Itse asiassa Typy tavallaan muutti jo perjantaina. Oltiin itse vähän reissussa viikonloppuna ja vietiin Typy ostajaehdokkaalle hoitoon. Ja neiti jäi sitten sille tielle. :)
Typyn uusi omistaja on entuudestaan tuttu, asuu suht lähellä ja treenailee samalla kentällä kuin mekin. Tai siis, yhdellä niistä kentistä... Meillähän niitä treenejä taitaa ensi kesänä olla suht säännöllisesti jo kolmessa eri paikassa. Mutta joka tapauksessa Typyä näemme ja Typystä kuulemme.
tiistai 25. tammikuuta 2011
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
lauantai 15. tammikuuta 2011
Typy etsii uutta kotia
Koti löytynyt!
Nuori saksanpaimenkoiranarttu Stroh's La Petite eli Typy (Typy KoiraNetissä) etsii uutta kotia. Typy on syntynyt 15.3.2010 eli on nyt noin 10 kk vanha.
Typy on luonteeltaan rauhallinen, tulee toimeen toisten koirien ja lasten kanssa. Terveys on hyvä, mitään sairauksia tai allergioita ei ole ollut ja välikuvissa (Ventelä) koko luusto on kuvattu terveeksi. Typylle on opetettu peltojälkeä (jäljestää hyvin!) sekä tottelevaisuuden perusjuttuja, kuten istuminen, maahanmeno, noudon perusteita ja seuraamista.
Syy kodinvaihdolle on siellä hihnan toisessa päässä. Lähinnä siis koiran ja ohjaajan "kemioiden" huono yhteensopivuus. Kun ei synkkaa, niin sitten ei vaan synkkaa... Koirassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kunnianhimoiselle ja mahdollisimman korkeille palkintopalleille ;) pyrkivälle liian dominoivalle ohjaajalle (ainakin tälle yhdelle...) Typy on liian pehmeä ja sen saalisvietti ei ole tarpeeksi korkea. Typy ei siis ole mikään viettipommi, mutta ei mikään lapatossukaan... Oikea ohjaaja saa varmasti Typyn koulutettua vaikka mihin. Tämä ensimmäinen ohjaaja ei siihen usko pystyvänsä...
Jos kiinnostuit, sähköpostiosoite löytyy profiilista...
Edittiä: Vihdoin saatiin kuvatuksia. Kuvat otettu ulkona hämärtyvässä illassa, paukkupakkasessa ja nopeasti, ettei kuvaajan sormet jäädy... Valo on siis huono, kuvien laadut muutenkin vähän heikkoja, ja johtuen pikku "jutustelusta" Anssin kanssa on Typyn kaulan seutu jäässä... :)
Nuori saksanpaimenkoiranarttu Stroh's La Petite eli Typy (Typy KoiraNetissä) etsii uutta kotia. Typy on syntynyt 15.3.2010 eli on nyt noin 10 kk vanha.
Typy on luonteeltaan rauhallinen, tulee toimeen toisten koirien ja lasten kanssa. Terveys on hyvä, mitään sairauksia tai allergioita ei ole ollut ja välikuvissa (Ventelä) koko luusto on kuvattu terveeksi. Typylle on opetettu peltojälkeä (jäljestää hyvin!) sekä tottelevaisuuden perusjuttuja, kuten istuminen, maahanmeno, noudon perusteita ja seuraamista.
Syy kodinvaihdolle on siellä hihnan toisessa päässä. Lähinnä siis koiran ja ohjaajan "kemioiden" huono yhteensopivuus. Kun ei synkkaa, niin sitten ei vaan synkkaa... Koirassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kunnianhimoiselle ja mahdollisimman korkeille palkintopalleille ;) pyrkivälle liian dominoivalle ohjaajalle (ainakin tälle yhdelle...) Typy on liian pehmeä ja sen saalisvietti ei ole tarpeeksi korkea. Typy ei siis ole mikään viettipommi, mutta ei mikään lapatossukaan... Oikea ohjaaja saa varmasti Typyn koulutettua vaikka mihin. Tämä ensimmäinen ohjaaja ei siihen usko pystyvänsä...
Jos kiinnostuit, sähköpostiosoite löytyy profiilista...
Edittiä: Vihdoin saatiin kuvatuksia. Kuvat otettu ulkona hämärtyvässä illassa, paukkupakkasessa ja nopeasti, ettei kuvaajan sormet jäädy... Valo on siis huono, kuvien laadut muutenkin vähän heikkoja, ja johtuen pikku "jutustelusta" Anssin kanssa on Typyn kaulan seutu jäässä... :)
Lekurikeikka
Dampesteri vaikutti aamulla vähän huonovointiselta. Tai oikeastaan melkoisen huonovointiselta. Ruoka ei maistunut todellakaan ja pää roikkui. Tuli karmaisevasti Bessin oireilut vuosi sitten mieleen... :/
Soitettiin päivystävälle eläinlääkärille ja lähdettiin saman tien näyttäytymään. Ensin tunnustelua, sitten virtsanäyte, jossa oli verta. Sitten verinäyte ja siitä joku verenkuva. Verikokeen tuloksia odotellessa käytiin Reikossa sapuskanhakureissulla... Verinäytteen tulokset osoittivat selvän infektion, joka luultavasti on ihan siellä virtsateissä. Virtsanäyte lähetettiin viljelyyn, koiralle pistettiin antibioottipiikki ja kuski sai reseptin ja käskyn hakea apteekista 10 päivän kuurin antibiootteja lisää. Kuurin jälkeen viedään uusi virtsanäyte.
Damppu muuttaa nyt varmaan sairasloman ajaksi sisälle nukkumaan. Anssi "Jyrä" täytyy pitää isommasta pojasta nyt erossa. Damm ei tuossa kunnossa saa Anssia pidettyä aisoissa ja Anssihan käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja runnoisi oitis Dampun laumassa alemmas...
Damm on oikeasti kipeä. Veto pois. Ja sen antibioottipiikin saadessaan se alkoi oikeasti ulista kivusta ja ikään kuin lyyhistyi sen jälkeen lattialle. Piikki laitettiin niskaan, joten mieleen tuli heti ensimmäisenä, että se osui pahasti johonkin hermoon. Tai sitten on Dampullakin noita kremppoja jo sen verran, että niskasta on lihakset pahasti jumissa. Ei varmaan tee kivaa, kun isketään huolimattomasti piikillä semmoiseen...
Nyt odotellaan toipumista. Kökö pitäisi viedä selkävaivojen vuoksi fysioterapeutille ja taitaisi olla Dampullakin aihetta käydä siellä, jahka on parantunut ensin...
Pitää jo tänään muistaa alkaa syöttää Dampulle kuurina enemmän maitohappobakteereja tuota lääkekuuria varten. Tablettikuuri alkaa vasta huomenna aamulla ja apteekissa varoitettiin, että lääke voi ärsyttää vatsaa. Kiva kiva...
Soitettiin päivystävälle eläinlääkärille ja lähdettiin saman tien näyttäytymään. Ensin tunnustelua, sitten virtsanäyte, jossa oli verta. Sitten verinäyte ja siitä joku verenkuva. Verikokeen tuloksia odotellessa käytiin Reikossa sapuskanhakureissulla... Verinäytteen tulokset osoittivat selvän infektion, joka luultavasti on ihan siellä virtsateissä. Virtsanäyte lähetettiin viljelyyn, koiralle pistettiin antibioottipiikki ja kuski sai reseptin ja käskyn hakea apteekista 10 päivän kuurin antibiootteja lisää. Kuurin jälkeen viedään uusi virtsanäyte.
Damppu muuttaa nyt varmaan sairasloman ajaksi sisälle nukkumaan. Anssi "Jyrä" täytyy pitää isommasta pojasta nyt erossa. Damm ei tuossa kunnossa saa Anssia pidettyä aisoissa ja Anssihan käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja runnoisi oitis Dampun laumassa alemmas...
Damm on oikeasti kipeä. Veto pois. Ja sen antibioottipiikin saadessaan se alkoi oikeasti ulista kivusta ja ikään kuin lyyhistyi sen jälkeen lattialle. Piikki laitettiin niskaan, joten mieleen tuli heti ensimmäisenä, että se osui pahasti johonkin hermoon. Tai sitten on Dampullakin noita kremppoja jo sen verran, että niskasta on lihakset pahasti jumissa. Ei varmaan tee kivaa, kun isketään huolimattomasti piikillä semmoiseen...
Nyt odotellaan toipumista. Kökö pitäisi viedä selkävaivojen vuoksi fysioterapeutille ja taitaisi olla Dampullakin aihetta käydä siellä, jahka on parantunut ensin...
Pitää jo tänään muistaa alkaa syöttää Dampulle kuurina enemmän maitohappobakteereja tuota lääkekuuria varten. Tablettikuuri alkaa vasta huomenna aamulla ja apteekissa varoitettiin, että lääke voi ärsyttää vatsaa. Kiva kiva...
perjantai 24. joulukuuta 2010
torstai 23. joulukuuta 2010
Ja sehän nousi!
Taitaa olla jo liian kylmä (tänäänkin kai koko päivän reippaasti yli 20 astetta pakkasta) Anssin pissiä neljällä tassulla seisten. Tänään vihdoin bongasin Anssin lorottelemassa tanakasti kolmella jalalla. Sen verran hyvin sujui, että kaipa sitä harjoiteltu oli jo aiemminkin... jossain puskan takana piilossa... :) Mutta kyllä sitä kylmää nyt on taas riittänytkin.
Juu, ei meillä tosiaankaan ole tapahtunut mitään muuta mainitsemisen arvoista... Typy tekee juoksua ja haisee kovasti Anssin nenään. Mutta sekin riesa on vasta tekeillä, ei siis ole kunnolla alkanut vielä.
Pari lauantaita purutreenejäkin on missattu. Ensin ilmoitti maalimies, että ei ole treenejä ja siitä viikon päästä oltiin isännän kanssa molemmat lauantai töissä. Seuraava lauantai olisi joulupäivä, mutta ei me ainakaan joulunvietosta mihinkään treeneihin lähdetä...
Että näin...
Juu, ei meillä tosiaankaan ole tapahtunut mitään muuta mainitsemisen arvoista... Typy tekee juoksua ja haisee kovasti Anssin nenään. Mutta sekin riesa on vasta tekeillä, ei siis ole kunnolla alkanut vielä.
Pari lauantaita purutreenejäkin on missattu. Ensin ilmoitti maalimies, että ei ole treenejä ja siitä viikon päästä oltiin isännän kanssa molemmat lauantai töissä. Seuraava lauantai olisi joulupäivä, mutta ei me ainakaan joulunvietosta mihinkään treeneihin lähdetä...
Että näin...
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Treeniäkin taas vaihteeksi...
Eilen taas treenit. Puruissa oli kolmen viikon tauko välissä. Itselläni oli perjantaina pikkujouluristeily (aamulaiva) ja kotiin päästyäni oli auto pakattu valmiiksi lähtökuntoon koiria ja lapsia myöten, joten saman tien lähdettiin. Anssia pääsin ensimmäisen kerran moikkaamaan vasta kentällä.
Kyllä se treeni siinä meni... Tottis kangerteli. En ollut miettinyt etukäteen, mitä tottistreenissä teen, Anssilla ei ollutkaan omaa ketjupantaa mukana, treeniliivi uupui ja vuorokauden kestäneistä pikkujoulujuhlista johtuen kuskin pää ei tuntunut olevan ihan kohdillaan. Ja koska kaikki nyt sitten luulee meidän treenanneen vuosisadan krapulassa, niin mitään semmoista ei sentään ollut. Ilmaiseen drinkkiin oikeuttavat lipukkeetkaan eivät omalta kohdaltani menneet kaikki. Kyllä se seuraavan päivän oireilu meni ihan vaan unen puutteen piikkiin. Niin hauskaa oli, että ei sieltä laivan tanssiravintolasta sitten kuitenkaan malttanut ajoissa mennä nukkumaan. Tällä kertaa unta kertyi matkan aikana sentään noin 2,5 tuntia, kun joskus pari vuotta sitten unisaldo vastaavalla reissulla oli reilu puolikas tunti... Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Aprikselle, joka joutui kantojuhtanakin toimimaan... Onneksi taakka ei ollut painavaa. ;)
No juu ja takaisin asiaan... Tottistreeni meni miten meni, purut sen jälkeen paremmin. Anssilla oli viettitaso korkeammalla kuin viimeksi (johtuen tauosta??) ja vietinvaihdot menivät paremmin kuin aiemmin, koska maalimies oli tällä kertaa nopeampi ja sähäkämpi liikkeissään. Anssille ei laiska ja hidas molari sovi... jos maalimies hidastelee, ehtii Anssi tehdä vaikka mitä omiaan. Puruotteet kunnossa ja siitä tuli nyt juteltuakin treenin jälkeen. Anssille kun ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään puruotteen parantamiseksi. Se puree täydellä otteella ja kovaa, ja kunnon otteen saatuaan (yleensä ensimmäisellä yrityksellä) se ei korjaile otettaan tai muutenkaan mutusta hihaa. Itse asiassa eilen viimeisessä purussa Anssi iski kiinni niin syvällä otteella, että suupielistä huulet olivat kovalla koetuksella ja aivan kireät. Autolla istuttiin sitten hiha suussa ensin seuraavan koiran koko treenin ajan ja sitten vieläkin vähän ennen kuin sain Anssin irrottamaan otteensa. Ja kertaakaan ei ote muuttunut.
Anssi on toistaiseksi ainakin irrottanut treenissä hihasta hyvin. Autolla sitten taas en ole viitsinyt alkaa sitä isompia komentelemaan, koska muutenkin Anssi ottaa minusta paineita ja on vakaasti sitä mieltä, että minusta on noissa puruhommissa vaan harmia ja lopetan kaiken hauskan kesken jne... "Hyvät" ohjeet sain kyllä, miten toimin treenin päätteeksi. Autolla siis ensin annan Anssin istua hiha suussa jonkin aikaa, sitten nätisti pyydän irrottamaan ja kun se irrottaa, niin sitten vielä ollaan ihan rauhassa ennen kuin aletaan siirtää hihaa minnekään... Joo-o, kaipa se toimisi, mutta meidän kohdalla tuo tyssää nätisti pyytämisen jälkeiseen kun-sanaan... Ei irrota ei. Ainoat keinot ovat komentaa irrottamaan sillä tyylillä, että muita vaihtoehtoja ei ole tai iskeä vesikuppi nenän alle. Ja tuota jälkimmäistä meillä käytetään, kun tuppaa Anssia melkoisesti janottamaan nuo treenit. :) Tällä kertaa vaan oli oma vesikuppikin jäänyt matkasta, joten sitä piti etsiskellä muualta ja se otti oman aikansa.
Tämä sunnuntai on mennyt lähes kokonaan kotona ollessa. Semmoisen melkein 13 tunnin yöunen jälkeen on pääkin tuntunut taas suunnilleen omalta. Ihan rauhassa on otettu kuitenkin, ilman sen suurempia huhkimisia. Koirat ulkoilivat suunnilleen koko päivän rennosti pihassa ja illalla käytiin lasten kanssa luistelemassa.
Lopuksi vielä etukäteen kaikille lukijoille hyvää itsenäisyyspäivää!
Kyllä se treeni siinä meni... Tottis kangerteli. En ollut miettinyt etukäteen, mitä tottistreenissä teen, Anssilla ei ollutkaan omaa ketjupantaa mukana, treeniliivi uupui ja vuorokauden kestäneistä pikkujoulujuhlista johtuen kuskin pää ei tuntunut olevan ihan kohdillaan. Ja koska kaikki nyt sitten luulee meidän treenanneen vuosisadan krapulassa, niin mitään semmoista ei sentään ollut. Ilmaiseen drinkkiin oikeuttavat lipukkeetkaan eivät omalta kohdaltani menneet kaikki. Kyllä se seuraavan päivän oireilu meni ihan vaan unen puutteen piikkiin. Niin hauskaa oli, että ei sieltä laivan tanssiravintolasta sitten kuitenkaan malttanut ajoissa mennä nukkumaan. Tällä kertaa unta kertyi matkan aikana sentään noin 2,5 tuntia, kun joskus pari vuotta sitten unisaldo vastaavalla reissulla oli reilu puolikas tunti... Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Aprikselle, joka joutui kantojuhtanakin toimimaan... Onneksi taakka ei ollut painavaa. ;)
No juu ja takaisin asiaan... Tottistreeni meni miten meni, purut sen jälkeen paremmin. Anssilla oli viettitaso korkeammalla kuin viimeksi (johtuen tauosta??) ja vietinvaihdot menivät paremmin kuin aiemmin, koska maalimies oli tällä kertaa nopeampi ja sähäkämpi liikkeissään. Anssille ei laiska ja hidas molari sovi... jos maalimies hidastelee, ehtii Anssi tehdä vaikka mitä omiaan. Puruotteet kunnossa ja siitä tuli nyt juteltuakin treenin jälkeen. Anssille kun ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään puruotteen parantamiseksi. Se puree täydellä otteella ja kovaa, ja kunnon otteen saatuaan (yleensä ensimmäisellä yrityksellä) se ei korjaile otettaan tai muutenkaan mutusta hihaa. Itse asiassa eilen viimeisessä purussa Anssi iski kiinni niin syvällä otteella, että suupielistä huulet olivat kovalla koetuksella ja aivan kireät. Autolla istuttiin sitten hiha suussa ensin seuraavan koiran koko treenin ajan ja sitten vieläkin vähän ennen kuin sain Anssin irrottamaan otteensa. Ja kertaakaan ei ote muuttunut.
Anssi on toistaiseksi ainakin irrottanut treenissä hihasta hyvin. Autolla sitten taas en ole viitsinyt alkaa sitä isompia komentelemaan, koska muutenkin Anssi ottaa minusta paineita ja on vakaasti sitä mieltä, että minusta on noissa puruhommissa vaan harmia ja lopetan kaiken hauskan kesken jne... "Hyvät" ohjeet sain kyllä, miten toimin treenin päätteeksi. Autolla siis ensin annan Anssin istua hiha suussa jonkin aikaa, sitten nätisti pyydän irrottamaan ja kun se irrottaa, niin sitten vielä ollaan ihan rauhassa ennen kuin aletaan siirtää hihaa minnekään... Joo-o, kaipa se toimisi, mutta meidän kohdalla tuo tyssää nätisti pyytämisen jälkeiseen kun-sanaan... Ei irrota ei. Ainoat keinot ovat komentaa irrottamaan sillä tyylillä, että muita vaihtoehtoja ei ole tai iskeä vesikuppi nenän alle. Ja tuota jälkimmäistä meillä käytetään, kun tuppaa Anssia melkoisesti janottamaan nuo treenit. :) Tällä kertaa vaan oli oma vesikuppikin jäänyt matkasta, joten sitä piti etsiskellä muualta ja se otti oman aikansa.
Tämä sunnuntai on mennyt lähes kokonaan kotona ollessa. Semmoisen melkein 13 tunnin yöunen jälkeen on pääkin tuntunut taas suunnilleen omalta. Ihan rauhassa on otettu kuitenkin, ilman sen suurempia huhkimisia. Koirat ulkoilivat suunnilleen koko päivän rennosti pihassa ja illalla käytiin lasten kanssa luistelemassa.
Lopuksi vielä etukäteen kaikille lukijoille hyvää itsenäisyyspäivää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)