niin ei sitä sitten yötä enää jaksa.

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin oikein lomalle. Kaikki. Paitsi kissa sai lomailla kotona ja oli varmaan ihan tyytyväinen, kun edes pari päivää sai olla rauhassa kenenkään häiritsemättä. Koirista kolme isompaa vietiin lomailemaan koirahoitolaan, Typy lähti ihmissukulaisiin kyläilemään ja ihmislauma suuntasi merelle ja Tukholmaa kohti.

Silja Serenadella seilattiin Helsingistä Tukholmaan, Tukholmassa käytiin Junibackenissa ja sitten seilattiin taas takaisin Helsinkiin. Matkalla riitti aurinkoa ja lämpöä, sekä muumeja, pallomerta, tanssimista, leikkimistä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Niin ja tietysti hyvää juomaa myös. :)

Koirat olivat siis hoidossa matkamme ajan ja kaikki olivat kuulemma käyttäytyneet oikein hyvin. Anssi oli ensin vieraassa paikassa vieraalle sedälle vähän pöhissyt, kun oli tullut ensimmäisen ulkoilukerran aika. Mutta Anssihan on tyypillinen mies, jonka sydämeen tie vie vatsan kautta ja muutaman makupalan jälkeen Anssikin oli jo täysin kaveria. Damm ja Kökö eivät vanhempina ja viisaampina enää turhista hötkyile ja hoitopaikassakin olivat jättäneet turhat puhinat väliin. Saavat ilmeisesti mennä kyseiseen paikaan toisenkin kerran, ei meille koiria haettaessa ainakaan valitettu käyttäytymisestä tai mistään. Päinvastoin.

Typy olikin tutulla ihmisellä ja oli käyttäytynyt ihan mallikelpoisesti myös. Mitä nyt naapurin rouva oli saanut kyllä kunnon haukut pihaan tultuaan, mutta mitäs tulee puskista oikaisemalla. Kulkisi tietä pitkin, kuten muutkin! :) Eikä saanut Typykään porttikieltoa.

Kotiin tultuamme kissa taisi vain kääntää kylkeä nukkumispiilossaan. Kävi se siinä sitten jossain vaiheessa syömässä, mutta mitään erikoisempia tervetulotoivotuksia siltä ei herunut. Ei mikään seuraneiti tuo meidän katinrontti...

Ja kun lomailu aloitettiin, niin torstaina jatkettiin tuttavien mökillä. Päivällä mentiin mökille. Ihmislauman lisäksi myös Anssi ja Typy olivat mukana. Saunottiin, uitiin, grillailtiin... Typy kävi tutustumassa oikein kunnolla veteen isännän mukana. Tutuksi tuli vesi (vähän pakosti...), mutta ei rohjennut neiti vielä itsekseen lähteä uiskentelemaan. Isännän kanssa räpiköinnin jälkeen Typy kahlaili rannassa ja ihmetteli vettä, sekä kirmasi ihmettelemään vieraita lapsia naapurimökin pihaan, josta se piti hakea kantamalla pois.

Anssi kävi myös uimassa. Ja nyt on pakko hehkuttaa, että Anssi todellakin osaa uida! Anssi meni laiturin vierestä veteen, itse kävelin laiturille (ei se pitkä laituri ollut) ja istahdin penkille. Anssi ui, kääntyi takaisin, ui toiseen suuntaan, kääntyi, ui taas... Itsekseen, pitkään, rauhallisesti tasaista uintia. Välillä huikkasin Anssia nimeltä, ettei mene liian kauas minusta ja liian lähelle naapurin rantaa. Välillä Anssi kävi rannassa, mutta kun sitä kehotti menemään vaan takaisin uimaan, niin sinnehän tuo meni, uiskentelemaan itsekseen.

Lauantaina oltiin Okra maatalousnäyttelyssä. Kaikki koirat jätettiin kotiin, lapset otettiin mukaan. Siellä oli kuuma. Kovin tarkkaan ei aluetta kierretty, mutta maatalouskoneet tuli katsottua ja istuttua. Itse en lasten kanssa sinne joutunut kiipeämään, mutta varmaan ihan työstä kävi semmoisella helteellä kiivetä traktorien ja puimurien hytteihin. Edellisestä pois ja seuraavaan taas... Toinen lapsista kävi taas ponilla ratsastamassa ja molemmat kieppuivat myös karusellissa ja kävivät pomppulinnassa. Tuolta Okrasta mukaan tarttui muutama ilmapallo, rantapallo, palashampoota ja -saippuaa, lippalakkeja, lakua, leipomuksia...

Tuolta tultiin kotiin kaupan kautta. Kunnon vissyä piti saada ja sitä menikin noin 8 kilometrin automatkan aikana jo litran verran. Kotona käytiin vaan kääntämässä, napattiin saunakamppeita ja Typy mukaan ja suunnattiin tuttujen luokse saunaan ja grillaamaan. Typy pääsi taas leikkimään suunnilleen itsensä ikäisen pennun kanssa ja me ihmiset saatiin pestä Okran pölyt ja hiet pois.

Koko viime viikko onkin siis pitänyt hirmuista hellettä, eikä olla tehty paljonkaan treenien suhteen. No jotain pientä siis kuitenkin.

Keskiviikkona oli Anssilla taas agilitytreeni. Putkea taas treenattiin ja Anssi sai (ihan aiheesta kylläkin) vähän vähemmän mairittelevan haukkumanimen: putkihullu. Anssi siis menee käskystä putkeen mielellään, mutta siinä välillä, kun kuski neuvottelee open kanssa, niin Anssipa onkin huitaissut putken itsekseen vielä muutamaan kertaan. Putken lisäksi vähän hyppyesteellä ohjausta, keppien ensimmäistä väliä ja kontaktiharjoitus puomilla. Hyvin menee...

Tottista on otettu vähän myös... Kyllä sekin siitä jotenkin edistyy... kai... :)

Dammin kanssa on kentällä otettu kuluneen viikon aikana pari kertaa tokoilua. Kaikki sujuu noin itsekseen. Ryhmäpaikallaoloa ei ole kokeiltu vieläkään, kun on ongelmia löytää muu ryhmä harjoittelemaan. Kaikki muutkin liikkeet saattavat mennä päin prinkkalaa, kun on muita ympärillä, mutta milläs treenaat häiriötä, kun kentällä on ihan autiota aina... :( Ja kaupan parkkipaikka tms. on myös aika turha, koska ei Dammia ne ihmiset häiritse vaan nimenomaan toiset koirat voivat tehdä haittaa...

Jäljellä olin Anssin ja Dammin kanssa eilen aamulla. No okei, aamupäivällä... Tuli nukuttua lauantaisen kyläreissun jälkeen vähän myöhään, enkä päässytkään lähtemään niin aikaisin kuin olin suunnitellut. Kuuma oli jo, mutta kyllä koirat ne jäljet selvittivät hyvin. Dampulla oli jäljellä 2 kulmaa ja esine. Anssilla suht suoraa, lopussa mutkaa. Edellisestä jäljestä olikin jo pari viikkoa. Ja seuraavaan jälkeen menee kyllä taas tovi, jos nämä helteet eivät hellitä.

Typystä vielä sen verran, että tänään oli Typyn uusintarokotuksen aika. Laitettiin kuulemma vaan toinen piikki ja Rabies käydään hakemassa parin viikon päästä. Se Typyn tulehdusvaiva oireilee vielä hiukan, mutta ei tunnu koiraa vaivaavan, joten ei nyt mitään lääkityksiä, seuraillaan vaan. Seuraava etappi tuon naistenosaston tulehduksen suhteen on sitten ensimmäinen juoksuaika, jonka aikana se saattaisi hävitä... Nähtäväksi jää...

Tämmöistä siis kuuluu tänne meille. Palailen taas, kun jotain mainitsemisen arvoista jaksetaan tehdä. :)

    

Reenejä vaan...

Ei me taas tehdä muuta kuin treenaillaan tai sitten vaan olla möllötetään kotona. Joskus käydään järvessä pulahtamassa.

Heti tuo edellisen postauksen jälkeen tapahtui taas jotain mainitsemisen arvoista. Kökö kävi peltojäljellä! Kököllä on jos jonkinlaisia allergiaoireita tullut aina heti, kun on jotain "väärää" syönyt vähänkin. Nyt näyttää tilanne paremmalta ja isäntä tekikin Kökölle vähänsinnesuuntaan-peltojäljen laittamalla välillä nappuloita jäljelle ja jäljen päähän Kökön oman ruuan. Ei ole ilmaantunut korvien roikkumista, varpaanvälien rikkoutumista tms... Liekö sitten tosiaan stressiä Kökön aiemmat hiivailut ja rapsutukset. Bessiä kun ei enää ole, niin tilanne on nyt kummasti tuntunut helpottavan...

Ja todistusaineisto Kökön jäljestämisestä:

Tuossa kuvassa Kököllä on karvatupotkin vielä tallella. Kävi myöhemmin niin ihmeellisesti, että joku tosiaan otti krapan käteensä ja nyhti isoimmat irtovillat tuosta koirasta. Jostain kumman syystä Kökö näyttää nyt hiukka laihalta... Itse asiassa suorastaan aliravitulta. Asiaa on alettu parantaa jo, että ei nyt ihan vielä kannata hälyttää eläinsuojeluviranomaisia paikalle. Kyllä se koira ruokaa saa.

Anssillakin oli toinen agilitytreeni viime keskiviikkona. Hyvin meni. Poikahan on suorastaan luonnonlahjakkuus! (Ja paikalla olleet naureskelevat kai partaansa tässä kohtaa...)

Agilityssä treenattiin putkea ja se tuntui olevan Anssilla ihan lemppari. Hienosti vilahti pitkäänkin putkeen sekä silloin, kun käskettiin, että ihan omia aikojaan. Lisäksi treenattiin hyppykäskyä, ilman hyppyä kylläkin. Hyvin meni sekin, kai...? Agilityslangia opittiin taas sylkkärin eli sylikäännöksen verran. Vai olikohan se tuommoinen...? Joka tapauksessa koira "vedetään" kädellä edestä taaksepäin ohjaajan sivulle ja siitä vauhdilla ulkokautta ympäri. Kyllä Anssi makupalan perässä kulkee, enkä tuossakaan harjoituksessa kovinkaan suurta vaikeutta tuntenut. Kepeistä hiottiin vielä sitä ensimmäisestä keppivälistä menoa.

Tottiksessa ollaan Anssin kanssa nyt hiukan liikkeestä istumista kokeiltu. Kyllä se kai siitä... ajan kanssa... :)

Dammilla kokeilin tokon alokasluokan liikkeenä olevaa hyppyä. Se menee jotakuinkin niin, että koira hyppykäskyllä hyppää esteen yli, sitten toisella käskyllä jää sinne esteen taakse seisomaan ja odottamaan. Ohjaaja tuon jälkeen siirtyy koiran sivulle ja sitten tuomarin käskystä komennetaan koira istumaan. Damm hyppäsi ekalla yrityksellä takaisin, kun on tottunut pk-tottiksessa hyppäämään aina esteen mennen tullen. Toisella kertaa karjaisin pysähdyskäskyn hiukan kovempaa, ja sinnehän se jäi seisomaan. Kolmas kerta meni myös hienosti, joten se siitä. Hienosti sujuu. Seuraavalla kerralla jatkan liikettä sivulle siirtymiseen asti, nyt palkkasin heti seisomaan jäämisestä. Pitäisi Dampulla kokeilla vielä tokon ryhmäpaikallamakuuta ja sitten voisikin mennä ihan oikeaan kokeeseen sähläämään... Kannattaisi tästä vaan kaivaa tokon säännöt jostain, kun vähän menee nämä liikkeet arvailuksi vielä.

Uiminenkin tuli tuolla alussa mainittua. Isäntä oli lasten ja omien koiriensa kanssa eräänä päivänä uimassa ja suostuivat ottamaan Anssin mukaan. Kotiin tultua sain kuulla heti, että Anssia ei enää huolita mukaan uimareissuille. Poika kun ei suostu tulemaan millään pois järvestä! Istuu vaan rantavedessä ja hytiseekin, jos on kylmä, mutta pois ei tule. Tuolla kerralla saivat koiran pois isoa patukkaa heiluttelemalla.

Ja kyllä Anssi aikamoinen vesipeto nykyään jo onkin. Ui reippaasti jo pitkällekin. Viimeksi oli Anssi ja Damm molemmat samaan aikaan uimassa ja Anssi ottaa oikein kisaa Dampun kanssa, kumpi ehtii ensin kepille. Eikä tosiaankaan sitten meinaa millään tulla pois järvestä...

Että näin, seuraavaan kertaan taas... Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille kurkkaajille!
    

Treenailua

Tuli tuolla aiemmassa postauksessa jo mainittua, että Typyn jälkitreenit ovat siis hyvällä mallilla. Eikä Typyn patukkaleikkejä ja purutreenejäkään ihan kokonaan ole unohdettu: jos kuski ei itse viitsi/ehdi/jaksa tarpeeksi, niin onneksi Anssi treenaa...

Tuolla menolla Typy on kohta täysinoppinut taisteluleikeissä. Käy vielä niin, että Typy hakkaa kuskin 6-0 sitten, kun kuski vihdoin itse ennättää. :)

Anssikin treenailee:

Tänään oli treenintäyteinen päivä. Aamupäivä meni vielä lokoisasti kotona, mutta puolen päivän jälkeen raahauduimme kentälle, jossa treenattiin hiukan tottelevaisuutta. Anssi seuraa jo aika pitkääkin pätkää, istuu pysähtyessä, pysyy aika hyvin mukana käännöksissä oikealle ja vasemmalle, tulee sivulle...

Tottiksen jälkeen kävimme jälkipellolla. Hyvin sujui pitkä jälki. Anssilla vilkkaan tien vieressä jäljestys on ollut ongelmallista, koska autot ovat aiheuttaneet melkoista häiriötä. Tuota on nyt muutaman kerran tietoisesti treenattu ja tänään ei edes iso rekka saanut enää päätä nousemaan. Hiukan korvat liikahtivat ja silmät (sivustakatsojien mukaan) vilkaisivat autoa, mutta ei muuta. Jäljestys jatkui keskeytymättä.

Illemmalla sitten mentiikin opiskelemaan ihan uusia juttuja. Olimme pentuagilityssä tutustumassa lajiin ja vähän esteisiinkin. Kuvia ei tullut napsittua, ja parempi niin... Kuski myöntää auliisti, että agility on vaikea laji. Siis vaikea nyt jo tässä vaiheessa, vaikka ei olla päästy edes alkuun. Helpottuisikohan se ajan ja oppimisen myötä?

Koiran ohjaamisesta aloitettiin. Palveluskoiratottelevaisuuden opetuksessa olen itse opetellut käytännössä vasuriksi: palkkaamiset kaikki vasemmalla kädellä, samoin suurin osa pakotteista. Noutokapulaa kyllä sentään heitän oikealla... Nyt sitten neuvottiin ohjaamaan koiraa esteillä aina koiran puoleisella kädellä. Ja siellähän ei koira seuraa koko aikaa ohjaajan vasemmalla puolella, kuten tottelevaisuudessa, vaan koira voi olla missä tahansa ohjaajaan nähden., joten oikealla kädellä on tekemistä myös. Anssia oli parin kerran jälkeen vaikea saada irtaantumaan "esteen" toiselle puolelle, se oppi siis nopeasti, että namit ovat kuskin taskussa, ei kannata mennä kauas. Patukalla palkkaamisessa sitten taas koira oli huomattavasti hidasta ja kömpelöä ohjaajaa nopeampi, joten patukka tuppasi eksymään koiran hampaiden väliin ihan omia aikojaan. Anssilla kun ylös päin hyppääminen ei ole koskaan tuottanut ongelmia... Lisäksi tuossa harjoituksessa tuntui kuin koira olisi ollut jalkojen edessä koko ajan, minne päin käännyinkin. Hyvin yksinkertaisessakin liikkeessä (koira "esteen" yli ja sieltä toiselta puolelta esteen kiertäen takaisin) tumpelo pk-harrastaja sekosi pasmoissaan heti, kun piti vaihtaa ohjauksessa kättä...

Kontaktiharjoitus puomilla (hyvin matala ja loiva) sujui hyvin. Se oli paljon suoraviivaisempi liike, kun ei tarvinnut vaihtaa kättä kesken liikkeen. Ja Anssihan toimii, kun namia oli tarjolla... Kyseessä oli siis kapeaa "siltaa" pitkin korokkeelta alas laskeutuminen niin, että aivan tuon "sillan" alaosassa pysähdyttiin (= pysähdys kontaktialueella) syömään se nami. Tuon verran on siis jo opittu agility-kieltäkin, pk-tottiksessahan kontakti tarkoittaa koiran ja ohjaajan välistä katsekontaktia...

Keppien pujottelun aloitus oli niinikään helppo. Näin ensimmäisellä kerralla perehdyimme vain keppien ensimmäisestä välistä oikeaan suuntaan menemistä. Eli käytännössä nami oikean keppivälin toiselle puolelle ja koira toiselle puolelle ja siitä päästettiin koira keppien välistä syömään nami. Helppoa kuin heinänteko!

Omasta mielestäni nämä liikkeet (ohjaus esteillä, kontakti puomilla, kepit) menivät tällä kertaa vaikeammasta helpompaan päin. Siis harjoituksen toteutuksen näkökulmasta. Saa nähdä, miten on ensi kerralla. Muuttuu oletettavasti aina vain vaikeammaksi, joten kai sitä pitäisi oikeasti mennä sinne agilityradalle kuivaharjoittelemaan ilman koiraa. Agilitykenttä on vaan hurjan kovassa käytössä, treeniryhmiä on varmaan joka päivälle. Ja jos aikoo käydä yksin kuivaharjoittelemassa ilman, että leimataan täysin höynähtäneeksi, niin pitäisi varmaan mennä yöllä... :)

    

Sukulaistreffit taas

Typy se törmäilee sukulaisiin tämän tästä... Lauantaina oli HPSH:n järjestämä jälkikoe (JK1-2), jossa kävi katselemassa myös Typyn 5 kk ikäinen siskopuoli. Kai niissä tytöissä vähän samaa näköä oli, tai sitten ei... kuka tuommoisista pienistä nyt osaa katsoa... Ihan hyvin tulivat toimeen, mitä nyt siinä äkkiseltään kerkesivät moikata. :)

Siskopuoli. Vähän Typyä isompi ja tummempi... :)

Sitten ohi sukulaisaiheen:

Kuskilta terveisiä, että jälki rullaa hemmetin hienosti! (Toistaiseksi...) :)

Ja huomatkaa KORVAT! (no okei, hiukan huono kuva korvien kannalta...) 

Tämän lauman korvakompleksiosapuoli on siis laittanu merkille, että Typyn korvat ovat jo melkein kuin oikealla koiralla! Oikea korva on hiukkasen verran vinossa vasemmalle, mutta eivät varsinaisesti nojaile tai lurpattele mihinkään päin. Niin sitä pitää... :)

     

Taas sattuu ja tapahtuu...

Kuulumisia ilman kuvia...

Viime keskiviikkona oli toinen näyttelykoulutus Anssilla. Ei voi sanoa ainakaan edistystä tapahtuneen... Ravaaminen on jotain ihan kauheaa katsottavaa, kun koira kiskoo kuono maassa. Seisomisesta ei tule mitään, kun takapuoli iskeytyy maahan sillä siunaamalla hetkellä, kun takajalkaan koskee. On tässä nyt viime päivät ruokakupilla treenattu seisomista ja jalkoihin koskemista. Lauantaina sen tilanteen sitten näkee...

Viikonloppuna jäljesteltiin taas, mutta nyt on pakko pitää paussia. Pelloilla alkaa olla ruoho jo niin pitkää, että koira pääsee etenemään silmillään. Pakko odotella rehupeltojen paalausta tai etsiä vaihtoehtoista paikkaa, jossa on lyhyempää ruohoa. Jäljestys on ollut rauhallista ja tarkkaa ilman ylimääräisiä pyörimisiä, niin Anssilla kuin Dammillakin.

Sunnuntaina oli Anssilla purutreenit taas. Tähän asti on käytetty treeneissä isoa patukkaa, mutta nyt siirryttiin purutyynyyn. Anssi pääsi siis ihan ensimmäisen kerran tutustumaan moiseen kapistukseen nyt sunnuntain treeneissä. Alku meni hyvin, tyyny liikkui vikkelään ja pojan vietti nousi. Purussa sitten alkoi kai Anssin päässä raksuttaa jotain epäilyttävää...

"Tuosta kiinni noin... Sainpas! Ai hitsi, mitä tämä nyt on??!? Miksi mun suu on ihan täynnä tavaraa?? Ennen se patukka on aina mahtunut siististi poskihampaiden väliin, mutta nyt on koko kita täynnä jotain ja sitä näyttäisi riittävän vaikka vähän isommallekin kidalle?? Otinko mä kumminkin kiinni väärästä kohteesta...? No ilmeisesti, tuossahan se patukka heiluukin ihan vieressä. Irti siis tästä ja tuosta patukasta kiinni... Ei hemmetti, mitä TÄMÄ nyt on??? Irti pois!..."

Kävi siis niin, että maalimies antoi Anssille purun tyynyyn, johon poika tarrasikin hyvin. Jotain outoa siinä tyynyssä kuitenkin oli, ja Anssi irrottikin otteensa ja tarttui saman tien maalimiehen paljaasta käsivarresta kiinni! Auts!! Ei kuulemma kuitenkaan purrut kovaa, fiksuna koirana Anssi huomasi heti, että ei ole oikea patukka hampaiden välissä vieläkään. Hampaat raapivat kuitenkin ihon rikki, mutta onneksi se ei isommin maalimiestä haitannut. Uudestaan puru tyynyyn ja sama vielä pari kertaa, sitten autoon. Autolla Anssi ei sitten olisikaan välittänyt antaa tyynyä pois, mutta pakkohan se oli. :)

Tänään sitten aamulla huomattiin, että joku oli, ilmeisesti tänään aamulla, syönyt ulkona olleesta lasten lelusta sellaisen huokoisen muovipehmusteen pois. Epäilin Kököäkin, mutta toisaalta muistelin nähneeni aamulla aikaisin sen lelun ihan ehjänä pihalla. Siinä tapauksessa syyllinen olisi Anssi, koska Anssi oli aamulla pihalla vapaana. Anssi tykkää valitettavasti syödä styroksiakin, onneksi pureskelee sen, eikä niele isoina paloina. Toisesta päästä tulee sitten ulos koirankakkakasan muotoon aseteltua styroksimurua...

Lähdin sitten Anssin ja Typyn kanssa Harjavaltaan näyttelynjärjestämisasioille. Jonkin aikaa joutuivat koirat olemaan autossa keskenään. Sitten ajattelin ottaa Typyn ensin ulos, mutta auton takaluukun avattuani päätinkin ottaa Anssin ulos ensin... Anssin boksin lattia oli märkä. Epäilin vahinkopissaa, mutta haju kertoi kyllä muuta. Ulos päästyään Anssi suunnisti ojaan ja kyykistyi kakalle. Kovan pinnistelyn tuloksena oli pari tippaa jotain nestemäistä, mutta ei muuta. Anssi autoon pienen kävelyn jälkeen ja sitten oli Typyn vuoro.

Typyn ulkoilun jälkeen hoitelin asioitani taas hetken ja menin sitten taas katsomaan koiria. Nyt oli autosta tuleva tuoksahdus entistä voimakkaampi ja Anssin boksin lattialla lillui vaikka mitä: vihreitä huokoisen muovin palasia, vähän styroksia, ruokaa, limaa, limaa, limaa... YÖK! Ei muuta kuin koira ulos ja sotkua siivoamaan... Saatuani boksin suht puhtaaksi kuljettelin taas Anssia jonkin aikaa pihalla. Poika yrittikin oksentaa vielä, mutta mitään ei tullut. Myös ripulikakalla poika kävi kerran. Sen jälkeen ei ole maha vaivannut. Ruokaa en hirveästi ole antanutkaan. Mietityttää tässä nyt vaan se, että sattuiko Anssi saamaan jonkun mahapöpön juuri samaan aikaan, kun se päätti hotkia tuommoista erikoista apetta (siis sitä pehmustemuovia siitä lelusta)? Vai onko koko juttuun syypää juuri tuo muovin syöminen? Oksentamisen vielä käsittäisin ihan vaan isojen muovipalojen syömisen seuraukseksi, mutta mistä se ripuli...?

Tämmöistä tällä kertaa koirille. Vettä tulee kuin aisaa ja ulkona on surkeaa. Toivottavasti Anssin maha on rauhoittunut, ettei tarvitsisi yöllä sen vuoksi ulos mennä eikä varsinkaan tarvitsisi aamulla siivoilla ties mitä mömmöjä Anssin pediltä.

Lasten nukkuminen on myös vähän kysymysmerkkiä nyt, kun meillä pikkuisen muutettiin. Viime viikon loppupuolella sain siivottua leikkihuoneen (ja ihan ilman puskutraktoria!!) ja tänään siirrettiin toinen pienempi kaksijalkainen sinne leikkihuoneeseen asumaan. Nyt on kummallakin oma huone, jossa nukkua ja leikkiä, sotata ja toivottavasti myös siivota...
   

Ja sitten jälkikoulua...

HPSH ry järjesti viikonloppuna 8.-9.5. Harjavallassa jälkikurssin, jonne opettajaksi saapui Vesa Kuosmanen. Vähän yli 10 henkilön pienellä porukalla kuunneltiin ensin teorialuento ja sen jälkeen siirryimme pellolle soveltamaan oppeja käytännössä. Kurssilla oli harjoituskoiria pikkupennuista edistyneisiin. Koulutus keskittyi peltojälkeen, mutta neuvoja saatiin myös siitä, miten pellolla oppinsa saanut koira kannattaa "siirtää" metsäjäljen puolelle, jos palveluskoirien jälkikokeeseen tähtää. Meillähän Bessi, Damm ja Kökö ovat olleet nimenomaan metsäjälkikoiria ja opetus on tehty alusta loppuun metsässä, joten uutta asiaa tuli siitäkin aiheesta. Pitänee soveltaa niitä oppeja sitten Anssin ja Typyn kohdalla...

Harjoituskoirina meidän laumasta olivat Typy, Anssi ja Damm. Typylle tehtiin pikkupentujen ruutuharjoituksia, Anssille ja Dammille pitkää jälkeä.

Typyn jälkiharjoitukset ovat hyvällä mallilla. Typy työskentelee ruudussa aktiivisesti, pysyy ruudun sisällä, eikä ylitä rajoja. Jos nenä eksyy ruudun ulkopuolelle, se palaa samantien takaisin ruudun puolelle. Kun Typy otettiin pois ruudusta, oli sillä kova hinku takaisin. Sylistä kun laskettiin pentu maahan jonkin matkaa ruudun ulkopuolella, oli se kiskomassa heti takaisin ruutuun päin. Kuski sai neuvon taukojen pitämisestä, ettei jälkiä sentään joka päivä tehdä keväästä syksyyn... Taukokausia väliin.

Anssille tehtiin lauantaina makkarajälki, joka askeleelle makkaraa ja pituutta noin 50 metriä. Anssin jäljestys oli suht rauhallista. Otettiin nyt jäljelle ketjupanta käyttöön, kun aiemmin on jäljestetty nahkapannalla. Eron huomasi. Ei Anssi isompia yrittänytkään hötkyillä, mutta pieniä kiihdytyksiä välillä kylläkin, mutta nekin tyrehtyivät alkuunsa, kun ketjupantaan kytketty liina kiristyi.

Koiran takaa jälkiliinan varresta on hankala nähdä koiran työskentelyä todella, joten nyt saimme asiantuntevaa arviota aitiopaikalta eli koiran viereltä katsottuna. Anssi siis kiihdytteli, koska välillä näki makkaranpalat. Jatkossa käytämme kuivaruokaa, joka erottuu huonommin pellosta ja haiseekin vähemmän. Kuski sai neuvoja kiinnittää erityistä huomiota liinankäyttöön: vauhdin on oltava tasaista, eikä ohjaaja siellä perässä sovittele vauhtiaan koiran etenemisen mukaan vaan toisinpäin. Ei sen liinan ole tarkoitus koko ajan kireälläkään olla, silloin löysätään, kun koira hidastaa ja jos koira etenee tasaisesti, liina myös pysyy löysällä.

Tässä mennään liina löysällä:

Tässä Anssi on taas joko nähnyt edessä olevia makkaranpaloja tai sitten haistanut niiden voimakkaan hajun jo kaukaa ja alkanut kiirehtiä:

Dammille tehtiin vastaava jälki kuin Anssille. Ja Dampun jäljestämisessä näkyi vielä selvemmin se silmillä eteneminen. Ei siis enää makkaraa Dammillekaan...

Sunnuntaina aloitettiin taas pikkupentujen ruutuharjoituksilla ja sen jälkeen mentiin varsinaiselle pellolle jäljestelemään pitkiä jälkiä. Anssilla oli sunnuntaina jäljen makupaloina kuivaruokaa. Kaksi jälkeä tein sunnuntainakin, mutta molemmat menivät Anssin ajettaviksi, Damm sai huilia siitä hommasta. Anssin jälkiin tein nyt myös jo muutaman askeleen tyhjiä pätkiä.

Ensimmäisellä jäljellä Anssi oli hiukan ihmeissään, kun ei löytynyt makkaraa. Joutui kovasti työskentelemään nenällään ja välillä yritti hakea jotain parempaa jäljen sivustakin. Jäljeltä poikkeamista ja pyörimistä siis tapahtui. Toisella jäljellä oli tyhjiä vähän harvemmassa, eli oli joka askeleella nappula pidempiä pätkiä ja sitten muutaman askeleen tyhjä. Jäljestys itsessään meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä jäljellä. Ei ollut pyörimistä eikä jäljeltä poikkeamista. Sivustakatsojat ilmoittivat myös, että tyhjissä pätkissä noin 3 askelta meni vielä sujuvasti, mutta sitten alkoi koiran ote herpaantua ja jonkinlaista häiriintymistä tapahtui. Reilusti pidempiä jälkiä käskettiin tehdä... Ja nyt ensi alkuun lyhyemmillä tyhjillä.

Viikonloppu oli mukava, vesisateesta huolimatta. Uutta opittiin ja toivottavasti osataan nyt uusia oppeja soveltaa myös käytäntöön. Kiitos Vesa Kuosmaselle erinomaisesta opetuksesta!

    

Jäljellä...

Tänään piti aamupäivällä tuolla kylillä reissatessamme tehdä jäljet Anssille ja Dammille. Aamulla kotoa lähtiessä satoi räntää, joka muuttui lumeksi. "Kylillä" oli lumi maassa, valmiiksi suunnittelemani ruohikko oli aivan valkoinen. Ei sinne voinut jälkeä tehdä. Homma sai jäädä toistaiseksi.

Jossain vaiheessa päivällä se lumi/räntäsade muuttui vesisateeksi. Vesisade ei meidän jäljestystä haittaa, joten kävin tuossa illalla tekemässä kummallekin pojalle jäljen. Tuulta ei ollut, vettä satoi ja Anssin jälki oli tien vieressä tien suuntaisesti. Anssi tuppaa olemaan hiukan liiaksi autojen perään. Toivoin, että Anssin jäljestäessä menisi autoja ohi, jotta näkisin, mitä tapahtuu.

Anssi työskenteli normaaliin tapaan. Ei ollut tuulta, joten meno oli aika rauhallista. Tarkempi saisi kyllä vielä olla. Jarrutin heti, jos meinasi jättää askelia väliin, mutta melkein koko matka mentiin melkein löysällä liinalla. Pienen tuntuman pidin liinassa, ettei jarruttaessa tulisi nykäisyä. Yksi autokin sitten sentään meni ohi, Anssi pysähtyi katsomaan auton perään hetkeksi ja jatkoi sitten työtään.

Dammin jälki meni niin kuin ennenkin. Hidas, söi melkein kaikki makkaranpalat jäljeltä, eikä niitä askelia kyllä väliin jäänyt. Dammin jäljestyksestä on nyt myös kuva:

Ihan yksin olin tuolla jäljestämässä, siis ainoana ihmisenä. Dammin jäljestäminen vaan kestää niin kauan, että noin 20 metrin jäljestämisen aikana ehdin itse puuhata vaikka mitä.

Lähetin Dammin jäljelle, jonka jälkeen

1) mietin, että tuota touhua voisi kuvata, kun kamerakin sattuu olemaan taskussa,

2) aloin kaivaa kameraa taskusta ja taskun vetoketjukin oli vähän jumissa,

3) käynnistin kameran, joka ottaa hetken aikaa, ja samalla siirryin vähän sivulle päin, 

4) vaihdoin kuvausohjelman (yksi napin painallus), tarkensin ja nappasin kuvan,

5) odotin, että otettu kuva häviää näytöltä (kamerassani kestää se mielestäni hiukan liian kauan), tarkensin uudelleen ja nappasin toisen kuvan,

6) sammutin kameran ja laitoin sen takaisin taskuuni, samalla kun palasin takaisin koiran taakse jäljelle,

EIKÄ SE OTUS OLLUT VIELÄKÄÄN JÄLJEN LOPUSSA ASTI!

Makkaroita on ollut 2 kpl yhdellä askeleella, mutta nyt aletaan kyllä vähentää määrää ja pidentää jälkeä. Tämänpäiväinen jälki oli kuitenkin vasta Dammin toinen suora makkarajälki kahden makkararuudun jälkeen moniin vuosiin... Eikä Damm siis ole koskaan jäljellä, ei edes peltojäljellä, ollut noin tarkka ja hidas. Sen yhden suojelukokeen jälkikin meni suunnilleen läpijuoksuksi...

Ihme tyyppi...

  

Hyvää nimipäivää, Anssi!

Ei alkanut Anssin nimipäivä varmaankaan kovin mukavissa merkeissä... Poikaparka jäi vahingossa yöksi ulos! Taitaa kuski olla jo hiukan liian väsynyt lauman paimentamisesta... Eikä eilinenkään nukkumaanmenoaika univelan kuittaamisessa paljon auttanut.

Eihän tuo Anssin ulos jääminen mikään katastrofi ollut, on siellä yön ulkona ne kaksi muuta myös. Kökö ja Damm ovat kuitenkin omissa tarhoissaan, mutta Anssille ei vielä oltu "pedattu" hyvää paikkaa ulos. Jonkinsortin miehuuskoe tuli siis suoritettua, ja varsin mallikkaasti vieläpä. Ei kuulunut pihalta ylimääräisiä haukkumisia eikä mitään muutakaan yön aikana. Anssi on nyt karaistunut MIES, joka selviää mistä vaan!

Eilen taas jäljestettiin. Eikä kuvaa siitä tilanteesta tälläkään kertaa... Anssille ja Dammille kummallekin tein jäljen tuonne läheiselle pellolle. Oli melko tyyntä ja se näkyi Anssin jäljestämisessä taas edellisiin tuulijälkiin verrattuna selvästi parempana työskentelynä ja hitaampana vauhtina. Pientä kiirehtimistä näkyi kuitenkin ja sen huomasi selvästi sitten, kun oli Dammin vuoro jäljestää. Damm entisenä kyntömestarina jaksaa ällistyttää hitaalla ja rauhallisella työskentelemisellä, vähän liiankin hitaalla. Ei tuommoista pientä makkarajäljen pätkää entisellä metsäjälkikoiralla oikein edes jälkenä osaa pitää, mutta nyt kaiveltiin makkarat heinien joukosta huolellisesti esiin, kun joskus nuoruudessa ne huitaistiin nelivetokiskomisella taivaan tuuliin... Pitäisiköhän tästä nyt oikeasti yrittää Dammin kanssa FH-kokeeseen..?