maanantai 31. toukokuuta 2010

Taas neule



Tämä tuli valmiiksi juuri. Oli "tilaustyö" ja muutti uudelle omistajalleen saman tien.

Malli Novitan lehdestä Kevät 2010. Lankana Novitan Puro Batik.
    

Harjavallan ryhmänäyttely FCI 1 & 2 29.-30.5.2010

Anssin ensimmäinen näyttelykäynti on nyt takana. Iso kiitos Helille esittämisestä!!
Tässä jotain selostusta Anssin esiintymisestä. (Kuvat ja kuvauskulma vähän huonoja, mutta kai niistä jotain tolkkua saa...)

Ne pari näyttelytreenikertaa ovat tehneet kai tehtävänsä kuitenkin, vaikka alkoikin tuntua, että kaikki menee koko ajan vain huonommaksi. Osasi Anssi kehässä liikkua, vaikka Anssi oli saksanpaimenkoirista ainoa pentu. Kehässä juokseminen olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut edes yksi muu koira kehässä, toisesta koirasta olisi saanut mukavasti vetoapua.


Anssi käyttäytyi muutenkin kehässä ja tuomarin silmien alla oikein hyvin. Ne pakolliset jutut, hampaiden katsominen ja jalkovälin kopeloiminen sujuivat ongelmitta, mutta olisi Anssi ne ilmeisesti mielellään väliinkin jättänyt... ilmeestä päätellen...



Tuloksena tästä reissusta oli ylivoimainen pentuluokan voitto (eihän ne muut uskaltaneet tulla edes paikalle...) ja arvostelu:
Young male, not very strong, long legs, light body, balanced movement.

Että ei muuta kuin nokka kohti seuraavaa näyttelyä. Siihen taitaa kuitenkin mennä aikaa vielä tovi. Antaa nyt pojan kasvaa mittasuhteiltaankin vähän tasapainoisemmaksi ja mennään sitten taas kokeilemaan, kun (toivottavasti) ei enää ole niin takakorkea kuin nyt. Anssi tuntuu kasvavan vähän epätahtiin... pääpuolestakin kasvoi ensin yläleuka (muutama kuukausi sitten oli lievä yläpurenta) ja sitten vasta alaleuka (purenta on nyt korjaantunut), muusta kropasta näemmä kasvaa ensin takapää ja sitten vasta etupää, ehkä. :)

Typy kävi myös haistelemassa näyttelyn ilmapiiriä. Mieluimmin hyvästä turvasta jonkun sylistä. Eiköhän pääse Typykin näytelmään tässä joskus...

      

perjantai 28. toukokuuta 2010

Yleisön pyynnöstä...



Malli Novitan lehdestä kesä 2008. Lankana Novita Samos.

Tämä valmistui tuossa keväällä ja meni samantien syntymäpäivälahjaksi. Kuvaus suoritettiin vasta eilen pienessä vesisateessa, joten kuvat eivät ole laadultaan ehkä kaikkein parhaita. Valaistus oli vesisateesta huolimatta kuitenkin ulkona parempi kuin meillä sisällä.

Ja uutta pukkaa... Seuraava tekele on saumojen ompelua vaille valmis...
    

maanantai 24. toukokuuta 2010

Taas sattuu ja tapahtuu...

Kuulumisia ilman kuvia...

Viime keskiviikkona oli toinen näyttelykoulutus Anssilla. Ei voi sanoa ainakaan edistystä tapahtuneen... Ravaaminen on jotain ihan kauheaa katsottavaa, kun koira kiskoo kuono maassa. Seisomisesta ei tule mitään, kun takapuoli iskeytyy maahan sillä siunaamalla hetkellä, kun takajalkaan koskee. On tässä nyt viime päivät ruokakupilla treenattu seisomista ja jalkoihin koskemista. Lauantaina sen tilanteen sitten näkee...

Viikonloppuna jäljesteltiin taas, mutta nyt on pakko pitää paussia. Pelloilla alkaa olla ruoho jo niin pitkää, että koira pääsee etenemään silmillään. Pakko odotella rehupeltojen paalausta tai etsiä vaihtoehtoista paikkaa, jossa on lyhyempää ruohoa. Jäljestys on ollut rauhallista ja tarkkaa ilman ylimääräisiä pyörimisiä, niin Anssilla kuin Dammillakin.

Sunnuntaina oli Anssilla purutreenit taas. Tähän asti on käytetty treeneissä isoa patukkaa, mutta nyt siirryttiin purutyynyyn. Anssi pääsi siis ihan ensimmäisen kerran tutustumaan moiseen kapistukseen nyt sunnuntain treeneissä. Alku meni hyvin, tyyny liikkui vikkelään ja pojan vietti nousi. Purussa sitten alkoi kai Anssin päässä raksuttaa jotain epäilyttävää...

"Tuosta kiinni noin... Sainpas! Ai hitsi, mitä tämä nyt on??!? Miksi mun suu on ihan täynnä tavaraa?? Ennen se patukka on aina mahtunut siististi poskihampaiden väliin, mutta nyt on koko kita täynnä jotain ja sitä näyttäisi riittävän vaikka vähän isommallekin kidalle?? Otinko mä kumminkin kiinni väärästä kohteesta...? No ilmeisesti, tuossahan se patukka heiluukin ihan vieressä. Irti siis tästä ja tuosta patukasta kiinni... Ei hemmetti, mitä TÄMÄ nyt on??? Irti pois!..."

Kävi siis niin, että maalimies antoi Anssille purun tyynyyn, johon poika tarrasikin hyvin. Jotain outoa siinä tyynyssä kuitenkin oli, ja Anssi irrottikin otteensa ja tarttui saman tien maalimiehen paljaasta käsivarresta kiinni! Auts!! Ei kuulemma kuitenkaan purrut kovaa, fiksuna koirana Anssi huomasi heti, että ei ole oikea patukka hampaiden välissä vieläkään. Hampaat raapivat kuitenkin ihon rikki, mutta onneksi se ei isommin maalimiestä haitannut. Uudestaan puru tyynyyn ja sama vielä pari kertaa, sitten autoon. Autolla Anssi ei sitten olisikaan välittänyt antaa tyynyä pois, mutta pakkohan se oli. :)

Tänään sitten aamulla huomattiin, että joku oli, ilmeisesti tänään aamulla, syönyt ulkona olleesta lasten lelusta sellaisen huokoisen muovipehmusteen pois. Epäilin Kököäkin, mutta toisaalta muistelin nähneeni aamulla aikaisin sen lelun ihan ehjänä pihalla. Siinä tapauksessa syyllinen olisi Anssi, koska Anssi oli aamulla pihalla vapaana. Anssi tykkää valitettavasti syödä styroksiakin, onneksi pureskelee sen, eikä niele isoina paloina. Toisesta päästä tulee sitten ulos koirankakkakasan muotoon aseteltua styroksimurua...

Lähdin sitten Anssin ja Typyn kanssa Harjavaltaan näyttelynjärjestämisasioille. Jonkin aikaa joutuivat koirat olemaan autossa keskenään. Sitten ajattelin ottaa Typyn ensin ulos, mutta auton takaluukun avattuani päätinkin ottaa Anssin ulos ensin... Anssin boksin lattia oli märkä. Epäilin vahinkopissaa, mutta haju kertoi kyllä muuta. Ulos päästyään Anssi suunnisti ojaan ja kyykistyi kakalle. Kovan pinnistelyn tuloksena oli pari tippaa jotain nestemäistä, mutta ei muuta. Anssi autoon pienen kävelyn jälkeen ja sitten oli Typyn vuoro.

Typyn ulkoilun jälkeen hoitelin asioitani taas hetken ja menin sitten taas katsomaan koiria. Nyt oli autosta tuleva tuoksahdus entistä voimakkaampi ja Anssin boksin lattialla lillui vaikka mitä: vihreitä huokoisen muovin palasia, vähän styroksia, ruokaa, limaa, limaa, limaa... YÖK! Ei muuta kuin koira ulos ja sotkua siivoamaan... Saatuani boksin suht puhtaaksi kuljettelin taas Anssia jonkin aikaa pihalla. Poika yrittikin oksentaa vielä, mutta mitään ei tullut. Myös ripulikakalla poika kävi kerran. Sen jälkeen ei ole maha vaivannut. Ruokaa en hirveästi ole antanutkaan. Mietityttää tässä nyt vaan se, että sattuiko Anssi saamaan jonkun mahapöpön juuri samaan aikaan, kun se päätti hotkia tuommoista erikoista apetta (siis sitä pehmustemuovia siitä lelusta)? Vai onko koko juttuun syypää juuri tuo muovin syöminen? Oksentamisen vielä käsittäisin ihan vaan isojen muovipalojen syömisen seuraukseksi, mutta mistä se ripuli...?

Tämmöistä tällä kertaa koirille. Vettä tulee kuin aisaa ja ulkona on surkeaa. Toivottavasti Anssin maha on rauhoittunut, ettei tarvitsisi yöllä sen vuoksi ulos mennä eikä varsinkaan tarvitsisi aamulla siivoilla ties mitä mömmöjä Anssin pediltä.

Lasten nukkuminen on myös vähän kysymysmerkkiä nyt, kun meillä pikkuisen muutettiin. Viime viikon loppupuolella sain siivottua leikkihuoneen (ja ihan ilman puskutraktoria!!) ja tänään siirrettiin toinen pienempi kaksijalkainen sinne leikkihuoneeseen asumaan. Nyt on kummallakin oma huone, jossa nukkua ja leikkiä, sotata ja toivottavasti myös siivota...
   

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Uimasillaan!

Talviturkit on nyt sitten meidän pojilta (nelijalkaisilta pojilta siis) heitetty! Eilen käytiin rannassa ja Damm vanhana vesipetona tietysti ryntäsi heti veteen.


Anssia kiinnosti vesi myös kovasti, tai lähinnä siis sinne veteen heitetyt kepit, mutta sen verran oudoksutti, ettei sinne suin päin voinut mennä.


Dampun vanavedessä Anssikin pikkuhiljaa hivuttautui aina vain vähän pidemmälle. Damm pyöri rannan tuntumassa ja odotti kepin lentävän kauemmas, jotta sen voisi uida hakemaan. Dampulla oli vauhti päällä ja vesi lensi rannassa loikkiessa. Anssikin siinä kastui heti jo enemmän, mitä olisi omalla "uimisellaan" aikaan saanut...



"Huoh... Niin lähellä, mutta silti niin kaukana..."

Kävipä siinä sitten niin, että Anssi päätti rohkaista mielensä ja kokeilla samaa kuin Damppukin... Anssi otti hyvät vauhdit rannalta ja yritti juosta kepille. Vesi ei sitten kantanutkaan ihan niin hyvin kuin kuiva maa, joten siinä oli pakko ruveta uimaan. Unohtui se keppikin sinne jorpakkoon, kun tuli vähän niinkuin uutta puuhaa... :)


Loppu hyvin, kaikki hyvin. Rantaan pääsi jaloilla vimmatusti sotkemalla. Keppikin tuli rantaan jossain vaiheessa (mahdollisesti Dammin tuomana, mutta kuitenkin). Niistä kepeistä tuli pojille sitten pientä nahistelunaihetta rannassa, joten laitoin Dammin jo aiemmin autoon. Anssia yritin vielä uudestaan kunnolla veteen ja rohkaisihan tuo mielensä vielä toisenkin kerran. Ja sillä kertaa lyhyt uintiretki alkoi kunnon sukelluksella. Sukelluksesta ei tullut kuvaa, mutta mitä siinä kuvassa olisi näkynytkään: pelkkää vettä. Lievän pärskimisen saattelemana Anssi siltä sukellukselta rantautui ja sillä kertaa jätettiin uimiset siihen.

Tänään käytiin yksistään Anssin kanssa uudemman kerran uimista kokeilemassa. Melkein ui, mutta ei ihan. Tai sitten voisi sanoa, että ui käsipohjaa... Seuraavalla kerralla taas otetaan Damm mukaan esimerkkiä näyttämään. Eiköhän se uiminen kohta ala Anssillakin sujua.
    

Viimeinen lääkärikäynti tällä erää

Maanantaina oli Anssilla viimeinen käynti lääkärillä Cartrophen-pistoksen vuoksi. Hyvin sujui tälläkin kerralla. Neljän kerran sarjan päätteeksi Anssi päätti kiittää myös lääkäriä hyvästä hoidosta... Anssi hyppäsi reippaasti lääkärin syliin ja nuoli naaman! Eihän sitä nyt kiittämättä voi lähteä...

Tohtoritäti halusi myös nähdä, onko paljonkin tullut painoa lisää tämän hoitojakson aikana. No ei ollut... Pitänee antaa pojalle vähän enemmän ruokaa. Anssi meni kiltisti vaakaan ja komensin sen istumaan, ettei vaa'an lukema heiluisi. Anssihan istahti. Viimeiset jutut siinä vielä puhuttiin lääkärin kanssa, sitten huikkasin heiheit ja lähdin ovea kohti. Matka tyssäsi heti alkuunsa, kun kädessäni ollut talutushihna meni kireälle. Kurkkasin taakseni ja siellä se Anssi istui edelleen vaa'alla kysyvän näköisenä. "Joko saa tulla pois, vai vieläkö istutaan?" Kyllä se joskus näemmä käskyt ymmärtää ihan oikein, että niin kauan tehdään sitä samaa, kunnes käskytetään toista... Lääkäritätikin naureskeli, että koirahan istuu, kun kerran käskettiin. Ei siinä sitten muuta kuin käsky koiralle, että nyt mennään kotiin ja lähtihän se sieltä.

Toivottavasti seuraava lääkärikeikka olisi vasta seuraavien rokotusten vuoksi...
     

Sukulaisia ja kavereita

Viime viikonloppuna nähtiin tuttuja koiria taas. HPSH järjesti jälkikokeen lauantaina ja siellä olimme me isommat kaksijalkaiset jälkiä tekemässä yms. mukavaa. Koirista oli vaan pennut mukana, mutta jos Damm olisi ollut mukana, olisi se saattanut päästä moikkaamaan siskoaan...


...siskonplikkaansa...


...ja kuulemma äitimuorikin oli paikalla, mutta sen missasin minäkin. Ihan kiva sukukokous siitä olisi tullut... Vielä kun olisi ollut Kökökin mukana. Ja jos joku ei tiedä, niin Kököhän on siis Dammin veljentytär.

Sunnuntaina sitten oli taas Anssin purutreenit (juu, ei edelleenkään kuvia siitä...) ja Typyn iloksi paikalla kävi myös toinen pentu. Tämän ensimmäisen "poikakaverin" kanssa sujui leikit oikein hyvin. Typy on harjoitellut ahkerasti Anssin kanssa ja runttasi tietysti käden käänteessä tuon Anssia hivenen pienemmän, vaikkakin Typyä vähän suuremman pojan maanrakoon. Kohteliaana neitosena Typy antoi toisen myös välillä voittaa, mutta palautti leikkikaverinsa nopeasti myös takaisin maanpinnalle. Tai siis sinne maanrakoon...
Tämän toisen pennun omistajan vinkkelistä katsottuna kaikki näytti tietysti ihan toisenlaiselta (kuka pomotti ketä?), mutta minkäs sille sitten voi... Typy oli kuitenkin oikeasti koko ajan niskan päällä, nih! ;D

"Mullapas onkin terävämmät hampaat!"

"No just tolleen sen pitäis mennä, mut sun pitää harjoitella kotona. Eiks oo kiva kun mä neuvon?"

"Mut nyt riitti. Älä kuule ala kuvitella liikoja itestäs!"

"Hippaa välillä, eiks joo?"

Typy varmaan tykkäisi leikkiä tämän kaverin kanssa uudemmankin kerran. Toivottavasti törmäillään kentällä tai jossain.
       

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Ja sitten jälkikoulua...

HPSH ry järjesti viikonloppuna 8.-9.5. Harjavallassa jälkikurssin, jonne opettajaksi saapui Vesa Kuosmanen. Vähän yli 10 henkilön pienellä porukalla kuunneltiin ensin teorialuento ja sen jälkeen siirryimme pellolle soveltamaan oppeja käytännössä. Kurssilla oli harjoituskoiria pikkupennuista edistyneisiin. Koulutus keskittyi peltojälkeen, mutta neuvoja saatiin myös siitä, miten pellolla oppinsa saanut koira kannattaa "siirtää" metsäjäljen puolelle, jos palveluskoirien jälkikokeeseen tähtää. Meillähän Bessi, Damm ja Kökö ovat olleet nimenomaan metsäjälkikoiria ja opetus on tehty alusta loppuun metsässä, joten uutta asiaa tuli siitäkin aiheesta. Pitänee soveltaa niitä oppeja sitten Anssin ja Typyn kohdalla...

Harjoituskoirina meidän laumasta olivat Typy, Anssi ja Damm. Typylle tehtiin pikkupentujen ruutuharjoituksia, Anssille ja Dammille pitkää jälkeä.

Typyn jälkiharjoitukset ovat hyvällä mallilla. Typy työskentelee ruudussa aktiivisesti, pysyy ruudun sisällä, eikä ylitä rajoja. Jos nenä eksyy ruudun ulkopuolelle, se palaa samantien takaisin ruudun puolelle. Kun Typy otettiin pois ruudusta, oli sillä kova hinku takaisin. Sylistä kun laskettiin pentu maahan jonkin matkaa ruudun ulkopuolella, oli se kiskomassa heti takaisin ruutuun päin. Kuski sai neuvon taukojen pitämisestä, ettei jälkiä sentään joka päivä tehdä keväästä syksyyn... Taukokausia väliin.


Anssille tehtiin lauantaina makkarajälki, joka askeleelle makkaraa ja pituutta noin 50 metriä. Anssin jäljestys oli suht rauhallista. Otettiin nyt jäljelle ketjupanta käyttöön, kun aiemmin on jäljestetty nahkapannalla. Eron huomasi. Ei Anssi isompia yrittänytkään hötkyillä, mutta pieniä kiihdytyksiä välillä kylläkin, mutta nekin tyrehtyivät alkuunsa, kun ketjupantaan kytketty liina kiristyi.

Koiran takaa jälkiliinan varresta on hankala nähdä koiran työskentelyä todella, joten nyt saimme asiantuntevaa arviota aitiopaikalta eli koiran viereltä katsottuna. Anssi siis kiihdytteli, koska välillä näki makkaranpalat. Jatkossa käytämme kuivaruokaa, joka erottuu huonommin pellosta ja haiseekin vähemmän. Kuski sai neuvoja kiinnittää erityistä huomiota liinankäyttöön: vauhdin on oltava tasaista, eikä ohjaaja siellä perässä sovittele vauhtiaan koiran etenemisen mukaan vaan toisinpäin. Ei sen liinan ole tarkoitus koko ajan kireälläkään olla, silloin löysätään, kun koira hidastaa ja jos koira etenee tasaisesti, liina myös pysyy löysällä.

Tässä mennään liina löysällä:


Tässä Anssi on taas joko nähnyt edessä olevia makkaranpaloja tai sitten haistanut niiden voimakkaan hajun jo kaukaa ja alkanut kiirehtiä:


Dammille tehtiin vastaava jälki kuin Anssille. Ja Dampun jäljestämisessä näkyi vielä selvemmin se silmillä eteneminen. Ei siis enää makkaraa Dammillekaan...

Sunnuntaina aloitettiin taas pikkupentujen ruutuharjoituksilla ja sen jälkeen mentiin varsinaiselle pellolle jäljestelemään pitkiä jälkiä. Anssilla oli sunnuntaina jäljen makupaloina kuivaruokaa. Kaksi jälkeä tein sunnuntainakin, mutta molemmat menivät Anssin ajettaviksi, Damm sai huilia siitä hommasta. Anssin jälkiin tein nyt myös jo muutaman askeleen tyhjiä pätkiä.

Ensimmäisellä jäljellä Anssi oli hiukan ihmeissään, kun ei löytynyt makkaraa. Joutui kovasti työskentelemään nenällään ja välillä yritti hakea jotain parempaa jäljen sivustakin. Jäljeltä poikkeamista ja pyörimistä siis tapahtui. Toisella jäljellä oli tyhjiä vähän harvemmassa, eli oli joka askeleella nappula pidempiä pätkiä ja sitten muutaman askeleen tyhjä. Jäljestys itsessään meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä jäljellä. Ei ollut pyörimistä eikä jäljeltä poikkeamista. Sivustakatsojat ilmoittivat myös, että tyhjissä pätkissä noin 3 askelta meni vielä sujuvasti, mutta sitten alkoi koiran ote herpaantua ja jonkinlaista häiriintymistä tapahtui. Reilusti pidempiä jälkiä käskettiin tehdä... Ja nyt ensi alkuun lyhyemmillä tyhjillä.

Viikonloppu oli mukava, vesisateesta huolimatta. Uutta opittiin ja toivottavasti osataan nyt uusia oppeja soveltaa myös käytäntöön. Kiitos Vesa Kuosmaselle erinomaisesta opetuksesta!
    

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Näyttelykoulussa

Anssi pääsi huhtikuun lopulla näyttelykouluun. SPL Ala-Satakunta ry järjesti Jonna Antikaisen johdolla näyttelykoulutusta ja Anssi varsinaisena hurmurina tietysti osallistui myös. Anssilla olisi siis näyttelydebyytti kohtsillään tulossa, mutta oli hurmuri tai ei, niin mahtaako olla poika valmis esiintymään...?

Kuvia koulutuksesta nappaili Piia Kesti (Kiitos kuvista! Tietotekniikkaongelmista huolimatta ne löytyivät vihdoin.) ja nuo kuvat varmaan kertovat paremmin Anssin tämänhetkisistä esiintymistaidoista...




Kaipa se ihan kehityskelpoinen on, mutta paljonkohan vaatii työtä saada tuommoinen hulivili esiintymään kauniisti...?
Näyttelykoulutuksessa käytiin siis läpi saksanpaimenkoiran esittäminen, liikuttaminen kävelyvauhtia ja ravia, seisonta-asento ja siihen liittyvät jalkojen asettelut, hampaiden näyttäminen jne. Hampaiden näyttäminen osattiin (pakkohan se oli, kun pidettiin tiukasti kiinni ja joku nosti huulia ylös niin, että koko hohtavan valkoinen purukalusto loisti kaikille katsojille...), muissa jutuissa oli "hieman" harjoittelemista vielä. Kotiläksyjä on tehty jonkin verran ja onneksi näyttelyyn saadaan Anssille osaava esittäjä (Tsempit vaan Helille!). :)
    

tiistai 4. toukokuuta 2010

"Korvia" ja Korvia...

Typy kun tuli meille, oli sillä korvat terhakkaasti pystyssä, ihan kuin kunnon Koiralla kuuluukin. Tuossa edellisen postauksen ylimmässä kuvassa tuo näkyykin aika selvästi. Siitä ne sitten kaatuivatkin heti vasemmalle. Nyt toinen korva "makaa" pään päällä ja toinen sojottaa sivulle päin.


No, normaaliahan tuo. Katsotaan, miten Typyn korvat käyttäytyvät jatkossa...

Anssin korvien kanssa meinasi viime syksynä ja talvena mennä hermot... Anssi oli täysin luppakorva vielä 7 viikon iässä. Marraskuussa nousi toinen korva pystyyn ja niin mentiin muutama päivä, kunnes tajusin, että välillä on toinen korva pystyssä ja välillä toinen. Ja tuosta vuorottelusta ei tietenkään ole edes kuvia... :(
Muutaman päivän vuorottelun jälkeen koitti sitten sekin päivä, jolloin molemmat korvat olivat pystyssä. Kerkesin ottamaan kuvan kännykällä pystyistä korvista, kunnes ne sitten "kaatuivat" toisiaan vasten. Marraskuun loppupuolelta joulukuun loppuun mentiin "kolmiokorvalla", jolloin pennulla näytti olevan vain yksi kolmiomainen korva pään päällä. Joulukuun lopussa sitten korvat erkanivat toisistaan, eivät tarvinneet enää toistensa tukea. Mikä ilon päivä! Koirani näyttää jo Koiralta, jolla on kunnon Korvat!!

Tai sitten ei... Melkein saman tien havaitsin taas hämärää käytöstä korvissa: Nyt ne alkoivat lurpattaa TAAKSEpäin! Ei sillä, että minulla mikään kompleksi koirani korvista olisi, mutta saisivat ne juupeli soikoon pikku hiljaa pysyä pystyssä!

Tässä kuvasarja todisteeksi. Marraskuuhun asti molemmat korvat olivat lurpallaan. Marraskuun 18. päivä on otettu kuva, kun toinen korva on pystyssä ja kun tajusin, että ne ovat vuorotellen pystyssä. Seuraavana päivänä olikin jo molemmat korvat pystyssä. "Kolmiokorvavaihe" on nolo... siitä ei ole kuvaa. Uudenvuodenaattona napatussa kuvassa kuitenkin näkyy, miten toinen korva taipuu taakse.


Vielä pari kuvaa väsähtäneestä "pikkupirusta". Ei noista kuvasta otuksen oikeaa luontoa arvaisi, mutta piru sen on pakko olla, kun on sarvetkin päässä... :)



Ja jotta ei nyt jäisi väärä käsitys, niin kyllähän ne Anssin korvat nyt jo ovat pystyssä. Iso poikahan se jo... Eilen vihdoin muistin mitata korkeudenkin. Ihan varma en ole, mittasinko tismalleen oikeasta kohdasta, mutta 3 mittauksen keskiarvoksi tuli 53,5 cm. Ja painoa 23 kg. Liekö tuo sitten 7 kk ikäiselle saksanpaimenkoiraurokselle iso, pieni vai keskikokoinen koko?


    

maanantai 3. toukokuuta 2010

Uusi pentu.

Tällä kertaa kyllä. Uuden tulokkaan nimi on Stroh's La Petite ja ikää 7 viikkoa:



Tuo pieni neito, jota kotoisammin kutsumme nimellä Typy, on siis liittynyt kaunistamaan laumaamme. Näin alkuun ainakin näyttää, että isompia ongelmia ei muiden laumanjäsenten kanssa ole. Mitenkään hyvin ei vielä ole ehditty tutustua, mutta päiväunet Anssin kanssa ovat ainakin poikaa...


Pyrin raportoimaan myös Typyn edesottamuksista säännöllisesti sitä mukaa, kun jotain mainitsemisen arvoista tapahtuu. Koiralauman jakohan meillä menee niin, että pojat Damm ja Anssi ovat minun, tytöt Kökö ja Typy miehen. Mutta minä vikkelämmät sormet omistavana naputtelen kaikkien terveiset.

Ja terveisistä puheenollen... Anssin toinen lääkärikäynti Cartrophenin merkeissä oli tänään. Rutiinireissu ilman ongelmia. Poika on tohtorilla jo kuin kotonaan.