Ja sitten jälkikoulua...

HPSH ry järjesti viikonloppuna 8.-9.5. Harjavallassa jälkikurssin, jonne opettajaksi saapui Vesa Kuosmanen. Vähän yli 10 henkilön pienellä porukalla kuunneltiin ensin teorialuento ja sen jälkeen siirryimme pellolle soveltamaan oppeja käytännössä. Kurssilla oli harjoituskoiria pikkupennuista edistyneisiin. Koulutus keskittyi peltojälkeen, mutta neuvoja saatiin myös siitä, miten pellolla oppinsa saanut koira kannattaa "siirtää" metsäjäljen puolelle, jos palveluskoirien jälkikokeeseen tähtää. Meillähän Bessi, Damm ja Kökö ovat olleet nimenomaan metsäjälkikoiria ja opetus on tehty alusta loppuun metsässä, joten uutta asiaa tuli siitäkin aiheesta. Pitänee soveltaa niitä oppeja sitten Anssin ja Typyn kohdalla...

Harjoituskoirina meidän laumasta olivat Typy, Anssi ja Damm. Typylle tehtiin pikkupentujen ruutuharjoituksia, Anssille ja Dammille pitkää jälkeä.

Typyn jälkiharjoitukset ovat hyvällä mallilla. Typy työskentelee ruudussa aktiivisesti, pysyy ruudun sisällä, eikä ylitä rajoja. Jos nenä eksyy ruudun ulkopuolelle, se palaa samantien takaisin ruudun puolelle. Kun Typy otettiin pois ruudusta, oli sillä kova hinku takaisin. Sylistä kun laskettiin pentu maahan jonkin matkaa ruudun ulkopuolella, oli se kiskomassa heti takaisin ruutuun päin. Kuski sai neuvon taukojen pitämisestä, ettei jälkiä sentään joka päivä tehdä keväästä syksyyn... Taukokausia väliin.

Anssille tehtiin lauantaina makkarajälki, joka askeleelle makkaraa ja pituutta noin 50 metriä. Anssin jäljestys oli suht rauhallista. Otettiin nyt jäljelle ketjupanta käyttöön, kun aiemmin on jäljestetty nahkapannalla. Eron huomasi. Ei Anssi isompia yrittänytkään hötkyillä, mutta pieniä kiihdytyksiä välillä kylläkin, mutta nekin tyrehtyivät alkuunsa, kun ketjupantaan kytketty liina kiristyi.

Koiran takaa jälkiliinan varresta on hankala nähdä koiran työskentelyä todella, joten nyt saimme asiantuntevaa arviota aitiopaikalta eli koiran viereltä katsottuna. Anssi siis kiihdytteli, koska välillä näki makkaranpalat. Jatkossa käytämme kuivaruokaa, joka erottuu huonommin pellosta ja haiseekin vähemmän. Kuski sai neuvoja kiinnittää erityistä huomiota liinankäyttöön: vauhdin on oltava tasaista, eikä ohjaaja siellä perässä sovittele vauhtiaan koiran etenemisen mukaan vaan toisinpäin. Ei sen liinan ole tarkoitus koko ajan kireälläkään olla, silloin löysätään, kun koira hidastaa ja jos koira etenee tasaisesti, liina myös pysyy löysällä.

Tässä mennään liina löysällä:

Tässä Anssi on taas joko nähnyt edessä olevia makkaranpaloja tai sitten haistanut niiden voimakkaan hajun jo kaukaa ja alkanut kiirehtiä:

Dammille tehtiin vastaava jälki kuin Anssille. Ja Dampun jäljestämisessä näkyi vielä selvemmin se silmillä eteneminen. Ei siis enää makkaraa Dammillekaan...

Sunnuntaina aloitettiin taas pikkupentujen ruutuharjoituksilla ja sen jälkeen mentiin varsinaiselle pellolle jäljestelemään pitkiä jälkiä. Anssilla oli sunnuntaina jäljen makupaloina kuivaruokaa. Kaksi jälkeä tein sunnuntainakin, mutta molemmat menivät Anssin ajettaviksi, Damm sai huilia siitä hommasta. Anssin jälkiin tein nyt myös jo muutaman askeleen tyhjiä pätkiä.

Ensimmäisellä jäljellä Anssi oli hiukan ihmeissään, kun ei löytynyt makkaraa. Joutui kovasti työskentelemään nenällään ja välillä yritti hakea jotain parempaa jäljen sivustakin. Jäljeltä poikkeamista ja pyörimistä siis tapahtui. Toisella jäljellä oli tyhjiä vähän harvemmassa, eli oli joka askeleella nappula pidempiä pätkiä ja sitten muutaman askeleen tyhjä. Jäljestys itsessään meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä jäljellä. Ei ollut pyörimistä eikä jäljeltä poikkeamista. Sivustakatsojat ilmoittivat myös, että tyhjissä pätkissä noin 3 askelta meni vielä sujuvasti, mutta sitten alkoi koiran ote herpaantua ja jonkinlaista häiriintymistä tapahtui. Reilusti pidempiä jälkiä käskettiin tehdä... Ja nyt ensi alkuun lyhyemmillä tyhjillä.

Viikonloppu oli mukava, vesisateesta huolimatta. Uutta opittiin ja toivottavasti osataan nyt uusia oppeja soveltaa myös käytäntöön. Kiitos Vesa Kuosmaselle erinomaisesta opetuksesta!