Typy etsii taas uutta kotia

Typy on toistaiseksi tutustumassa uuteen kotiin. Tähän asti on ollut edukseen... :)

Typy eli Stroh's la Petite (Typy KoiraNetissä) etsii uutta kotia. Typy on iältään 1 v 4 kk ja toivoo pääsevänsä uuteen kotiin, jossa voi elellä rauhaisasti kotikoirana. Mahdollisuudet remmirähjääjäksi on olemassa, mutta edes jonkinlaisella auktoriteetilla ja johdonmukaisuudella se on estettävissä. Ihmisten keskuudessa Typy on hyvin pehmeä, mutta muita koiria kohtaan aika dominoiv. Suht pehmeäkätisellä ohjaajalla (jolla siis kuitenkin on edes jonkin verran auktoriteettia) saattaisi olla koulutettavissa johonkin lajiinkin, mutta meidän perheessä se ei onnistu. Mukava koira muuten kaikin puolin!

Kuvat talvella napsittuja, mutta ei tuo tyttö tuosta juurikaan ole muuttunut :)

    

Läpivalaisuja

Pari piskiä kävi tänään Ventelän studiolla läpivalaisussa. Typystä otettiin viralliset lonkka- ja kyynärkuvat, jotka lähtevät Kennelliittoon. Ventelän arvio oli lonkista A tai B ja kyynärät 0. Kennelliiton arviota odotellaan sitten vielä.

Negro oli välikuvissa ja kuvattiin lonkkien ja kyynärien lisäksi myös olat, polvet ja selkä. Negro sai lonkista ja kyynäristä samat arviot A-B ja 0, muut ok eikä mitään huomautettavaa. :)
    

Typy muutti!

Itse asiassa Typy tavallaan muutti jo perjantaina. Oltiin itse vähän reissussa viikonloppuna ja vietiin Typy ostajaehdokkaalle hoitoon. Ja neiti jäi sitten sille tielle. :)

Typyn uusi omistaja on entuudestaan tuttu, asuu suht lähellä ja treenailee samalla kentällä kuin mekin. Tai siis, yhdellä niistä kentistä... Meillähän niitä treenejä taitaa ensi kesänä olla suht säännöllisesti jo kolmessa eri paikassa. Mutta joka tapauksessa Typyä näemme ja Typystä kuulemme.
    

Typy etsii uutta kotia

Koti löytynyt!

Nuori saksanpaimenkoiranarttu Stroh's La Petite eli Typy (Typy KoiraNetissä) etsii uutta kotia. Typy on syntynyt 15.3.2010 eli on nyt noin 10 kk vanha.

Typy on luonteeltaan rauhallinen, tulee toimeen toisten koirien ja lasten kanssa. Terveys on hyvä, mitään sairauksia tai allergioita ei ole ollut ja välikuvissa (Ventelä) koko luusto on kuvattu terveeksi. Typylle on opetettu peltojälkeä (jäljestää hyvin!) sekä tottelevaisuuden perusjuttuja, kuten istuminen, maahanmeno, noudon perusteita ja seuraamista.

Syy kodinvaihdolle on siellä hihnan toisessa päässä. Lähinnä siis koiran ja ohjaajan "kemioiden" huono yhteensopivuus. Kun ei synkkaa, niin sitten ei vaan synkkaa... Koirassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kunnianhimoiselle ja mahdollisimman korkeille palkintopalleille ;) pyrkivälle liian dominoivalle ohjaajalle (ainakin tälle yhdelle...) Typy on liian pehmeä ja sen saalisvietti ei ole tarpeeksi korkea. Typy ei siis ole mikään viettipommi, mutta ei mikään lapatossukaan... Oikea ohjaaja saa varmasti Typyn koulutettua vaikka mihin. Tämä ensimmäinen ohjaaja ei siihen usko pystyvänsä...

Jos kiinnostuit, sähköpostiosoite löytyy profiilista...

Edittiä: Vihdoin saatiin kuvatuksia. Kuvat otettu ulkona hämärtyvässä illassa, paukkupakkasessa ja nopeasti, ettei kuvaajan sormet jäädy... Valo on siis huono, kuvien laadut muutenkin vähän heikkoja, ja johtuen pikku "jutustelusta" Anssin kanssa on Typyn kaulan seutu jäässä... :)

     

Typystä otettiin kauniita kuvia...

... tänään Ventelällä. Lonkat tällä hetkellä suunnilleen A/B, kyynärät ihan priimaa, selästä tai mistään muustakaan ei moitteen sanaa. Vaakaan meno oli ollut vähän hankalaa, kun Typy oli moisen hökötyksen (koirien vaakahan on semmoinen simppeli muutaman sentin paksuinen levy lattialla, jonka päälle pitäisi mennä ja pysyä paikoillaan) nähdessään vakaasti päättänyt, että hän ei siihen kipua. Isäntä oli houkutellut ja maanitellut, Typy sitten taas painanut jarrua entistä kovemmin. Lopulta oli isännän nostovarsien avulla yksinkertaisesti nostettu koira vaakaan, tuloksena 24 kiloa.

Mörköikä tuolla neidillä on selvästi. Turkkikin alkaa näyttää lähtemisen merkkejä, joten juoksu sieltä kai on tuloillaan. Ikää neidillä kohta 8 kk, joten kaipa sen juoksun kohta kuuluukin tulla. Anssin pikkuinen pää menee varmasti sekaisin moisesta juoksentelusta, vaikka ei Anssi edelleenkään ole kovin selvästi osoittanut olevansa mies... Josko Typyn juoksun myötä alkaisi se koipikin nousta!??

Edittiä vielä... Anssi kotovaakalla 30,8 kiloa ja ikää siis vähän vajaa 14 kk. Iso??
  

Tottista ja jälkeä

Tänään pikainen tottistelu vaihteeksi asiantuntevien silmien alla. Kyllä se seuraaminen ja istuminen siitä alkavat sujua. Neuvoja saatiin taas ja päätin nyt jättää istumisen hetkeksi tauolle. Otetaan välillä katsekontaktin vahvistamista ja maahanmenoa. Josko päästäisiin tekemään kunnolla paikallaoloakin lähiaikoina...

Tottiksessa ei nyt palkattu patukalla kuin kerran lopussa. Saatuaan patukan Anssi ei siitä sitten taas irrottanutkaan. Enkä viitsinyt sitä käskeäkään irrottamaan, kun meillä on pientä ongelmanpoikasta ollut patukkaleikeissä siinä, että Anssi ei tuo minulle sitä patukkaa. Eli en nyt sitten viitsi enempää lisätä vettä myllyyn ja ottaa patukkaa väkisin, kun muutenkin Anssi taitaa olla sitä mieltä, että jos sen minulle tuo, niin sen menettää varmasti. Odoteltiin sitten auton luona melkoisen kauan... ja lopulta minun oli sitten käskettävä Anssi irrottamaan kuitenkin. Patukka pysyi paljon paremmin suussa kuin hiha eilen, eihän patukka paina niin paljon eikä sen pitäminen vaadi niin paljon voimaa koiralta. Aikani kuluksi kuvailin Anssia kännykällä:

Yks piän söpöläinen <3

Kentältä palatessa tehtiin matkan varrella jäljet Anssille ja Typylle. Ei vanhennettu jälkiä juurikaan, vaan ajettiin lähes tuoreeltaan. Typyllä oli jotain ongelmia matkassa mukana, mutta pääsi kunnialla loppuun saakka. Anssi jäljesti muuten hyvin, mutta välillä tyhjillä esiintyi sitä touhottamista taas ja sivustakatsojan mukaan kerran nenä nousi hieman tavallista ylemmäs. Mutta ei siis paha ollenkaan! Jäljet olivat pikatien vieressä, jälkien suunta tieltä pois päin ja Anssi oli jäljestäessä kuin ei näkisi tai kuulisikaan mitään autoja missään.

Eikä vieläkään loppukipon ilmaisua... Mutta kipossa olleista herkuista huolimatta Anssi ei ilmeisesti oikein malttaisikaan pysähtyä kipolle vaan jatkaisi jäljestystä. Pitänee tehdä vaan vieläkin pidempiä jälkiä, kun poika niistä niin innostunut on. :)
    

Pikavisiitillä Jyväskylässä

Viime viikonloppuna käytiin vihdoinkin Jyväskylässä Anssin kasvattajaa, Riittaa, moikkaamassa. Lauantai-aamuna lähdettiin pentujen kanssa, Reikon peikot jätettiin kotomiehiksi. Riitan luona jutustellessa meni nopeasti tunti poikineen ja tuli siinä samalla erinäisiä hankintojakin tehtyä... Samaan tapaan ei ole kyllä varaa kovin usein kasvattajaa käydä moikkailemassa, mutta toisaalta, jos kävisi useammin, niin ei ehkä tarvitsisikaan kuskata kotiintuomisiksi koko autollista tavaraa... :)

Jyväskylä alkoi olla suurajojen vuoksi täynnä ralliväkeä, joten illalla ajoimme Jämsään ja olimme siellä yötä. Ralliväkeä sielläkin, mutta riitti tilaa meillekin. Iltakävelyllä käytiin Jämsän keskustassa ihmettelemässä.

Anssi näkee vettä...

Yö hotellissa ei Typylle ollut mitään ihmeellistä, kun oli oma peti mukana. Anssi sen sijaan sai etsiä jonkun muun petipaikan ja sänkyhän siihen paras paikka onkin. Anssi nukkui sängyssä vieressäni koko yön. Ukkosta piti välillä istua kuuntelemaan, mutta sitten nukuttiin taas.

Sunnuntaina jatkettiin Jämsästä kotiin päin. Matkalla pysähdyttiin Tampereella ihan keskustassa. Isäntä suuntasi Typyn kanssa jonnekin muualle, me menimme Anssin kanssa rautatieasemalle vähän rappusissa kulkemaan ja junia ihmettelemään.

Ihan kiva reissu. Pitää alkaa suunitella seuraavaa kertaa jo, jos vaikka saisi sen toteutettuakin vähän lyhyemmällä välillä... :)
    

Stroh's pentutapaaminen: jälkikoulutusta

Lauantaina 17.7. oli Forssassa Typyn kasvattajan järjestämä pentutapaaminen, jonka aiheena oli peltojälki. Meiltä oli Typyn lisäksi mukana tuo toinenkin pentu ja asiantuntevaa opetusta saimme Mika Leskelältä. Kuvia ei tullut napsittua, mutta hyviä vinkkejä koulutuksen suhteen saatiin sekä Typylle että Anssille. Kehuja ei herunut kai kenellekään, aina löytyy parantamisen varaa ja korjaamista, mutta eivät nuo meidän pennut ihan toivottomia kai kuitenkaan ole Leskelän Mikankaan mielestä... :)

Typyn jäljestäminen on kuulemma liian teknistä. Typy ajaa jälkeä samaan tapaan kuin aikuisen, muutaman vuoden ikäisen koiran tulisi ajaa. "Moottoria" on liian vähän, ja jos samaan tapaan jatkuu, niin puhti loppuu. Viettivirettä pitäisi Typylle saada lisää jäljestämiseen. Typylle suositeltiin jäljellä käytettävän ruuan vaihtamista nappulasta esim. koiranmakkaraan tms. herkulliseen ruokaan. Taukokaan ei pahitteeksi olisi... Nuo helteet tosin vaikuttivat varmasti myös koirien lauantaiseen vireeseen, mutta vinkit laitettiin korvan taakse.

Anssille tein lauantaina aivan liian helpon jäljen. "Moottoria" saisi olla Anssillakin hiuken enemmän (kokeillaan samaa koiranmakkarakonstia kuin Typyllekin suositeltiin) ja jäljissä haastetta. Edetä pitää.

Lauantai oli pitkä päivä, kotiin lähdettiin Forssasta vasta joskus kuuden maissa illalla. Siitä huolimatta kävin Dammin kanssa vielä illalla lähipellolla jäljellä. Dampulla on nyt tehty pari kertaa harhajälkeä ja seuraavaksi pitäisi kulmia ym. haastetta kehitellä Dampunkin jälkiin.

Maanantaina käytiin pentujen kanssa tekemässä "kotiläksyt". Typyllä oli koiranmakkaraa jäljellä, edellinen päivä oli pidetty huilia vähän kaikesta ja ilmakin oli hiukan viileämpi. Moottoria löytyi enemmän. Kuski meinaa kai nyt kuitenkin hiukan taukoilla Typyn jäljestämisessä...

Anssilla oli myös makkaraa ja jäljellä oli kulmia monta. Kaiken kaikkiaan Anssi jäljesti hyvin, ei mennyt kulmissa askelta tai kahta pidemmälle eteenpäin vaan huomasi vaihtaa suuntaa ajoissa. Jos nyt Anssilla ottaisi muutaman kerran runsaalla ruualla monikulmaisia jälkiä ja sen jälkeen alkaisi taas niitä tyhjiä pätkiä hioa suoralla...

Että tämmöiset suunnitelmat. Katsotaan, mitä tulee... :)
    

Onneksi vesi virkistää! ... edes hetkellisesti...

Huh hellettä! Joko ei ole viitsinyt nysvätä sisällä, kun ulkona aurinko paistaa, tai sitten on liian kuuma sisällä viileämmässäkään tehdä mitään. Viikko sitten maanantaina oltiin joka tapauksessa mökkeilemässä taas ja päästiin vähän virkistäytymään. Kotiin päästyä olo oli kuitenkin taas sama kuin kotoa lähtiessä. Mutta kivaa oli silti. :)

Käytiin sukulaisten mökillä, mukana oli lasten lisäksi Anssi ja Typy. Isäntä yritti opettaa Typyä uimaan, ja kyllähän se uikin, jos pakko oli. Sen lisäksi, että isäntä raahasi Typyn sylissään vähän syvemmälle, josta oli sitten uitava rantaan, Typy myös putosi laiturilta parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla Typy sohlasi ihmisten joukossa kapealla laiturilla vieraiden ihmisten tullessa kanootilla laituriin. Sattui Typy ottamaan pari askelta liikaa taaksepäin siinä säntäillessään ja putosi raukka takapää edellä järveen. Ei siinä sitten auttanut muu kuin uida rantaan.

Toisen kerran Typy molskahti järveen myöhemmin, kun Anssikin oli uimassa. Ajatuksena oli, jos Anssi saisi houkuteltua Typynkin itse uimaan. Anssi ottaa rantavedestä muutamat kunnon loikat uimaan lähtiessään ja sillä kertaa sattui Typy olemaan kanssani laiturilla Anssin loikkiessa syvemmälle. Typy hivenen kiihtyneenä liikehti eteenpäin ikään kuin Anssin perään lähteäkseen, eikä saanutkaan jarrutettua laiturin reunalla: pentu putosi pää edellä veteen ja teki komean sukelluksen ja lähti siitä sitten uimaan rantaan. Anssi raukka ei uskaltanutkaan sen jälkeen enää lähteä uimaan ennen kuin Typy oli viety pois.

Typy ui. Kuvaajan liipaisinsormi oli turhan hidas ja tässä mennään jo "käsipohjaa".

Uitettu lepakko? No ei... kyllä se koira on. Eivätkä ne ole siivet vaan korvat!

Anssi ui...

... eikä tulisi millään pois.

    

Lomailua, lomailua vaan... Melkein.

On niin hellettä pitänyt, että ei meillä nyt sitten enää edes treenata. No jotain pientä, mutta muuten vaan ollaan. Jos ei lasten takia tarvitsisi pitää normaalia vuorokausirytmiä yllä, voisimme touhuta koirien kanssa yölllä, mutta kun päivät pitää valvoa niin ei sitä sitten yötä enää jaksa.

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin oikein lomalle. Kaikki. Paitsi kissa sai lomailla kotona ja oli varmaan ihan tyytyväinen, kun edes pari päivää sai olla rauhassa kenenkään häiritsemättä. Koirista kolme isompaa vietiin lomailemaan koirahoitolaan, Typy lähti ihmissukulaisiin kyläilemään ja ihmislauma suuntasi merelle ja Tukholmaa kohti.

Silja Serenadella seilattiin Helsingistä Tukholmaan, Tukholmassa käytiin Junibackenissa ja sitten seilattiin taas takaisin Helsinkiin. Matkalla riitti aurinkoa ja lämpöä, sekä muumeja, pallomerta, tanssimista, leikkimistä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Niin ja tietysti hyvää juomaa myös. :)

Koirat olivat siis hoidossa matkamme ajan ja kaikki olivat kuulemma käyttäytyneet oikein hyvin. Anssi oli ensin vieraassa paikassa vieraalle sedälle vähän pöhissyt, kun oli tullut ensimmäisen ulkoilukerran aika. Mutta Anssihan on tyypillinen mies, jonka sydämeen tie vie vatsan kautta ja muutaman makupalan jälkeen Anssikin oli jo täysin kaveria. Damm ja Kökö eivät vanhempina ja viisaampina enää turhista hötkyile ja hoitopaikassakin olivat jättäneet turhat puhinat väliin. Saavat ilmeisesti mennä kyseiseen paikaan toisenkin kerran, ei meille koiria haettaessa ainakaan valitettu käyttäytymisestä tai mistään. Päinvastoin.

Typy olikin tutulla ihmisellä ja oli käyttäytynyt ihan mallikelpoisesti myös. Mitä nyt naapurin rouva oli saanut kyllä kunnon haukut pihaan tultuaan, mutta mitäs tulee puskista oikaisemalla. Kulkisi tietä pitkin, kuten muutkin! :) Eikä saanut Typykään porttikieltoa.

Kotiin tultuamme kissa taisi vain kääntää kylkeä nukkumispiilossaan. Kävi se siinä sitten jossain vaiheessa syömässä, mutta mitään erikoisempia tervetulotoivotuksia siltä ei herunut. Ei mikään seuraneiti tuo meidän katinrontti...

Ja kun lomailu aloitettiin, niin torstaina jatkettiin tuttavien mökillä. Päivällä mentiin mökille. Ihmislauman lisäksi myös Anssi ja Typy olivat mukana. Saunottiin, uitiin, grillailtiin... Typy kävi tutustumassa oikein kunnolla veteen isännän mukana. Tutuksi tuli vesi (vähän pakosti...), mutta ei rohjennut neiti vielä itsekseen lähteä uiskentelemaan. Isännän kanssa räpiköinnin jälkeen Typy kahlaili rannassa ja ihmetteli vettä, sekä kirmasi ihmettelemään vieraita lapsia naapurimökin pihaan, josta se piti hakea kantamalla pois.

Anssi kävi myös uimassa. Ja nyt on pakko hehkuttaa, että Anssi todellakin osaa uida! Anssi meni laiturin vierestä veteen, itse kävelin laiturille (ei se pitkä laituri ollut) ja istahdin penkille. Anssi ui, kääntyi takaisin, ui toiseen suuntaan, kääntyi, ui taas... Itsekseen, pitkään, rauhallisesti tasaista uintia. Välillä huikkasin Anssia nimeltä, ettei mene liian kauas minusta ja liian lähelle naapurin rantaa. Välillä Anssi kävi rannassa, mutta kun sitä kehotti menemään vaan takaisin uimaan, niin sinnehän tuo meni, uiskentelemaan itsekseen.

Lauantaina oltiin Okra maatalousnäyttelyssä. Kaikki koirat jätettiin kotiin, lapset otettiin mukaan. Siellä oli kuuma. Kovin tarkkaan ei aluetta kierretty, mutta maatalouskoneet tuli katsottua ja istuttua. Itse en lasten kanssa sinne joutunut kiipeämään, mutta varmaan ihan työstä kävi semmoisella helteellä kiivetä traktorien ja puimurien hytteihin. Edellisestä pois ja seuraavaan taas... Toinen lapsista kävi taas ponilla ratsastamassa ja molemmat kieppuivat myös karusellissa ja kävivät pomppulinnassa. Tuolta Okrasta mukaan tarttui muutama ilmapallo, rantapallo, palashampoota ja -saippuaa, lippalakkeja, lakua, leipomuksia...

Tuolta tultiin kotiin kaupan kautta. Kunnon vissyä piti saada ja sitä menikin noin 8 kilometrin automatkan aikana jo litran verran. Kotona käytiin vaan kääntämässä, napattiin saunakamppeita ja Typy mukaan ja suunnattiin tuttujen luokse saunaan ja grillaamaan. Typy pääsi taas leikkimään suunnilleen itsensä ikäisen pennun kanssa ja me ihmiset saatiin pestä Okran pölyt ja hiet pois.

Koko viime viikko onkin siis pitänyt hirmuista hellettä, eikä olla tehty paljonkaan treenien suhteen. No jotain pientä siis kuitenkin.

Keskiviikkona oli Anssilla taas agilitytreeni. Putkea taas treenattiin ja Anssi sai (ihan aiheesta kylläkin) vähän vähemmän mairittelevan haukkumanimen: putkihullu. Anssi siis menee käskystä putkeen mielellään, mutta siinä välillä, kun kuski neuvottelee open kanssa, niin Anssipa onkin huitaissut putken itsekseen vielä muutamaan kertaan. Putken lisäksi vähän hyppyesteellä ohjausta, keppien ensimmäistä väliä ja kontaktiharjoitus puomilla. Hyvin menee...

Tottista on otettu vähän myös... Kyllä sekin siitä jotenkin edistyy... kai... :)

Dammin kanssa on kentällä otettu kuluneen viikon aikana pari kertaa tokoilua. Kaikki sujuu noin itsekseen. Ryhmäpaikallaoloa ei ole kokeiltu vieläkään, kun on ongelmia löytää muu ryhmä harjoittelemaan. Kaikki muutkin liikkeet saattavat mennä päin prinkkalaa, kun on muita ympärillä, mutta milläs treenaat häiriötä, kun kentällä on ihan autiota aina... :( Ja kaupan parkkipaikka tms. on myös aika turha, koska ei Dammia ne ihmiset häiritse vaan nimenomaan toiset koirat voivat tehdä haittaa...

Jäljellä olin Anssin ja Dammin kanssa eilen aamulla. No okei, aamupäivällä... Tuli nukuttua lauantaisen kyläreissun jälkeen vähän myöhään, enkä päässytkään lähtemään niin aikaisin kuin olin suunnitellut. Kuuma oli jo, mutta kyllä koirat ne jäljet selvittivät hyvin. Dampulla oli jäljellä 2 kulmaa ja esine. Anssilla suht suoraa, lopussa mutkaa. Edellisestä jäljestä olikin jo pari viikkoa. Ja seuraavaan jälkeen menee kyllä taas tovi, jos nämä helteet eivät hellitä.

Typystä vielä sen verran, että tänään oli Typyn uusintarokotuksen aika. Laitettiin kuulemma vaan toinen piikki ja Rabies käydään hakemassa parin viikon päästä. Se Typyn tulehdusvaiva oireilee vielä hiukan, mutta ei tunnu koiraa vaivaavan, joten ei nyt mitään lääkityksiä, seuraillaan vaan. Seuraava etappi tuon naistenosaston tulehduksen suhteen on sitten ensimmäinen juoksuaika, jonka aikana se saattaisi hävitä... Nähtäväksi jää...

Tämmöistä siis kuuluu tänne meille. Palailen taas, kun jotain mainitsemisen arvoista jaksetaan tehdä. :)

    

Treenailua

Tuli tuolla aiemmassa postauksessa jo mainittua, että Typyn jälkitreenit ovat siis hyvällä mallilla. Eikä Typyn patukkaleikkejä ja purutreenejäkään ihan kokonaan ole unohdettu: jos kuski ei itse viitsi/ehdi/jaksa tarpeeksi, niin onneksi Anssi treenaa...

Tuolla menolla Typy on kohta täysinoppinut taisteluleikeissä. Käy vielä niin, että Typy hakkaa kuskin 6-0 sitten, kun kuski vihdoin itse ennättää. :)

Anssikin treenailee:

Tänään oli treenintäyteinen päivä. Aamupäivä meni vielä lokoisasti kotona, mutta puolen päivän jälkeen raahauduimme kentälle, jossa treenattiin hiukan tottelevaisuutta. Anssi seuraa jo aika pitkääkin pätkää, istuu pysähtyessä, pysyy aika hyvin mukana käännöksissä oikealle ja vasemmalle, tulee sivulle...

Tottiksen jälkeen kävimme jälkipellolla. Hyvin sujui pitkä jälki. Anssilla vilkkaan tien vieressä jäljestys on ollut ongelmallista, koska autot ovat aiheuttaneet melkoista häiriötä. Tuota on nyt muutaman kerran tietoisesti treenattu ja tänään ei edes iso rekka saanut enää päätä nousemaan. Hiukan korvat liikahtivat ja silmät (sivustakatsojien mukaan) vilkaisivat autoa, mutta ei muuta. Jäljestys jatkui keskeytymättä.

Illemmalla sitten mentiikin opiskelemaan ihan uusia juttuja. Olimme pentuagilityssä tutustumassa lajiin ja vähän esteisiinkin. Kuvia ei tullut napsittua, ja parempi niin... Kuski myöntää auliisti, että agility on vaikea laji. Siis vaikea nyt jo tässä vaiheessa, vaikka ei olla päästy edes alkuun. Helpottuisikohan se ajan ja oppimisen myötä?

Koiran ohjaamisesta aloitettiin. Palveluskoiratottelevaisuuden opetuksessa olen itse opetellut käytännössä vasuriksi: palkkaamiset kaikki vasemmalla kädellä, samoin suurin osa pakotteista. Noutokapulaa kyllä sentään heitän oikealla... Nyt sitten neuvottiin ohjaamaan koiraa esteillä aina koiran puoleisella kädellä. Ja siellähän ei koira seuraa koko aikaa ohjaajan vasemmalla puolella, kuten tottelevaisuudessa, vaan koira voi olla missä tahansa ohjaajaan nähden., joten oikealla kädellä on tekemistä myös. Anssia oli parin kerran jälkeen vaikea saada irtaantumaan "esteen" toiselle puolelle, se oppi siis nopeasti, että namit ovat kuskin taskussa, ei kannata mennä kauas. Patukalla palkkaamisessa sitten taas koira oli huomattavasti hidasta ja kömpelöä ohjaajaa nopeampi, joten patukka tuppasi eksymään koiran hampaiden väliin ihan omia aikojaan. Anssilla kun ylös päin hyppääminen ei ole koskaan tuottanut ongelmia... Lisäksi tuossa harjoituksessa tuntui kuin koira olisi ollut jalkojen edessä koko ajan, minne päin käännyinkin. Hyvin yksinkertaisessakin liikkeessä (koira "esteen" yli ja sieltä toiselta puolelta esteen kiertäen takaisin) tumpelo pk-harrastaja sekosi pasmoissaan heti, kun piti vaihtaa ohjauksessa kättä...

Kontaktiharjoitus puomilla (hyvin matala ja loiva) sujui hyvin. Se oli paljon suoraviivaisempi liike, kun ei tarvinnut vaihtaa kättä kesken liikkeen. Ja Anssihan toimii, kun namia oli tarjolla... Kyseessä oli siis kapeaa "siltaa" pitkin korokkeelta alas laskeutuminen niin, että aivan tuon "sillan" alaosassa pysähdyttiin (= pysähdys kontaktialueella) syömään se nami. Tuon verran on siis jo opittu agility-kieltäkin, pk-tottiksessahan kontakti tarkoittaa koiran ja ohjaajan välistä katsekontaktia...

Keppien pujottelun aloitus oli niinikään helppo. Näin ensimmäisellä kerralla perehdyimme vain keppien ensimmäisestä välistä oikeaan suuntaan menemistä. Eli käytännössä nami oikean keppivälin toiselle puolelle ja koira toiselle puolelle ja siitä päästettiin koira keppien välistä syömään nami. Helppoa kuin heinänteko!

Omasta mielestäni nämä liikkeet (ohjaus esteillä, kontakti puomilla, kepit) menivät tällä kertaa vaikeammasta helpompaan päin. Siis harjoituksen toteutuksen näkökulmasta. Saa nähdä, miten on ensi kerralla. Muuttuu oletettavasti aina vain vaikeammaksi, joten kai sitä pitäisi oikeasti mennä sinne agilityradalle kuivaharjoittelemaan ilman koiraa. Agilitykenttä on vaan hurjan kovassa käytössä, treeniryhmiä on varmaan joka päivälle. Ja jos aikoo käydä yksin kuivaharjoittelemassa ilman, että leimataan täysin höynähtäneeksi, niin pitäisi varmaan mennä yöllä... :)

    

Sukulaistreffit taas

Typy se törmäilee sukulaisiin tämän tästä... Lauantaina oli HPSH:n järjestämä jälkikoe (JK1-2), jossa kävi katselemassa myös Typyn 5 kk ikäinen siskopuoli. Kai niissä tytöissä vähän samaa näköä oli, tai sitten ei... kuka tuommoisista pienistä nyt osaa katsoa... Ihan hyvin tulivat toimeen, mitä nyt siinä äkkiseltään kerkesivät moikata. :)

Siskopuoli. Vähän Typyä isompi ja tummempi... :)

Sitten ohi sukulaisaiheen:

Kuskilta terveisiä, että jälki rullaa hemmetin hienosti! (Toistaiseksi...) :)

Ja huomatkaa KORVAT! (no okei, hiukan huono kuva korvien kannalta...) 

Tämän lauman korvakompleksiosapuoli on siis laittanu merkille, että Typyn korvat ovat jo melkein kuin oikealla koiralla! Oikea korva on hiukkasen verran vinossa vasemmalle, mutta eivät varsinaisesti nojaile tai lurpattele mihinkään päin. Niin sitä pitää... :)

     

Typy tohtorilla

Niin se aika taas rientää... Typy täytti maanantaina 7.6. jo 12 viikkoa ja alkoi olla ensimmäisen rokotuksen aika. Tiistaiksi sitten varattiin aika ja koska isäntä oli pitkään töissä, sovittiin, että minä menen Typyn kanssa lääkärille. Vaa'an kautta mentiin ja vaaka pysähtyi (vihdoin, pitkän odottelun ja pennun istumaan rauhoittamisen jälkeen) lukemaan 8,0 kg. Aika vähän vai...?

Sunnuntaina 6.6. oli juuri nähty Typyn sisko, joka on kyllä selvästi Typyä isompi. Samalla kertaa nähtiin myös täällä aiemmin mainittu Typyn "poikakaveri", joka on Typyä pari viikkoa nuorempi ja myös (edelleen) isompi. Mutta mitä tuosta, tapansa kasvaa kullakin... :)

Pari kuvaa...

Siskoplikka

Koko kolmikko

Mutta takaisin asiaan... Eli eläinlääkärillä pistettiin sitten se rokotuspiikki niskaan, eikä sattunut yhtään. Namiakin Typy sai palkaksi. Lisäksi Typyllä on oireillut pieni emätintulehdus ihan siitä asti, kun meille muutti. Aiemmin jo puhelimella lääkärin kanssa neuvoteltiin, että ei mitään antibioottikuureja nyt ainakaan heti syötetä, kun ei pentu ole ollut edes kipeä. Vaiva oireilee pienenä vuotona eikä sitten sen kummempaa. Nyt lääkäri kurkkasi tuon "naistenosaston" myös ja ehdotti maitohappobakteerikapseleita ulkoisesti 2 viikon kuurin (mahdollisen hiivan aiheuttaman tulehduksen hoitoon) ja miksei myös syötäviä maitohappobakteereita sisäisesti käytettäväksi tuohon vaivaan. Saattaisi ne syödyt maitohappobakteerit ilmeisesti myös auttaa vähentämään maan syömistä. Typyllä kun on ollut kova halu syödä maata, multaa, neulasia, sammalta, ruohoa... ihan mitä vaan ja melkoiset määrät.

Nyt sitten vaan odotellaan ja katsotaan... Jos tuo tulehdusvaiva ei parane tai peräti pahenee, niin sitten harkitaan sitä antibioottikuuria uudestaan. Kuukauden päästä mennään joka tapauksessa uusintarokotukselle.

    

Sukulaisia ja kavereita

Viime viikonloppuna nähtiin tuttuja koiria taas. HPSH järjesti jälkikokeen lauantaina ja siellä olimme me isommat kaksijalkaiset jälkiä tekemässä yms. mukavaa. Koirista oli vaan pennut mukana, mutta jos Damm olisi ollut mukana, olisi se saattanut päästä moikkaamaan siskoaan...

...siskonplikkaansa...

...ja kuulemma äitimuorikin oli paikalla, mutta sen missasin minäkin. Ihan kiva sukukokous siitä olisi tullut... Vielä kun olisi ollut Kökökin mukana. Ja jos joku ei tiedä, niin Kököhän on siis Dammin veljentytär.

Sunnuntaina sitten oli taas Anssin purutreenit (juu, ei edelleenkään kuvia siitä...) ja Typyn iloksi paikalla kävi myös toinen pentu. Tämän ensimmäisen "poikakaverin" kanssa sujui leikit oikein hyvin. Typy on harjoitellut ahkerasti Anssin kanssa ja runttasi tietysti käden käänteessä tuon Anssia hivenen pienemmän, vaikkakin Typyä vähän suuremman pojan maanrakoon. Kohteliaana neitosena Typy antoi toisen myös välillä voittaa, mutta palautti leikkikaverinsa nopeasti myös takaisin maanpinnalle. Tai siis sinne maanrakoon...

Tämän toisen pennun omistajan vinkkelistä katsottuna kaikki näytti tietysti ihan toisenlaiselta (kuka pomotti ketä?), mutta minkäs sille sitten voi... Typy oli kuitenkin oikeasti koko ajan niskan päällä, nih! ;D

"Mullapas onkin terävämmät hampaat!"

"No just tolleen sen pitäis mennä, mut sun pitää harjoitella kotona. Eiks oo kiva kun mä neuvon?"

"Mut nyt riitti. Älä kuule ala kuvitella liikoja itestäs!"

"Hippaa välillä, eiks joo?"

Typy varmaan tykkäisi leikkiä tämän kaverin kanssa uudemmankin kerran. Toivottavasti törmäillään kentällä tai jossain.

       

Ja sitten jälkikoulua...

HPSH ry järjesti viikonloppuna 8.-9.5. Harjavallassa jälkikurssin, jonne opettajaksi saapui Vesa Kuosmanen. Vähän yli 10 henkilön pienellä porukalla kuunneltiin ensin teorialuento ja sen jälkeen siirryimme pellolle soveltamaan oppeja käytännössä. Kurssilla oli harjoituskoiria pikkupennuista edistyneisiin. Koulutus keskittyi peltojälkeen, mutta neuvoja saatiin myös siitä, miten pellolla oppinsa saanut koira kannattaa "siirtää" metsäjäljen puolelle, jos palveluskoirien jälkikokeeseen tähtää. Meillähän Bessi, Damm ja Kökö ovat olleet nimenomaan metsäjälkikoiria ja opetus on tehty alusta loppuun metsässä, joten uutta asiaa tuli siitäkin aiheesta. Pitänee soveltaa niitä oppeja sitten Anssin ja Typyn kohdalla...

Harjoituskoirina meidän laumasta olivat Typy, Anssi ja Damm. Typylle tehtiin pikkupentujen ruutuharjoituksia, Anssille ja Dammille pitkää jälkeä.

Typyn jälkiharjoitukset ovat hyvällä mallilla. Typy työskentelee ruudussa aktiivisesti, pysyy ruudun sisällä, eikä ylitä rajoja. Jos nenä eksyy ruudun ulkopuolelle, se palaa samantien takaisin ruudun puolelle. Kun Typy otettiin pois ruudusta, oli sillä kova hinku takaisin. Sylistä kun laskettiin pentu maahan jonkin matkaa ruudun ulkopuolella, oli se kiskomassa heti takaisin ruutuun päin. Kuski sai neuvon taukojen pitämisestä, ettei jälkiä sentään joka päivä tehdä keväästä syksyyn... Taukokausia väliin.

Anssille tehtiin lauantaina makkarajälki, joka askeleelle makkaraa ja pituutta noin 50 metriä. Anssin jäljestys oli suht rauhallista. Otettiin nyt jäljelle ketjupanta käyttöön, kun aiemmin on jäljestetty nahkapannalla. Eron huomasi. Ei Anssi isompia yrittänytkään hötkyillä, mutta pieniä kiihdytyksiä välillä kylläkin, mutta nekin tyrehtyivät alkuunsa, kun ketjupantaan kytketty liina kiristyi.

Koiran takaa jälkiliinan varresta on hankala nähdä koiran työskentelyä todella, joten nyt saimme asiantuntevaa arviota aitiopaikalta eli koiran viereltä katsottuna. Anssi siis kiihdytteli, koska välillä näki makkaranpalat. Jatkossa käytämme kuivaruokaa, joka erottuu huonommin pellosta ja haiseekin vähemmän. Kuski sai neuvoja kiinnittää erityistä huomiota liinankäyttöön: vauhdin on oltava tasaista, eikä ohjaaja siellä perässä sovittele vauhtiaan koiran etenemisen mukaan vaan toisinpäin. Ei sen liinan ole tarkoitus koko ajan kireälläkään olla, silloin löysätään, kun koira hidastaa ja jos koira etenee tasaisesti, liina myös pysyy löysällä.

Tässä mennään liina löysällä:

Tässä Anssi on taas joko nähnyt edessä olevia makkaranpaloja tai sitten haistanut niiden voimakkaan hajun jo kaukaa ja alkanut kiirehtiä:

Dammille tehtiin vastaava jälki kuin Anssille. Ja Dampun jäljestämisessä näkyi vielä selvemmin se silmillä eteneminen. Ei siis enää makkaraa Dammillekaan...

Sunnuntaina aloitettiin taas pikkupentujen ruutuharjoituksilla ja sen jälkeen mentiin varsinaiselle pellolle jäljestelemään pitkiä jälkiä. Anssilla oli sunnuntaina jäljen makupaloina kuivaruokaa. Kaksi jälkeä tein sunnuntainakin, mutta molemmat menivät Anssin ajettaviksi, Damm sai huilia siitä hommasta. Anssin jälkiin tein nyt myös jo muutaman askeleen tyhjiä pätkiä.

Ensimmäisellä jäljellä Anssi oli hiukan ihmeissään, kun ei löytynyt makkaraa. Joutui kovasti työskentelemään nenällään ja välillä yritti hakea jotain parempaa jäljen sivustakin. Jäljeltä poikkeamista ja pyörimistä siis tapahtui. Toisella jäljellä oli tyhjiä vähän harvemmassa, eli oli joka askeleella nappula pidempiä pätkiä ja sitten muutaman askeleen tyhjä. Jäljestys itsessään meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä jäljellä. Ei ollut pyörimistä eikä jäljeltä poikkeamista. Sivustakatsojat ilmoittivat myös, että tyhjissä pätkissä noin 3 askelta meni vielä sujuvasti, mutta sitten alkoi koiran ote herpaantua ja jonkinlaista häiriintymistä tapahtui. Reilusti pidempiä jälkiä käskettiin tehdä... Ja nyt ensi alkuun lyhyemmillä tyhjillä.

Viikonloppu oli mukava, vesisateesta huolimatta. Uutta opittiin ja toivottavasti osataan nyt uusia oppeja soveltaa myös käytäntöön. Kiitos Vesa Kuosmaselle erinomaisesta opetuksesta!

    

"Korvia" ja Korvia...

Typy kun tuli meille, oli sillä korvat terhakkaasti pystyssä, ihan kuin kunnon Koiralla kuuluukin. Tuossa edellisen postauksen ylimmässä kuvassa tuo näkyykin aika selvästi. Siitä ne sitten kaatuivatkin heti vasemmalle. Nyt toinen korva "makaa" pään päällä ja toinen sojottaa sivulle päin.

No, normaaliahan tuo. Katsotaan, miten Typyn korvat käyttäytyvät jatkossa...

Anssin korvien kanssa meinasi viime syksynä ja talvena mennä hermot... Anssi oli täysin luppakorva vielä 7 viikon iässä. Marraskuussa nousi toinen korva pystyyn ja niin mentiin muutama päivä, kunnes tajusin, että välillä on toinen korva pystyssä ja välillä toinen. Ja tuosta vuorottelusta ei tietenkään ole edes kuvia... :(
Muutaman päivän vuorottelun jälkeen koitti sitten sekin päivä, jolloin molemmat korvat olivat pystyssä. Kerkesin ottamaan kuvan kännykällä pystyistä korvista, kunnes ne sitten "kaatuivat" toisiaan vasten. Marraskuun loppupuolelta joulukuun loppuun mentiin "kolmiokorvalla", jolloin pennulla näytti olevan vain yksi kolmiomainen korva pään päällä. Joulukuun lopussa sitten korvat erkanivat toisistaan, eivät tarvinneet enää toistensa tukea. Mikä ilon päivä! Koirani näyttää jo Koiralta, jolla on kunnon Korvat!!

Tai sitten ei... Melkein saman tien havaitsin taas hämärää käytöstä korvissa: Nyt ne alkoivat lurpattaa TAAKSEpäin! Ei sillä, että minulla mikään kompleksi koirani korvista olisi, mutta saisivat ne juupeli soikoon pikku hiljaa pysyä pystyssä!

Tässä kuvasarja todisteeksi. Marraskuuhun asti molemmat korvat olivat lurpallaan. Marraskuun 18. päivä on otettu kuva, kun toinen korva on pystyssä ja kun tajusin, että ne ovat vuorotellen pystyssä. Seuraavana päivänä olikin jo molemmat korvat pystyssä. "Kolmiokorvavaihe" on nolo... siitä ei ole kuvaa. Uudenvuodenaattona napatussa kuvassa kuitenkin näkyy, miten toinen korva taipuu taakse.

Vielä pari kuvaa väsähtäneestä "pikkupirusta". Ei noista kuvasta otuksen oikeaa luontoa arvaisi, mutta piru sen on pakko olla, kun on sarvetkin päässä... :)

Ja jotta ei nyt jäisi väärä käsitys, niin kyllähän ne Anssin korvat nyt jo ovat pystyssä. Iso poikahan se jo... Eilen vihdoin muistin mitata korkeudenkin. Ihan varma en ole, mittasinko tismalleen oikeasta kohdasta, mutta 3 mittauksen keskiarvoksi tuli 53,5 cm. Ja painoa 23 kg. Liekö tuo sitten 7 kk ikäiselle saksanpaimenkoiraurokselle iso, pieni vai keskikokoinen koko?

    

Uusi pentu.

Tällä kertaa kyllä. Uuden tulokkaan nimi on Stroh's La Petite ja ikää 7 viikkoa:

Tuo pieni neito, jota kotoisammin kutsumme nimellä Typy, on siis liittynyt kaunistamaan laumaamme. Näin alkuun ainakin näyttää, että isompia ongelmia ei muiden laumanjäsenten kanssa ole. Mitenkään hyvin ei vielä ole ehditty tutustua, mutta päiväunet Anssin kanssa ovat ainakin poikaa...

Pyrin raportoimaan myös Typyn edesottamuksista säännöllisesti sitä mukaa, kun jotain mainitsemisen arvoista tapahtuu. Koiralauman jakohan meillä menee niin, että pojat Damm ja Anssi ovat minun, tytöt Kökö ja Typy miehen. Mutta minä vikkelämmät sormet omistavana naputtelen kaikkien terveiset.

Ja terveisistä puheenollen... Anssin toinen lääkärikäynti Cartrophenin merkeissä oli tänään. Rutiinireissu ilman ongelmia. Poika on tohtorilla jo kuin kotonaan.