Onneksi vesi virkistää! ... edes hetkellisesti...

Huh hellettä! Joko ei ole viitsinyt nysvätä sisällä, kun ulkona aurinko paistaa, tai sitten on liian kuuma sisällä viileämmässäkään tehdä mitään. Viikko sitten maanantaina oltiin joka tapauksessa mökkeilemässä taas ja päästiin vähän virkistäytymään. Kotiin päästyä olo oli kuitenkin taas sama kuin kotoa lähtiessä. Mutta kivaa oli silti. :)

Käytiin sukulaisten mökillä, mukana oli lasten lisäksi Anssi ja Typy. Isäntä yritti opettaa Typyä uimaan, ja kyllähän se uikin, jos pakko oli. Sen lisäksi, että isäntä raahasi Typyn sylissään vähän syvemmälle, josta oli sitten uitava rantaan, Typy myös putosi laiturilta parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla Typy sohlasi ihmisten joukossa kapealla laiturilla vieraiden ihmisten tullessa kanootilla laituriin. Sattui Typy ottamaan pari askelta liikaa taaksepäin siinä säntäillessään ja putosi raukka takapää edellä järveen. Ei siinä sitten auttanut muu kuin uida rantaan.

Toisen kerran Typy molskahti järveen myöhemmin, kun Anssikin oli uimassa. Ajatuksena oli, jos Anssi saisi houkuteltua Typynkin itse uimaan. Anssi ottaa rantavedestä muutamat kunnon loikat uimaan lähtiessään ja sillä kertaa sattui Typy olemaan kanssani laiturilla Anssin loikkiessa syvemmälle. Typy hivenen kiihtyneenä liikehti eteenpäin ikään kuin Anssin perään lähteäkseen, eikä saanutkaan jarrutettua laiturin reunalla: pentu putosi pää edellä veteen ja teki komean sukelluksen ja lähti siitä sitten uimaan rantaan. Anssi raukka ei uskaltanutkaan sen jälkeen enää lähteä uimaan ennen kuin Typy oli viety pois.

Typy ui. Kuvaajan liipaisinsormi oli turhan hidas ja tässä mennään jo "käsipohjaa".

Uitettu lepakko? No ei... kyllä se koira on. Eivätkä ne ole siivet vaan korvat!

Anssi ui...

... eikä tulisi millään pois.

    

Lomailua, lomailua vaan... Melkein.

On niin hellettä pitänyt, että ei meillä nyt sitten enää edes treenata. No jotain pientä, mutta muuten vaan ollaan. Jos ei lasten takia tarvitsisi pitää normaalia vuorokausirytmiä yllä, voisimme touhuta koirien kanssa yölllä, mutta kun päivät pitää valvoa niin ei sitä sitten yötä enää jaksa.

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin oikein lomalle. Kaikki. Paitsi kissa sai lomailla kotona ja oli varmaan ihan tyytyväinen, kun edes pari päivää sai olla rauhassa kenenkään häiritsemättä. Koirista kolme isompaa vietiin lomailemaan koirahoitolaan, Typy lähti ihmissukulaisiin kyläilemään ja ihmislauma suuntasi merelle ja Tukholmaa kohti.

Silja Serenadella seilattiin Helsingistä Tukholmaan, Tukholmassa käytiin Junibackenissa ja sitten seilattiin taas takaisin Helsinkiin. Matkalla riitti aurinkoa ja lämpöä, sekä muumeja, pallomerta, tanssimista, leikkimistä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Niin ja tietysti hyvää juomaa myös. :)

Koirat olivat siis hoidossa matkamme ajan ja kaikki olivat kuulemma käyttäytyneet oikein hyvin. Anssi oli ensin vieraassa paikassa vieraalle sedälle vähän pöhissyt, kun oli tullut ensimmäisen ulkoilukerran aika. Mutta Anssihan on tyypillinen mies, jonka sydämeen tie vie vatsan kautta ja muutaman makupalan jälkeen Anssikin oli jo täysin kaveria. Damm ja Kökö eivät vanhempina ja viisaampina enää turhista hötkyile ja hoitopaikassakin olivat jättäneet turhat puhinat väliin. Saavat ilmeisesti mennä kyseiseen paikaan toisenkin kerran, ei meille koiria haettaessa ainakaan valitettu käyttäytymisestä tai mistään. Päinvastoin.

Typy olikin tutulla ihmisellä ja oli käyttäytynyt ihan mallikelpoisesti myös. Mitä nyt naapurin rouva oli saanut kyllä kunnon haukut pihaan tultuaan, mutta mitäs tulee puskista oikaisemalla. Kulkisi tietä pitkin, kuten muutkin! :) Eikä saanut Typykään porttikieltoa.

Kotiin tultuamme kissa taisi vain kääntää kylkeä nukkumispiilossaan. Kävi se siinä sitten jossain vaiheessa syömässä, mutta mitään erikoisempia tervetulotoivotuksia siltä ei herunut. Ei mikään seuraneiti tuo meidän katinrontti...

Ja kun lomailu aloitettiin, niin torstaina jatkettiin tuttavien mökillä. Päivällä mentiin mökille. Ihmislauman lisäksi myös Anssi ja Typy olivat mukana. Saunottiin, uitiin, grillailtiin... Typy kävi tutustumassa oikein kunnolla veteen isännän mukana. Tutuksi tuli vesi (vähän pakosti...), mutta ei rohjennut neiti vielä itsekseen lähteä uiskentelemaan. Isännän kanssa räpiköinnin jälkeen Typy kahlaili rannassa ja ihmetteli vettä, sekä kirmasi ihmettelemään vieraita lapsia naapurimökin pihaan, josta se piti hakea kantamalla pois.

Anssi kävi myös uimassa. Ja nyt on pakko hehkuttaa, että Anssi todellakin osaa uida! Anssi meni laiturin vierestä veteen, itse kävelin laiturille (ei se pitkä laituri ollut) ja istahdin penkille. Anssi ui, kääntyi takaisin, ui toiseen suuntaan, kääntyi, ui taas... Itsekseen, pitkään, rauhallisesti tasaista uintia. Välillä huikkasin Anssia nimeltä, ettei mene liian kauas minusta ja liian lähelle naapurin rantaa. Välillä Anssi kävi rannassa, mutta kun sitä kehotti menemään vaan takaisin uimaan, niin sinnehän tuo meni, uiskentelemaan itsekseen.

Lauantaina oltiin Okra maatalousnäyttelyssä. Kaikki koirat jätettiin kotiin, lapset otettiin mukaan. Siellä oli kuuma. Kovin tarkkaan ei aluetta kierretty, mutta maatalouskoneet tuli katsottua ja istuttua. Itse en lasten kanssa sinne joutunut kiipeämään, mutta varmaan ihan työstä kävi semmoisella helteellä kiivetä traktorien ja puimurien hytteihin. Edellisestä pois ja seuraavaan taas... Toinen lapsista kävi taas ponilla ratsastamassa ja molemmat kieppuivat myös karusellissa ja kävivät pomppulinnassa. Tuolta Okrasta mukaan tarttui muutama ilmapallo, rantapallo, palashampoota ja -saippuaa, lippalakkeja, lakua, leipomuksia...

Tuolta tultiin kotiin kaupan kautta. Kunnon vissyä piti saada ja sitä menikin noin 8 kilometrin automatkan aikana jo litran verran. Kotona käytiin vaan kääntämässä, napattiin saunakamppeita ja Typy mukaan ja suunnattiin tuttujen luokse saunaan ja grillaamaan. Typy pääsi taas leikkimään suunnilleen itsensä ikäisen pennun kanssa ja me ihmiset saatiin pestä Okran pölyt ja hiet pois.

Koko viime viikko onkin siis pitänyt hirmuista hellettä, eikä olla tehty paljonkaan treenien suhteen. No jotain pientä siis kuitenkin.

Keskiviikkona oli Anssilla taas agilitytreeni. Putkea taas treenattiin ja Anssi sai (ihan aiheesta kylläkin) vähän vähemmän mairittelevan haukkumanimen: putkihullu. Anssi siis menee käskystä putkeen mielellään, mutta siinä välillä, kun kuski neuvottelee open kanssa, niin Anssipa onkin huitaissut putken itsekseen vielä muutamaan kertaan. Putken lisäksi vähän hyppyesteellä ohjausta, keppien ensimmäistä väliä ja kontaktiharjoitus puomilla. Hyvin menee...

Tottista on otettu vähän myös... Kyllä sekin siitä jotenkin edistyy... kai... :)

Dammin kanssa on kentällä otettu kuluneen viikon aikana pari kertaa tokoilua. Kaikki sujuu noin itsekseen. Ryhmäpaikallaoloa ei ole kokeiltu vieläkään, kun on ongelmia löytää muu ryhmä harjoittelemaan. Kaikki muutkin liikkeet saattavat mennä päin prinkkalaa, kun on muita ympärillä, mutta milläs treenaat häiriötä, kun kentällä on ihan autiota aina... :( Ja kaupan parkkipaikka tms. on myös aika turha, koska ei Dammia ne ihmiset häiritse vaan nimenomaan toiset koirat voivat tehdä haittaa...

Jäljellä olin Anssin ja Dammin kanssa eilen aamulla. No okei, aamupäivällä... Tuli nukuttua lauantaisen kyläreissun jälkeen vähän myöhään, enkä päässytkään lähtemään niin aikaisin kuin olin suunnitellut. Kuuma oli jo, mutta kyllä koirat ne jäljet selvittivät hyvin. Dampulla oli jäljellä 2 kulmaa ja esine. Anssilla suht suoraa, lopussa mutkaa. Edellisestä jäljestä olikin jo pari viikkoa. Ja seuraavaan jälkeen menee kyllä taas tovi, jos nämä helteet eivät hellitä.

Typystä vielä sen verran, että tänään oli Typyn uusintarokotuksen aika. Laitettiin kuulemma vaan toinen piikki ja Rabies käydään hakemassa parin viikon päästä. Se Typyn tulehdusvaiva oireilee vielä hiukan, mutta ei tunnu koiraa vaivaavan, joten ei nyt mitään lääkityksiä, seuraillaan vaan. Seuraava etappi tuon naistenosaston tulehduksen suhteen on sitten ensimmäinen juoksuaika, jonka aikana se saattaisi hävitä... Nähtäväksi jää...

Tämmöistä siis kuuluu tänne meille. Palailen taas, kun jotain mainitsemisen arvoista jaksetaan tehdä. :)

    

Reenejä vaan...

Ei me taas tehdä muuta kuin treenaillaan tai sitten vaan olla möllötetään kotona. Joskus käydään järvessä pulahtamassa.

Heti tuo edellisen postauksen jälkeen tapahtui taas jotain mainitsemisen arvoista. Kökö kävi peltojäljellä! Kököllä on jos jonkinlaisia allergiaoireita tullut aina heti, kun on jotain "väärää" syönyt vähänkin. Nyt näyttää tilanne paremmalta ja isäntä tekikin Kökölle vähänsinnesuuntaan-peltojäljen laittamalla välillä nappuloita jäljelle ja jäljen päähän Kökön oman ruuan. Ei ole ilmaantunut korvien roikkumista, varpaanvälien rikkoutumista tms... Liekö sitten tosiaan stressiä Kökön aiemmat hiivailut ja rapsutukset. Bessiä kun ei enää ole, niin tilanne on nyt kummasti tuntunut helpottavan...

Ja todistusaineisto Kökön jäljestämisestä:

Tuossa kuvassa Kököllä on karvatupotkin vielä tallella. Kävi myöhemmin niin ihmeellisesti, että joku tosiaan otti krapan käteensä ja nyhti isoimmat irtovillat tuosta koirasta. Jostain kumman syystä Kökö näyttää nyt hiukka laihalta... Itse asiassa suorastaan aliravitulta. Asiaa on alettu parantaa jo, että ei nyt ihan vielä kannata hälyttää eläinsuojeluviranomaisia paikalle. Kyllä se koira ruokaa saa.

Anssillakin oli toinen agilitytreeni viime keskiviikkona. Hyvin meni. Poikahan on suorastaan luonnonlahjakkuus! (Ja paikalla olleet naureskelevat kai partaansa tässä kohtaa...)

Agilityssä treenattiin putkea ja se tuntui olevan Anssilla ihan lemppari. Hienosti vilahti pitkäänkin putkeen sekä silloin, kun käskettiin, että ihan omia aikojaan. Lisäksi treenattiin hyppykäskyä, ilman hyppyä kylläkin. Hyvin meni sekin, kai...? Agilityslangia opittiin taas sylkkärin eli sylikäännöksen verran. Vai olikohan se tuommoinen...? Joka tapauksessa koira "vedetään" kädellä edestä taaksepäin ohjaajan sivulle ja siitä vauhdilla ulkokautta ympäri. Kyllä Anssi makupalan perässä kulkee, enkä tuossakaan harjoituksessa kovinkaan suurta vaikeutta tuntenut. Kepeistä hiottiin vielä sitä ensimmäisestä keppivälistä menoa.

Tottiksessa ollaan Anssin kanssa nyt hiukan liikkeestä istumista kokeiltu. Kyllä se kai siitä... ajan kanssa... :)

Dammilla kokeilin tokon alokasluokan liikkeenä olevaa hyppyä. Se menee jotakuinkin niin, että koira hyppykäskyllä hyppää esteen yli, sitten toisella käskyllä jää sinne esteen taakse seisomaan ja odottamaan. Ohjaaja tuon jälkeen siirtyy koiran sivulle ja sitten tuomarin käskystä komennetaan koira istumaan. Damm hyppäsi ekalla yrityksellä takaisin, kun on tottunut pk-tottiksessa hyppäämään aina esteen mennen tullen. Toisella kertaa karjaisin pysähdyskäskyn hiukan kovempaa, ja sinnehän se jäi seisomaan. Kolmas kerta meni myös hienosti, joten se siitä. Hienosti sujuu. Seuraavalla kerralla jatkan liikettä sivulle siirtymiseen asti, nyt palkkasin heti seisomaan jäämisestä. Pitäisi Dampulla kokeilla vielä tokon ryhmäpaikallamakuuta ja sitten voisikin mennä ihan oikeaan kokeeseen sähläämään... Kannattaisi tästä vaan kaivaa tokon säännöt jostain, kun vähän menee nämä liikkeet arvailuksi vielä.

Uiminenkin tuli tuolla alussa mainittua. Isäntä oli lasten ja omien koiriensa kanssa eräänä päivänä uimassa ja suostuivat ottamaan Anssin mukaan. Kotiin tultua sain kuulla heti, että Anssia ei enää huolita mukaan uimareissuille. Poika kun ei suostu tulemaan millään pois järvestä! Istuu vaan rantavedessä ja hytiseekin, jos on kylmä, mutta pois ei tule. Tuolla kerralla saivat koiran pois isoa patukkaa heiluttelemalla.

Ja kyllä Anssi aikamoinen vesipeto nykyään jo onkin. Ui reippaasti jo pitkällekin. Viimeksi oli Anssi ja Damm molemmat samaan aikaan uimassa ja Anssi ottaa oikein kisaa Dampun kanssa, kumpi ehtii ensin kepille. Eikä tosiaankaan sitten meinaa millään tulla pois järvestä...

Että näin, seuraavaan kertaan taas... Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille kurkkaajille!
    

No osaahan Anssi!

Vähän nämä blogipäivitykset nyt takkuaa... Syynä varmaankin kauniit ilmat ulkona sekä useammatkin koiratreenit sun muut aktiviteetit. Nyt sataa ja kummasti tuli heti mieleen, josko vihdoin laittaisi kuulumisia taas...

Päivämäärä oli 2.6.2010 eli viime viikon keskiviikko...

Huonoja kuvia kertomaan varsinaisen asian, kun Anssi ei vielä toistaiseksi kovin kauas suostu menemään... Mutta kyllä: Anssi osaa uida! Keppiä kun tarpeeksi lähelle heittää (siis tietysti sen verran kauas, että ei enää jalat yllä pohjaan), niin kepille päin mennessä on hieman paniikinomainen tyyli, vesilentää ja pää kurkottelee ylhäällä. Kun keppi on suussa, ui Anssi todella nätisti. Vähän treeniä, ja kohta kai Anssi uiskentelee rannasta jo kauemmaskin.

Uimakaverina oli Kökö:

Kökö on uimarina jollakin tapaa itsenäisempi kuin esimerkiksi Damm, ei vaadi keppien heittelyä steppaamalla ja haukkumalla rannalla vaan kahlailee itsekseen ja jos sattuu kauempana jotain mielenkiintoista näkemään, niin ui sinne. Kökö oli ensin Anssin kanssa samaan aikaan rannassa, "opettamassa" Anssia, mutta siitä tuli hetikohta niin isot rähinät kepeistä, että Kökö joutui autoon odottelemaan vuoroaan. Lapset siinä läträsivät myös rannassa ja vedessä ja uhkasivat todella jäädä koirien jalkoihin, kun Anssi nosti rähinää Kökölle ja Kökö vastasi siihen vielä kovemmin.

Nuo pikkuipanat, siis kaksijalkaiset 3 vee, urheasti kahlasivat sinne veteen myös, vaikka omasta mielestäni se vesi oli inhottavan kylmää. Toinen mukelo kahlasi veteen vyötäröä myöten, toinen piti uimahousunsa kuivina.

Kumpikin koira alkoi myös jonkin aikaa uituaan hytistä.

Viluinen märkä pentu...

Anssin kohdalla mietin ensin, että onko kyse kylmästä vai kenties äkillisestä ja varmasti melkoisen isosta lihasrasituksesta, joka aiheuttaisi lihasten tärinää. Anssilla kuitenkin on vielä semmoinen epävarmuus siinä uimisessa, pysyykö pinnalla vai ei, ja se sotkee ja kauhoo niillä jaloillaan varmasti turhankin paljon. Samaa tärinää ilmeni kuitenkin myös Kököllä, kun vihdoin malttoi istuutua hetkeksi rannalle. Kylmä kai sitten, vaikka ei Kökökään aikoihin ole uimassa ollut, joten saattoi hyvässä levossa olleet uintilihakset joutua silläkin äkillisesti liian kovaan rasitukseen.

Mutta koska homma oli siltä kertaa selvä (Anssi opetettu uimaan!), ei muuta kuin koirat ja lapset autoon lämmittelemään ja uutta uintikertaa odottelemaan. Anssi on tuon kerran jälkeen käynytkin jo uimassa, harrasti sukellustakin taas sillä kertaa. :)

    

Uimasillaan!

Talviturkit on nyt sitten meidän pojilta (nelijalkaisilta pojilta siis) heitetty! Eilen käytiin rannassa ja Damm vanhana vesipetona tietysti ryntäsi heti veteen.

Anssia kiinnosti vesi myös kovasti, tai lähinnä siis sinne veteen heitetyt kepit, mutta sen verran oudoksutti, ettei sinne suin päin voinut mennä.

Dampun vanavedessä Anssikin pikkuhiljaa hivuttautui aina vain vähän pidemmälle. Damm pyöri rannan tuntumassa ja odotti kepin lentävän kauemmas, jotta sen voisi uida hakemaan. Dampulla oli vauhti päällä ja vesi lensi rannassa loikkiessa. Anssikin siinä kastui heti jo enemmän, mitä olisi omalla "uimisellaan" aikaan saanut...

"Huoh... Niin lähellä, mutta silti niin kaukana..."

Kävipä siinä sitten niin, että Anssi päätti rohkaista mielensä ja kokeilla samaa kuin Damppukin... Anssi otti hyvät vauhdit rannalta ja yritti juosta kepille. Vesi ei sitten kantanutkaan ihan niin hyvin kuin kuiva maa, joten siinä oli pakko ruveta uimaan. Unohtui se keppikin sinne jorpakkoon, kun tuli vähän niinkuin uutta puuhaa... :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Rantaan pääsi jaloilla vimmatusti sotkemalla. Keppikin tuli rantaan jossain vaiheessa (mahdollisesti Dammin tuomana, mutta kuitenkin). Niistä kepeistä tuli pojille sitten pientä nahistelunaihetta rannassa, joten laitoin Dammin jo aiemmin autoon. Anssia yritin vielä uudestaan kunnolla veteen ja rohkaisihan tuo mielensä vielä toisenkin kerran. Ja sillä kertaa lyhyt uintiretki alkoi kunnon sukelluksella. Sukelluksesta ei tullut kuvaa, mutta mitä siinä kuvassa olisi näkynytkään: pelkkää vettä. Lievän pärskimisen saattelemana Anssi siltä sukellukselta rantautui ja sillä kertaa jätettiin uimiset siihen.

Tänään käytiin yksistään Anssin kanssa uudemman kerran uimista kokeilemassa. Melkein ui, mutta ei ihan. Tai sitten voisi sanoa, että ui käsipohjaa... Seuraavalla kerralla taas otetaan Damm mukaan esimerkkiä näyttämään. Eiköhän se uiminen kohta ala Anssillakin sujua.