Lomailua, lomailua vaan... Melkein.

On niin hellettä pitänyt, että ei meillä nyt sitten enää edes treenata. No jotain pientä, mutta muuten vaan ollaan. Jos ei lasten takia tarvitsisi pitää normaalia vuorokausirytmiä yllä, voisimme touhuta koirien kanssa yölllä, mutta kun päivät pitää valvoa niin ei sitä sitten yötä enää jaksa.

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin oikein lomalle. Kaikki. Paitsi kissa sai lomailla kotona ja oli varmaan ihan tyytyväinen, kun edes pari päivää sai olla rauhassa kenenkään häiritsemättä. Koirista kolme isompaa vietiin lomailemaan koirahoitolaan, Typy lähti ihmissukulaisiin kyläilemään ja ihmislauma suuntasi merelle ja Tukholmaa kohti.

Silja Serenadella seilattiin Helsingistä Tukholmaan, Tukholmassa käytiin Junibackenissa ja sitten seilattiin taas takaisin Helsinkiin. Matkalla riitti aurinkoa ja lämpöä, sekä muumeja, pallomerta, tanssimista, leikkimistä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Niin ja tietysti hyvää juomaa myös. :)

Koirat olivat siis hoidossa matkamme ajan ja kaikki olivat kuulemma käyttäytyneet oikein hyvin. Anssi oli ensin vieraassa paikassa vieraalle sedälle vähän pöhissyt, kun oli tullut ensimmäisen ulkoilukerran aika. Mutta Anssihan on tyypillinen mies, jonka sydämeen tie vie vatsan kautta ja muutaman makupalan jälkeen Anssikin oli jo täysin kaveria. Damm ja Kökö eivät vanhempina ja viisaampina enää turhista hötkyile ja hoitopaikassakin olivat jättäneet turhat puhinat väliin. Saavat ilmeisesti mennä kyseiseen paikaan toisenkin kerran, ei meille koiria haettaessa ainakaan valitettu käyttäytymisestä tai mistään. Päinvastoin.

Typy olikin tutulla ihmisellä ja oli käyttäytynyt ihan mallikelpoisesti myös. Mitä nyt naapurin rouva oli saanut kyllä kunnon haukut pihaan tultuaan, mutta mitäs tulee puskista oikaisemalla. Kulkisi tietä pitkin, kuten muutkin! :) Eikä saanut Typykään porttikieltoa.

Kotiin tultuamme kissa taisi vain kääntää kylkeä nukkumispiilossaan. Kävi se siinä sitten jossain vaiheessa syömässä, mutta mitään erikoisempia tervetulotoivotuksia siltä ei herunut. Ei mikään seuraneiti tuo meidän katinrontti...

Ja kun lomailu aloitettiin, niin torstaina jatkettiin tuttavien mökillä. Päivällä mentiin mökille. Ihmislauman lisäksi myös Anssi ja Typy olivat mukana. Saunottiin, uitiin, grillailtiin... Typy kävi tutustumassa oikein kunnolla veteen isännän mukana. Tutuksi tuli vesi (vähän pakosti...), mutta ei rohjennut neiti vielä itsekseen lähteä uiskentelemaan. Isännän kanssa räpiköinnin jälkeen Typy kahlaili rannassa ja ihmetteli vettä, sekä kirmasi ihmettelemään vieraita lapsia naapurimökin pihaan, josta se piti hakea kantamalla pois.

Anssi kävi myös uimassa. Ja nyt on pakko hehkuttaa, että Anssi todellakin osaa uida! Anssi meni laiturin vierestä veteen, itse kävelin laiturille (ei se pitkä laituri ollut) ja istahdin penkille. Anssi ui, kääntyi takaisin, ui toiseen suuntaan, kääntyi, ui taas... Itsekseen, pitkään, rauhallisesti tasaista uintia. Välillä huikkasin Anssia nimeltä, ettei mene liian kauas minusta ja liian lähelle naapurin rantaa. Välillä Anssi kävi rannassa, mutta kun sitä kehotti menemään vaan takaisin uimaan, niin sinnehän tuo meni, uiskentelemaan itsekseen.

Lauantaina oltiin Okra maatalousnäyttelyssä. Kaikki koirat jätettiin kotiin, lapset otettiin mukaan. Siellä oli kuuma. Kovin tarkkaan ei aluetta kierretty, mutta maatalouskoneet tuli katsottua ja istuttua. Itse en lasten kanssa sinne joutunut kiipeämään, mutta varmaan ihan työstä kävi semmoisella helteellä kiivetä traktorien ja puimurien hytteihin. Edellisestä pois ja seuraavaan taas... Toinen lapsista kävi taas ponilla ratsastamassa ja molemmat kieppuivat myös karusellissa ja kävivät pomppulinnassa. Tuolta Okrasta mukaan tarttui muutama ilmapallo, rantapallo, palashampoota ja -saippuaa, lippalakkeja, lakua, leipomuksia...

Tuolta tultiin kotiin kaupan kautta. Kunnon vissyä piti saada ja sitä menikin noin 8 kilometrin automatkan aikana jo litran verran. Kotona käytiin vaan kääntämässä, napattiin saunakamppeita ja Typy mukaan ja suunnattiin tuttujen luokse saunaan ja grillaamaan. Typy pääsi taas leikkimään suunnilleen itsensä ikäisen pennun kanssa ja me ihmiset saatiin pestä Okran pölyt ja hiet pois.

Koko viime viikko onkin siis pitänyt hirmuista hellettä, eikä olla tehty paljonkaan treenien suhteen. No jotain pientä siis kuitenkin.

Keskiviikkona oli Anssilla taas agilitytreeni. Putkea taas treenattiin ja Anssi sai (ihan aiheesta kylläkin) vähän vähemmän mairittelevan haukkumanimen: putkihullu. Anssi siis menee käskystä putkeen mielellään, mutta siinä välillä, kun kuski neuvottelee open kanssa, niin Anssipa onkin huitaissut putken itsekseen vielä muutamaan kertaan. Putken lisäksi vähän hyppyesteellä ohjausta, keppien ensimmäistä väliä ja kontaktiharjoitus puomilla. Hyvin menee...

Tottista on otettu vähän myös... Kyllä sekin siitä jotenkin edistyy... kai... :)

Dammin kanssa on kentällä otettu kuluneen viikon aikana pari kertaa tokoilua. Kaikki sujuu noin itsekseen. Ryhmäpaikallaoloa ei ole kokeiltu vieläkään, kun on ongelmia löytää muu ryhmä harjoittelemaan. Kaikki muutkin liikkeet saattavat mennä päin prinkkalaa, kun on muita ympärillä, mutta milläs treenaat häiriötä, kun kentällä on ihan autiota aina... :( Ja kaupan parkkipaikka tms. on myös aika turha, koska ei Dammia ne ihmiset häiritse vaan nimenomaan toiset koirat voivat tehdä haittaa...

Jäljellä olin Anssin ja Dammin kanssa eilen aamulla. No okei, aamupäivällä... Tuli nukuttua lauantaisen kyläreissun jälkeen vähän myöhään, enkä päässytkään lähtemään niin aikaisin kuin olin suunnitellut. Kuuma oli jo, mutta kyllä koirat ne jäljet selvittivät hyvin. Dampulla oli jäljellä 2 kulmaa ja esine. Anssilla suht suoraa, lopussa mutkaa. Edellisestä jäljestä olikin jo pari viikkoa. Ja seuraavaan jälkeen menee kyllä taas tovi, jos nämä helteet eivät hellitä.

Typystä vielä sen verran, että tänään oli Typyn uusintarokotuksen aika. Laitettiin kuulemma vaan toinen piikki ja Rabies käydään hakemassa parin viikon päästä. Se Typyn tulehdusvaiva oireilee vielä hiukan, mutta ei tunnu koiraa vaivaavan, joten ei nyt mitään lääkityksiä, seuraillaan vaan. Seuraava etappi tuon naistenosaston tulehduksen suhteen on sitten ensimmäinen juoksuaika, jonka aikana se saattaisi hävitä... Nähtäväksi jää...

Tämmöistä siis kuuluu tänne meille. Palailen taas, kun jotain mainitsemisen arvoista jaksetaan tehdä. :)

    

No osaahan Anssi!

Vähän nämä blogipäivitykset nyt takkuaa... Syynä varmaankin kauniit ilmat ulkona sekä useammatkin koiratreenit sun muut aktiviteetit. Nyt sataa ja kummasti tuli heti mieleen, josko vihdoin laittaisi kuulumisia taas...

Päivämäärä oli 2.6.2010 eli viime viikon keskiviikko...

Huonoja kuvia kertomaan varsinaisen asian, kun Anssi ei vielä toistaiseksi kovin kauas suostu menemään... Mutta kyllä: Anssi osaa uida! Keppiä kun tarpeeksi lähelle heittää (siis tietysti sen verran kauas, että ei enää jalat yllä pohjaan), niin kepille päin mennessä on hieman paniikinomainen tyyli, vesilentää ja pää kurkottelee ylhäällä. Kun keppi on suussa, ui Anssi todella nätisti. Vähän treeniä, ja kohta kai Anssi uiskentelee rannasta jo kauemmaskin.

Uimakaverina oli Kökö:

Kökö on uimarina jollakin tapaa itsenäisempi kuin esimerkiksi Damm, ei vaadi keppien heittelyä steppaamalla ja haukkumalla rannalla vaan kahlailee itsekseen ja jos sattuu kauempana jotain mielenkiintoista näkemään, niin ui sinne. Kökö oli ensin Anssin kanssa samaan aikaan rannassa, "opettamassa" Anssia, mutta siitä tuli hetikohta niin isot rähinät kepeistä, että Kökö joutui autoon odottelemaan vuoroaan. Lapset siinä läträsivät myös rannassa ja vedessä ja uhkasivat todella jäädä koirien jalkoihin, kun Anssi nosti rähinää Kökölle ja Kökö vastasi siihen vielä kovemmin.

Nuo pikkuipanat, siis kaksijalkaiset 3 vee, urheasti kahlasivat sinne veteen myös, vaikka omasta mielestäni se vesi oli inhottavan kylmää. Toinen mukelo kahlasi veteen vyötäröä myöten, toinen piti uimahousunsa kuivina.

Kumpikin koira alkoi myös jonkin aikaa uituaan hytistä.

Viluinen märkä pentu...

Anssin kohdalla mietin ensin, että onko kyse kylmästä vai kenties äkillisestä ja varmasti melkoisen isosta lihasrasituksesta, joka aiheuttaisi lihasten tärinää. Anssilla kuitenkin on vielä semmoinen epävarmuus siinä uimisessa, pysyykö pinnalla vai ei, ja se sotkee ja kauhoo niillä jaloillaan varmasti turhankin paljon. Samaa tärinää ilmeni kuitenkin myös Kököllä, kun vihdoin malttoi istuutua hetkeksi rannalle. Kylmä kai sitten, vaikka ei Kökökään aikoihin ole uimassa ollut, joten saattoi hyvässä levossa olleet uintilihakset joutua silläkin äkillisesti liian kovaan rasitukseen.

Mutta koska homma oli siltä kertaa selvä (Anssi opetettu uimaan!), ei muuta kuin koirat ja lapset autoon lämmittelemään ja uutta uintikertaa odottelemaan. Anssi on tuon kerran jälkeen käynytkin jo uimassa, harrasti sukellustakin taas sillä kertaa. :)

    

Taas sattuu ja tapahtuu...

Kuulumisia ilman kuvia...

Viime keskiviikkona oli toinen näyttelykoulutus Anssilla. Ei voi sanoa ainakaan edistystä tapahtuneen... Ravaaminen on jotain ihan kauheaa katsottavaa, kun koira kiskoo kuono maassa. Seisomisesta ei tule mitään, kun takapuoli iskeytyy maahan sillä siunaamalla hetkellä, kun takajalkaan koskee. On tässä nyt viime päivät ruokakupilla treenattu seisomista ja jalkoihin koskemista. Lauantaina sen tilanteen sitten näkee...

Viikonloppuna jäljesteltiin taas, mutta nyt on pakko pitää paussia. Pelloilla alkaa olla ruoho jo niin pitkää, että koira pääsee etenemään silmillään. Pakko odotella rehupeltojen paalausta tai etsiä vaihtoehtoista paikkaa, jossa on lyhyempää ruohoa. Jäljestys on ollut rauhallista ja tarkkaa ilman ylimääräisiä pyörimisiä, niin Anssilla kuin Dammillakin.

Sunnuntaina oli Anssilla purutreenit taas. Tähän asti on käytetty treeneissä isoa patukkaa, mutta nyt siirryttiin purutyynyyn. Anssi pääsi siis ihan ensimmäisen kerran tutustumaan moiseen kapistukseen nyt sunnuntain treeneissä. Alku meni hyvin, tyyny liikkui vikkelään ja pojan vietti nousi. Purussa sitten alkoi kai Anssin päässä raksuttaa jotain epäilyttävää...

"Tuosta kiinni noin... Sainpas! Ai hitsi, mitä tämä nyt on??!? Miksi mun suu on ihan täynnä tavaraa?? Ennen se patukka on aina mahtunut siististi poskihampaiden väliin, mutta nyt on koko kita täynnä jotain ja sitä näyttäisi riittävän vaikka vähän isommallekin kidalle?? Otinko mä kumminkin kiinni väärästä kohteesta...? No ilmeisesti, tuossahan se patukka heiluukin ihan vieressä. Irti siis tästä ja tuosta patukasta kiinni... Ei hemmetti, mitä TÄMÄ nyt on??? Irti pois!..."

Kävi siis niin, että maalimies antoi Anssille purun tyynyyn, johon poika tarrasikin hyvin. Jotain outoa siinä tyynyssä kuitenkin oli, ja Anssi irrottikin otteensa ja tarttui saman tien maalimiehen paljaasta käsivarresta kiinni! Auts!! Ei kuulemma kuitenkaan purrut kovaa, fiksuna koirana Anssi huomasi heti, että ei ole oikea patukka hampaiden välissä vieläkään. Hampaat raapivat kuitenkin ihon rikki, mutta onneksi se ei isommin maalimiestä haitannut. Uudestaan puru tyynyyn ja sama vielä pari kertaa, sitten autoon. Autolla Anssi ei sitten olisikaan välittänyt antaa tyynyä pois, mutta pakkohan se oli. :)

Tänään sitten aamulla huomattiin, että joku oli, ilmeisesti tänään aamulla, syönyt ulkona olleesta lasten lelusta sellaisen huokoisen muovipehmusteen pois. Epäilin Kököäkin, mutta toisaalta muistelin nähneeni aamulla aikaisin sen lelun ihan ehjänä pihalla. Siinä tapauksessa syyllinen olisi Anssi, koska Anssi oli aamulla pihalla vapaana. Anssi tykkää valitettavasti syödä styroksiakin, onneksi pureskelee sen, eikä niele isoina paloina. Toisesta päästä tulee sitten ulos koirankakkakasan muotoon aseteltua styroksimurua...

Lähdin sitten Anssin ja Typyn kanssa Harjavaltaan näyttelynjärjestämisasioille. Jonkin aikaa joutuivat koirat olemaan autossa keskenään. Sitten ajattelin ottaa Typyn ensin ulos, mutta auton takaluukun avattuani päätinkin ottaa Anssin ulos ensin... Anssin boksin lattia oli märkä. Epäilin vahinkopissaa, mutta haju kertoi kyllä muuta. Ulos päästyään Anssi suunnisti ojaan ja kyykistyi kakalle. Kovan pinnistelyn tuloksena oli pari tippaa jotain nestemäistä, mutta ei muuta. Anssi autoon pienen kävelyn jälkeen ja sitten oli Typyn vuoro.

Typyn ulkoilun jälkeen hoitelin asioitani taas hetken ja menin sitten taas katsomaan koiria. Nyt oli autosta tuleva tuoksahdus entistä voimakkaampi ja Anssin boksin lattialla lillui vaikka mitä: vihreitä huokoisen muovin palasia, vähän styroksia, ruokaa, limaa, limaa, limaa... YÖK! Ei muuta kuin koira ulos ja sotkua siivoamaan... Saatuani boksin suht puhtaaksi kuljettelin taas Anssia jonkin aikaa pihalla. Poika yrittikin oksentaa vielä, mutta mitään ei tullut. Myös ripulikakalla poika kävi kerran. Sen jälkeen ei ole maha vaivannut. Ruokaa en hirveästi ole antanutkaan. Mietityttää tässä nyt vaan se, että sattuiko Anssi saamaan jonkun mahapöpön juuri samaan aikaan, kun se päätti hotkia tuommoista erikoista apetta (siis sitä pehmustemuovia siitä lelusta)? Vai onko koko juttuun syypää juuri tuo muovin syöminen? Oksentamisen vielä käsittäisin ihan vaan isojen muovipalojen syömisen seuraukseksi, mutta mistä se ripuli...?

Tämmöistä tällä kertaa koirille. Vettä tulee kuin aisaa ja ulkona on surkeaa. Toivottavasti Anssin maha on rauhoittunut, ettei tarvitsisi yöllä sen vuoksi ulos mennä eikä varsinkaan tarvitsisi aamulla siivoilla ties mitä mömmöjä Anssin pediltä.

Lasten nukkuminen on myös vähän kysymysmerkkiä nyt, kun meillä pikkuisen muutettiin. Viime viikon loppupuolella sain siivottua leikkihuoneen (ja ihan ilman puskutraktoria!!) ja tänään siirrettiin toinen pienempi kaksijalkainen sinne leikkihuoneeseen asumaan. Nyt on kummallakin oma huone, jossa nukkua ja leikkiä, sotata ja toivottavasti myös siivota...