Reenejä vaan...

Ei me taas tehdä muuta kuin treenaillaan tai sitten vaan olla möllötetään kotona. Joskus käydään järvessä pulahtamassa.

Heti tuo edellisen postauksen jälkeen tapahtui taas jotain mainitsemisen arvoista. Kökö kävi peltojäljellä! Kököllä on jos jonkinlaisia allergiaoireita tullut aina heti, kun on jotain "väärää" syönyt vähänkin. Nyt näyttää tilanne paremmalta ja isäntä tekikin Kökölle vähänsinnesuuntaan-peltojäljen laittamalla välillä nappuloita jäljelle ja jäljen päähän Kökön oman ruuan. Ei ole ilmaantunut korvien roikkumista, varpaanvälien rikkoutumista tms... Liekö sitten tosiaan stressiä Kökön aiemmat hiivailut ja rapsutukset. Bessiä kun ei enää ole, niin tilanne on nyt kummasti tuntunut helpottavan...

Ja todistusaineisto Kökön jäljestämisestä:

Tuossa kuvassa Kököllä on karvatupotkin vielä tallella. Kävi myöhemmin niin ihmeellisesti, että joku tosiaan otti krapan käteensä ja nyhti isoimmat irtovillat tuosta koirasta. Jostain kumman syystä Kökö näyttää nyt hiukka laihalta... Itse asiassa suorastaan aliravitulta. Asiaa on alettu parantaa jo, että ei nyt ihan vielä kannata hälyttää eläinsuojeluviranomaisia paikalle. Kyllä se koira ruokaa saa.

Anssillakin oli toinen agilitytreeni viime keskiviikkona. Hyvin meni. Poikahan on suorastaan luonnonlahjakkuus! (Ja paikalla olleet naureskelevat kai partaansa tässä kohtaa...)

Agilityssä treenattiin putkea ja se tuntui olevan Anssilla ihan lemppari. Hienosti vilahti pitkäänkin putkeen sekä silloin, kun käskettiin, että ihan omia aikojaan. Lisäksi treenattiin hyppykäskyä, ilman hyppyä kylläkin. Hyvin meni sekin, kai...? Agilityslangia opittiin taas sylkkärin eli sylikäännöksen verran. Vai olikohan se tuommoinen...? Joka tapauksessa koira "vedetään" kädellä edestä taaksepäin ohjaajan sivulle ja siitä vauhdilla ulkokautta ympäri. Kyllä Anssi makupalan perässä kulkee, enkä tuossakaan harjoituksessa kovinkaan suurta vaikeutta tuntenut. Kepeistä hiottiin vielä sitä ensimmäisestä keppivälistä menoa.

Tottiksessa ollaan Anssin kanssa nyt hiukan liikkeestä istumista kokeiltu. Kyllä se kai siitä... ajan kanssa... :)

Dammilla kokeilin tokon alokasluokan liikkeenä olevaa hyppyä. Se menee jotakuinkin niin, että koira hyppykäskyllä hyppää esteen yli, sitten toisella käskyllä jää sinne esteen taakse seisomaan ja odottamaan. Ohjaaja tuon jälkeen siirtyy koiran sivulle ja sitten tuomarin käskystä komennetaan koira istumaan. Damm hyppäsi ekalla yrityksellä takaisin, kun on tottunut pk-tottiksessa hyppäämään aina esteen mennen tullen. Toisella kertaa karjaisin pysähdyskäskyn hiukan kovempaa, ja sinnehän se jäi seisomaan. Kolmas kerta meni myös hienosti, joten se siitä. Hienosti sujuu. Seuraavalla kerralla jatkan liikettä sivulle siirtymiseen asti, nyt palkkasin heti seisomaan jäämisestä. Pitäisi Dampulla kokeilla vielä tokon ryhmäpaikallamakuuta ja sitten voisikin mennä ihan oikeaan kokeeseen sähläämään... Kannattaisi tästä vaan kaivaa tokon säännöt jostain, kun vähän menee nämä liikkeet arvailuksi vielä.

Uiminenkin tuli tuolla alussa mainittua. Isäntä oli lasten ja omien koiriensa kanssa eräänä päivänä uimassa ja suostuivat ottamaan Anssin mukaan. Kotiin tultua sain kuulla heti, että Anssia ei enää huolita mukaan uimareissuille. Poika kun ei suostu tulemaan millään pois järvestä! Istuu vaan rantavedessä ja hytiseekin, jos on kylmä, mutta pois ei tule. Tuolla kerralla saivat koiran pois isoa patukkaa heiluttelemalla.

Ja kyllä Anssi aikamoinen vesipeto nykyään jo onkin. Ui reippaasti jo pitkällekin. Viimeksi oli Anssi ja Damm molemmat samaan aikaan uimassa ja Anssi ottaa oikein kisaa Dampun kanssa, kumpi ehtii ensin kepille. Eikä tosiaankaan sitten meinaa millään tulla pois järvestä...

Että näin, seuraavaan kertaan taas... Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille kurkkaajille!
    

Reikon peikot

Kökö muistuttaa tällä hetkellä varsinaista mörrimöykkyä. Varsinkin se takapuolisko... On ilmeisesti talviturkin riisuminen käynnissä, kun villaa lähtee hirmuisina tuppoina. Ja koska isäntä on todella laiska harjan käyttelijä, niin ne villat saavat tippua omaan tahtiinsa. Ellei tässä joku muu sitten ota sitä raaputinta kauniiseen käteensä ja siisti tuota koiraa hiukan (jälleen kerran)...

Kaunis koira. Ja niin siisti turkki...

Karvatuppoja. Jos joku tarvitsee, niin saa tulla koirasta kynimään.

Kököllä on ihan normaalipituinen turkki, on aina ollut. Villaa osaa kyllä Kökökin tehdä ihan tarpeeksi vaikka kahdellekin koiralle. Toisaalta sitten hyvä, että turkki on normaali eikä pitkä, niin tippuu ne villatupot pois, vaikka niitä ei millään nypittäisikään. Toista se on Dammilla, jolla tupot juuttuvat pitkiin päällyskarvoihin, ja ne on krapalla sieltä kynittävä tai ne jäävät sinne ja muodostavat paksun vanuttuneen villapalttoon...

Ja Dammista puheenollen... Toinen meidän Reikon peikko alkaa muuttua karvamoosekseksi taas. On kai ollut liian kylmät ilmat, kun Damm on nyt jo alkanut kasvattaa turkkia takaisin entisiin mittoihinsa. Olisi nyt odottanut edes syksyyn, mutta ei... Kai Damm sitten ajatteli, että vaikka tämä Suomen suvi onkin lämmin ja suht vähäluminen, niin talvea varten täytyy alkaa varustautua hyvissä ajoin. Oli tuo keväinen sulkasato sen verran mittava.

Damm "The Karvamooses"

Varma merkki karvamoosekseksi muuttumisesta on se, että ketjupantaa ei näe koiran kaulassa, eikä sitä meinaa käsikopelolla löytääkään. Tänään kerkesin jo ajatella, että Dampun ketjupanta on kai hukkunut viikonlopun reissuissa jonnekin, kun sitä ei löytynyt autosta, sisältä, eikä ensin koiran kaulastakaan. Kaulassahan se kuitenkin roikkui...

    

Uusi pentu?

No ei sentään... Meidän Damppu 8 vee siinä pelailee. Kaljumpana kuin koskaan... Aiemminhan Damm on ollut tällainen:

Eturauhasvaivojen vuoksi päädyin kastroimaan Dammin tammikuussa. Niitä vaivoja on kai pikkuhiljaa kehittynyt vuosien saatossa, mutta Anssin tultua taloon ne iskivät oikein tosissaan. Damm on aina tykännyt pennuista ja lääkärin mukaan pennut usein saavatkin urosten hormonit hyrräämään. Meillä oli tuloksena sitten lopulta julmetun suuri eturauhanen. Tiedä sitten, oliko tuo eturauhanen syynä siihenkin, että Damm piti Anssin kaikesta huolimatta kovassa kurissa alusta lähtien. Alkuun Anssin ja Dammin elo sujui ihan hyvin yhdessä, Damm vain palautteli Anssia ahkerasti maan pinnalle pennun mentyä liian pitkälle. Syitä oli mm. liian lähelle ruokakuppia meneminen, nenille hyppiminen, karvoista kyniminen yms. ihan ymmärrettävät syyt. Aikaa kului jonkin verran ja Damm alkoi ärhennellä aina vain enemmän. Lopulta jo Bessille, Kökölle ja lapsillekin. Ja ihan turhasta.

Tammikuussa sitten kastraatioon. Dammin jakkarat jäivät sille Rauman reissulle. Toimenpiteen jälkeen Damm jatkoi ärhentelyään ja oli kiukkuisempi kuin koskaan. Kauluri hajosi kaksi kertaa ja tietysti Damm pääsi nuolemaan haavaansa minun askarrellessani kaulurin ja ilmastointiteipin kanssa. No totta kai se haava tulehtui. Ja äijä päästeli ärräpäitä joka suuntaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Uusi reissu Raumalle oli siis edessä, ja sillä kertaa pyydettiin lääkärin mielipidettä myös vasemman puolen kasvohalvauksesta, joka oli iskenyt leikkauksen jälkeen. Antibioottikuuri, uusi kauluri ja kasvohalvausoireiden seurantaa.

Alkoihan se haava parantua. Ja Dammin kiukuttelu vähentyä. Ja karva vähentyä... Käytännöllisesti katsoen Damm kuoriutui villoistaan. Karvaa lähti laattoina irti muutaman muovikassillisen verran ja edelleen on projekti kesken. Etujalkojen muhkeat "hihat" ovat vielä paikoillaan, samoin takajaloista on lyhyttä karvaa irtoamassa. Damm tekaisi siis semmoisen kivan kesätukan! Nyt tarvitaan enää sopivan lämmin ilma.

Eikä nuo kastraation vaikutukset pelkästään turkkiin kohdistuneet. Jos joku on nähnyt viime vuosina meidät esim. kokeessa koirien tarkastuksessa, epäilisi hän varmaan Dammia eri koiraksi, jos nyt vastaavassa tilanteessa meidät näkisi. Jos on muita koiria ollut lähistöllä myös, on Damm kiskonut nelivetoa joka suuntaan, piipannut koko ajan paitsi silloin, kun on murissut jollekin lähimpänä olevalle vieraalle koiralle. Nyt kävimme pääsiäisenä mätsärissä ihan vaan turistina ja siellä muiden koirien ja ihmisten tungoksessa mentiin löysällä hihnalla rauhallisesti piippaamatta ja ärisemättä kenellekään. Anssille tai kenellekään ei kotonakaan ärhennellä enää muutoin kuin silloin, kun Dammin omassa kupissa on ruokaa ja toinen on kuonoaan laskemassa sinne kuppiin. Muuten ei Damm jaksa välittää edes pienestä kynimisestä ja nenille hyppimisestä. Tuntuu Damm olevan ihan eri koira. Virtaakin riittää taas, kun pari viimeistä vuotta on sekin tuntunut olevan kadoksissa. Samoin ruokahalu...

Ja luulisin, että myös se Dammin rauhallinen jälkityöskentely on tuosta toimenpiteestä johtuvaa.

Vielä pari kuvaa nyky-Dammista:

Damm ja Kökö. Kökö on nykyään se karvaisempi... Tiedä sitten, miten kauan. Jääköhän Damm tuommoiseksi vai alkaakohan turkki kasvaa taas...?

Kasvohalvausoireet alkavat myös pikkuhiljaa mennä kai ohi. Eläinsairaala Aistista kerrottiin tuommoisen halvauksen menevän ohi muutamassa kuukaudessa. Josko jo kesällä Dammin molemmat huulet nousisivat muristessa ylös... Jaa, mutta eihän se enää murisekaan. Ei siis mikään ihme, että tätä tekstiä aloitellessani huomasin, että olen ihan unohtanut koko kasvohalvauksen. Eihän sitä ole koirasta huomannutkaan muuten kuin sen muristessa.