No ny niit o jo KAKS!

Korvia nimittäin... :)

Jäämme odottelemaan, tuleeko niitä vielä lisää. Tai jos sieltä pukkaa vaikka sarvia seuraavaksi...? ;)

Viimeisimmän tiedon mukaan koipikin nousee jo... ;)

Kökö kävi tänään vihdoin ja viimein fysioterapeutilla. Joku vaiva aiheuttaa todella kipua Kökön selässä. Kipukohta ei ole muutama vuosi sitten diagnosoidun välilevytyrän kohdalla lannerangassa vaan ylempänä selässä. Kyynärissä on myös vähän kipuilua ja toista takajalkaa Kökö hieman ontuu. Hierominen ja sähköhoito eivät tällä kertaa oikein onnistuneet, Kökö ei tykännyt kummastakaan ollenkaan. Nyt alkuun muutaman viikon kuuri Arthrobalansia ja sen jälkeen palaillaan taas fysioterapeutin kanssa astialle...

    

Haa... Korva!! :D

Pikkupiski alkaa olla kotiutunut. Ensin meni 2 yötä huutaessa ja 2 päivää nukkuessa. Viime yönä Negro oli jo vähän hiljaakin ja nukkui. Tänään on sitten pentu jaksanut touhuta päivälläkin. Viimeisimpänä aikaansaannoksena armoton palkeenkieli pikkumiehen pyjamanhihassa... :/

Tänään myös ensimmäisen kerran bongattiin KORVA! ;)

    

Onneksi vesi virkistää! ... edes hetkellisesti...

Huh hellettä! Joko ei ole viitsinyt nysvätä sisällä, kun ulkona aurinko paistaa, tai sitten on liian kuuma sisällä viileämmässäkään tehdä mitään. Viikko sitten maanantaina oltiin joka tapauksessa mökkeilemässä taas ja päästiin vähän virkistäytymään. Kotiin päästyä olo oli kuitenkin taas sama kuin kotoa lähtiessä. Mutta kivaa oli silti. :)

Käytiin sukulaisten mökillä, mukana oli lasten lisäksi Anssi ja Typy. Isäntä yritti opettaa Typyä uimaan, ja kyllähän se uikin, jos pakko oli. Sen lisäksi, että isäntä raahasi Typyn sylissään vähän syvemmälle, josta oli sitten uitava rantaan, Typy myös putosi laiturilta parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla Typy sohlasi ihmisten joukossa kapealla laiturilla vieraiden ihmisten tullessa kanootilla laituriin. Sattui Typy ottamaan pari askelta liikaa taaksepäin siinä säntäillessään ja putosi raukka takapää edellä järveen. Ei siinä sitten auttanut muu kuin uida rantaan.

Toisen kerran Typy molskahti järveen myöhemmin, kun Anssikin oli uimassa. Ajatuksena oli, jos Anssi saisi houkuteltua Typynkin itse uimaan. Anssi ottaa rantavedestä muutamat kunnon loikat uimaan lähtiessään ja sillä kertaa sattui Typy olemaan kanssani laiturilla Anssin loikkiessa syvemmälle. Typy hivenen kiihtyneenä liikehti eteenpäin ikään kuin Anssin perään lähteäkseen, eikä saanutkaan jarrutettua laiturin reunalla: pentu putosi pää edellä veteen ja teki komean sukelluksen ja lähti siitä sitten uimaan rantaan. Anssi raukka ei uskaltanutkaan sen jälkeen enää lähteä uimaan ennen kuin Typy oli viety pois.

Typy ui. Kuvaajan liipaisinsormi oli turhan hidas ja tässä mennään jo "käsipohjaa".

Uitettu lepakko? No ei... kyllä se koira on. Eivätkä ne ole siivet vaan korvat!

Anssi ui...

... eikä tulisi millään pois.

    

Sukulaistreffit taas

Typy se törmäilee sukulaisiin tämän tästä... Lauantaina oli HPSH:n järjestämä jälkikoe (JK1-2), jossa kävi katselemassa myös Typyn 5 kk ikäinen siskopuoli. Kai niissä tytöissä vähän samaa näköä oli, tai sitten ei... kuka tuommoisista pienistä nyt osaa katsoa... Ihan hyvin tulivat toimeen, mitä nyt siinä äkkiseltään kerkesivät moikata. :)

Siskopuoli. Vähän Typyä isompi ja tummempi... :)

Sitten ohi sukulaisaiheen:

Kuskilta terveisiä, että jälki rullaa hemmetin hienosti! (Toistaiseksi...) :)

Ja huomatkaa KORVAT! (no okei, hiukan huono kuva korvien kannalta...) 

Tämän lauman korvakompleksiosapuoli on siis laittanu merkille, että Typyn korvat ovat jo melkein kuin oikealla koiralla! Oikea korva on hiukkasen verran vinossa vasemmalle, mutta eivät varsinaisesti nojaile tai lurpattele mihinkään päin. Niin sitä pitää... :)

     

"Korvia" ja Korvia...

Typy kun tuli meille, oli sillä korvat terhakkaasti pystyssä, ihan kuin kunnon Koiralla kuuluukin. Tuossa edellisen postauksen ylimmässä kuvassa tuo näkyykin aika selvästi. Siitä ne sitten kaatuivatkin heti vasemmalle. Nyt toinen korva "makaa" pään päällä ja toinen sojottaa sivulle päin.

No, normaaliahan tuo. Katsotaan, miten Typyn korvat käyttäytyvät jatkossa...

Anssin korvien kanssa meinasi viime syksynä ja talvena mennä hermot... Anssi oli täysin luppakorva vielä 7 viikon iässä. Marraskuussa nousi toinen korva pystyyn ja niin mentiin muutama päivä, kunnes tajusin, että välillä on toinen korva pystyssä ja välillä toinen. Ja tuosta vuorottelusta ei tietenkään ole edes kuvia... :(
Muutaman päivän vuorottelun jälkeen koitti sitten sekin päivä, jolloin molemmat korvat olivat pystyssä. Kerkesin ottamaan kuvan kännykällä pystyistä korvista, kunnes ne sitten "kaatuivat" toisiaan vasten. Marraskuun loppupuolelta joulukuun loppuun mentiin "kolmiokorvalla", jolloin pennulla näytti olevan vain yksi kolmiomainen korva pään päällä. Joulukuun lopussa sitten korvat erkanivat toisistaan, eivät tarvinneet enää toistensa tukea. Mikä ilon päivä! Koirani näyttää jo Koiralta, jolla on kunnon Korvat!!

Tai sitten ei... Melkein saman tien havaitsin taas hämärää käytöstä korvissa: Nyt ne alkoivat lurpattaa TAAKSEpäin! Ei sillä, että minulla mikään kompleksi koirani korvista olisi, mutta saisivat ne juupeli soikoon pikku hiljaa pysyä pystyssä!

Tässä kuvasarja todisteeksi. Marraskuuhun asti molemmat korvat olivat lurpallaan. Marraskuun 18. päivä on otettu kuva, kun toinen korva on pystyssä ja kun tajusin, että ne ovat vuorotellen pystyssä. Seuraavana päivänä olikin jo molemmat korvat pystyssä. "Kolmiokorvavaihe" on nolo... siitä ei ole kuvaa. Uudenvuodenaattona napatussa kuvassa kuitenkin näkyy, miten toinen korva taipuu taakse.

Vielä pari kuvaa väsähtäneestä "pikkupirusta". Ei noista kuvasta otuksen oikeaa luontoa arvaisi, mutta piru sen on pakko olla, kun on sarvetkin päässä... :)

Ja jotta ei nyt jäisi väärä käsitys, niin kyllähän ne Anssin korvat nyt jo ovat pystyssä. Iso poikahan se jo... Eilen vihdoin muistin mitata korkeudenkin. Ihan varma en ole, mittasinko tismalleen oikeasta kohdasta, mutta 3 mittauksen keskiarvoksi tuli 53,5 cm. Ja painoa 23 kg. Liekö tuo sitten 7 kk ikäiselle saksanpaimenkoiraurokselle iso, pieni vai keskikokoinen koko?