torstai 22. huhtikuuta 2010

Jäljellä...

Tänään piti aamupäivällä tuolla kylillä reissatessamme tehdä jäljet Anssille ja Dammille. Aamulla kotoa lähtiessä satoi räntää, joka muuttui lumeksi. "Kylillä" oli lumi maassa, valmiiksi suunnittelemani ruohikko oli aivan valkoinen. Ei sinne voinut jälkeä tehdä. Homma sai jäädä toistaiseksi.

Jossain vaiheessa päivällä se lumi/räntäsade muuttui vesisateeksi. Vesisade ei meidän jäljestystä haittaa, joten kävin tuossa illalla tekemässä kummallekin pojalle jäljen. Tuulta ei ollut, vettä satoi ja Anssin jälki oli tien vieressä tien suuntaisesti. Anssi tuppaa olemaan hiukan liiaksi autojen perään. Toivoin, että Anssin jäljestäessä menisi autoja ohi, jotta näkisin, mitä tapahtuu.

Anssi työskenteli normaaliin tapaan. Ei ollut tuulta, joten meno oli aika rauhallista. Tarkempi saisi kyllä vielä olla. Jarrutin heti, jos meinasi jättää askelia väliin, mutta melkein koko matka mentiin melkein löysällä liinalla. Pienen tuntuman pidin liinassa, ettei jarruttaessa tulisi nykäisyä. Yksi autokin sitten sentään meni ohi, Anssi pysähtyi katsomaan auton perään hetkeksi ja jatkoi sitten työtään.

Dammin jälki meni niin kuin ennenkin. Hidas, söi melkein kaikki makkaranpalat jäljeltä, eikä niitä askelia kyllä väliin jäänyt. Dammin jäljestyksestä on nyt myös kuva:



Ihan yksin olin tuolla jäljestämässä, siis ainoana ihmisenä. Dammin jäljestäminen vaan kestää niin kauan, että noin 20 metrin jäljestämisen aikana ehdin itse puuhata vaikka mitä.
Lähetin Dammin jäljelle, jonka jälkeen
1) mietin, että tuota touhua voisi kuvata, kun kamerakin sattuu olemaan taskussa,
2) aloin kaivaa kameraa taskusta ja taskun vetoketjukin oli vähän jumissa,
3) käynnistin kameran, joka ottaa hetken aikaa, ja samalla siirryin vähän sivulle päin, 
4) vaihdoin kuvausohjelman (yksi napin painallus), tarkensin ja nappasin kuvan,
5) odotin, että otettu kuva häviää näytöltä (kamerassani kestää se mielestäni hiukan liian kauan), tarkensin uudelleen ja nappasin toisen kuvan,
6) sammutin kameran ja laitoin sen takaisin taskuuni, samalla kun palasin takaisin koiran taakse jäljelle,
EIKÄ SE OTUS OLLUT VIELÄKÄÄN JÄLJEN LOPUSSA ASTI!

Makkaroita on ollut 2 kpl yhdellä askeleella, mutta nyt aletaan kyllä vähentää määrää ja pidentää jälkeä. Tämänpäiväinen jälki oli kuitenkin vasta Dammin toinen suora makkarajälki kahden makkararuudun jälkeen moniin vuosiin... Eikä Damm siis ole koskaan jäljellä, ei edes peltojäljellä, ollut noin tarkka ja hidas. Sen yhden suojelukokeen jälkikin meni suunnilleen läpijuoksuksi...

Ihme tyyppi...
  

1 kommentti:

  1. Löysin kun löysinkin blogis :)
    Innolla jään oottelemaan jälkileirin kuvia :)

    VastaaPoista