Sukkana sisään... ja sinne jäi! :/

Negro aiheutti pientä hermostumista, sydämentykytyksiä ja lopuksi melkein paniikkiakin viime sunnuntaina ja maanantaina. Sunnuntaina pentu söi aamuruokansa normaalisti ja oli muutenkin ihan kuten tavallisestikin. Iltapäiväruuan jälkeen jonkin ajan kuluttua tulikin sitten oksennus ja kaikki aiemmin syöty ruoka ulos. Eipä tuosta sitten sen ihmeempää, iltaruoka oli vielä jäljellä...

Iltaruuan jälkeen melkoisen pian, pentu oksensi taas. Ja taas koko mahan sisältö ulos. Tässä vaiheessa epäiltiin jonkinlaista vatsapöpöä, on niitä ennenkin meidän koirilla ollut. Semmoinen on mennyt päivän parin paastolla ohi. Nytkin oli tarkoitus pitää pentu ilman ruokaa, kunnes suoli on tyhjä ja sitten varovasti aloitella ruokaa taas.

Mutta kävi sitten niin, että pentupa oksenteli ja yökkäili koko yön. Maanantaiaamuna aikaisin isäntä soitteli sitten ensin eläinlääkäripäivystykseen, sen jälkeen kahdeksalta paikalliselle lääkärille. Lääkäriajan olisi aamupäiväksi saanut, mutta juteltuaan isännän epäilyksistä, että siellä mahassa on jotain ylimääräistä, joka pitää saada pois, kehotti paikallisen vaatimattoman eläinlääkäriaseman lääkäri hakeutumaan klinikalle, jossa on kaikki pelit ja vehkeet. Raumaa harkittiin, mutta klinikka aukesi ja ajanvaraus alkoi vasta kymmeneltä. Vastaavan matkan päässä toisessa suunnassa oli yhdeksältä aukeava klinikka. Kello yhdeksää odotellessaan isäntä päätti soittaa vielä Turkuun meidän entiselle vakkariklinikallemme ja sieltä saikin pienellä puhumisella ajan heti kymmenen jälkeen.

Isäntä lähti saman tien ajelemaan sitä sataa kilometriä Turkuun. Perillä lääkäri tunnusteli pennun mahan ja arveli, että voisi olla sukka. Joka tapauksessa oli ihan turha alkaa kuvata pentua, koska jotain ylimääräistä siellä joka tapauksessa oli ja se oli leikattava pois. Näkeehän sen sitten toimenpiteen jälkeen, että mitä sieltä tuli ongittua ulos...

Negro leikattiin ja ilmeni, että pentu oli syönyt pikkuneidin paksun jarrusukan, joka oli jäänyt jumiin heti ohutsuolen alkuosaan. Lääkäriin ehdittiin aika viime tipassa... Suoli oli alkanut ilmeisesti jotenkin jo ratketa tai muuten vaurioitua. Sukka saatiin kuitenkin juuri ajoissa pois, eikä pitäisi mitään pysyvää vahinkoa olla, vaan suolen tilanne alkoi parantua heti.

Negrolla on nyt leikkaushaavassa sulavat tikit ja kauluri kaulassa. Antibioottikuuri kestää viikon, minkä lisäksi annetaan viiden päivän ajan myös suoliston limakalvoa suojaavaa lääkettä. Kylkiluut törröttävät ja pojalla on hirveä nälkä koko ajan. Eikä mikään ihme, sillä sunnuntaiaamun ruoka on viimeinen mahassa pysynyt ruoka ennen leikkausta. Ja leikkauksen jälkeen ruokinta aloitettiin vasta tiistaina ja sekin hyvin pienillä annoksilla vetelää vellimäistä ruokaa. Joskus sitten ensi sunnuntaina voidaan aloitella hieman kiinteämpää ruokaa. Muuten pentu pitäisi pitää rauhassa, sillä juokseminen, hyppiminen ja vapaa leikkiminen on kielletty viikon ajan... Aika hankalaa. Negro on niin eloisa pentu, eikä sitä pieni haava saati pönttö päässä estä riehumasta...

Mahasta ongittua sukkaa emme ryhtyneet tutkimaan sen enempiä. Lääkärin mukaan sukassa tuskin oli paljonkaan reikiä, eli se oli mennyt niin sanotusti "sukkana sisään". Ihmettelen vaan, miten pieni pentu oli pystynyt nielemään kokonaisena niinkin ison mytyn tukehtumatta. Yksin kotona ollessaan Negro ei pääse käsiksi sukkiin tai muihinkaan pieniin tavaroihin, joten aika hiljaisestikin tuo sukka oli imaistu, kun emme mitään sukannielemisoperaatioita ole havainneet.

Nyt jatketaan vaan toipilasaikaa. Suolen tikkien repeäminen oli/on suurin vaara, jos jotain vikaan menisi. Muuten pitäisi pennun olla kunnossa, jos vaan saadaan se pidettyä ja ruokittua niin, että tikit eivät ratkea.
   

Ja sehän nousi!

Taitaa olla jo liian kylmä (tänäänkin kai koko päivän reippaasti yli 20 astetta pakkasta) Anssin pissiä neljällä tassulla seisten. Tänään vihdoin bongasin Anssin lorottelemassa tanakasti kolmella jalalla. Sen verran hyvin sujui, että kaipa sitä harjoiteltu oli jo aiemminkin... jossain puskan takana piilossa... :) Mutta kyllä sitä kylmää nyt on taas riittänytkin.

Juu, ei meillä tosiaankaan ole tapahtunut mitään muuta mainitsemisen arvoista... Typy tekee juoksua ja haisee kovasti Anssin nenään. Mutta sekin riesa on vasta tekeillä, ei siis ole kunnolla alkanut vielä.

Pari lauantaita purutreenejäkin on missattu. Ensin ilmoitti maalimies, että ei ole treenejä ja siitä viikon päästä oltiin isännän kanssa molemmat lauantai töissä. Seuraava lauantai olisi joulupäivä, mutta ei me ainakaan joulunvietosta mihinkään treeneihin lähdetä...

Että näin...
    

Jäljestystä... neuvoja ja opastusta kaivattaisiin taas...

Tuli se jälkikin sitten tehtyä pitkästä aikaa taas. Iltapäivällä tein jäljen läheiselle rehupellolle. Jälki oli pitkä, ja koska pelto ei ole suuren suuri, tein kaarteita ja yhden kulmankin. Tyhjiä pätkiä oli vaihtelevasti. Välillä kävin kotona kääntymässä ja jälki ehti vanheta ennen jäljestystä noin puolitoista tuntia.

Anssilla oli kova hinku jäljestää. Paalulta lähdettiin hyvin ja Anssi jäljesti tosi hyvin ja suht rauhallisesti ne pätkät, joissa oli joka askeleella ruokaa. Tyhjän pätkän alettua vauhti kiihtyi ja jäljestystyyli muuttui "leveäksi". Tällä tarkoitan sitä, että vauhdin kiihtymisen lisäksi pää alkoi heitellä tiuhaan tahtiin puolelta toiselle leveämmin kuin ruoka-pätkillä. Anssilla tuntui kaikki olevan hyvin, kun joka askeleelta löytyi ruokaa, mutta tyhjillä pätkillä sille tuntui muodostuvan tarve löytää ruokaa välittömästi, lähes paniikinomaisesti tyyliin "kaikkimullehetinyt". Periaatteessa kai ihan hyvä, että koiralla on hinku siihen ruokaan, mutta pitäisiköhän tuohon touhottavaan jäljestystyyliin jotenkin puuttua tässä vaiheessa?

Kulman tein jostain ihmeen päähänpistosta niin, että sitä edelsi tyhjä pätkä ja ruoka alkoi kulmasta. Lisäksi en sitten jälkeä ajaessa enää tiennyt, missä kulma oli. Anssi ajoi kulman niin nopeasti, etten ehtinyt edes tajuta, miten se sen teki. Äkkiä vain koira oli kääntynyt poikittain ja oli etenemässä vasemmalle napsien ruokaa askeleilta. Korkeintaan pään mitan ehti kulmasta yli, joten hyvä suoritus tuo.

Jäljen lopussa oli rasiassa ruokaa. Rasia löytyi, mutta ei mennyt Anssi vielä oma-aloitteisesti maahan. Käskystä meni maahan kylläkin heti. Pikku hiljaa ilmaisua, eihän tässä nyt mikään kiire ole... :) Alkujaan suunnitelmana oli opettaa esineilmaisu kokonaan jäljestä erillään, mutta en minä näe siinä ristiriitaa, vaikka se rasia olisi siellä jäljen päässäkin. Eli otetaan hiljalleen ilmaisua aina jäljen päässä ja jossain vaiheessa sitten tehokuuri ilmaisua kokonaan erillään jäljestä. Vai onko tuossa joku pointti, että noin ei kannattaisi tehdä?

Anssilla on myös eräs ongelma. Tai lähinnä siis minulla itselläni on tämä ongelma Anssin kanssa... Jos joku osaa sanoa, miksi koira syö styroksia, niin kertokoon minullekin. Meillä on talon seinustalla styroksia eristeenä ja sitä Anssi syö. Tuo styroksi on maan alla, mutta äkkiäkös koira sen sieltä kaivaa. Valkoista styroksisilppua on pitkin pihaa ja Anssi imuroi sitä yksin ollessaan tai muuten silmän välttäessä ilmeisesti suoranaisella himolla... En ole kylläkään nähnyt Anssin syövän styroksia sitten pikkupentuaikojen, mutta joku sitä maata seinien viereltä kaivaa ja jostain sitä styroksisilppua Anssin sisuksiin kulkeutuu. Tuo ongelma haittaa myös treenejä, koska vaikka miten liikuttaisi koiraa ennen treenejä, niin silti saa välillä kerätä valkoisia kasoja kentältä kesken tottistreenien sekä nyttemmin näköjään myös pellolta kesken jäljestyksen...

Tietysti voisin kotona ollessamme pitää Anssin aina tarhassa tai sisällä niin, ettei se jää yksin ulos. Pienten lasten kanssa vaan on mahdottoman kätevää, kun voi päästää koiran esim. aamulla asioilleen ihan vaan ovesta ulos, eikä tarvitse lähteä minnekään. Meillä välillä jo pelkästään ulkona omassa pihassa käyminen on hankalaa, kun sisällä huudetaan. Toisaalta sitten voisin tietysti opettaa Anssin tekemään tarpeensa tarhaansa, mutta mitä järkeä siinä on, kun se sitä yrittää välttää. Lisäksi Anssi hyppii kovaa ja korkealle tarhassaan, jos toiset koirat ovat ulkona pihassa vapaana ja se joutuu olemaan tarhassa. Paikat hajoavat niissä hypyissä entisestään...

Kommentteihin saisi lykätä neuvoja jäljestykseen tai tuohon styroksiongelmaan. Tänään myös taas muutamat ohikulkevat kulkuneuvot aiheuttivat häiriöitä jäljestämiseen, mutta sitä asiaa kai saadaan helpotettua jäljestämällä vilkkaiden teiden varsilla. Vai?

Tässä näitä tämänpäiväisiä... Palailen astialle taas, kun on jotain kerrottavaa...
    

Helikoptereita, liekkejä ja muuta hulinaa

Ehdittiin sentään herätä tänä aamuna ennen kuin hulina alkoi. Melko pian herättyämme havaittiin savua ulkona, mutta siitä ei isommin huolestuttu, koska naapurit tässä lähellä ovat pitkin kevättä poltelleet roskia ilmoittelematta etukäteen. Aamiaisen syötyämme kurkittiin taas ikkunasta, ja silloin näkyi jo liekitkin. Naapurin puolella oleva pelto paloi. Ensin kävi mielessä tarkoituksellinen kulotus, mutta kun ketään ei näkynyt missään, niin pakko sinne ulos oli mennä katsomaan. Anssin kanssa mentiin ulos ja aidan takana toinen naapuri kyseli heti vesiletkua, koska tuli oli leviämässä meidän puolellemme ja läheisiin puihin. Vesiletku löytyi, mutta siitä oli vielä talven jäljiltä vesihana sisältä kiinni. Juoksin sisälle avaamaan hanaa ja ulos tullessani näin (ja totta tosiaan kuulin!) toisella suunnalla pihan viereisellä pellolla alle 100 metrin päässä tämän:

Meteli oli hirveä... Vesiletkun kanssa suuntasin tulta päin, mutta oli pakko jättää se homma naapurille kuitenkin. Sisällä pienemmät kaksijalkaiset olivat keskenään, ja siis ilman aikuisen seuraa sillä välin, kun minä juoksentelin pihalla. Lapset olivat hiukkasen hermona, sillä koskaan aiemmin ei ole helikopteri ollut tunkemassa melkein meidän pihalle asti. Parvekkeelta nappasin pari hätäistä kuvaa, mutta kunnollista sammutuskuvaa en saanut. Rajavartiolaitoksen helikopteri kuitenkin kuskasi vettä pellolle ja yhden tuommoisen vesiryöpyn jälkeen pelto näytti tältä:

Lisää vettä, eikä siinä kauan mennyt, kun palo oli sammutettu. Paikalla parveili paloautoja ja palomiehiä, poliiseja, sekä tietty muutama naapurikin. Kyseisessä naapurissa ei ollut ketään kotona, ja kyseessä ei todellakaan ollut tarkoituksellinen kulotus, vaan täysi vahinko. Toivottavasti tuo sammui nyt kokonaan, eikä lähde palamaan uudelleen. Kunnon vesisade tässä nyt tarvitaan (ja ainakin pieni sade alkoi juuri...), että uskaltaa nukkua yönsä kunnolla. Vielä kuva mustuneesta pellosta:

Ja tärkein asia tässä jutussa on siis se, että Anssi ei hätkähtänyt helikopteria ollenkaan!

Ensimmäisen kerran ulos mennessäni oli Anssi mukanani, tarkoitukseni oli ruokkia Anssi ja samalla reissulla tarkistaa tuo palotilanne. Ruokkiminen jäi sikseen, kun naapurin mies ilmestyi puskista pelästyttäen Anssinkin, kyselemään sitä vesiletkua. Pakko myöntää, että Anssi on viime aikoina nähnyt hiukan "mörköjä" ja varsinkin vieraat ihmiset ovat herättäneet ilmeisesti pahoja aavistuksia, ja ne on varmuuden vuoksi haukuttu. Niin tänäänkin.

Anssi juoksi siinä sitten mukanani sisälle ja ulos miten sattuu, hetken aikaa oli lasten tukena ja turvana (joopa joo, niin kai...) sisälläkin. Kun palon sammutus näytti olevan hallinnassa (eli palomiehiä ja se helikopteri paikalla), Anssi vihdoin sai ruokansa ja jätin sen tylysti tarhaan syömään helikopterin pörrätessä sillä hetkellä siellä tarhan takana.

Damm ja Kökö olivat yön jäljiltä vielä omissa tarhoissaan. Välillä tuolla pihalla ollessani vilkaisin sinnekin päin, mutta eivät ne vanhat ja viisaat enää hätkähdä tuommoisista vähän isommistakaan jutuista. Valppaasti tilannetta seurattiin sieltäkin taholta kuitenkin.

Että tällainen tiistaiaamu... Uni on rapissut silmistä aika hyvin.