"Korvia" ja Korvia...

Typy kun tuli meille, oli sillä korvat terhakkaasti pystyssä, ihan kuin kunnon Koiralla kuuluukin. Tuossa edellisen postauksen ylimmässä kuvassa tuo näkyykin aika selvästi. Siitä ne sitten kaatuivatkin heti vasemmalle. Nyt toinen korva "makaa" pään päällä ja toinen sojottaa sivulle päin.

No, normaaliahan tuo. Katsotaan, miten Typyn korvat käyttäytyvät jatkossa...

Anssin korvien kanssa meinasi viime syksynä ja talvena mennä hermot... Anssi oli täysin luppakorva vielä 7 viikon iässä. Marraskuussa nousi toinen korva pystyyn ja niin mentiin muutama päivä, kunnes tajusin, että välillä on toinen korva pystyssä ja välillä toinen. Ja tuosta vuorottelusta ei tietenkään ole edes kuvia... :(
Muutaman päivän vuorottelun jälkeen koitti sitten sekin päivä, jolloin molemmat korvat olivat pystyssä. Kerkesin ottamaan kuvan kännykällä pystyistä korvista, kunnes ne sitten "kaatuivat" toisiaan vasten. Marraskuun loppupuolelta joulukuun loppuun mentiin "kolmiokorvalla", jolloin pennulla näytti olevan vain yksi kolmiomainen korva pään päällä. Joulukuun lopussa sitten korvat erkanivat toisistaan, eivät tarvinneet enää toistensa tukea. Mikä ilon päivä! Koirani näyttää jo Koiralta, jolla on kunnon Korvat!!

Tai sitten ei... Melkein saman tien havaitsin taas hämärää käytöstä korvissa: Nyt ne alkoivat lurpattaa TAAKSEpäin! Ei sillä, että minulla mikään kompleksi koirani korvista olisi, mutta saisivat ne juupeli soikoon pikku hiljaa pysyä pystyssä!

Tässä kuvasarja todisteeksi. Marraskuuhun asti molemmat korvat olivat lurpallaan. Marraskuun 18. päivä on otettu kuva, kun toinen korva on pystyssä ja kun tajusin, että ne ovat vuorotellen pystyssä. Seuraavana päivänä olikin jo molemmat korvat pystyssä. "Kolmiokorvavaihe" on nolo... siitä ei ole kuvaa. Uudenvuodenaattona napatussa kuvassa kuitenkin näkyy, miten toinen korva taipuu taakse.

Vielä pari kuvaa väsähtäneestä "pikkupirusta". Ei noista kuvasta otuksen oikeaa luontoa arvaisi, mutta piru sen on pakko olla, kun on sarvetkin päässä... :)

Ja jotta ei nyt jäisi väärä käsitys, niin kyllähän ne Anssin korvat nyt jo ovat pystyssä. Iso poikahan se jo... Eilen vihdoin muistin mitata korkeudenkin. Ihan varma en ole, mittasinko tismalleen oikeasta kohdasta, mutta 3 mittauksen keskiarvoksi tuli 53,5 cm. Ja painoa 23 kg. Liekö tuo sitten 7 kk ikäiselle saksanpaimenkoiraurokselle iso, pieni vai keskikokoinen koko?