maanantai 25. lokakuuta 2010

Jäljestystä... neuvoja ja opastusta kaivattaisiin taas...

Tuli se jälkikin sitten tehtyä pitkästä aikaa taas. Iltapäivällä tein jäljen läheiselle rehupellolle. Jälki oli pitkä, ja koska pelto ei ole suuren suuri, tein kaarteita ja yhden kulmankin. Tyhjiä pätkiä oli vaihtelevasti. Välillä kävin kotona kääntymässä ja jälki ehti vanheta ennen jäljestystä noin puolitoista tuntia.

Anssilla oli kova hinku jäljestää. Paalulta lähdettiin hyvin ja Anssi jäljesti tosi hyvin ja suht rauhallisesti ne pätkät, joissa oli joka askeleella ruokaa. Tyhjän pätkän alettua vauhti kiihtyi ja jäljestystyyli muuttui "leveäksi". Tällä tarkoitan sitä, että vauhdin kiihtymisen lisäksi pää alkoi heitellä tiuhaan tahtiin puolelta toiselle leveämmin kuin ruoka-pätkillä. Anssilla tuntui kaikki olevan hyvin, kun joka askeleelta löytyi ruokaa, mutta tyhjillä pätkillä sille tuntui muodostuvan tarve löytää ruokaa välittömästi, lähes paniikinomaisesti tyyliin "kaikkimullehetinyt". Periaatteessa kai ihan hyvä, että koiralla on hinku siihen ruokaan, mutta pitäisiköhän tuohon touhottavaan jäljestystyyliin jotenkin puuttua tässä vaiheessa?

Kulman tein jostain ihmeen päähänpistosta niin, että sitä edelsi tyhjä pätkä ja ruoka alkoi kulmasta. Lisäksi en sitten jälkeä ajaessa enää tiennyt, missä kulma oli. Anssi ajoi kulman niin nopeasti, etten ehtinyt edes tajuta, miten se sen teki. Äkkiä vain koira oli kääntynyt poikittain ja oli etenemässä vasemmalle napsien ruokaa askeleilta. Korkeintaan pään mitan ehti kulmasta yli, joten hyvä suoritus tuo.

Jäljen lopussa oli rasiassa ruokaa. Rasia löytyi, mutta ei mennyt Anssi vielä oma-aloitteisesti maahan. Käskystä meni maahan kylläkin heti. Pikku hiljaa ilmaisua, eihän tässä nyt mikään kiire ole... :) Alkujaan suunnitelmana oli opettaa esineilmaisu kokonaan jäljestä erillään, mutta en minä näe siinä ristiriitaa, vaikka se rasia olisi siellä jäljen päässäkin. Eli otetaan hiljalleen ilmaisua aina jäljen päässä ja jossain vaiheessa sitten tehokuuri ilmaisua kokonaan erillään jäljestä. Vai onko tuossa joku pointti, että noin ei kannattaisi tehdä?

Anssilla on myös eräs ongelma. Tai lähinnä siis minulla itselläni on tämä ongelma Anssin kanssa... Jos joku osaa sanoa, miksi koira syö styroksia, niin kertokoon minullekin. Meillä on talon seinustalla styroksia eristeenä ja sitä Anssi syö. Tuo styroksi on maan alla, mutta äkkiäkös koira sen sieltä kaivaa. Valkoista styroksisilppua on pitkin pihaa ja Anssi imuroi sitä yksin ollessaan tai muuten silmän välttäessä ilmeisesti suoranaisella himolla... En ole kylläkään nähnyt Anssin syövän styroksia sitten pikkupentuaikojen, mutta joku sitä maata seinien viereltä kaivaa ja jostain sitä styroksisilppua Anssin sisuksiin kulkeutuu. Tuo ongelma haittaa myös treenejä, koska vaikka miten liikuttaisi koiraa ennen treenejä, niin silti saa välillä kerätä valkoisia kasoja kentältä kesken tottistreenien sekä nyttemmin näköjään myös pellolta kesken jäljestyksen...

Tietysti voisin kotona ollessamme pitää Anssin aina tarhassa tai sisällä niin, ettei se jää yksin ulos. Pienten lasten kanssa vaan on mahdottoman kätevää, kun voi päästää koiran esim. aamulla asioilleen ihan vaan ovesta ulos, eikä tarvitse lähteä minnekään. Meillä välillä jo pelkästään ulkona omassa pihassa käyminen on hankalaa, kun sisällä huudetaan. Toisaalta sitten voisin tietysti opettaa Anssin tekemään tarpeensa tarhaansa, mutta mitä järkeä siinä on, kun se sitä yrittää välttää. Lisäksi Anssi hyppii kovaa ja korkealle tarhassaan, jos toiset koirat ovat ulkona pihassa vapaana ja se joutuu olemaan tarhassa. Paikat hajoavat niissä hypyissä entisestään...

Kommentteihin saisi lykätä neuvoja jäljestykseen tai tuohon styroksiongelmaan. Tänään myös taas muutamat ohikulkevat kulkuneuvot aiheuttivat häiriöitä jäljestämiseen, mutta sitä asiaa kai saadaan helpotettua jäljestämällä vilkkaiden teiden varsilla. Vai?

Tässä näitä tämänpäiväisiä... Palailen astialle taas, kun on jotain kerrottavaa...
    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti