Tänään käveleksittiin toisten ihmisten ja koirien kanssa sikin sokin siksakkia, ympäri ja ees taas... Ohituksia tuli muihin koiriin läheltä ja kaukaa, edestä ja takaa, sivusuunnasta. Välillä istuttiin ja katseltiin, välillä oltiin taas itse liikkeessä. Anssi toimi muutaman komennuksen jälkeen ihan hyvin. On vaan poika niin intoa täynnä tuolla ihmisten ilmoilla aina, että vaan seuraa-käskyllä sen olisi saanut kulkemaan hihna löysällä. Mutta ei me nyt semmoisia leppoisalla iltakävelyllä... :)
Kökö odotteli kotona, kun olimme Anssin kanssa tuolla kylillä. Sattuneesta syystä ei meidän autoon mene millään kahta koiraa, ellei ota kärryä perään. Koiraboksi autossa on just niin iso kuin sinne saa, mutta auttamattomasti liian pieni kahdelle koiralle. Olihan siinä boksissa väliseinä ja Anssi ja Typy sinne nippa nappa sopivat. Anssi just pääsi kääntymään ympäri siellä, Typy olikin Anssia vähän pienempi. Mutta Kökö on iso ja kankea... Kerran se sinne toiseen boksinpuoliskoon nostettiin ja jouduttiin saman tien nostamaan takaperin pois myös. Ei päässyt Kökö ympäri ei... Kun sais tuon isännän tekemään portin ja väliseinän, niin olisi paremmin tilaa...
Viime päivinä on myös tuntunut ihan hassulta, kun tämä meidän lauma tuntuu hirveän pieneltä... Parannusta tilanteeseen on luvassa reilun viikon päästä. Ehkä tilanteen muuttuessa tuo miesväki saisi sen portinkin tehtyä?? *optimistinen* :)
Tiedä sitten, mitä lauman kokoonpanon muutos taas tuo tullessaan... Anssilla ei ole enää Damppua hillitsemässä itseään, joten tuo meidän Rähinä-Roope yrittää nyt tosissaan pitää herran nuhteessa Kökön lisäksi myös kaikki vieraat ihmiset. Eilen viimeksi Anssi yritti häätää vieraan moottorikelkan pihasta, mutta tyhmä Ilves ei ottanut Anssin haukuista onkeensa, vaan jökötti itsepäisesti pihassa vaan. Tuo on oikeastaan aika hassua sinänsä, että kaikista meidän koirista tähän asti on Anssi ollut ihmisrakkain. Anssi on se, joka eniten halailee, pussailee, viihtyy parhaiten sylissä (juu, edelleen...) ja pitää muutenkin seuraa. Oma lauma on paras ja muut täytyy ilmeisesti Anssin mielestä pitää mahdollisimman kaukana. Sori vaan sukulaiset, naapurit ja muut tutut: meillä on tähänastisista hälytyskelloista nyt se kaikkein kovaäänisin. Mutta onneksi kaikki tietävät, ettei haukkuva koira pure. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti