Helikoptereita, liekkejä ja muuta hulinaa

Ehdittiin sentään herätä tänä aamuna ennen kuin hulina alkoi. Melko pian herättyämme havaittiin savua ulkona, mutta siitä ei isommin huolestuttu, koska naapurit tässä lähellä ovat pitkin kevättä poltelleet roskia ilmoittelematta etukäteen. Aamiaisen syötyämme kurkittiin taas ikkunasta, ja silloin näkyi jo liekitkin. Naapurin puolella oleva pelto paloi. Ensin kävi mielessä tarkoituksellinen kulotus, mutta kun ketään ei näkynyt missään, niin pakko sinne ulos oli mennä katsomaan. Anssin kanssa mentiin ulos ja aidan takana toinen naapuri kyseli heti vesiletkua, koska tuli oli leviämässä meidän puolellemme ja läheisiin puihin. Vesiletku löytyi, mutta siitä oli vielä talven jäljiltä vesihana sisältä kiinni. Juoksin sisälle avaamaan hanaa ja ulos tullessani näin (ja totta tosiaan kuulin!) toisella suunnalla pihan viereisellä pellolla alle 100 metrin päässä tämän:

Meteli oli hirveä... Vesiletkun kanssa suuntasin tulta päin, mutta oli pakko jättää se homma naapurille kuitenkin. Sisällä pienemmät kaksijalkaiset olivat keskenään, ja siis ilman aikuisen seuraa sillä välin, kun minä juoksentelin pihalla. Lapset olivat hiukkasen hermona, sillä koskaan aiemmin ei ole helikopteri ollut tunkemassa melkein meidän pihalle asti. Parvekkeelta nappasin pari hätäistä kuvaa, mutta kunnollista sammutuskuvaa en saanut. Rajavartiolaitoksen helikopteri kuitenkin kuskasi vettä pellolle ja yhden tuommoisen vesiryöpyn jälkeen pelto näytti tältä:

Lisää vettä, eikä siinä kauan mennyt, kun palo oli sammutettu. Paikalla parveili paloautoja ja palomiehiä, poliiseja, sekä tietty muutama naapurikin. Kyseisessä naapurissa ei ollut ketään kotona, ja kyseessä ei todellakaan ollut tarkoituksellinen kulotus, vaan täysi vahinko. Toivottavasti tuo sammui nyt kokonaan, eikä lähde palamaan uudelleen. Kunnon vesisade tässä nyt tarvitaan (ja ainakin pieni sade alkoi juuri...), että uskaltaa nukkua yönsä kunnolla. Vielä kuva mustuneesta pellosta:

Ja tärkein asia tässä jutussa on siis se, että Anssi ei hätkähtänyt helikopteria ollenkaan!

Ensimmäisen kerran ulos mennessäni oli Anssi mukanani, tarkoitukseni oli ruokkia Anssi ja samalla reissulla tarkistaa tuo palotilanne. Ruokkiminen jäi sikseen, kun naapurin mies ilmestyi puskista pelästyttäen Anssinkin, kyselemään sitä vesiletkua. Pakko myöntää, että Anssi on viime aikoina nähnyt hiukan "mörköjä" ja varsinkin vieraat ihmiset ovat herättäneet ilmeisesti pahoja aavistuksia, ja ne on varmuuden vuoksi haukuttu. Niin tänäänkin.

Anssi juoksi siinä sitten mukanani sisälle ja ulos miten sattuu, hetken aikaa oli lasten tukena ja turvana (joopa joo, niin kai...) sisälläkin. Kun palon sammutus näytti olevan hallinnassa (eli palomiehiä ja se helikopteri paikalla), Anssi vihdoin sai ruokansa ja jätin sen tylysti tarhaan syömään helikopterin pörrätessä sillä hetkellä siellä tarhan takana.

Damm ja Kökö olivat yön jäljiltä vielä omissa tarhoissaan. Välillä tuolla pihalla ollessani vilkaisin sinnekin päin, mutta eivät ne vanhat ja viisaat enää hätkähdä tuommoisista vähän isommistakaan jutuista. Valppaasti tilannetta seurattiin sieltäkin taholta kuitenkin.

Että tällainen tiistaiaamu... Uni on rapissut silmistä aika hyvin.