In memoriam - spn Reikon Kökar 11.9.2003 - 27.7.2011

     

Tohtorilla

Negrolta jäi 12-viikkoisena rokotus saamatta taannoisen sukkasekoilun vuoksi. Asia korjattiin eilen. Negro sai rokotuksen, lääkäri tarkisti haavan (haava vähän punoitti, mutta muuten parantunut ihan hyvin) ja vaaka sanoi 10,7 kg. Aika hoikka pentu, mutta sukkajutun jälkeen pentu olikin ainakin viikon aika vähäisellä ruualla... :)

Kökö oli lääkärireissulla mukana. Kökön korvat on taas oireilleet, lisäksi on etujalasta varpaanvälit rikki. Varvasongelmaa on yleensä ollutkin keväällä ja lisäksi Kökö on nyt taas ollut aika paljon sisällä ja varastellut ties mitä ruokaa, joka aiheuttaa oireita. Lääkärin mukaan korvissa on hiivaa ja varpaissa tulehdus. Tropiksi vaivoihin pitkävaikutteinen kortisonipiikki, korvatippoja ja antibioottikuuri. Antibioottikuuri lisää entisestään hiivaa korviin, mutta ruokaan on lisätty jo aiemmin ja lisätään edelleen päivittäin myös maitohappobakteereja runsas satsi sekä Karpalactia.
    

No ny niit o jo KAKS!

Korvia nimittäin... :)

Jäämme odottelemaan, tuleeko niitä vielä lisää. Tai jos sieltä pukkaa vaikka sarvia seuraavaksi...? ;)

Viimeisimmän tiedon mukaan koipikin nousee jo... ;)

Kökö kävi tänään vihdoin ja viimein fysioterapeutilla. Joku vaiva aiheuttaa todella kipua Kökön selässä. Kipukohta ei ole muutama vuosi sitten diagnosoidun välilevytyrän kohdalla lannerangassa vaan ylempänä selässä. Kyynärissä on myös vähän kipuilua ja toista takajalkaa Kökö hieman ontuu. Hierominen ja sähköhoito eivät tällä kertaa oikein onnistuneet, Kökö ei tykännyt kummastakaan ollenkaan. Nyt alkuun muutaman viikon kuuri Arthrobalansia ja sen jälkeen palaillaan taas fysioterapeutin kanssa astialle...

    

Piikitysreissu

Koko elukkalauma käväisi tänään tohtorilla. Kaksi koiraa ja yksi kissa saivat yhteensä 4 piikkiä ja yhden kipulääkekuurin vielä kotiintuomisiksi.

Ensin kävi Miisumus-Kattimus tarkastuksessa. Mitään vikaa ei löytynyt, rokotettiin vaan. Kiitokseksi tuosta Miisu käänsi oitis selkänsä ja kömpi takaisin koppaansa silminnähden närkästyneenä moisesta kohtelusta... :D

Sitten oli vuorossa Kökö. Ensin vaa'alle, tulos 33 kg. Kököllä on jotain allergian aiheuttamaa oireilua ollut jatkuvasti korvissa, välillä varpaissakin, ja nytkin rapsuttelee. Lisäksi selkä kipuilee. Tuon selkävaivan helpottamiseksi on Kökö nyt viikon päivät syönyt ruusunmarjajauhetta ja tavallinen lohiöljykin vaihdettiin Kököllä Nutrolin Senioriksi. Kökö kiipeää nyt autoon reippaammin kuin ennen, mutta selvästi kipeän kohdan löysi lääkärikin tänään selästä. Kotiintuomisiksi nyt tulehduskipulääkekuuri, jonka vaikutusta tarkkaillaan. Tuota selän tilannetta on tarkoitus tutkia ja kuntouttaa nyt muutenkin, ja jos saataisiin kipuilut loppumaan niin sitten voisi jotain kortisonia antaa siihen allergiaoireiluun. Molempia ei yhtä aikaa voi... Nyt seurataan ja tarkkaillaan ja soitetaan fysioterapeutille. :)

Viimeisenä Anssi, jolle eläinlääkärinkin vaaka näytti 35 kiloa... Varmaan sekin vaaka rikki. Ei tuommoinen pieni sylivauvapentu voi painaa 35 kiloa...?? Tutkimushuoneessa Anssi kiipesi heti eläinlääkärin syliin nuolemaan naaman. Tunnustelu ja stetoskoopilla kuuntelu oli vähän hankalaa, kun Anssi yritti pyöriä koko ajan ympäri nähdäkseen lääkärin kädet. Rokottaessa (rabies ja se toinen...) Anssi olisi halunnut syödä piikit... Heltyi lääkäri sentään lopuksi antamaan pienen namin Anssille, kun toinen niin selvästi osoitti olevansa nälkäkuoleman partaalla... :)

Päivällä ennen tuota lääkärikeikkaa käytiin Anssin kanssa lenkillä. Melkein tunti köpöteltiin kylillä ja ihmeteltiin satunnaisia ohi ajavia autoja. Sen lisäksi on tähän asti melkein koko kotonaoloajan on Anssi ollut pihalla. Nyt meillä onkin varmaan aika väsähtänyt "pentukoira"... on ollut rankka päivä. :)
    

Hyvää syntymäpäivää Kökö!!

Kökö täytti tänään 7 vuotta. Onnittelut Kökölle koko laumalta! Syntymäpäivä on mennyt leppoisasti kotioloissa ilman sen suurempia juhlallisuuksia.

Kökö lähettää terveisiä ja onnitteluja sisaruksilleen, etenkin Keksille, jos sattuvat kuulolla olemaan!
    

Reenejä vaan...

Ei me taas tehdä muuta kuin treenaillaan tai sitten vaan olla möllötetään kotona. Joskus käydään järvessä pulahtamassa.

Heti tuo edellisen postauksen jälkeen tapahtui taas jotain mainitsemisen arvoista. Kökö kävi peltojäljellä! Kököllä on jos jonkinlaisia allergiaoireita tullut aina heti, kun on jotain "väärää" syönyt vähänkin. Nyt näyttää tilanne paremmalta ja isäntä tekikin Kökölle vähänsinnesuuntaan-peltojäljen laittamalla välillä nappuloita jäljelle ja jäljen päähän Kökön oman ruuan. Ei ole ilmaantunut korvien roikkumista, varpaanvälien rikkoutumista tms... Liekö sitten tosiaan stressiä Kökön aiemmat hiivailut ja rapsutukset. Bessiä kun ei enää ole, niin tilanne on nyt kummasti tuntunut helpottavan...

Ja todistusaineisto Kökön jäljestämisestä:

Tuossa kuvassa Kököllä on karvatupotkin vielä tallella. Kävi myöhemmin niin ihmeellisesti, että joku tosiaan otti krapan käteensä ja nyhti isoimmat irtovillat tuosta koirasta. Jostain kumman syystä Kökö näyttää nyt hiukka laihalta... Itse asiassa suorastaan aliravitulta. Asiaa on alettu parantaa jo, että ei nyt ihan vielä kannata hälyttää eläinsuojeluviranomaisia paikalle. Kyllä se koira ruokaa saa.

Anssillakin oli toinen agilitytreeni viime keskiviikkona. Hyvin meni. Poikahan on suorastaan luonnonlahjakkuus! (Ja paikalla olleet naureskelevat kai partaansa tässä kohtaa...)

Agilityssä treenattiin putkea ja se tuntui olevan Anssilla ihan lemppari. Hienosti vilahti pitkäänkin putkeen sekä silloin, kun käskettiin, että ihan omia aikojaan. Lisäksi treenattiin hyppykäskyä, ilman hyppyä kylläkin. Hyvin meni sekin, kai...? Agilityslangia opittiin taas sylkkärin eli sylikäännöksen verran. Vai olikohan se tuommoinen...? Joka tapauksessa koira "vedetään" kädellä edestä taaksepäin ohjaajan sivulle ja siitä vauhdilla ulkokautta ympäri. Kyllä Anssi makupalan perässä kulkee, enkä tuossakaan harjoituksessa kovinkaan suurta vaikeutta tuntenut. Kepeistä hiottiin vielä sitä ensimmäisestä keppivälistä menoa.

Tottiksessa ollaan Anssin kanssa nyt hiukan liikkeestä istumista kokeiltu. Kyllä se kai siitä... ajan kanssa... :)

Dammilla kokeilin tokon alokasluokan liikkeenä olevaa hyppyä. Se menee jotakuinkin niin, että koira hyppykäskyllä hyppää esteen yli, sitten toisella käskyllä jää sinne esteen taakse seisomaan ja odottamaan. Ohjaaja tuon jälkeen siirtyy koiran sivulle ja sitten tuomarin käskystä komennetaan koira istumaan. Damm hyppäsi ekalla yrityksellä takaisin, kun on tottunut pk-tottiksessa hyppäämään aina esteen mennen tullen. Toisella kertaa karjaisin pysähdyskäskyn hiukan kovempaa, ja sinnehän se jäi seisomaan. Kolmas kerta meni myös hienosti, joten se siitä. Hienosti sujuu. Seuraavalla kerralla jatkan liikettä sivulle siirtymiseen asti, nyt palkkasin heti seisomaan jäämisestä. Pitäisi Dampulla kokeilla vielä tokon ryhmäpaikallamakuuta ja sitten voisikin mennä ihan oikeaan kokeeseen sähläämään... Kannattaisi tästä vaan kaivaa tokon säännöt jostain, kun vähän menee nämä liikkeet arvailuksi vielä.

Uiminenkin tuli tuolla alussa mainittua. Isäntä oli lasten ja omien koiriensa kanssa eräänä päivänä uimassa ja suostuivat ottamaan Anssin mukaan. Kotiin tultua sain kuulla heti, että Anssia ei enää huolita mukaan uimareissuille. Poika kun ei suostu tulemaan millään pois järvestä! Istuu vaan rantavedessä ja hytiseekin, jos on kylmä, mutta pois ei tule. Tuolla kerralla saivat koiran pois isoa patukkaa heiluttelemalla.

Ja kyllä Anssi aikamoinen vesipeto nykyään jo onkin. Ui reippaasti jo pitkällekin. Viimeksi oli Anssi ja Damm molemmat samaan aikaan uimassa ja Anssi ottaa oikein kisaa Dampun kanssa, kumpi ehtii ensin kepille. Eikä tosiaankaan sitten meinaa millään tulla pois järvestä...

Että näin, seuraavaan kertaan taas... Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille kurkkaajille!
    

Reikon peikot

Kökö muistuttaa tällä hetkellä varsinaista mörrimöykkyä. Varsinkin se takapuolisko... On ilmeisesti talviturkin riisuminen käynnissä, kun villaa lähtee hirmuisina tuppoina. Ja koska isäntä on todella laiska harjan käyttelijä, niin ne villat saavat tippua omaan tahtiinsa. Ellei tässä joku muu sitten ota sitä raaputinta kauniiseen käteensä ja siisti tuota koiraa hiukan (jälleen kerran)...

Kaunis koira. Ja niin siisti turkki...

Karvatuppoja. Jos joku tarvitsee, niin saa tulla koirasta kynimään.

Kököllä on ihan normaalipituinen turkki, on aina ollut. Villaa osaa kyllä Kökökin tehdä ihan tarpeeksi vaikka kahdellekin koiralle. Toisaalta sitten hyvä, että turkki on normaali eikä pitkä, niin tippuu ne villatupot pois, vaikka niitä ei millään nypittäisikään. Toista se on Dammilla, jolla tupot juuttuvat pitkiin päällyskarvoihin, ja ne on krapalla sieltä kynittävä tai ne jäävät sinne ja muodostavat paksun vanuttuneen villapalttoon...

Ja Dammista puheenollen... Toinen meidän Reikon peikko alkaa muuttua karvamoosekseksi taas. On kai ollut liian kylmät ilmat, kun Damm on nyt jo alkanut kasvattaa turkkia takaisin entisiin mittoihinsa. Olisi nyt odottanut edes syksyyn, mutta ei... Kai Damm sitten ajatteli, että vaikka tämä Suomen suvi onkin lämmin ja suht vähäluminen, niin talvea varten täytyy alkaa varustautua hyvissä ajoin. Oli tuo keväinen sulkasato sen verran mittava.

Damm "The Karvamooses"

Varma merkki karvamoosekseksi muuttumisesta on se, että ketjupantaa ei näe koiran kaulassa, eikä sitä meinaa käsikopelolla löytääkään. Tänään kerkesin jo ajatella, että Dampun ketjupanta on kai hukkunut viikonlopun reissuissa jonnekin, kun sitä ei löytynyt autosta, sisältä, eikä ensin koiran kaulastakaan. Kaulassahan se kuitenkin roikkui...

    

No osaahan Anssi!

Vähän nämä blogipäivitykset nyt takkuaa... Syynä varmaankin kauniit ilmat ulkona sekä useammatkin koiratreenit sun muut aktiviteetit. Nyt sataa ja kummasti tuli heti mieleen, josko vihdoin laittaisi kuulumisia taas...

Päivämäärä oli 2.6.2010 eli viime viikon keskiviikko...

Huonoja kuvia kertomaan varsinaisen asian, kun Anssi ei vielä toistaiseksi kovin kauas suostu menemään... Mutta kyllä: Anssi osaa uida! Keppiä kun tarpeeksi lähelle heittää (siis tietysti sen verran kauas, että ei enää jalat yllä pohjaan), niin kepille päin mennessä on hieman paniikinomainen tyyli, vesilentää ja pää kurkottelee ylhäällä. Kun keppi on suussa, ui Anssi todella nätisti. Vähän treeniä, ja kohta kai Anssi uiskentelee rannasta jo kauemmaskin.

Uimakaverina oli Kökö:

Kökö on uimarina jollakin tapaa itsenäisempi kuin esimerkiksi Damm, ei vaadi keppien heittelyä steppaamalla ja haukkumalla rannalla vaan kahlailee itsekseen ja jos sattuu kauempana jotain mielenkiintoista näkemään, niin ui sinne. Kökö oli ensin Anssin kanssa samaan aikaan rannassa, "opettamassa" Anssia, mutta siitä tuli hetikohta niin isot rähinät kepeistä, että Kökö joutui autoon odottelemaan vuoroaan. Lapset siinä läträsivät myös rannassa ja vedessä ja uhkasivat todella jäädä koirien jalkoihin, kun Anssi nosti rähinää Kökölle ja Kökö vastasi siihen vielä kovemmin.

Nuo pikkuipanat, siis kaksijalkaiset 3 vee, urheasti kahlasivat sinne veteen myös, vaikka omasta mielestäni se vesi oli inhottavan kylmää. Toinen mukelo kahlasi veteen vyötäröä myöten, toinen piti uimahousunsa kuivina.

Kumpikin koira alkoi myös jonkin aikaa uituaan hytistä.

Viluinen märkä pentu...

Anssin kohdalla mietin ensin, että onko kyse kylmästä vai kenties äkillisestä ja varmasti melkoisen isosta lihasrasituksesta, joka aiheuttaisi lihasten tärinää. Anssilla kuitenkin on vielä semmoinen epävarmuus siinä uimisessa, pysyykö pinnalla vai ei, ja se sotkee ja kauhoo niillä jaloillaan varmasti turhankin paljon. Samaa tärinää ilmeni kuitenkin myös Kököllä, kun vihdoin malttoi istuutua hetkeksi rannalle. Kylmä kai sitten, vaikka ei Kökökään aikoihin ole uimassa ollut, joten saattoi hyvässä levossa olleet uintilihakset joutua silläkin äkillisesti liian kovaan rasitukseen.

Mutta koska homma oli siltä kertaa selvä (Anssi opetettu uimaan!), ei muuta kuin koirat ja lapset autoon lämmittelemään ja uutta uintikertaa odottelemaan. Anssi on tuon kerran jälkeen käynytkin jo uimassa, harrasti sukellustakin taas sillä kertaa. :)