tiistai 27. huhtikuuta 2010

Helikoptereita, liekkejä ja muuta hulinaa

Ehdittiin sentään herätä tänä aamuna ennen kuin hulina alkoi. Melko pian herättyämme havaittiin savua ulkona, mutta siitä ei isommin huolestuttu, koska naapurit tässä lähellä ovat pitkin kevättä poltelleet roskia ilmoittelematta etukäteen. Aamiaisen syötyämme kurkittiin taas ikkunasta, ja silloin näkyi jo liekitkin. Naapurin puolella oleva pelto paloi. Ensin kävi mielessä tarkoituksellinen kulotus, mutta kun ketään ei näkynyt missään, niin pakko sinne ulos oli mennä katsomaan. Anssin kanssa mentiin ulos ja aidan takana toinen naapuri kyseli heti vesiletkua, koska tuli oli leviämässä meidän puolellemme ja läheisiin puihin. Vesiletku löytyi, mutta siitä oli vielä talven jäljiltä vesihana sisältä kiinni. Juoksin sisälle avaamaan hanaa ja ulos tullessani näin (ja totta tosiaan kuulin!) toisella suunnalla pihan viereisellä pellolla alle 100 metrin päässä tämän:


Meteli oli hirveä... Vesiletkun kanssa suuntasin tulta päin, mutta oli pakko jättää se homma naapurille kuitenkin. Sisällä pienemmät kaksijalkaiset olivat keskenään, ja siis ilman aikuisen seuraa sillä välin, kun minä juoksentelin pihalla. Lapset olivat hiukkasen hermona, sillä koskaan aiemmin ei ole helikopteri ollut tunkemassa melkein meidän pihalle asti. Parvekkeelta nappasin pari hätäistä kuvaa, mutta kunnollista sammutuskuvaa en saanut. Rajavartiolaitoksen helikopteri kuitenkin kuskasi vettä pellolle ja yhden tuommoisen vesiryöpyn jälkeen pelto näytti tältä:


Lisää vettä, eikä siinä kauan mennyt, kun palo oli sammutettu. Paikalla parveili paloautoja ja palomiehiä, poliiseja, sekä tietty muutama naapurikin. Kyseisessä naapurissa ei ollut ketään kotona, ja kyseessä ei todellakaan ollut tarkoituksellinen kulotus, vaan täysi vahinko. Toivottavasti tuo sammui nyt kokonaan, eikä lähde palamaan uudelleen. Kunnon vesisade tässä nyt tarvitaan (ja ainakin pieni sade alkoi juuri...), että uskaltaa nukkua yönsä kunnolla. Vielä kuva mustuneesta pellosta:


Ja tärkein asia tässä jutussa on siis se, että Anssi ei hätkähtänyt helikopteria ollenkaan!
Ensimmäisen kerran ulos mennessäni oli Anssi mukanani, tarkoitukseni oli ruokkia Anssi ja samalla reissulla tarkistaa tuo palotilanne. Ruokkiminen jäi sikseen, kun naapurin mies ilmestyi puskista pelästyttäen Anssinkin, kyselemään sitä vesiletkua. Pakko myöntää, että Anssi on viime aikoina nähnyt hiukan "mörköjä" ja varsinkin vieraat ihmiset ovat herättäneet ilmeisesti pahoja aavistuksia, ja ne on varmuuden vuoksi haukuttu. Niin tänäänkin.

Anssi juoksi siinä sitten mukanani sisälle ja ulos miten sattuu, hetken aikaa oli lasten tukena ja turvana (joopa joo, niin kai...) sisälläkin. Kun palon sammutus näytti olevan hallinnassa (eli palomiehiä ja se helikopteri paikalla), Anssi vihdoin sai ruokansa ja jätin sen tylysti tarhaan syömään helikopterin pörrätessä sillä hetkellä siellä tarhan takana.

Damm ja Kökö olivat yön jäljiltä vielä omissa tarhoissaan. Välillä tuolla pihalla ollessani vilkaisin sinnekin päin, mutta eivät ne vanhat ja viisaat enää hätkähdä tuommoisista vähän isommistakaan jutuista. Valppaasti tilannetta seurattiin sieltäkin taholta kuitenkin.

Että tällainen tiistaiaamu... Uni on rapissut silmistä aika hyvin.
   

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Eläinlääkärillä...

Käytiin sitten Anssin kanssa eläinlääkärillä tänään. Oli nuo kaksi pienempää kaksijalkaista mukana. Anssi käyttäytyi täysin mallikelpoisesti (kuten yleensäkin), kaksijalkaiset voisivat ottaa oppia...

Ennen tohtorilla käyntiä ulkoiltiin siellä eläinlääkärin nurkilla. Anssi ei autojen perään enää hinkunut, uteliaasti katsoi perään kuitenkin. Mutta ei siis enää mitään säntäilyä autoja kohti, kuten aiemmin on ollut. Autojen "opiskelusta" on siis ollut hyötyä. Pyöräilijöitäkin meni pari kappaletta ohi. Polkupyöristä ei Anssilla juuri kokemusta olekaan, mutta eipä ne hirveästi näyttäneet kiinnostavan. Pikku hiljaa siis BH-kokeen kaupunkiosuuteen treenaillaan... ;)

Mutta siis, nyt on neljän kerran Cartrophen-kuurista ensimmäinen pistos takana. Viikon päästä uudestaan.
   

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Paremmatkin voisi olla...

Anssi välikuvattiin tänään Ventelällä. Parempikin tulos olisi voinut tulla, mutta katsotaan, josko ei ainakaan pahemmaksi menisi.

Anssilta kuvattiin siis koko luusto. Selkä, olat ja polvet terveet. Molemmissa kyynärnivelissä sen verran muutosta, että arvio tällä hetkellä olisi kummastakin kyynärästä 1. Lonkissa myös jotain pientä, tai siis toisessa lonkkanivelessä enemmän ja toisessa vähemmän... Toisen lonkan arvio tällä hetkellä olisi B-C, kun taas toisella puolella lonkkaluu ei ole ihan kohdallaan lonkkamaljassa ja lonkkamaljassa on tästä syystä pieni muutos. Arvio tällä hetkellä D.

Kasvattajaa konsultoidaan vielä, mutta treenit näillä näkymin ainakin jatkuvat ennallaan. Kunhan uintikausi alkaa, tehdään tuosta pikkujätkästä vesipeto! Lihaksiston kuntoon täytyy nyt kiinnittää erityistä huomiota.

Tuolla lääkärireissulla Anssi käyttäytyi hyvin. Piikin saatuaan Anssi ehti kävellä lääkärinhuoneesta odotushuoneen puolelle ja samassa oli jo taju pois. Kuvauksen jälkeen heräämiseen ja tokenemiseen menikin sitten selvästi reilummin aikaa. Autossa matkalla kotiin ei poika varmaankaan saanut paljon levättyä, ja vielä muutama tunti kuvauksen jälkeen Anssiä kävelyttäessäni takapää käyttäytyi mielestäni vähän holtittomasti. No, sitä sattuu... :) Nyt tuntuu pientä väsyttävän. Lapset ovat onneksi yökylässä ensi yön, joten Anssi saa rauhassa huilia ilman, että kukaan on retuuttamassa.

Ai niin... Anssi painoi jo melkein 23 kiloa!
   

torstai 22. huhtikuuta 2010

Jäljellä...

Tänään piti aamupäivällä tuolla kylillä reissatessamme tehdä jäljet Anssille ja Dammille. Aamulla kotoa lähtiessä satoi räntää, joka muuttui lumeksi. "Kylillä" oli lumi maassa, valmiiksi suunnittelemani ruohikko oli aivan valkoinen. Ei sinne voinut jälkeä tehdä. Homma sai jäädä toistaiseksi.

Jossain vaiheessa päivällä se lumi/räntäsade muuttui vesisateeksi. Vesisade ei meidän jäljestystä haittaa, joten kävin tuossa illalla tekemässä kummallekin pojalle jäljen. Tuulta ei ollut, vettä satoi ja Anssin jälki oli tien vieressä tien suuntaisesti. Anssi tuppaa olemaan hiukan liiaksi autojen perään. Toivoin, että Anssin jäljestäessä menisi autoja ohi, jotta näkisin, mitä tapahtuu.

Anssi työskenteli normaaliin tapaan. Ei ollut tuulta, joten meno oli aika rauhallista. Tarkempi saisi kyllä vielä olla. Jarrutin heti, jos meinasi jättää askelia väliin, mutta melkein koko matka mentiin melkein löysällä liinalla. Pienen tuntuman pidin liinassa, ettei jarruttaessa tulisi nykäisyä. Yksi autokin sitten sentään meni ohi, Anssi pysähtyi katsomaan auton perään hetkeksi ja jatkoi sitten työtään.

Dammin jälki meni niin kuin ennenkin. Hidas, söi melkein kaikki makkaranpalat jäljeltä, eikä niitä askelia kyllä väliin jäänyt. Dammin jäljestyksestä on nyt myös kuva:



Ihan yksin olin tuolla jäljestämässä, siis ainoana ihmisenä. Dammin jäljestäminen vaan kestää niin kauan, että noin 20 metrin jäljestämisen aikana ehdin itse puuhata vaikka mitä.
Lähetin Dammin jäljelle, jonka jälkeen
1) mietin, että tuota touhua voisi kuvata, kun kamerakin sattuu olemaan taskussa,
2) aloin kaivaa kameraa taskusta ja taskun vetoketjukin oli vähän jumissa,
3) käynnistin kameran, joka ottaa hetken aikaa, ja samalla siirryin vähän sivulle päin, 
4) vaihdoin kuvausohjelman (yksi napin painallus), tarkensin ja nappasin kuvan,
5) odotin, että otettu kuva häviää näytöltä (kamerassani kestää se mielestäni hiukan liian kauan), tarkensin uudelleen ja nappasin toisen kuvan,
6) sammutin kameran ja laitoin sen takaisin taskuuni, samalla kun palasin takaisin koiran taakse jäljelle,
EIKÄ SE OTUS OLLUT VIELÄKÄÄN JÄLJEN LOPUSSA ASTI!

Makkaroita on ollut 2 kpl yhdellä askeleella, mutta nyt aletaan kyllä vähentää määrää ja pidentää jälkeä. Tämänpäiväinen jälki oli kuitenkin vasta Dammin toinen suora makkarajälki kahden makkararuudun jälkeen moniin vuosiin... Eikä Damm siis ole koskaan jäljellä, ei edes peltojäljellä, ollut noin tarkka ja hidas. Sen yhden suojelukokeen jälkikin meni suunnilleen läpijuoksuksi...

Ihme tyyppi...
  

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Uusi pentu?



No ei sentään... Meidän Damppu 8 vee siinä pelailee. Kaljumpana kuin koskaan... Aiemminhan Damm on ollut tällainen:


Eturauhasvaivojen vuoksi päädyin kastroimaan Dammin tammikuussa. Niitä vaivoja on kai pikkuhiljaa kehittynyt vuosien saatossa, mutta Anssin tultua taloon ne iskivät oikein tosissaan. Damm on aina tykännyt pennuista ja lääkärin mukaan pennut usein saavatkin urosten hormonit hyrräämään. Meillä oli tuloksena sitten lopulta julmetun suuri eturauhanen. Tiedä sitten, oliko tuo eturauhanen syynä siihenkin, että Damm piti Anssin kaikesta huolimatta kovassa kurissa alusta lähtien. Alkuun Anssin ja Dammin elo sujui ihan hyvin yhdessä, Damm vain palautteli Anssia ahkerasti maan pinnalle pennun mentyä liian pitkälle. Syitä oli mm. liian lähelle ruokakuppia meneminen, nenille hyppiminen, karvoista kyniminen yms. ihan ymmärrettävät syyt. Aikaa kului jonkin verran ja Damm alkoi ärhennellä aina vain enemmän. Lopulta jo Bessille, Kökölle ja lapsillekin. Ja ihan turhasta.

Tammikuussa sitten kastraatioon. Dammin jakkarat jäivät sille Rauman reissulle. Toimenpiteen jälkeen Damm jatkoi ärhentelyään ja oli kiukkuisempi kuin koskaan. Kauluri hajosi kaksi kertaa ja tietysti Damm pääsi nuolemaan haavaansa minun askarrellessani kaulurin ja ilmastointiteipin kanssa. No totta kai se haava tulehtui. Ja äijä päästeli ärräpäitä joka suuntaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Uusi reissu Raumalle oli siis edessä, ja sillä kertaa pyydettiin lääkärin mielipidettä myös vasemman puolen kasvohalvauksesta, joka oli iskenyt leikkauksen jälkeen. Antibioottikuuri, uusi kauluri ja kasvohalvausoireiden seurantaa.

Alkoihan se haava parantua. Ja Dammin kiukuttelu vähentyä. Ja karva vähentyä... Käytännöllisesti katsoen Damm kuoriutui villoistaan. Karvaa lähti laattoina irti muutaman muovikassillisen verran ja edelleen on projekti kesken. Etujalkojen muhkeat "hihat" ovat vielä paikoillaan, samoin takajaloista on lyhyttä karvaa irtoamassa. Damm tekaisi siis semmoisen kivan kesätukan! Nyt tarvitaan enää sopivan lämmin ilma.

Eikä nuo kastraation vaikutukset pelkästään turkkiin kohdistuneet. Jos joku on nähnyt viime vuosina meidät esim. kokeessa koirien tarkastuksessa, epäilisi hän varmaan Dammia eri koiraksi, jos nyt vastaavassa tilanteessa meidät näkisi. Jos on muita koiria ollut lähistöllä myös, on Damm kiskonut nelivetoa joka suuntaan, piipannut koko ajan paitsi silloin, kun on murissut jollekin lähimpänä olevalle vieraalle koiralle. Nyt kävimme pääsiäisenä mätsärissä ihan vaan turistina ja siellä muiden koirien ja ihmisten tungoksessa mentiin löysällä hihnalla rauhallisesti piippaamatta ja ärisemättä kenellekään. Anssille tai kenellekään ei kotonakaan ärhennellä enää muutoin kuin silloin, kun Dammin omassa kupissa on ruokaa ja toinen on kuonoaan laskemassa sinne kuppiin. Muuten ei Damm jaksa välittää edes pienestä kynimisestä ja nenille hyppimisestä. Tuntuu Damm olevan ihan eri koira. Virtaakin riittää taas, kun pari viimeistä vuotta on sekin tuntunut olevan kadoksissa. Samoin ruokahalu...

Ja luulisin, että myös se Dammin rauhallinen jälkityöskentely on tuosta toimenpiteestä johtuvaa.

Vielä pari kuvaa nyky-Dammista:



Damm ja Kökö. Kökö on nykyään se karvaisempi... Tiedä sitten, miten kauan. Jääköhän Damm tuommoiseksi vai alkaakohan turkki kasvaa taas...?


Kasvohalvausoireet alkavat myös pikkuhiljaa mennä kai ohi. Eläinsairaala Aistista kerrottiin tuommoisen halvauksen menevän ohi muutamassa kuukaudessa. Josko jo kesällä Dammin molemmat huulet nousisivat muristessa ylös... Jaa, mutta eihän se enää murisekaan. Ei siis mikään ihme, että tätä tekstiä aloitellessani huomasin, että olen ihan unohtanut koko kasvohalvauksen. Eihän sitä ole koirasta huomannutkaan muuten kuin sen muristessa.

  

Hyvää nimipäivää, Anssi!

Ei alkanut Anssin nimipäivä varmaankaan kovin mukavissa merkeissä... Poikaparka jäi vahingossa yöksi ulos! Taitaa kuski olla jo hiukan liian väsynyt lauman paimentamisesta... Eikä eilinenkään nukkumaanmenoaika univelan kuittaamisessa paljon auttanut.

Eihän tuo Anssin ulos jääminen mikään katastrofi ollut, on siellä yön ulkona ne kaksi muuta myös. Kökö ja Damm ovat kuitenkin omissa tarhoissaan, mutta Anssille ei vielä oltu "pedattu" hyvää paikkaa ulos. Jonkinsortin miehuuskoe tuli siis suoritettua, ja varsin mallikkaasti vieläpä. Ei kuulunut pihalta ylimääräisiä haukkumisia eikä mitään muutakaan yön aikana. Anssi on nyt karaistunut MIES, joka selviää mistä vaan!

Eilen taas jäljestettiin. Eikä kuvaa siitä tilanteesta tälläkään kertaa... Anssille ja Dammille kummallekin tein jäljen tuonne läheiselle pellolle. Oli melko tyyntä ja se näkyi Anssin jäljestämisessä taas edellisiin tuulijälkiin verrattuna selvästi parempana työskentelynä ja hitaampana vauhtina. Pientä kiirehtimistä näkyi kuitenkin ja sen huomasi selvästi sitten, kun oli Dammin vuoro jäljestää. Damm entisenä kyntömestarina jaksaa ällistyttää hitaalla ja rauhallisella työskentelemisellä, vähän liiankin hitaalla. Ei tuommoista pientä makkarajäljen pätkää entisellä metsäjälkikoiralla oikein edes jälkenä osaa pitää, mutta nyt kaiveltiin makkarat heinien joukosta huolellisesti esiin, kun joskus nuoruudessa ne huitaistiin nelivetokiskomisella taivaan tuuliin... Pitäisiköhän tästä nyt oikeasti yrittää Dammin kanssa FH-kokeeseen..?

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Taannoinen perheenlisäys

Niin se aika rientää... Anssi on majaillut meillä kohta puoli vuotta, ja tuo aika on mennyt hujauksessa.

Viime kesän tein pienimuotoista etsintätyötä sopivan sakumaanikon pennun löytämiseksi. Vanhempi otus alkaa olla jo miehen iässä, kun nyt tammikuussa tuli 8 vuotta täyteen, ja jos aikoo edelleenkin PK-juttuja harrastaa, niin uusi koira piti löytää. Eihän Damm missään nimessä nyt vielä vanha ole, mutta sen verran on kenkkuilua selässä, että ei viitsi poikaparkaa väkisin tottiksessa enää hypyttää. Jotain muuta keksitään kyllä Dammillekin entisen kisauran tilalle.

Haussa oli hyvästä suvusta (niinkuin nyt jotain noista suvuista muka käsittäisin...) mahdollisimman terve urospentu, joka toivottavasti aika pienikokoiseksi jäisi ja turkin pituus ja määräkin pysyisi jossain rajoissa. Jostain syystä aloin olla jo aika kypsä kynimään koirasta muovikassikaupalla karvaa pari kertaa vuodessa. Ettei vaan tuon syyn nimi olisi Damm tai jotain sen suuntaista...? :)

Nooh, joka tapauksessa syksymmällä löytyi tietoa, että kennel Evergrey's on saattanut maailmaan pentuloita mielestäni sopivista vanhemmista kokoonpanolla 6 urosta ja 2 narttua! Ajattelin tietysti, että tuosta urosmäärästä saattaisi olla yksi pentu vielä vapaana ja suurin piirtein siltä istumalta otin yhteyttä Riittaan. Pentu oli kuin olikin vielä vapaana ja pari viikkoa myöhemmin kävimme hakemassa Anssin kotiin. Tarkemmin Anssin tietoja löytyy täältä.

Muutama pentukuvanen:



Jälkikeppiin tutustuminen aloitettiin ihan heti...


Olihan niillä kokoeroa jonkin verran tuolloin vajaa puoli vuotta sitten...


Anssi tuli hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Damm on aina tykännyt pennuista, eikä Anssi siinä suhteessa ollut poikkeus, mutta kovassa kurissa lauman "äijä" tuon pikkumiehen piti alusta asti. Anssi sopeutui myös Bessiin ja Kököön hyvin, joskin pentu pidettiin myös molempien narttujen taholta ruodussa, ettei pääse nenille hyppimään. Bessi näytti kaapin paikan, jos tilanne todella sen vaati. Kökö oli tiukempi, hermostui pienemmästä ja Kökön kanssa oltiinkin hiukan varuillaan, ettei tikkaa pentuun kiinni.

Makkarajälkeä aloiteltiin ruudulla muutaman kerran siinä syksyllä, kunnes pamahti lumi maahan ja siinä pysyi pääsiäiseen saakka. Neljä pitkää kuukautta oltiin jäljestämättä. Pentu kasvoi ja kasvoi ja talven aikana tuskailin vaan tulevaa jäljestyksen aloittamista. Mietin, miten pahasti Anssi mahtaa "kyntää" makkarat maasta, kun vihdoin päästään taas pellolle. Koiranpentu ehtii neljässä kuukaudessa kasvaa ihan mukavasti. Koon mukana tulee väistämättä hiukan voimiakin ja jos alkuun suunnitelmana on yrittää hihnasta jarruttamalla pitää pennun/koiran vauhti sopivana kaikkien askeleiden tarkastamiseen, niin minähän saan kaksin käsin kaikilla voimillani roikkua perässä. Yritä siinä sitten hienovaraisesti säätää pennun jäljestämistä niin, että ne kaikki askeleet ja makkarat todella löytyy... Pohjan näille kauhukuvilleni antoi kokemus: aikuiselle ISOLLE, innokkaalle ja voimakkaalle urokselle makkarajälkeä joskus opettaneena on se meno jäänyt hyvin lihasmuistiini...

Pääsiäisenä sitten tosiaan päästiin pellolle taas. Ensin aloitettiin ruudulla muutaman kerran ja sitten jatkettiin suoralla jäljellä. Eikä touhu ollut ollenkaan kauhukuvieni mukaista! Onneksi. :) Hiukkasen enemmän piti alkuun jarruttaa, mutta homma lähti siis sujumaan todella hyvin. Aika lyhyttä jälkeä ollaan ajettu edelleen. Tuulinen sää tuottaa ongelmia ja vaikka tyynellä säällä jäljestys on tarkkaa, niin tuulella pyrkii hutiloimaan.

Jäljen lisäksi olemme käyneet purutreeneissä muutamia kertoja. Hyvin puree. Ja tiukasti. Irrotukset otettu maalimiehen vaatimuksesta välittömästi työn alle... Yritän saada tänne jossain vaiheessa jotain kuvia näistä treeneistäkin. Ja jäljeltä myös.

Tottisliikkeitä on opiskeltu ruuan yhteydessä. Anssi istuu, menee maahan ja seisoo. Seuraaminen on ihan alkeissa. Noutokapulan kanssa on ähelletty nyt viime aikoina. Ei vaan ihan yhtä helposti mene Anssin tajuntaan noutoliikkeen periaate kuin joskus muinoin Dammille. Mutta eiköhän se siitä, kun treenaillaan vaan ahkerasti.

Vapaalla Anssi tykkää kirmailla Dammin ja Kökön kanssa pitkin maita ja mantuja. Kökön kanssa Anssilla tuntuu olevan välillä jotain tahtojen taistelua myös, mutta ei mitään isompia yhteenottoja sentään. Ja miksi olisi: Kököhän on viehättävä neito ja Anssi hurmaava herra!

Eilen oli taas menoa ja meininkiä. Sillä kertaa Kökön kanssa:




In memoriam - spn Einser Berina 3.3.2000 - 30.3.2010

Vanha muori Bessi siirtyi autuaammille metsästysmaille reilun 10 vuoden iässä 30.3.2010. 
Bessi oli elinvoimainen ja pirteä viime hetkille asti, kunnes äkkiä ei vaan enää jaksanut ja rauhallisesti jätti tämän maailman.

Bessi tuli taloon ensimmäiseksi koiraksi joulukuussa 2000 noin 9 kk ikäisenä. Keväällä 2001 aloitettiin treenit SPL Turun alaosaston kentällä.
Bessi suoritti BH-kokeen syksyllä 2001, JK1-tuloksen syksyllä 2002, JK2- ja ensimmäisen JK3-tuloksen 2003. Bessi osallistui SPL:n kansallisten lajien mestaruuskilpailuihin 2004 sijoittuen kuudenneksi. SPKL:n SM-kisoista 2005 ei valitettavasti tulosta tullut. Vuonna 2006 Bessistä leivottiin Satakunnan piirinmestaruuskisoissa jälkikokeen piirinmestari.



Luonnetestissä Bessi kävi syksyllä 2003 ja saavutti pisteet 213.

Näyttelyissä käytiin muutaman kerran. Bessin ihan mukavasta näyttelymenestyksestä saamme kiittää erinomaisia esittäjiä, joiden yhteistyö Bessin kanssa tuntui sujuvan heti ensihetkestä lähtien. Bessi ei missään vaiheessa ollut varsinaisesti mikään näyttelykoira. Emme mitenkään treenanneet näyttelyitä varten ja hyvä kun turkin muistimme harjata ennen esiintymistä...


"Aktiiviuran" jälkeen Bessi kunnostautui mukavana kotikoirana. Sohva oli aina Bessin lempipaikkoja ja vanhemmalla iällä Bessi saikin kuluttaa sitä mielin määrin.


Kiitos Bessille yhteisistä vuosista. Tulemme kaikki kaipaamaan sinua.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Terveeks!!

Heipparallaa kaikille! Evergrey's Anssi siirtyi nykyaikaan ja päätti aloittaa blogin, jossa voi kertoa kuulumisiaan. Sysäyksen tälle projektille antoi yksinkertaisesti kiire ja jonkin sortin saamattomuus tältä Anssin hihnan toisessa päässä kulkijalta. Ei millään ehdi lähetellä joka suuntaan kuvia ja kirjoitella kuulumisia Anssista, joten homma yritetään hoitaa nyt tämän blogin välityksellä. Tästä samaisesta blogista te lukijat saatte varmasti lueskella myös Anssin lauman muiden jäsenten kuulumisia. Laumaanhan kuuluu Anssin lisäksi 2 muuta koiraa, kissa sekä kaksijalkaisia 2 pienempää ja 2 isompaa. Mutta näistä ja Anssista lisää myöhemmin, tämä kun on vain tällainen alkutervehdys...




Kuvassa vajaa puolivuotias Anssi kuvattuna helmikuun lopun lumikeleillä.