Reenipäivä ja aloitettiin tottisteluilla. Olen Anssilla seuraamisen paikkaa koittanut viime aikoina viilata, mutta se on kyllä nyt aivan selvästi saanut aikaan kaikkea muuta ongelmaa, eikä se paikkakaan ole muuttunut, joten taitaa olla aika hylätä vanha suunnitelma... Anssi oli tänäänkin ihan nollavietissä seuraamisen alkaessa. Meillä tuo paikanviilaaminen on yritetty tehdä ensin perusasennossa ja siitä sitten askeleen parin seuraamisella ja siitä pikkuhiljaa pidempää seuraamista. No, Anssilla ei saalisvietti ole riittänyt, kun en ole vietin nostamiseen erikseen treeneissä keskittynyt. Vietin nostamisesta on nyt vasta tullut parilta sivustakatsojalta kommenttia.
Anssilla ei siis ole mikään superkova saalisvietti, joten liian vietittömässä tilassa ollessaan se ei ole oppinut mitään. Yksikseni en ole seuraamisen paikkaa kovasti treenannut, kun sitä paikkaa ei itse niin hyvin näe. Tänään selvisi myös se, että kun yritän koiran lisäksi keskittyä muiden ihmisten neuvojen kuuntelemiseen ja niiden sisäistämiseen, ei koirakaan ole täysillä mukana toiminnassa. Se sitten on aiheuttanut mm. lievää piippausta. Piipparipelleä en todellakaan halua, joten on pakko muuttaa taktiikkaa.
Tottistelujen jälkeen oli vuorossa purut. Viimekertaiseen verrattuna Anssi oli SUPER! Oli se viime viikko siis jotain niin huonoa... :( Anssi oli viime kerralla jostain syystä sitkeästi vaan jonkinlaisessa saalisvietissä, eikä vietinvaihdot sujuneet puruista nyt puhumattakaan...
Tällä kertaa vietinvaihdot sujuivat hyvin ja Anssi puri hyvin. Anssi tuntuu olevan enemmän puolustuspainotteinen, mutta ei jaksa kovin pitkään toimia puolustusvietissä yhtäjaksoisesti vaan yrittää vaihtaa saaliille. Toisaalta saalisvietissä yrittää kyllä vaihtaa vähän itsekseen puolustukselle...
Illalla otettiin vielä kotipihatottikset itsekseen Sonyn vahtiessa vierestä. Kun kuskin ei tarvitse keskittyä muuhun kuin koiraan ja treeniin, sujuu homma paremmin ja koirakin on paremmin mukana. Taktiikkaa muutin, eikä Anssi sieltä oikeasta seuraamispaikasta kovasti eteenpäin pyrkinyt. Pitää nyt vahvistaa oikeaa paikkaa ja oikeaa suoritusta ja pitää viettitaso sopivana. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste purut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste purut. Näytä kaikki tekstit
lauantai 26. maaliskuuta 2011
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Reeniä taas...
Tänään ensin vähän ohitustreeniä, sitten hyvin pieni tottistelu ja lopuksi purut. Anssi ohittelee ihan hyvin. Tottiksessa otettiin seuraamista ja erityistä huomiota kiinnitin palkkaamiseen ja leikkimiseen. Pakko saada Anssin patukan kanssa karkailu kuriin...
Puruissa otettiin ensin ihan samaa kuin aiemmin: perusasennosta käynnistys ja vietinvaihtoja. Hyvin meni.
Sitten kokeiltiin, meneekö Anssi saalisturhaumaan, jos maalimies menee piiloon. Ei mennyt. Anssilla ei ihan riitä saalisvietti siihen (ainakaan mitenkään opettamatta asiaa), että se haukkuisi maalimiehen esiin piilosta näkemättä tätä. Mutta ei tuosta kuulemma mitään, nyt tiedetään asia ja se on ihan ok.
Lopuksi otettiin muutaman askeleen seuraamista ennen käynnistystä. Eka yritys meni täysin pieleen ohjaajan omituisen hiippailun vuoksi. :D Toisella kertaa mentiin reippaammin, mutta Anssilla oli ensin kontakti väärään suuntaan ja sitten oli koko koira väärään suuntaan. "Pienellä" ojentamisella saatiin koira oikeaan asentoon ja katsekontaktiin, joten siitä käynnistys haukkumaan maalimiestä. Kolmas kerta toden sanoi eli se menikin sitten suht nappiin. :)
Purut olivat normaalia Anssia paria poikkeusta lukuunottamatta.
Yhdessä purussa "tolppa" lipesi taas kriittisellä hetkellä hiukan, jolloin Anssi ei meinannut saada otetta hihasta ollenkaan. En oikein tiedä, miten se tapahtui, mutta ei sitten ollut just hollilla se varsinainen purukohta (kiilamainen osa), kun Anssi yhden lipeämisen jälkeen tarttui hihaan uudelleen. Anssi nappasi sitten kiinni etuhampailla siitä mistä sai. Maalimies yritti saada koiraa korjaamaan otetta, mutta eihän Anssi irroita, jos on kerran kiinni saanut. Eli siinä pysyi etuhampailla, kunnes oli saanut hihan maalimieheltä itselleen. Sitten kyllä irrottikin jo itse, kai se on huono yrittää pitää painavaa hihaa etuhampailla... :)
Ensimmäinen hyppy oli huono. Tarttui kyllä kiinni, mutta jostain syystä (liukastelua lumessa??) ei ihan täydellä otteella. Oikeasta kohtaa hihaa kuitenkin. Toisella hypyllä saatiin hyvä ote. :)
Jos nyt sitten saataisiin VAIN viikon tauko ennen seuraavaa purutreeniä... Vaikka eiköhän ne siitä lisäänny sitä mukaa, kun alkaa kesä lähestyä. :)
Puruissa otettiin ensin ihan samaa kuin aiemmin: perusasennosta käynnistys ja vietinvaihtoja. Hyvin meni.
Sitten kokeiltiin, meneekö Anssi saalisturhaumaan, jos maalimies menee piiloon. Ei mennyt. Anssilla ei ihan riitä saalisvietti siihen (ainakaan mitenkään opettamatta asiaa), että se haukkuisi maalimiehen esiin piilosta näkemättä tätä. Mutta ei tuosta kuulemma mitään, nyt tiedetään asia ja se on ihan ok.
Lopuksi otettiin muutaman askeleen seuraamista ennen käynnistystä. Eka yritys meni täysin pieleen ohjaajan omituisen hiippailun vuoksi. :D Toisella kertaa mentiin reippaammin, mutta Anssilla oli ensin kontakti väärään suuntaan ja sitten oli koko koira väärään suuntaan. "Pienellä" ojentamisella saatiin koira oikeaan asentoon ja katsekontaktiin, joten siitä käynnistys haukkumaan maalimiestä. Kolmas kerta toden sanoi eli se menikin sitten suht nappiin. :)
Purut olivat normaalia Anssia paria poikkeusta lukuunottamatta.
Yhdessä purussa "tolppa" lipesi taas kriittisellä hetkellä hiukan, jolloin Anssi ei meinannut saada otetta hihasta ollenkaan. En oikein tiedä, miten se tapahtui, mutta ei sitten ollut just hollilla se varsinainen purukohta (kiilamainen osa), kun Anssi yhden lipeämisen jälkeen tarttui hihaan uudelleen. Anssi nappasi sitten kiinni etuhampailla siitä mistä sai. Maalimies yritti saada koiraa korjaamaan otetta, mutta eihän Anssi irroita, jos on kerran kiinni saanut. Eli siinä pysyi etuhampailla, kunnes oli saanut hihan maalimieheltä itselleen. Sitten kyllä irrottikin jo itse, kai se on huono yrittää pitää painavaa hihaa etuhampailla... :)
Ensimmäinen hyppy oli huono. Tarttui kyllä kiinni, mutta jostain syystä (liukastelua lumessa??) ei ihan täydellä otteella. Oikeasta kohtaa hihaa kuitenkin. Toisella hypyllä saatiin hyvä ote. :)
Jos nyt sitten saataisiin VAIN viikon tauko ennen seuraavaa purutreeniä... Vaikka eiköhän ne siitä lisäänny sitä mukaa, kun alkaa kesä lähestyä. :)
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Reenikausi avattu!
Eilen vihdoin taas purutreeneissä. Ensin vähän tottistelua ja pakko sanoa, että kuski on parin kuukauden loman aikana lentänyt ihan pihalle kaikesta... :/ Mutta eiköhän se siitä jotenkin taas lähde kulkemaan, kun tekee kiltisti kotiläksyt. Palkkaamisessa siis on vähän ongelmia, koira kyllä tekee niin kuin käsketään. :)
Puruissa sitten Anssi oli kai tuon parin kuukauden tauon aikana kerännyt vähän paineita, jotka piti päästä purkamaan... ;) Anssi on myös kuulemma miehistynyt. Johtuisikohan Dampun poismenosta ja Kökön niskan päälle pääsemisestä. Anssi ainakin kotona aika vakuuttavasti esittää olevansa porukan kingi, eikä tuolla puruissakaan mitään epäröintiä ollut. Sivustakatsojien mukaan poika oli hyvinkin tosissaan. :) Vietinvaihdot olivat selkeät, purut hyvät... Samaa määrätietoisuutta ei ollut kuskissa, mutta eiköhän sitä sinne ohjaimiinkin treenaamalla saada.
Negro kävi myös tutustumassa kenttään ja maalimieheen. Toisen koiran treeniä pentu seurasi hyvin tarkkaan isännän sylistä käsin. Maalimies oli Negron mielestä mitä ilmeisimmin ihan ok tyyppi. Jos siis siitä syliin kiipeämisestä, kasvojen ja korvien nuolemisesta ja piiskan narun kanssa leikkimisestä jotain voi päätellä... ;)
Jotta näin... Tältä päivältä on kotiläksyt vielä tekemättä. Ulkona olisi tosi kaunis sää... kaipa siellä joku pikku treeni tulee vedettyä :)
Puruissa sitten Anssi oli kai tuon parin kuukauden tauon aikana kerännyt vähän paineita, jotka piti päästä purkamaan... ;) Anssi on myös kuulemma miehistynyt. Johtuisikohan Dampun poismenosta ja Kökön niskan päälle pääsemisestä. Anssi ainakin kotona aika vakuuttavasti esittää olevansa porukan kingi, eikä tuolla puruissakaan mitään epäröintiä ollut. Sivustakatsojien mukaan poika oli hyvinkin tosissaan. :) Vietinvaihdot olivat selkeät, purut hyvät... Samaa määrätietoisuutta ei ollut kuskissa, mutta eiköhän sitä sinne ohjaimiinkin treenaamalla saada.
Negro kävi myös tutustumassa kenttään ja maalimieheen. Toisen koiran treeniä pentu seurasi hyvin tarkkaan isännän sylistä käsin. Maalimies oli Negron mielestä mitä ilmeisimmin ihan ok tyyppi. Jos siis siitä syliin kiipeämisestä, kasvojen ja korvien nuolemisesta ja piiskan narun kanssa leikkimisestä jotain voi päätellä... ;)
Jotta näin... Tältä päivältä on kotiläksyt vielä tekemättä. Ulkona olisi tosi kaunis sää... kaipa siellä joku pikku treeni tulee vedettyä :)
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Treeniäkin taas vaihteeksi...
Eilen taas treenit. Puruissa oli kolmen viikon tauko välissä. Itselläni oli perjantaina pikkujouluristeily (aamulaiva) ja kotiin päästyäni oli auto pakattu valmiiksi lähtökuntoon koiria ja lapsia myöten, joten saman tien lähdettiin. Anssia pääsin ensimmäisen kerran moikkaamaan vasta kentällä.
Kyllä se treeni siinä meni... Tottis kangerteli. En ollut miettinyt etukäteen, mitä tottistreenissä teen, Anssilla ei ollutkaan omaa ketjupantaa mukana, treeniliivi uupui ja vuorokauden kestäneistä pikkujoulujuhlista johtuen kuskin pää ei tuntunut olevan ihan kohdillaan. Ja koska kaikki nyt sitten luulee meidän treenanneen vuosisadan krapulassa, niin mitään semmoista ei sentään ollut. Ilmaiseen drinkkiin oikeuttavat lipukkeetkaan eivät omalta kohdaltani menneet kaikki. Kyllä se seuraavan päivän oireilu meni ihan vaan unen puutteen piikkiin. Niin hauskaa oli, että ei sieltä laivan tanssiravintolasta sitten kuitenkaan malttanut ajoissa mennä nukkumaan. Tällä kertaa unta kertyi matkan aikana sentään noin 2,5 tuntia, kun joskus pari vuotta sitten unisaldo vastaavalla reissulla oli reilu puolikas tunti... Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Aprikselle, joka joutui kantojuhtanakin toimimaan... Onneksi taakka ei ollut painavaa. ;)
No juu ja takaisin asiaan... Tottistreeni meni miten meni, purut sen jälkeen paremmin. Anssilla oli viettitaso korkeammalla kuin viimeksi (johtuen tauosta??) ja vietinvaihdot menivät paremmin kuin aiemmin, koska maalimies oli tällä kertaa nopeampi ja sähäkämpi liikkeissään. Anssille ei laiska ja hidas molari sovi... jos maalimies hidastelee, ehtii Anssi tehdä vaikka mitä omiaan. Puruotteet kunnossa ja siitä tuli nyt juteltuakin treenin jälkeen. Anssille kun ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään puruotteen parantamiseksi. Se puree täydellä otteella ja kovaa, ja kunnon otteen saatuaan (yleensä ensimmäisellä yrityksellä) se ei korjaile otettaan tai muutenkaan mutusta hihaa. Itse asiassa eilen viimeisessä purussa Anssi iski kiinni niin syvällä otteella, että suupielistä huulet olivat kovalla koetuksella ja aivan kireät. Autolla istuttiin sitten hiha suussa ensin seuraavan koiran koko treenin ajan ja sitten vieläkin vähän ennen kuin sain Anssin irrottamaan otteensa. Ja kertaakaan ei ote muuttunut.
Anssi on toistaiseksi ainakin irrottanut treenissä hihasta hyvin. Autolla sitten taas en ole viitsinyt alkaa sitä isompia komentelemaan, koska muutenkin Anssi ottaa minusta paineita ja on vakaasti sitä mieltä, että minusta on noissa puruhommissa vaan harmia ja lopetan kaiken hauskan kesken jne... "Hyvät" ohjeet sain kyllä, miten toimin treenin päätteeksi. Autolla siis ensin annan Anssin istua hiha suussa jonkin aikaa, sitten nätisti pyydän irrottamaan ja kun se irrottaa, niin sitten vielä ollaan ihan rauhassa ennen kuin aletaan siirtää hihaa minnekään... Joo-o, kaipa se toimisi, mutta meidän kohdalla tuo tyssää nätisti pyytämisen jälkeiseen kun-sanaan... Ei irrota ei. Ainoat keinot ovat komentaa irrottamaan sillä tyylillä, että muita vaihtoehtoja ei ole tai iskeä vesikuppi nenän alle. Ja tuota jälkimmäistä meillä käytetään, kun tuppaa Anssia melkoisesti janottamaan nuo treenit. :) Tällä kertaa vaan oli oma vesikuppikin jäänyt matkasta, joten sitä piti etsiskellä muualta ja se otti oman aikansa.
Tämä sunnuntai on mennyt lähes kokonaan kotona ollessa. Semmoisen melkein 13 tunnin yöunen jälkeen on pääkin tuntunut taas suunnilleen omalta. Ihan rauhassa on otettu kuitenkin, ilman sen suurempia huhkimisia. Koirat ulkoilivat suunnilleen koko päivän rennosti pihassa ja illalla käytiin lasten kanssa luistelemassa.
Lopuksi vielä etukäteen kaikille lukijoille hyvää itsenäisyyspäivää!
Kyllä se treeni siinä meni... Tottis kangerteli. En ollut miettinyt etukäteen, mitä tottistreenissä teen, Anssilla ei ollutkaan omaa ketjupantaa mukana, treeniliivi uupui ja vuorokauden kestäneistä pikkujoulujuhlista johtuen kuskin pää ei tuntunut olevan ihan kohdillaan. Ja koska kaikki nyt sitten luulee meidän treenanneen vuosisadan krapulassa, niin mitään semmoista ei sentään ollut. Ilmaiseen drinkkiin oikeuttavat lipukkeetkaan eivät omalta kohdaltani menneet kaikki. Kyllä se seuraavan päivän oireilu meni ihan vaan unen puutteen piikkiin. Niin hauskaa oli, että ei sieltä laivan tanssiravintolasta sitten kuitenkaan malttanut ajoissa mennä nukkumaan. Tällä kertaa unta kertyi matkan aikana sentään noin 2,5 tuntia, kun joskus pari vuotta sitten unisaldo vastaavalla reissulla oli reilu puolikas tunti... Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Aprikselle, joka joutui kantojuhtanakin toimimaan... Onneksi taakka ei ollut painavaa. ;)
No juu ja takaisin asiaan... Tottistreeni meni miten meni, purut sen jälkeen paremmin. Anssilla oli viettitaso korkeammalla kuin viimeksi (johtuen tauosta??) ja vietinvaihdot menivät paremmin kuin aiemmin, koska maalimies oli tällä kertaa nopeampi ja sähäkämpi liikkeissään. Anssille ei laiska ja hidas molari sovi... jos maalimies hidastelee, ehtii Anssi tehdä vaikka mitä omiaan. Puruotteet kunnossa ja siitä tuli nyt juteltuakin treenin jälkeen. Anssille kun ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään puruotteen parantamiseksi. Se puree täydellä otteella ja kovaa, ja kunnon otteen saatuaan (yleensä ensimmäisellä yrityksellä) se ei korjaile otettaan tai muutenkaan mutusta hihaa. Itse asiassa eilen viimeisessä purussa Anssi iski kiinni niin syvällä otteella, että suupielistä huulet olivat kovalla koetuksella ja aivan kireät. Autolla istuttiin sitten hiha suussa ensin seuraavan koiran koko treenin ajan ja sitten vieläkin vähän ennen kuin sain Anssin irrottamaan otteensa. Ja kertaakaan ei ote muuttunut.
Anssi on toistaiseksi ainakin irrottanut treenissä hihasta hyvin. Autolla sitten taas en ole viitsinyt alkaa sitä isompia komentelemaan, koska muutenkin Anssi ottaa minusta paineita ja on vakaasti sitä mieltä, että minusta on noissa puruhommissa vaan harmia ja lopetan kaiken hauskan kesken jne... "Hyvät" ohjeet sain kyllä, miten toimin treenin päätteeksi. Autolla siis ensin annan Anssin istua hiha suussa jonkin aikaa, sitten nätisti pyydän irrottamaan ja kun se irrottaa, niin sitten vielä ollaan ihan rauhassa ennen kuin aletaan siirtää hihaa minnekään... Joo-o, kaipa se toimisi, mutta meidän kohdalla tuo tyssää nätisti pyytämisen jälkeiseen kun-sanaan... Ei irrota ei. Ainoat keinot ovat komentaa irrottamaan sillä tyylillä, että muita vaihtoehtoja ei ole tai iskeä vesikuppi nenän alle. Ja tuota jälkimmäistä meillä käytetään, kun tuppaa Anssia melkoisesti janottamaan nuo treenit. :) Tällä kertaa vaan oli oma vesikuppikin jäänyt matkasta, joten sitä piti etsiskellä muualta ja se otti oman aikansa.
Tämä sunnuntai on mennyt lähes kokonaan kotona ollessa. Semmoisen melkein 13 tunnin yöunen jälkeen on pääkin tuntunut taas suunnilleen omalta. Ihan rauhassa on otettu kuitenkin, ilman sen suurempia huhkimisia. Koirat ulkoilivat suunnilleen koko päivän rennosti pihassa ja illalla käytiin lasten kanssa luistelemassa.
Lopuksi vielä etukäteen kaikille lukijoille hyvää itsenäisyyspäivää!
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Lomailua puruista Anssilla...
Anssilla oli eilen lomaa puruista. Viime viikon treeni kuitenkin jäi kirjoittelematta tänne blogiin, joten laitetaan siitä nyt jotain...
Eli 13.11. on ollut edellinen purutreeni. Anssi aloitti taas perusasennosta katsekontaktin jälkeen käynnistyksellä. Eka puru oli huono, sai huonon otteen, mutta etuhampaillaankin kuulemma piti tiukasti kiinni. Ei siis löysä ote edes tuolla tavoin epäonnistuneena. Olisikohan tullut taas tuossa purussa arviointivirhe tai jotain, koska oli ensimmäisen kerran treeneissä lunta maassa. Siinähän liukastelee hyvin helposti ja tulee lipsumisia. Myöhemmät purut taas hyviä.
Anssi vaan on alkanut hötkyillä hiha suussa istuessaan. Tiedä sitten, mistä oikeastaan ottaa paineita, mutta ei malta istua rauhassa kuin hetken ja sitten taas venkoilee jonnekin suuntaan. Pitäisi näyttää kunnolla, että siinä istutaan eikä vähdätä, mutta kun kuskin voimat tuntuu hupenevan jo tolppana ollessa, niin... Anssissa on voimaa kuin pienessä kylässä!
Vähän vietinvaihtoja otettiin ja haukkua pitäisi nyt alkaa säätää niin, että koira lakkaa pyrkimästä eteenpäin haukkuessaan. Ja entistä parempaa haukkua haetaan koko ajan...
Näin Anssilla. Typy on treenaillut muutaman kerran kasvattajan kera, mutta niistä en tiedä, kun en ole paikalla juurikaan ollut.
Talvikin tuli. Eikä tällä hetkellä styroksit loista tuolla pihalla. Muutenkin on Anssilla (ja tietysti muillakin koirilla) ollut hirven luiden kanssa ihan mukavasti askartelemista, joten alkaisikohan kohta olla Anssinkin suolisto styroksi-vapaata? Tänään aamusella oltiin pihalla koko porukka yhtä aikaa, kaikki lapset ja koirat sekaisin. Tuli siinä koirilla jotain pientä, ja lopuksi vähän isompaakin sanomista toisilleen... Anssi ja Damm ottivat yhteen, Typy ja Kökö ottivat yhteen, sitten vähän riitaa Anssilla ja Typyllä... Kaikki muut taisivat ikään kuin tapella keskenään, paitsi eivät Damm ja Kökö toistensa kanssa, muiden kanssa kyllä. Iltapäivällä Dammin ja Anssin kanssa lenkillä ollessani ei sitten kuulunut koko lenkin aikana yhtään ärinää. Oliskohan pojilla ollut jo päivän kiintiö täynnä, vai puhdistikohan aamun rähinä ilmaa vähän enemmänkin? Tiedä häntä... :)
Palaillaan taas...
Eli 13.11. on ollut edellinen purutreeni. Anssi aloitti taas perusasennosta katsekontaktin jälkeen käynnistyksellä. Eka puru oli huono, sai huonon otteen, mutta etuhampaillaankin kuulemma piti tiukasti kiinni. Ei siis löysä ote edes tuolla tavoin epäonnistuneena. Olisikohan tullut taas tuossa purussa arviointivirhe tai jotain, koska oli ensimmäisen kerran treeneissä lunta maassa. Siinähän liukastelee hyvin helposti ja tulee lipsumisia. Myöhemmät purut taas hyviä.
Anssi vaan on alkanut hötkyillä hiha suussa istuessaan. Tiedä sitten, mistä oikeastaan ottaa paineita, mutta ei malta istua rauhassa kuin hetken ja sitten taas venkoilee jonnekin suuntaan. Pitäisi näyttää kunnolla, että siinä istutaan eikä vähdätä, mutta kun kuskin voimat tuntuu hupenevan jo tolppana ollessa, niin... Anssissa on voimaa kuin pienessä kylässä!
Vähän vietinvaihtoja otettiin ja haukkua pitäisi nyt alkaa säätää niin, että koira lakkaa pyrkimästä eteenpäin haukkuessaan. Ja entistä parempaa haukkua haetaan koko ajan...
Näin Anssilla. Typy on treenaillut muutaman kerran kasvattajan kera, mutta niistä en tiedä, kun en ole paikalla juurikaan ollut.
Talvikin tuli. Eikä tällä hetkellä styroksit loista tuolla pihalla. Muutenkin on Anssilla (ja tietysti muillakin koirilla) ollut hirven luiden kanssa ihan mukavasti askartelemista, joten alkaisikohan kohta olla Anssinkin suolisto styroksi-vapaata? Tänään aamusella oltiin pihalla koko porukka yhtä aikaa, kaikki lapset ja koirat sekaisin. Tuli siinä koirilla jotain pientä, ja lopuksi vähän isompaakin sanomista toisilleen... Anssi ja Damm ottivat yhteen, Typy ja Kökö ottivat yhteen, sitten vähän riitaa Anssilla ja Typyllä... Kaikki muut taisivat ikään kuin tapella keskenään, paitsi eivät Damm ja Kökö toistensa kanssa, muiden kanssa kyllä. Iltapäivällä Dammin ja Anssin kanssa lenkillä ollessani ei sitten kuulunut koko lenkin aikana yhtään ärinää. Oliskohan pojilla ollut jo päivän kiintiö täynnä, vai puhdistikohan aamun rähinä ilmaa vähän enemmänkin? Tiedä häntä... :)
Palaillaan taas...
lauantai 6. marraskuuta 2010
Reeniä vaan...
Purutreenipäivä taas tänään... :) Ensin otettiin kylläkin hiukan tottista. Istuminen on meillä nyt ollut tauolla ja olen alkanut palautella Anssin mieliin maahanmenoa. Tänään nousi vietti kentälle saapumisessa vähän turhan paljon ja sen vuoksi seuraamisessa oli havaittavissa pientä hötkyilyä ja häsläämistä. Seuraamisesta maahanmenossa Anssi pyrkii siinäkin vähän vinoon. Otetaan nyt edelleen jonkin aikaa maahanmeno makupalalla ohjaamalla ja hyvästä suorituksesta palkkaus sillä makupalalla. Työjärjestys tässä(kin) asiassa meillä menee niin, että tekniikka kuntoon ihan rauhallisessa tahdissa, ja kun se osataan, niin sitten aletaan tehdä vietikkäämpää ja nopeampaa suoritusta.
Puruissa otettiin käyttöön ihan uusi hiha. Hyvä treeni Anssilla pääpiirteissään hihan uudenkarheudesta huolimatta... :)
Vähän vietinvaihtoa otettiin ja kyllä Anssi selvästi vaihtaa viettiä. Pari hyppyä myös, joista ensimmäinen meni ensin pieleen, eikä saanut kunnon otetta vaan joutui korjaamaan. Luultavasti tuo hypyn epäonnistuminen johtui siitä, että aiemmin olen hypyissä hieman jarruttanut Anssin menoa liinasta ja loppuun asti roikkunut siellä liinassa kiinni. Ja tämä ihan vaan siksi, että ei oltu maalimiehen kanssa isommin keskusteltu siitä, että Anssia ei kannata päästää vapaaksi hihan kanssa. Nyt on asia sovittu maalimiehen kanssa, joten uskalsin päästää Anssin ihan vapaasti hyppyyn ja kaipa siinä joku arviointivirhe koiralle tuli, kun ei tullutkaan jarrutusta liinasta. Myöhemmin otettiin toinen hyppy ja se meni hyvin.
Anssi sai kehuja hyvästä kyvystään rauhoittua, kun mitään ei tapahdu. Vaikka toimiessaan Anssi on erittäin aktiivinen, se esimerkiksi irrotuksen jälkeen istuu hiljaa paikallaan hihan ollessa sen edessä maassa. Edellisen treenin jäljiltä Anssi osasi myös jo ihan itse alkaa hakea kontaktia ohjaajaan saadakseen luvan jatkaa. Mutta tuon ajan, ennen luvan saamista, Anssi siis istuu rauhassa ja tosiaankin on hiljaa ilman mitään piippailuja. :)
Tästä on taas hyvä jatkaa...
Puruissa otettiin käyttöön ihan uusi hiha. Hyvä treeni Anssilla pääpiirteissään hihan uudenkarheudesta huolimatta... :)
Vähän vietinvaihtoa otettiin ja kyllä Anssi selvästi vaihtaa viettiä. Pari hyppyä myös, joista ensimmäinen meni ensin pieleen, eikä saanut kunnon otetta vaan joutui korjaamaan. Luultavasti tuo hypyn epäonnistuminen johtui siitä, että aiemmin olen hypyissä hieman jarruttanut Anssin menoa liinasta ja loppuun asti roikkunut siellä liinassa kiinni. Ja tämä ihan vaan siksi, että ei oltu maalimiehen kanssa isommin keskusteltu siitä, että Anssia ei kannata päästää vapaaksi hihan kanssa. Nyt on asia sovittu maalimiehen kanssa, joten uskalsin päästää Anssin ihan vapaasti hyppyyn ja kaipa siinä joku arviointivirhe koiralle tuli, kun ei tullutkaan jarrutusta liinasta. Myöhemmin otettiin toinen hyppy ja se meni hyvin.
Anssi sai kehuja hyvästä kyvystään rauhoittua, kun mitään ei tapahdu. Vaikka toimiessaan Anssi on erittäin aktiivinen, se esimerkiksi irrotuksen jälkeen istuu hiljaa paikallaan hihan ollessa sen edessä maassa. Edellisen treenin jäljiltä Anssi osasi myös jo ihan itse alkaa hakea kontaktia ohjaajaan saadakseen luvan jatkaa. Mutta tuon ajan, ennen luvan saamista, Anssi siis istuu rauhassa ja tosiaankin on hiljaa ilman mitään piippailuja. :)
Tästä on taas hyvä jatkaa...
lauantai 30. lokakuuta 2010
Anssiko iso??
On kuulemma Anssi saanut vähän lihaa luiden päälle. Leveyttä lisää joo... Mutta että iso?? Niin väitettiin tänään, mutta en taida uskoa... :)
Tänään oli purut taas. Koira ensin perusasentoon kentälle, mikä oli aikas hankalaa... Anssihan oli menossa vaan koko ajan, ei meinannut millään malttaa istua. Istui vihdoin ja siitä sitten ohjaajan käynnistyksellä lähdettiin. Hyvin käynnistyi. :) Purut hyvät ja ote ainakin omasta mielestä täysi. Ei vilku maisemat mistään raosta... Hieman muuttui Anssi epävarmaksi, kun maalimies meni piiloon ja hävisi näkyvistä. Mutta eiköhän tuo muutamasta kerrasta opi, että aktiivisesti kannattaa pyrkiä etsimään silti, vaikka äijä piiloon meneekin. Kyllä se sieltä jostain kumminkin esiin putkahtaa hetken päästä eikä häviä kokonaan. Lopuksi autolla istuttiin ja odotettiin tovi jos toinenkin... Vaikutti siltä, että oli hiha päässyt kasvamaan kiinni Anssin kitaan. Ei irrottanut, ei... piti vaan hihaa sitkeästi. Lopulta sentään päästi irti...
Ennen puruja otettiin pieni pätkä tottista. Seuraamista ja pysähtymistä. Aika hyvä, mutta parannettavaa on vieläkin. Olen ottanut nakkipalkalla tuota pysähtymisen istumista ja asento on suoristunut sillä. Patukalla nyt taas tuntui vietti nousevan heti hieman liiaksi. Pitää nyt ottaa nakkipalkkaa vielä ja panostaa katsekontaktiinkin enemmän.
Tänään oli purut taas. Koira ensin perusasentoon kentälle, mikä oli aikas hankalaa... Anssihan oli menossa vaan koko ajan, ei meinannut millään malttaa istua. Istui vihdoin ja siitä sitten ohjaajan käynnistyksellä lähdettiin. Hyvin käynnistyi. :) Purut hyvät ja ote ainakin omasta mielestä täysi. Ei vilku maisemat mistään raosta... Hieman muuttui Anssi epävarmaksi, kun maalimies meni piiloon ja hävisi näkyvistä. Mutta eiköhän tuo muutamasta kerrasta opi, että aktiivisesti kannattaa pyrkiä etsimään silti, vaikka äijä piiloon meneekin. Kyllä se sieltä jostain kumminkin esiin putkahtaa hetken päästä eikä häviä kokonaan. Lopuksi autolla istuttiin ja odotettiin tovi jos toinenkin... Vaikutti siltä, että oli hiha päässyt kasvamaan kiinni Anssin kitaan. Ei irrottanut, ei... piti vaan hihaa sitkeästi. Lopulta sentään päästi irti...
Ennen puruja otettiin pieni pätkä tottista. Seuraamista ja pysähtymistä. Aika hyvä, mutta parannettavaa on vieläkin. Olen ottanut nakkipalkalla tuota pysähtymisen istumista ja asento on suoristunut sillä. Patukalla nyt taas tuntui vietti nousevan heti hieman liiaksi. Pitää nyt ottaa nakkipalkkaa vielä ja panostaa katsekontaktiinkin enemmän.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Siirryttiin hihaan
Eilen oli purutreenit taas. Aloitettiin kahvoilla varustetulla purutyynyllä, joka on erilainen kuin se meidän oma, jota aiemmin käytettiin. Tämä lainatyyny muistutti hieman varsinaisen hihan puruosaa, mutta oli kyllä edelleen ihan pehmeä. Ja Anssihan puri... :) Pari-kolme purua tyynyyn jahka Anssi oli sen saanut ensin haukulla liikkeelle. Kerran tai pari yritti sitä maahanmenoa edelleen, mutta ponkaisi nopeasti itse ylös ja haukkui taas.
Sitten siirryttiin hihaan. Saalistus hihalla ihan samanlaista kuin tyynylläkin. "Tolpan" lipsumisesta johtuen ensimmäinen hihapuru meni vähän pieleen ja sen seurauksena Anssi vilkaisi jotenkin kaihoisasti sinne suuntaan, jonne maalimies sen tyynyn jätti. "Ette viittis kunnon purtavaa hakea? Tommoseen viitti..." :(
Jotenkin vaan sitä liinaa pääsi livahtamaan semmoiset 10 senttiä lisää juuri strategisessa tilanteessa... Tarkkuutta siis vaaditaan siellä liinan toisessa päässä! Muuten hihapurut hyviä. Puruote oli hihalla ihan yhtä hyvä kuin tyynylläkin. Eikä Anssi sitä tyynyä sitten enää kaivannutkaan, kun hihan kanssa pääsi kunnolla vauhtiin. :)
Aiemmista, kuukausien takaisista jutuista johtuen Anssilla on ollut hankala istua "saalis" suussa. Se on istumaan käskiessä sylkenyt saaliin menemään ja sitten vasta iskenyt persusta maahan. Tämä istuminen purutyyny suussa saatiin kyllä jo viikko sitten jotenkin sujumaan ja nyt viikolla on harjoiteltu patukalla kotona. Nyt eilen sitten Anssipa istui yhdestä pikkuisesta pyynnöstä välittömästi purukalusto tiukasti naulittuna purutyynyyn tai hihaan! Ei pienintäkään ongelmaa siinä. Hyvä Anssi!
Nämä kaksi treeniä on aloitettu niin, että Anssi on saanut mennä "vapaasti" kentälle. Eli käytännössä Anssi kiskoo tasaista nelivetoa ja minä roikun jarruna perässä. Ja kentälle päästyä maalimiehen ärsykkeistä on aloitettu treeni suoraan. Ensi kerralla suunniteltiin tehtävän niin, että kun on tuota tyyliä päästy kentälle, otetaan perusasento ja siitä ohjaajan käynnistyksellä koira töihin. Saas nähdä, miten käy. :)
Tottista on otettu jonkin verran, mutta jäljestämässä ei ole tällä viikolla käyty. Flunssaa on ollut koko ihmisperheellä. Ensimmäisen sairastumisesta viimeisen lähes toipumiseen kului noin viikko. Nuhat ja yskänpoikaset jatkuvat edelleen, mutta kuumetta oli vain viikon ajan niin, että joka päivä oli ainakin joku kuumeessa.
Sitten siirryttiin hihaan. Saalistus hihalla ihan samanlaista kuin tyynylläkin. "Tolpan" lipsumisesta johtuen ensimmäinen hihapuru meni vähän pieleen ja sen seurauksena Anssi vilkaisi jotenkin kaihoisasti sinne suuntaan, jonne maalimies sen tyynyn jätti. "Ette viittis kunnon purtavaa hakea? Tommoseen viitti..." :(
Jotenkin vaan sitä liinaa pääsi livahtamaan semmoiset 10 senttiä lisää juuri strategisessa tilanteessa... Tarkkuutta siis vaaditaan siellä liinan toisessa päässä! Muuten hihapurut hyviä. Puruote oli hihalla ihan yhtä hyvä kuin tyynylläkin. Eikä Anssi sitä tyynyä sitten enää kaivannutkaan, kun hihan kanssa pääsi kunnolla vauhtiin. :)
Aiemmista, kuukausien takaisista jutuista johtuen Anssilla on ollut hankala istua "saalis" suussa. Se on istumaan käskiessä sylkenyt saaliin menemään ja sitten vasta iskenyt persusta maahan. Tämä istuminen purutyyny suussa saatiin kyllä jo viikko sitten jotenkin sujumaan ja nyt viikolla on harjoiteltu patukalla kotona. Nyt eilen sitten Anssipa istui yhdestä pikkuisesta pyynnöstä välittömästi purukalusto tiukasti naulittuna purutyynyyn tai hihaan! Ei pienintäkään ongelmaa siinä. Hyvä Anssi!
Nämä kaksi treeniä on aloitettu niin, että Anssi on saanut mennä "vapaasti" kentälle. Eli käytännössä Anssi kiskoo tasaista nelivetoa ja minä roikun jarruna perässä. Ja kentälle päästyä maalimiehen ärsykkeistä on aloitettu treeni suoraan. Ensi kerralla suunniteltiin tehtävän niin, että kun on tuota tyyliä päästy kentälle, otetaan perusasento ja siitä ohjaajan käynnistyksellä koira töihin. Saas nähdä, miten käy. :)
Tottista on otettu jonkin verran, mutta jäljestämässä ei ole tällä viikolla käyty. Flunssaa on ollut koko ihmisperheellä. Ensimmäisen sairastumisesta viimeisen lähes toipumiseen kului noin viikko. Nuhat ja yskänpoikaset jatkuvat edelleen, mutta kuumetta oli vain viikon ajan niin, että joka päivä oli ainakin joku kuumeessa.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Niin se aika rientää! Kolmen viikon kuulumiset...
Näyttää pahasti siltä, että olen päivittänyt blogia viimeksi kolmisen viikkoa sitten. Eipä sen jälkeen kovin kummoisia ole sattunut, sitä samaa vaan... Töitä, kotia, lapsia, koiria, tottista, jälkeä ja nyttemmin myös taas purut mukana kuvioissa.
Onnitteluja
Ihan alkuun pakko välittää onnitteluja taas... IPO-FH SM-kilpailuissa 8.-10.10. tasaisen varmasti hopeamitaleille jäljesti varsinainen jälkihirmu Bacteroides Foibos kera Maaritin! Onnea!!
Jäljestelyjä
Viime päivityksen jälkeen on jäljestely aika harvakseen, keskimäärin kerta viikossa. Syitä on vaikka miten, tekosyitä vielä enemmän... Mutta esimerkiksi pimeät illat tekee hiukan haittaa.
Syyskuun loppupuolella jäljesteltiin, mutta Anssin jälki meni täysin persiilleen... :( Pimeys ei vielä vaivannut, mutta kai jäljentekijän (eli siis minä ihan itse...) kakkulat oli sen verran koirankuolassa, että ei vaan nähnyt tallaavansa uutta jälkeä melkein koko matkalta jonkun vanhan makkarajäljen viereen. Nämä jäljet olivat samansuuntaisia, vanhalla jäljellä runsain mitoin herkullisia makkaranpalasia huolimattoman jäljestäjän jäänteinä, väliä jäljillä keskimäärin alle puoli metriä ja välillä jäljet suunnilleen päällekkäin. Vasta jäljestysvaiheessa siellä liinan päässä roikkuessa huomasin, että siinähän menee toinen jälki ihan vieressä. Anssi oli välillä hiukan sekaisin ja koko hommaa, erityisesti tyhjien pätkien jäljestystä, sekoitti sitten se, että vaikka omalta jäljeltä ei mitään syötävää löytynytkään, oli vieressä väärällä jäljellä jotain tosi herkkua. Mitä lie HK:n sinistä... :(
Ja sitten vielä ne autot... Jälki kulki tien suuntaisesti ja ne harvakseltaan ohi ajavat autot saivat Anssin kiinnostumaan taas aivan liian paljon. Auton mennessä ohi oli homma seis, pää ylhäällä ja silmät tiukasti nauliutuneena ohi kulkevaan koslaan. Paikalla sentään pysyttiin ja hommaa jatkettiin auton häivyttyä näkyvistä. Jälkiliinan toisessa päässä meinasi käämit palaa...
Onnistuneempi jälki saatiin aikaiseksi muutamaa päivää myöhemmin. Tein pitkän jäljen, alkuun tietä kohti ja sitten loiva kaarros niin, että loppuosa meni tien suuntaisesti. Tyhjät jäljellä jotain 10-15 askelta. Jälki vanheni sen aikaa, kun kävin koirapoikia ulkoiluttamassa metsässä. Napattiin Apris mukaan metsään ja hoidettiin pienet sienestelyt siinä sivussa. Aikaa meni ihan hujauksessa sen verran, että jälki ehti vanheta noin 1,5 tuntia! Sitten vaan jäljestämään ja Anssi oli kerrassaan SUPER! Jäljesti tarkkaan, keskittyi hyvin, ohiajavat autot eivät häirinneet, ihan alun jälkeen ei tyhjillä pätkillä vauhtikaan juuri kiihtynyt. :)
Viimeisin jälki olikin sitten ihan pimeää touhua... Siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Olin päivällä harkinnut meneväni tekemään Anssille jäljen, mutta jotain flunssaa tai liian raskas työpäivä takana en sitten jaksanutkaan. Kuuden aikaan illalla päätin sitten kuitenkin mennä sinne pellolle. Tein jäljen. Pitkän sellaisen. Sitten Anssin ja Dampun pikaulkoilutus metsässä ja sitten jäljestämään. Jälki ehti vanheta ehkä puoli tuntia. Jäljestämään lähtiessä oli jo piemeää, tuuli melko kovaa. Anssi oli ihan ihmeissään ja alku olikin vähän haparoivaa, johtuen luultavasti sekä pimeydestä että tuulesta. Loppua kohti työskentely parani. Nyt parilla viimeisellä jäljellä olen muistanut ottaa jäljen päähän rasian, jossa on jotain herkkua. Jospa näin saadaan esineilmaisuakin hiljalleen aloitettua.
Tottisteluja
Tottisrintamalla ei mitään merkittävää uutta. Seuraamisessa pysähtyessä istumista ollaan nyt treenattu. Ja vaikuttaa siltä, että istumisasento suoristuu hitaasti mutta varmasti. Muutama henkilöryhmätreeni on otettu, ihan vaan sillä lailla ohimennen ja huomaamatta. :D Jäävät liikkeet ovat nyt tauolla, mutta paikallamakuuta ja luoksetulon loppuasentoa on treenailtu myös vähän.
Tottistelut kentällä ovat olleet aika vähissä. Jotain pientä otetaan kuitenkin kotipihassa vähintään kaksi kertaa päivässä. Pitäähän hurtan sentään syödä! Eikä meillä enää osata syödä (tai siis ruokkia...) ilman mitään puuhastelua. Lähes pelkästään noilla ruokakuppitreeneillähän Damppukin nuo toko-kokeet on selvittänyt. Kentällä on käyty vaan saalisleikillä vähän hiomassa suoritusta. Tosin Damm on perusjutut opiskellut jo iät kaiket sitten, joten tokoon tarvitsi vain vähän väännellä liikkeitä...
Puruja
Anssin purutreenitkin alkoivat sitten taas. Josko nyt sitten kunnolla ja tavoitteellisesti??! Alku vaikutti ainakin lupaavalta... eikä vähiten siksi, että kuski tunsi pystyvänsä jopa kommunikoimaan uuden maalimiehen kanssa...
Nyt ekalla kerralla uuden molarin kanssa otettiin purut tyynyllä. Kolmas ja viimeinen(?) kerta, kun tyyny oli käytössä. Ihan lelu ainakin se meidän tyyny... Anssi runttaa sen kitaansa vaikka miten päin ihan linttaan. Maalimies tuumailikin, että Anssi saalistaa hyvin ja puree kovaa, puruotekin on käsittääkseni kunnossa. Haukkukin irtoaa hyvin, vaikka pari kertaa yrittikin tarjota maahanmenoa saadakseen saaliin liikkeelle.
Ensi viikolla puremaan taas... raportoin edistymisestä kyllä tänne.
Vaatekaupoilla
Se on hirvestelyaika taas... Ja koska meidän lenkkeilyt suoritetaan metsässä (kuka niitä teitä jaksaa tallata???), niin kävin tuossa hankkimassa Anssillekin huomioliivin metsästäjien varalta. Dampulle liivi hankittiinkin jo joskus viime vuonna. Parit kuvat tässä vielä...
Onnitteluja
Ihan alkuun pakko välittää onnitteluja taas... IPO-FH SM-kilpailuissa 8.-10.10. tasaisen varmasti hopeamitaleille jäljesti varsinainen jälkihirmu Bacteroides Foibos kera Maaritin! Onnea!!
Jäljestelyjä
Viime päivityksen jälkeen on jäljestely aika harvakseen, keskimäärin kerta viikossa. Syitä on vaikka miten, tekosyitä vielä enemmän... Mutta esimerkiksi pimeät illat tekee hiukan haittaa.
Syyskuun loppupuolella jäljesteltiin, mutta Anssin jälki meni täysin persiilleen... :( Pimeys ei vielä vaivannut, mutta kai jäljentekijän (eli siis minä ihan itse...) kakkulat oli sen verran koirankuolassa, että ei vaan nähnyt tallaavansa uutta jälkeä melkein koko matkalta jonkun vanhan makkarajäljen viereen. Nämä jäljet olivat samansuuntaisia, vanhalla jäljellä runsain mitoin herkullisia makkaranpalasia huolimattoman jäljestäjän jäänteinä, väliä jäljillä keskimäärin alle puoli metriä ja välillä jäljet suunnilleen päällekkäin. Vasta jäljestysvaiheessa siellä liinan päässä roikkuessa huomasin, että siinähän menee toinen jälki ihan vieressä. Anssi oli välillä hiukan sekaisin ja koko hommaa, erityisesti tyhjien pätkien jäljestystä, sekoitti sitten se, että vaikka omalta jäljeltä ei mitään syötävää löytynytkään, oli vieressä väärällä jäljellä jotain tosi herkkua. Mitä lie HK:n sinistä... :(
Ja sitten vielä ne autot... Jälki kulki tien suuntaisesti ja ne harvakseltaan ohi ajavat autot saivat Anssin kiinnostumaan taas aivan liian paljon. Auton mennessä ohi oli homma seis, pää ylhäällä ja silmät tiukasti nauliutuneena ohi kulkevaan koslaan. Paikalla sentään pysyttiin ja hommaa jatkettiin auton häivyttyä näkyvistä. Jälkiliinan toisessa päässä meinasi käämit palaa...
Onnistuneempi jälki saatiin aikaiseksi muutamaa päivää myöhemmin. Tein pitkän jäljen, alkuun tietä kohti ja sitten loiva kaarros niin, että loppuosa meni tien suuntaisesti. Tyhjät jäljellä jotain 10-15 askelta. Jälki vanheni sen aikaa, kun kävin koirapoikia ulkoiluttamassa metsässä. Napattiin Apris mukaan metsään ja hoidettiin pienet sienestelyt siinä sivussa. Aikaa meni ihan hujauksessa sen verran, että jälki ehti vanheta noin 1,5 tuntia! Sitten vaan jäljestämään ja Anssi oli kerrassaan SUPER! Jäljesti tarkkaan, keskittyi hyvin, ohiajavat autot eivät häirinneet, ihan alun jälkeen ei tyhjillä pätkillä vauhtikaan juuri kiihtynyt. :)
Viimeisin jälki olikin sitten ihan pimeää touhua... Siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Olin päivällä harkinnut meneväni tekemään Anssille jäljen, mutta jotain flunssaa tai liian raskas työpäivä takana en sitten jaksanutkaan. Kuuden aikaan illalla päätin sitten kuitenkin mennä sinne pellolle. Tein jäljen. Pitkän sellaisen. Sitten Anssin ja Dampun pikaulkoilutus metsässä ja sitten jäljestämään. Jälki ehti vanheta ehkä puoli tuntia. Jäljestämään lähtiessä oli jo piemeää, tuuli melko kovaa. Anssi oli ihan ihmeissään ja alku olikin vähän haparoivaa, johtuen luultavasti sekä pimeydestä että tuulesta. Loppua kohti työskentely parani. Nyt parilla viimeisellä jäljellä olen muistanut ottaa jäljen päähän rasian, jossa on jotain herkkua. Jospa näin saadaan esineilmaisuakin hiljalleen aloitettua.
Tottisteluja
Tottisrintamalla ei mitään merkittävää uutta. Seuraamisessa pysähtyessä istumista ollaan nyt treenattu. Ja vaikuttaa siltä, että istumisasento suoristuu hitaasti mutta varmasti. Muutama henkilöryhmätreeni on otettu, ihan vaan sillä lailla ohimennen ja huomaamatta. :D Jäävät liikkeet ovat nyt tauolla, mutta paikallamakuuta ja luoksetulon loppuasentoa on treenailtu myös vähän.
Tottistelut kentällä ovat olleet aika vähissä. Jotain pientä otetaan kuitenkin kotipihassa vähintään kaksi kertaa päivässä. Pitäähän hurtan sentään syödä! Eikä meillä enää osata syödä (tai siis ruokkia...) ilman mitään puuhastelua. Lähes pelkästään noilla ruokakuppitreeneillähän Damppukin nuo toko-kokeet on selvittänyt. Kentällä on käyty vaan saalisleikillä vähän hiomassa suoritusta. Tosin Damm on perusjutut opiskellut jo iät kaiket sitten, joten tokoon tarvitsi vain vähän väännellä liikkeitä...
Puruja
Anssin purutreenitkin alkoivat sitten taas. Josko nyt sitten kunnolla ja tavoitteellisesti??! Alku vaikutti ainakin lupaavalta... eikä vähiten siksi, että kuski tunsi pystyvänsä jopa kommunikoimaan uuden maalimiehen kanssa...
Nyt ekalla kerralla uuden molarin kanssa otettiin purut tyynyllä. Kolmas ja viimeinen(?) kerta, kun tyyny oli käytössä. Ihan lelu ainakin se meidän tyyny... Anssi runttaa sen kitaansa vaikka miten päin ihan linttaan. Maalimies tuumailikin, että Anssi saalistaa hyvin ja puree kovaa, puruotekin on käsittääkseni kunnossa. Haukkukin irtoaa hyvin, vaikka pari kertaa yrittikin tarjota maahanmenoa saadakseen saaliin liikkeelle.
Ensi viikolla puremaan taas... raportoin edistymisestä kyllä tänne.
Vaatekaupoilla
Se on hirvestelyaika taas... Ja koska meidän lenkkeilyt suoritetaan metsässä (kuka niitä teitä jaksaa tallata???), niin kävin tuossa hankkimassa Anssillekin huomioliivin metsästäjien varalta. Dampulle liivi hankittiinkin jo joskus viime vuonna. Parit kuvat tässä vielä...
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Treenailua
Tuli tuolla aiemmassa postauksessa jo mainittua, että Typyn jälkitreenit ovat siis hyvällä mallilla. Eikä Typyn patukkaleikkejä ja purutreenejäkään ihan kokonaan ole unohdettu: jos kuski ei itse viitsi/ehdi/jaksa tarpeeksi, niin onneksi Anssi treenaa...
Tuolla menolla Typy on kohta täysinoppinut taisteluleikeissä. Käy vielä niin, että Typy hakkaa kuskin 6-0 sitten, kun kuski vihdoin itse ennättää. :)
Anssikin treenailee:
Tänään oli treenintäyteinen päivä. Aamupäivä meni vielä lokoisasti kotona, mutta puolen päivän jälkeen raahauduimme kentälle, jossa treenattiin hiukan tottelevaisuutta. Anssi seuraa jo aika pitkääkin pätkää, istuu pysähtyessä, pysyy aika hyvin mukana käännöksissä oikealle ja vasemmalle, tulee sivulle...
Tottiksen jälkeen kävimme jälkipellolla. Hyvin sujui pitkä jälki. Anssilla vilkkaan tien vieressä jäljestys on ollut ongelmallista, koska autot ovat aiheuttaneet melkoista häiriötä. Tuota on nyt muutaman kerran tietoisesti treenattu ja tänään ei edes iso rekka saanut enää päätä nousemaan. Hiukan korvat liikahtivat ja silmät (sivustakatsojien mukaan) vilkaisivat autoa, mutta ei muuta. Jäljestys jatkui keskeytymättä.
Illemmalla sitten mentiikin opiskelemaan ihan uusia juttuja. Olimme pentuagilityssä tutustumassa lajiin ja vähän esteisiinkin. Kuvia ei tullut napsittua, ja parempi niin... Kuski myöntää auliisti, että agility on vaikea laji. Siis vaikea nyt jo tässä vaiheessa, vaikka ei olla päästy edes alkuun. Helpottuisikohan se ajan ja oppimisen myötä?
Koiran ohjaamisesta aloitettiin. Palveluskoiratottelevaisuuden opetuksessa olen itse opetellut käytännössä vasuriksi: palkkaamiset kaikki vasemmalla kädellä, samoin suurin osa pakotteista. Noutokapulaa kyllä sentään heitän oikealla... Nyt sitten neuvottiin ohjaamaan koiraa esteillä aina koiran puoleisella kädellä. Ja siellähän ei koira seuraa koko aikaa ohjaajan vasemmalla puolella, kuten tottelevaisuudessa, vaan koira voi olla missä tahansa ohjaajaan nähden., joten oikealla kädellä on tekemistä myös. Anssia oli parin kerran jälkeen vaikea saada irtaantumaan "esteen" toiselle puolelle, se oppi siis nopeasti, että namit ovat kuskin taskussa, ei kannata mennä kauas. Patukalla palkkaamisessa sitten taas koira oli huomattavasti hidasta ja kömpelöä ohjaajaa nopeampi, joten patukka tuppasi eksymään koiran hampaiden väliin ihan omia aikojaan. Anssilla kun ylös päin hyppääminen ei ole koskaan tuottanut ongelmia... Lisäksi tuossa harjoituksessa tuntui kuin koira olisi ollut jalkojen edessä koko ajan, minne päin käännyinkin. Hyvin yksinkertaisessakin liikkeessä (koira "esteen" yli ja sieltä toiselta puolelta esteen kiertäen takaisin) tumpelo pk-harrastaja sekosi pasmoissaan heti, kun piti vaihtaa ohjauksessa kättä...
Kontaktiharjoitus puomilla (hyvin matala ja loiva) sujui hyvin. Se oli paljon suoraviivaisempi liike, kun ei tarvinnut vaihtaa kättä kesken liikkeen. Ja Anssihan toimii, kun namia oli tarjolla... Kyseessä oli siis kapeaa "siltaa" pitkin korokkeelta alas laskeutuminen niin, että aivan tuon "sillan" alaosassa pysähdyttiin (= pysähdys kontaktialueella) syömään se nami. Tuon verran on siis jo opittu agility-kieltäkin, pk-tottiksessahan kontakti tarkoittaa koiran ja ohjaajan välistä katsekontaktia...
Keppien pujottelun aloitus oli niinikään helppo. Näin ensimmäisellä kerralla perehdyimme vain keppien ensimmäisestä välistä oikeaan suuntaan menemistä. Eli käytännössä nami oikean keppivälin toiselle puolelle ja koira toiselle puolelle ja siitä päästettiin koira keppien välistä syömään nami. Helppoa kuin heinänteko!
Omasta mielestäni nämä liikkeet (ohjaus esteillä, kontakti puomilla, kepit) menivät tällä kertaa vaikeammasta helpompaan päin. Siis harjoituksen toteutuksen näkökulmasta. Saa nähdä, miten on ensi kerralla. Muuttuu oletettavasti aina vain vaikeammaksi, joten kai sitä pitäisi oikeasti mennä sinne agilityradalle kuivaharjoittelemaan ilman koiraa. Agilitykenttä on vaan hurjan kovassa käytössä, treeniryhmiä on varmaan joka päivälle. Ja jos aikoo käydä yksin kuivaharjoittelemassa ilman, että leimataan täysin höynähtäneeksi, niin pitäisi varmaan mennä yöllä... :)
maanantai 24. toukokuuta 2010
Taas sattuu ja tapahtuu...
Kuulumisia ilman kuvia...
Viime keskiviikkona oli toinen näyttelykoulutus Anssilla. Ei voi sanoa ainakaan edistystä tapahtuneen... Ravaaminen on jotain ihan kauheaa katsottavaa, kun koira kiskoo kuono maassa. Seisomisesta ei tule mitään, kun takapuoli iskeytyy maahan sillä siunaamalla hetkellä, kun takajalkaan koskee. On tässä nyt viime päivät ruokakupilla treenattu seisomista ja jalkoihin koskemista. Lauantaina sen tilanteen sitten näkee...
Viikonloppuna jäljesteltiin taas, mutta nyt on pakko pitää paussia. Pelloilla alkaa olla ruoho jo niin pitkää, että koira pääsee etenemään silmillään. Pakko odotella rehupeltojen paalausta tai etsiä vaihtoehtoista paikkaa, jossa on lyhyempää ruohoa. Jäljestys on ollut rauhallista ja tarkkaa ilman ylimääräisiä pyörimisiä, niin Anssilla kuin Dammillakin.
Sunnuntaina oli Anssilla purutreenit taas. Tähän asti on käytetty treeneissä isoa patukkaa, mutta nyt siirryttiin purutyynyyn. Anssi pääsi siis ihan ensimmäisen kerran tutustumaan moiseen kapistukseen nyt sunnuntain treeneissä. Alku meni hyvin, tyyny liikkui vikkelään ja pojan vietti nousi. Purussa sitten alkoi kai Anssin päässä raksuttaa jotain epäilyttävää...
Kävi siis niin, että maalimies antoi Anssille purun tyynyyn, johon poika tarrasikin hyvin. Jotain outoa siinä tyynyssä kuitenkin oli, ja Anssi irrottikin otteensa ja tarttui saman tien maalimiehen paljaasta käsivarresta kiinni! Auts!! Ei kuulemma kuitenkaan purrut kovaa, fiksuna koirana Anssi huomasi heti, että ei ole oikea patukka hampaiden välissä vieläkään. Hampaat raapivat kuitenkin ihon rikki, mutta onneksi se ei isommin maalimiestä haitannut. Uudestaan puru tyynyyn ja sama vielä pari kertaa, sitten autoon. Autolla Anssi ei sitten olisikaan välittänyt antaa tyynyä pois, mutta pakkohan se oli. :)
Tänään sitten aamulla huomattiin, että joku oli, ilmeisesti tänään aamulla, syönyt ulkona olleesta lasten lelusta sellaisen huokoisen muovipehmusteen pois. Epäilin Kököäkin, mutta toisaalta muistelin nähneeni aamulla aikaisin sen lelun ihan ehjänä pihalla. Siinä tapauksessa syyllinen olisi Anssi, koska Anssi oli aamulla pihalla vapaana. Anssi tykkää valitettavasti syödä styroksiakin, onneksi pureskelee sen, eikä niele isoina paloina. Toisesta päästä tulee sitten ulos koirankakkakasan muotoon aseteltua styroksimurua...
Lähdin sitten Anssin ja Typyn kanssa Harjavaltaan näyttelynjärjestämisasioille. Jonkin aikaa joutuivat koirat olemaan autossa keskenään. Sitten ajattelin ottaa Typyn ensin ulos, mutta auton takaluukun avattuani päätinkin ottaa Anssin ulos ensin... Anssin boksin lattia oli märkä. Epäilin vahinkopissaa, mutta haju kertoi kyllä muuta. Ulos päästyään Anssi suunnisti ojaan ja kyykistyi kakalle. Kovan pinnistelyn tuloksena oli pari tippaa jotain nestemäistä, mutta ei muuta. Anssi autoon pienen kävelyn jälkeen ja sitten oli Typyn vuoro.
Typyn ulkoilun jälkeen hoitelin asioitani taas hetken ja menin sitten taas katsomaan koiria. Nyt oli autosta tuleva tuoksahdus entistä voimakkaampi ja Anssin boksin lattialla lillui vaikka mitä: vihreitä huokoisen muovin palasia, vähän styroksia, ruokaa, limaa, limaa, limaa... YÖK! Ei muuta kuin koira ulos ja sotkua siivoamaan... Saatuani boksin suht puhtaaksi kuljettelin taas Anssia jonkin aikaa pihalla. Poika yrittikin oksentaa vielä, mutta mitään ei tullut. Myös ripulikakalla poika kävi kerran. Sen jälkeen ei ole maha vaivannut. Ruokaa en hirveästi ole antanutkaan. Mietityttää tässä nyt vaan se, että sattuiko Anssi saamaan jonkun mahapöpön juuri samaan aikaan, kun se päätti hotkia tuommoista erikoista apetta (siis sitä pehmustemuovia siitä lelusta)? Vai onko koko juttuun syypää juuri tuo muovin syöminen? Oksentamisen vielä käsittäisin ihan vaan isojen muovipalojen syömisen seuraukseksi, mutta mistä se ripuli...?
Tämmöistä tällä kertaa koirille. Vettä tulee kuin aisaa ja ulkona on surkeaa. Toivottavasti Anssin maha on rauhoittunut, ettei tarvitsisi yöllä sen vuoksi ulos mennä eikä varsinkaan tarvitsisi aamulla siivoilla ties mitä mömmöjä Anssin pediltä.
Lasten nukkuminen on myös vähän kysymysmerkkiä nyt, kun meillä pikkuisen muutettiin. Viime viikon loppupuolella sain siivottua leikkihuoneen (ja ihan ilman puskutraktoria!!) ja tänään siirrettiin toinen pienempi kaksijalkainen sinne leikkihuoneeseen asumaan. Nyt on kummallakin oma huone, jossa nukkua ja leikkiä, sotata ja toivottavasti myös siivota...
Viime keskiviikkona oli toinen näyttelykoulutus Anssilla. Ei voi sanoa ainakaan edistystä tapahtuneen... Ravaaminen on jotain ihan kauheaa katsottavaa, kun koira kiskoo kuono maassa. Seisomisesta ei tule mitään, kun takapuoli iskeytyy maahan sillä siunaamalla hetkellä, kun takajalkaan koskee. On tässä nyt viime päivät ruokakupilla treenattu seisomista ja jalkoihin koskemista. Lauantaina sen tilanteen sitten näkee...
Viikonloppuna jäljesteltiin taas, mutta nyt on pakko pitää paussia. Pelloilla alkaa olla ruoho jo niin pitkää, että koira pääsee etenemään silmillään. Pakko odotella rehupeltojen paalausta tai etsiä vaihtoehtoista paikkaa, jossa on lyhyempää ruohoa. Jäljestys on ollut rauhallista ja tarkkaa ilman ylimääräisiä pyörimisiä, niin Anssilla kuin Dammillakin.
Sunnuntaina oli Anssilla purutreenit taas. Tähän asti on käytetty treeneissä isoa patukkaa, mutta nyt siirryttiin purutyynyyn. Anssi pääsi siis ihan ensimmäisen kerran tutustumaan moiseen kapistukseen nyt sunnuntain treeneissä. Alku meni hyvin, tyyny liikkui vikkelään ja pojan vietti nousi. Purussa sitten alkoi kai Anssin päässä raksuttaa jotain epäilyttävää...
"Tuosta kiinni noin... Sainpas! Ai hitsi, mitä tämä nyt on??!? Miksi mun suu on ihan täynnä tavaraa?? Ennen se patukka on aina mahtunut siististi poskihampaiden väliin, mutta nyt on koko kita täynnä jotain ja sitä näyttäisi riittävän vaikka vähän isommallekin kidalle?? Otinko mä kumminkin kiinni väärästä kohteesta...? No ilmeisesti, tuossahan se patukka heiluukin ihan vieressä. Irti siis tästä ja tuosta patukasta kiinni... Ei hemmetti, mitä TÄMÄ nyt on??? Irti pois!..."
Kävi siis niin, että maalimies antoi Anssille purun tyynyyn, johon poika tarrasikin hyvin. Jotain outoa siinä tyynyssä kuitenkin oli, ja Anssi irrottikin otteensa ja tarttui saman tien maalimiehen paljaasta käsivarresta kiinni! Auts!! Ei kuulemma kuitenkaan purrut kovaa, fiksuna koirana Anssi huomasi heti, että ei ole oikea patukka hampaiden välissä vieläkään. Hampaat raapivat kuitenkin ihon rikki, mutta onneksi se ei isommin maalimiestä haitannut. Uudestaan puru tyynyyn ja sama vielä pari kertaa, sitten autoon. Autolla Anssi ei sitten olisikaan välittänyt antaa tyynyä pois, mutta pakkohan se oli. :)
Tänään sitten aamulla huomattiin, että joku oli, ilmeisesti tänään aamulla, syönyt ulkona olleesta lasten lelusta sellaisen huokoisen muovipehmusteen pois. Epäilin Kököäkin, mutta toisaalta muistelin nähneeni aamulla aikaisin sen lelun ihan ehjänä pihalla. Siinä tapauksessa syyllinen olisi Anssi, koska Anssi oli aamulla pihalla vapaana. Anssi tykkää valitettavasti syödä styroksiakin, onneksi pureskelee sen, eikä niele isoina paloina. Toisesta päästä tulee sitten ulos koirankakkakasan muotoon aseteltua styroksimurua...
Lähdin sitten Anssin ja Typyn kanssa Harjavaltaan näyttelynjärjestämisasioille. Jonkin aikaa joutuivat koirat olemaan autossa keskenään. Sitten ajattelin ottaa Typyn ensin ulos, mutta auton takaluukun avattuani päätinkin ottaa Anssin ulos ensin... Anssin boksin lattia oli märkä. Epäilin vahinkopissaa, mutta haju kertoi kyllä muuta. Ulos päästyään Anssi suunnisti ojaan ja kyykistyi kakalle. Kovan pinnistelyn tuloksena oli pari tippaa jotain nestemäistä, mutta ei muuta. Anssi autoon pienen kävelyn jälkeen ja sitten oli Typyn vuoro.
Typyn ulkoilun jälkeen hoitelin asioitani taas hetken ja menin sitten taas katsomaan koiria. Nyt oli autosta tuleva tuoksahdus entistä voimakkaampi ja Anssin boksin lattialla lillui vaikka mitä: vihreitä huokoisen muovin palasia, vähän styroksia, ruokaa, limaa, limaa, limaa... YÖK! Ei muuta kuin koira ulos ja sotkua siivoamaan... Saatuani boksin suht puhtaaksi kuljettelin taas Anssia jonkin aikaa pihalla. Poika yrittikin oksentaa vielä, mutta mitään ei tullut. Myös ripulikakalla poika kävi kerran. Sen jälkeen ei ole maha vaivannut. Ruokaa en hirveästi ole antanutkaan. Mietityttää tässä nyt vaan se, että sattuiko Anssi saamaan jonkun mahapöpön juuri samaan aikaan, kun se päätti hotkia tuommoista erikoista apetta (siis sitä pehmustemuovia siitä lelusta)? Vai onko koko juttuun syypää juuri tuo muovin syöminen? Oksentamisen vielä käsittäisin ihan vaan isojen muovipalojen syömisen seuraukseksi, mutta mistä se ripuli...?
Tämmöistä tällä kertaa koirille. Vettä tulee kuin aisaa ja ulkona on surkeaa. Toivottavasti Anssin maha on rauhoittunut, ettei tarvitsisi yöllä sen vuoksi ulos mennä eikä varsinkaan tarvitsisi aamulla siivoilla ties mitä mömmöjä Anssin pediltä.
Lasten nukkuminen on myös vähän kysymysmerkkiä nyt, kun meillä pikkuisen muutettiin. Viime viikon loppupuolella sain siivottua leikkihuoneen (ja ihan ilman puskutraktoria!!) ja tänään siirrettiin toinen pienempi kaksijalkainen sinne leikkihuoneeseen asumaan. Nyt on kummallakin oma huone, jossa nukkua ja leikkiä, sotata ja toivottavasti myös siivota...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)