Uusi pentu?

No ei sentään... Meidän Damppu 8 vee siinä pelailee. Kaljumpana kuin koskaan... Aiemminhan Damm on ollut tällainen:

Eturauhasvaivojen vuoksi päädyin kastroimaan Dammin tammikuussa. Niitä vaivoja on kai pikkuhiljaa kehittynyt vuosien saatossa, mutta Anssin tultua taloon ne iskivät oikein tosissaan. Damm on aina tykännyt pennuista ja lääkärin mukaan pennut usein saavatkin urosten hormonit hyrräämään. Meillä oli tuloksena sitten lopulta julmetun suuri eturauhanen. Tiedä sitten, oliko tuo eturauhanen syynä siihenkin, että Damm piti Anssin kaikesta huolimatta kovassa kurissa alusta lähtien. Alkuun Anssin ja Dammin elo sujui ihan hyvin yhdessä, Damm vain palautteli Anssia ahkerasti maan pinnalle pennun mentyä liian pitkälle. Syitä oli mm. liian lähelle ruokakuppia meneminen, nenille hyppiminen, karvoista kyniminen yms. ihan ymmärrettävät syyt. Aikaa kului jonkin verran ja Damm alkoi ärhennellä aina vain enemmän. Lopulta jo Bessille, Kökölle ja lapsillekin. Ja ihan turhasta.

Tammikuussa sitten kastraatioon. Dammin jakkarat jäivät sille Rauman reissulle. Toimenpiteen jälkeen Damm jatkoi ärhentelyään ja oli kiukkuisempi kuin koskaan. Kauluri hajosi kaksi kertaa ja tietysti Damm pääsi nuolemaan haavaansa minun askarrellessani kaulurin ja ilmastointiteipin kanssa. No totta kai se haava tulehtui. Ja äijä päästeli ärräpäitä joka suuntaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Uusi reissu Raumalle oli siis edessä, ja sillä kertaa pyydettiin lääkärin mielipidettä myös vasemman puolen kasvohalvauksesta, joka oli iskenyt leikkauksen jälkeen. Antibioottikuuri, uusi kauluri ja kasvohalvausoireiden seurantaa.

Alkoihan se haava parantua. Ja Dammin kiukuttelu vähentyä. Ja karva vähentyä... Käytännöllisesti katsoen Damm kuoriutui villoistaan. Karvaa lähti laattoina irti muutaman muovikassillisen verran ja edelleen on projekti kesken. Etujalkojen muhkeat "hihat" ovat vielä paikoillaan, samoin takajaloista on lyhyttä karvaa irtoamassa. Damm tekaisi siis semmoisen kivan kesätukan! Nyt tarvitaan enää sopivan lämmin ilma.

Eikä nuo kastraation vaikutukset pelkästään turkkiin kohdistuneet. Jos joku on nähnyt viime vuosina meidät esim. kokeessa koirien tarkastuksessa, epäilisi hän varmaan Dammia eri koiraksi, jos nyt vastaavassa tilanteessa meidät näkisi. Jos on muita koiria ollut lähistöllä myös, on Damm kiskonut nelivetoa joka suuntaan, piipannut koko ajan paitsi silloin, kun on murissut jollekin lähimpänä olevalle vieraalle koiralle. Nyt kävimme pääsiäisenä mätsärissä ihan vaan turistina ja siellä muiden koirien ja ihmisten tungoksessa mentiin löysällä hihnalla rauhallisesti piippaamatta ja ärisemättä kenellekään. Anssille tai kenellekään ei kotonakaan ärhennellä enää muutoin kuin silloin, kun Dammin omassa kupissa on ruokaa ja toinen on kuonoaan laskemassa sinne kuppiin. Muuten ei Damm jaksa välittää edes pienestä kynimisestä ja nenille hyppimisestä. Tuntuu Damm olevan ihan eri koira. Virtaakin riittää taas, kun pari viimeistä vuotta on sekin tuntunut olevan kadoksissa. Samoin ruokahalu...

Ja luulisin, että myös se Dammin rauhallinen jälkityöskentely on tuosta toimenpiteestä johtuvaa.

Vielä pari kuvaa nyky-Dammista:

Damm ja Kökö. Kökö on nykyään se karvaisempi... Tiedä sitten, miten kauan. Jääköhän Damm tuommoiseksi vai alkaakohan turkki kasvaa taas...?

Kasvohalvausoireet alkavat myös pikkuhiljaa mennä kai ohi. Eläinsairaala Aistista kerrottiin tuommoisen halvauksen menevän ohi muutamassa kuukaudessa. Josko jo kesällä Dammin molemmat huulet nousisivat muristessa ylös... Jaa, mutta eihän se enää murisekaan. Ei siis mikään ihme, että tätä tekstiä aloitellessani huomasin, että olen ihan unohtanut koko kasvohalvauksen. Eihän sitä ole koirasta huomannutkaan muuten kuin sen muristessa.