Viime kesän tein pienimuotoista etsintätyötä sopivan sakumaanikon pennun löytämiseksi. Vanhempi otus alkaa olla jo miehen iässä, kun nyt tammikuussa tuli 8 vuotta täyteen, ja jos aikoo edelleenkin PK-juttuja harrastaa, niin uusi koira piti löytää. Eihän Damm missään nimessä nyt vielä vanha ole, mutta sen verran on kenkkuilua selässä, että ei viitsi poikaparkaa väkisin tottiksessa enää hypyttää. Jotain muuta keksitään kyllä Dammillekin entisen kisauran tilalle.
Haussa oli hyvästä suvusta (niinkuin nyt jotain noista suvuista muka käsittäisin...) mahdollisimman terve urospentu, joka toivottavasti aika pienikokoiseksi jäisi ja turkin pituus ja määräkin pysyisi jossain rajoissa. Jostain syystä aloin olla jo aika kypsä kynimään koirasta muovikassikaupalla karvaa pari kertaa vuodessa. Ettei vaan tuon syyn nimi olisi Damm tai jotain sen suuntaista...? :)
Nooh, joka tapauksessa syksymmällä löytyi tietoa, että kennel Evergrey's on saattanut maailmaan pentuloita mielestäni sopivista vanhemmista kokoonpanolla 6 urosta ja 2 narttua! Ajattelin tietysti, että tuosta urosmäärästä saattaisi olla yksi pentu vielä vapaana ja suurin piirtein siltä istumalta otin yhteyttä Riittaan. Pentu oli kuin olikin vielä vapaana ja pari viikkoa myöhemmin kävimme hakemassa Anssin kotiin. Tarkemmin Anssin tietoja löytyy täältä.
Muutama pentukuvanen:
Jälkikeppiin tutustuminen aloitettiin ihan heti...
Olihan niillä kokoeroa jonkin verran tuolloin vajaa puoli vuotta sitten...
Anssi tuli hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Damm on aina tykännyt pennuista, eikä Anssi siinä suhteessa ollut poikkeus, mutta kovassa kurissa lauman "äijä" tuon pikkumiehen piti alusta asti. Anssi sopeutui myös Bessiin ja Kököön hyvin, joskin pentu pidettiin myös molempien narttujen taholta ruodussa, ettei pääse nenille hyppimään. Bessi näytti kaapin paikan, jos tilanne todella sen vaati. Kökö oli tiukempi, hermostui pienemmästä ja Kökön kanssa oltiinkin hiukan varuillaan, ettei tikkaa pentuun kiinni.
Makkarajälkeä aloiteltiin ruudulla muutaman kerran siinä syksyllä, kunnes pamahti lumi maahan ja siinä pysyi pääsiäiseen saakka. Neljä pitkää kuukautta oltiin jäljestämättä. Pentu kasvoi ja kasvoi ja talven aikana tuskailin vaan tulevaa jäljestyksen aloittamista. Mietin, miten pahasti Anssi mahtaa "kyntää" makkarat maasta, kun vihdoin päästään taas pellolle. Koiranpentu ehtii neljässä kuukaudessa kasvaa ihan mukavasti. Koon mukana tulee väistämättä hiukan voimiakin ja jos alkuun suunnitelmana on yrittää hihnasta jarruttamalla pitää pennun/koiran vauhti sopivana kaikkien askeleiden tarkastamiseen, niin minähän saan kaksin käsin kaikilla voimillani roikkua perässä. Yritä siinä sitten hienovaraisesti säätää pennun jäljestämistä niin, että ne kaikki askeleet ja makkarat todella löytyy... Pohjan näille kauhukuvilleni antoi kokemus: aikuiselle ISOLLE, innokkaalle ja voimakkaalle urokselle makkarajälkeä joskus opettaneena on se meno jäänyt hyvin lihasmuistiini...
Pääsiäisenä sitten tosiaan päästiin pellolle taas. Ensin aloitettiin ruudulla muutaman kerran ja sitten jatkettiin suoralla jäljellä. Eikä touhu ollut ollenkaan kauhukuvieni mukaista! Onneksi. :) Hiukkasen enemmän piti alkuun jarruttaa, mutta homma lähti siis sujumaan todella hyvin. Aika lyhyttä jälkeä ollaan ajettu edelleen. Tuulinen sää tuottaa ongelmia ja vaikka tyynellä säällä jäljestys on tarkkaa, niin tuulella pyrkii hutiloimaan.
Jäljen lisäksi olemme käyneet purutreeneissä muutamia kertoja. Hyvin puree. Ja tiukasti. Irrotukset otettu maalimiehen vaatimuksesta välittömästi työn alle... Yritän saada tänne jossain vaiheessa jotain kuvia näistä treeneistäkin. Ja jäljeltä myös.
Tottisliikkeitä on opiskeltu ruuan yhteydessä. Anssi istuu, menee maahan ja seisoo. Seuraaminen on ihan alkeissa. Noutokapulan kanssa on ähelletty nyt viime aikoina. Ei vaan ihan yhtä helposti mene Anssin tajuntaan noutoliikkeen periaate kuin joskus muinoin Dammille. Mutta eiköhän se siitä, kun treenaillaan vaan ahkerasti.
Vapaalla Anssi tykkää kirmailla Dammin ja Kökön kanssa pitkin maita ja mantuja. Kökön kanssa Anssilla tuntuu olevan välillä jotain tahtojen taistelua myös, mutta ei mitään isompia yhteenottoja sentään. Ja miksi olisi: Kököhän on viehättävä neito ja Anssi hurmaava herra!
Eilen oli taas menoa ja meininkiä. Sillä kertaa Kökön kanssa:
Jee, Anssi on niin kuin ajantasalla (tai omistaja) ; )
VastaaPoistaVarmaankin Anssin kuulumisien joukossa on ajoittain upean Dampun kuulumisia...