Lomailua puruista Anssilla...

Anssilla oli eilen lomaa puruista. Viime viikon treeni kuitenkin jäi kirjoittelematta tänne blogiin, joten laitetaan siitä nyt jotain...

Eli 13.11. on ollut edellinen purutreeni. Anssi aloitti taas perusasennosta katsekontaktin jälkeen käynnistyksellä. Eka puru oli huono, sai huonon otteen, mutta etuhampaillaankin kuulemma piti tiukasti kiinni. Ei siis löysä ote edes tuolla tavoin epäonnistuneena. Olisikohan tullut taas tuossa purussa arviointivirhe tai jotain, koska oli ensimmäisen kerran treeneissä lunta maassa. Siinähän liukastelee hyvin helposti ja tulee lipsumisia. Myöhemmät purut taas hyviä.

Anssi vaan on alkanut hötkyillä hiha suussa istuessaan. Tiedä sitten, mistä oikeastaan ottaa paineita, mutta ei malta istua rauhassa kuin hetken ja sitten taas venkoilee jonnekin suuntaan. Pitäisi näyttää kunnolla, että siinä istutaan eikä vähdätä, mutta kun kuskin voimat tuntuu hupenevan jo tolppana ollessa, niin... Anssissa on voimaa kuin pienessä kylässä!

Vähän vietinvaihtoja otettiin ja haukkua pitäisi nyt alkaa säätää niin, että koira lakkaa pyrkimästä eteenpäin haukkuessaan. Ja entistä parempaa haukkua haetaan koko ajan...

Näin Anssilla. Typy on treenaillut muutaman kerran kasvattajan kera, mutta niistä en tiedä, kun en ole paikalla juurikaan ollut.

Talvikin tuli. Eikä tällä hetkellä styroksit loista tuolla pihalla. Muutenkin on Anssilla (ja tietysti muillakin koirilla) ollut hirven luiden kanssa ihan mukavasti askartelemista, joten alkaisikohan kohta olla Anssinkin suolisto styroksi-vapaata? Tänään aamusella oltiin pihalla koko porukka yhtä aikaa, kaikki lapset ja koirat sekaisin. Tuli siinä koirilla jotain pientä, ja lopuksi vähän isompaakin sanomista toisilleen... Anssi ja Damm ottivat yhteen, Typy ja Kökö ottivat yhteen, sitten vähän riitaa Anssilla ja Typyllä... Kaikki muut taisivat ikään kuin tapella keskenään, paitsi eivät Damm ja Kökö toistensa kanssa, muiden kanssa kyllä. Iltapäivällä Dammin ja Anssin kanssa lenkillä ollessani ei sitten kuulunut koko lenkin aikana yhtään ärinää. Oliskohan pojilla ollut jo päivän kiintiö täynnä, vai puhdistikohan aamun rähinä ilmaa vähän enemmänkin? Tiedä häntä... :)

Palaillaan taas...
    

Typystä otettiin kauniita kuvia...

... tänään Ventelällä. Lonkat tällä hetkellä suunnilleen A/B, kyynärät ihan priimaa, selästä tai mistään muustakaan ei moitteen sanaa. Vaakaan meno oli ollut vähän hankalaa, kun Typy oli moisen hökötyksen (koirien vaakahan on semmoinen simppeli muutaman sentin paksuinen levy lattialla, jonka päälle pitäisi mennä ja pysyä paikoillaan) nähdessään vakaasti päättänyt, että hän ei siihen kipua. Isäntä oli houkutellut ja maanitellut, Typy sitten taas painanut jarrua entistä kovemmin. Lopulta oli isännän nostovarsien avulla yksinkertaisesti nostettu koira vaakaan, tuloksena 24 kiloa.

Mörköikä tuolla neidillä on selvästi. Turkkikin alkaa näyttää lähtemisen merkkejä, joten juoksu sieltä kai on tuloillaan. Ikää neidillä kohta 8 kk, joten kaipa sen juoksun kohta kuuluukin tulla. Anssin pikkuinen pää menee varmasti sekaisin moisesta juoksentelusta, vaikka ei Anssi edelleenkään ole kovin selvästi osoittanut olevansa mies... Josko Typyn juoksun myötä alkaisi se koipikin nousta!??

Edittiä vielä... Anssi kotovaakalla 30,8 kiloa ja ikää siis vähän vajaa 14 kk. Iso??
  

Reeniä vaan...

Purutreenipäivä taas tänään... :) Ensin otettiin kylläkin hiukan tottista. Istuminen on meillä nyt ollut tauolla ja olen alkanut palautella Anssin mieliin maahanmenoa. Tänään nousi vietti kentälle saapumisessa vähän turhan paljon ja sen vuoksi seuraamisessa oli havaittavissa pientä hötkyilyä ja häsläämistä. Seuraamisesta maahanmenossa Anssi pyrkii siinäkin vähän vinoon. Otetaan nyt edelleen jonkin aikaa maahanmeno makupalalla ohjaamalla ja hyvästä suorituksesta palkkaus sillä makupalalla. Työjärjestys tässä(kin) asiassa meillä menee niin, että tekniikka kuntoon ihan rauhallisessa tahdissa, ja kun se osataan, niin sitten aletaan tehdä vietikkäämpää ja nopeampaa suoritusta.

Puruissa otettiin käyttöön ihan uusi hiha. Hyvä treeni Anssilla pääpiirteissään hihan uudenkarheudesta huolimatta... :)

Vähän vietinvaihtoa otettiin ja kyllä Anssi selvästi vaihtaa viettiä. Pari hyppyä myös, joista ensimmäinen meni ensin pieleen, eikä saanut kunnon otetta vaan joutui korjaamaan. Luultavasti tuo hypyn epäonnistuminen johtui siitä, että aiemmin olen hypyissä hieman jarruttanut Anssin menoa liinasta ja loppuun asti roikkunut siellä liinassa kiinni. Ja tämä ihan vaan siksi, että ei oltu maalimiehen kanssa isommin keskusteltu siitä, että Anssia ei kannata päästää vapaaksi hihan kanssa. Nyt on asia sovittu maalimiehen kanssa, joten uskalsin päästää Anssin ihan vapaasti hyppyyn ja kaipa siinä joku arviointivirhe koiralle tuli, kun ei tullutkaan jarrutusta liinasta. Myöhemmin otettiin toinen hyppy ja se meni hyvin.

Anssi sai kehuja hyvästä kyvystään rauhoittua, kun mitään ei tapahdu. Vaikka toimiessaan Anssi on erittäin aktiivinen, se esimerkiksi irrotuksen jälkeen istuu hiljaa paikallaan hihan ollessa sen edessä maassa. Edellisen treenin jäljiltä Anssi osasi myös jo ihan itse alkaa hakea kontaktia ohjaajaan saadakseen luvan jatkaa. Mutta tuon ajan, ennen luvan saamista, Anssi siis istuu rauhassa ja tosiaankin on hiljaa ilman mitään piippailuja. :)

Tästä on taas hyvä jatkaa...
    

Tottista ja jälkeä

Tänään pikainen tottistelu vaihteeksi asiantuntevien silmien alla. Kyllä se seuraaminen ja istuminen siitä alkavat sujua. Neuvoja saatiin taas ja päätin nyt jättää istumisen hetkeksi tauolle. Otetaan välillä katsekontaktin vahvistamista ja maahanmenoa. Josko päästäisiin tekemään kunnolla paikallaoloakin lähiaikoina...

Tottiksessa ei nyt palkattu patukalla kuin kerran lopussa. Saatuaan patukan Anssi ei siitä sitten taas irrottanutkaan. Enkä viitsinyt sitä käskeäkään irrottamaan, kun meillä on pientä ongelmanpoikasta ollut patukkaleikeissä siinä, että Anssi ei tuo minulle sitä patukkaa. Eli en nyt sitten viitsi enempää lisätä vettä myllyyn ja ottaa patukkaa väkisin, kun muutenkin Anssi taitaa olla sitä mieltä, että jos sen minulle tuo, niin sen menettää varmasti. Odoteltiin sitten auton luona melkoisen kauan... ja lopulta minun oli sitten käskettävä Anssi irrottamaan kuitenkin. Patukka pysyi paljon paremmin suussa kuin hiha eilen, eihän patukka paina niin paljon eikä sen pitäminen vaadi niin paljon voimaa koiralta. Aikani kuluksi kuvailin Anssia kännykällä:

Yks piän söpöläinen <3

Kentältä palatessa tehtiin matkan varrella jäljet Anssille ja Typylle. Ei vanhennettu jälkiä juurikaan, vaan ajettiin lähes tuoreeltaan. Typyllä oli jotain ongelmia matkassa mukana, mutta pääsi kunnialla loppuun saakka. Anssi jäljesti muuten hyvin, mutta välillä tyhjillä esiintyi sitä touhottamista taas ja sivustakatsojan mukaan kerran nenä nousi hieman tavallista ylemmäs. Mutta ei siis paha ollenkaan! Jäljet olivat pikatien vieressä, jälkien suunta tieltä pois päin ja Anssi oli jäljestäessä kuin ei näkisi tai kuulisikaan mitään autoja missään.

Eikä vieläkään loppukipon ilmaisua... Mutta kipossa olleista herkuista huolimatta Anssi ei ilmeisesti oikein malttaisikaan pysähtyä kipolle vaan jatkaisi jäljestystä. Pitänee tehdä vaan vieläkin pidempiä jälkiä, kun poika niistä niin innostunut on. :)
    

Anssiko iso??

On kuulemma Anssi saanut vähän lihaa luiden päälle. Leveyttä lisää joo... Mutta että iso?? Niin väitettiin tänään, mutta en taida uskoa... :)

Tänään oli purut taas. Koira ensin perusasentoon kentälle, mikä oli aikas hankalaa... Anssihan oli menossa vaan koko ajan, ei meinannut millään malttaa istua. Istui vihdoin ja siitä sitten ohjaajan käynnistyksellä lähdettiin. Hyvin käynnistyi. :) Purut hyvät ja ote ainakin omasta mielestä täysi. Ei vilku maisemat mistään raosta... Hieman muuttui Anssi epävarmaksi, kun maalimies meni piiloon ja hävisi näkyvistä. Mutta eiköhän tuo muutamasta kerrasta opi, että aktiivisesti kannattaa pyrkiä etsimään silti, vaikka äijä piiloon meneekin. Kyllä se sieltä jostain kumminkin esiin putkahtaa hetken päästä eikä häviä kokonaan. Lopuksi autolla istuttiin ja odotettiin tovi jos toinenkin... Vaikutti siltä, että oli hiha päässyt kasvamaan kiinni Anssin kitaan. Ei irrottanut, ei... piti vaan hihaa sitkeästi. Lopulta sentään päästi irti...

Ennen puruja otettiin pieni pätkä tottista. Seuraamista ja pysähtymistä. Aika hyvä, mutta parannettavaa on vieläkin. Olen ottanut nakkipalkalla tuota pysähtymisen istumista ja asento on suoristunut sillä. Patukalla nyt taas tuntui vietti nousevan heti hieman liiaksi. Pitää nyt ottaa nakkipalkkaa vielä ja panostaa katsekontaktiinkin enemmän.
    

Tänään parempi!

Anssin täytyy ilmeisesti saada päästellä isoimpia höyryjä ulos ennen jäljestystä. Tai sitte se vaikutti asiaan, että oltiin tänään toisen kerran peräkkäisinä päivinä jäljellä. Joka tapauksessa tänään jälki sujui selvästi eilistä paremmin.

Kävin taas ensin tekemässä jäljen ja tulin sitten käymään kotona. Nappasin Anssin ja Dampun mukaani ja mentiin metsään juoksentelemaan. Vajaan puolisen tuntia koirat siellä painoivat pitkin maita ja mantuja, sitten jatkettiin pellolle. Jälki oli taas pitkä, kaaren muotoinen, vaihtelevasti tyhjiä pätkiä ja päässä rasiassa nakinpaloja. Anssi touhotti vain alussa, sitten keskittyi jälkeen todella hyvin, ajoi tyhjät tarkkaavaisesti ja rauhallisesti, eikä edes huomannut autoja, rekkoja tai mitä siinä viereisellä tiellä nyt kulkikaan. Rasiaa ei vieläkään ilmaissut oma-aloitteisesti, mutta nyt ei vaatinut enää suullista käskyä maahanmenoon. Jäljen lopussa Anssi pysähtyi tutkimaan rasiaa ja menin sen vierelle sitä ihmettelemään. Siinä sitten katseltiin hetken toisiamme kysyvänä, että "mitäs nyt pitäisi tehdä?" ja Anssi toimi sitten ensimmäisenä ja meni maahan. Hyvä hyvä!!

Metsässä juoksennellessa mietin taas, että mikä rooli tuolla Anssilla tässä meidän laumassa oikein mahtaa olla... Damm on koirista vanhin, uros, kastroitu tosin. Anssi on päälle vuoden, mutta jostain meidän laumasta se kaiketi ottaa sen verran painetta, että ei edelleenkään merkkaile. Kinttu ei nouse, eikä nelinkontinkaan ole tarvis lorotella hajumerkkejä joka paikkaan.

Ja tuolla metsässä sitten Anssi tuntuu huolehtivan Dampusta. Se seilaa minun ja Dampun välillä ja pitää tarkkaan huolen, että molemmat pysyvät näkyvissä. Damm on aina ollut sellainen, että se menee vähän turhankin kauas minusta. Se saattaa ollaa näkymättömissä pitkiäkin aikoja ennen kuin huomaa tulla tarkistamaan, missä muut menevät. Joskus muinoin Turussa Damm lähti pellolta tois pualt jokkee rusakon perään, pinkoi jäätyneen Aurajoen yli ja jatkoi Ylioppilaskylään... Aikani odottelin, ja tulihan se sieltä viimein... :)

Anssi pitää paremmin huolen, että siltä ei pääse kukaan hukkumaan. Dampun kintereillä se metsässä juoksee, ikään kuin varmistaakseen, että Damm ei pääse häviämään näkyvistä. Koko ajan Anssi vilkuilee tarkkaan, missä minä menen. Joskus käy niin, että Damm pääsee kuin pääseekin livahtamaan Anssilta. Silloin Anssi selkeästi alkaa etsiä Damppua, juoksee minustakin kauemmas etsimään. Ja löytäessään Dampun Anssi käy päälle... Anssi näykkii ja ärisee, komentaa siis tosi kovasti lauman vanhempaansa. Minun lähelläni ja varsinkin, jos jään tarkkailemaan koiria, Anssi höykyttää Damppua vielä herkemmin. Meidän metsässä liikkumista yleensä säestääkin aina välillä kuuluva koirien ärinä...

Ja tuota samaa komentelua on tietysti ihan tuossa pihassakin... Anssi käy rähisemässä vanhemmille koirille milloin mistäkin syystä. Yleensä Damm ja Kökö eivät viitsi edes välittää Anssin rähinöistä, mutta joskus niiden on sanottava takaisin. Ja Anssi kyllä uskoo, jos Damm tai Kökö tosissaan sille sanoo takaisin. Mutta sitten täytyy taas hetken päästä mennä rähisemään jostain muusta...

Anssi on ilmeisesti myös ajatellut, että hyökkäys on paras puolustus. Jos menen ruokkimaan Anssia pihalle niin, että muut koirat ovat omissa tarhoissaan, täytyy Anssin varmuuden vuoksi käydä tarhojen ulkopuolella rähisemässä muille. Sama juttu, jos olen lähdössä autolla jonnekin. Anssi käy heti näykkimässä muita ja rähisemässä ympäriinsä, ettei vain kukaan muu mene lähelle autoa. Kateellinen äijä tuo Anssi...

Onko Anssi jotenkin epävarma paikastaan? Toisaalta se uskoo kyllä, jos vanhempi sitä komentaa, mutta toisaalta se näyttää yrittävän itse huolehtia myös vanhemmistaan ja pitää lauman koossa. Vai onko se laumassa kuitenkin ihan pohjasakkaa (no, ehkä Typyn yläpuolella kuitenkin...) ja kova hinku olisi edetä ylemmäs? Anssihan on jo pitkään ollut meidän laumassa se, joka varoittaa tulijoista, joten kaipa sille jotain puolustusviettiä on kehittymässä... Mutta täytyykö sen olla semmoinen Rähinä-Roope?? Eihän se meitä itseä paljon haittaa, mutta vähän vieraammat katsovat heti kieroon, eikä tuo tuommoinen kovin hyvää mainosta kyllä ole... Toiminnan mies Anssi kyllä on, se ei tyydy seuraamaan tapahtumia vierestä vaan änkeää vaikka väkisin mukaan. Se ei myöskään täällä omassa laumassa malta tarkkailla, onko ylipäätään aihetta mihinkään toimenpiteisiin, vaan se toimii varmuuden vuoksi vaikka mitään oikeaa syytäkään ei olisi...

No niin... vähän varsinaisen aiheen vierestäkin. Oikeasti Anssi on kyllä kiltti, oikea sylivauva, halailee ja pussailee (no okei, hieman hellävaraisempi saisi noissa toimissaan olla...) ja on semmoinen iloinen tapaus. Yleensäkin Anssi on siis semmoinen kuin kuuluukin, mutta tuo suhtautuminen muuhun koiralaumaan on vähän outoa. Mutta kai sitä jotain hämärää pitää jokaisessa olla. :)

Palaillaan taas...
   

Jäljestystä... neuvoja ja opastusta kaivattaisiin taas...

Tuli se jälkikin sitten tehtyä pitkästä aikaa taas. Iltapäivällä tein jäljen läheiselle rehupellolle. Jälki oli pitkä, ja koska pelto ei ole suuren suuri, tein kaarteita ja yhden kulmankin. Tyhjiä pätkiä oli vaihtelevasti. Välillä kävin kotona kääntymässä ja jälki ehti vanheta ennen jäljestystä noin puolitoista tuntia.

Anssilla oli kova hinku jäljestää. Paalulta lähdettiin hyvin ja Anssi jäljesti tosi hyvin ja suht rauhallisesti ne pätkät, joissa oli joka askeleella ruokaa. Tyhjän pätkän alettua vauhti kiihtyi ja jäljestystyyli muuttui "leveäksi". Tällä tarkoitan sitä, että vauhdin kiihtymisen lisäksi pää alkoi heitellä tiuhaan tahtiin puolelta toiselle leveämmin kuin ruoka-pätkillä. Anssilla tuntui kaikki olevan hyvin, kun joka askeleelta löytyi ruokaa, mutta tyhjillä pätkillä sille tuntui muodostuvan tarve löytää ruokaa välittömästi, lähes paniikinomaisesti tyyliin "kaikkimullehetinyt". Periaatteessa kai ihan hyvä, että koiralla on hinku siihen ruokaan, mutta pitäisiköhän tuohon touhottavaan jäljestystyyliin jotenkin puuttua tässä vaiheessa?

Kulman tein jostain ihmeen päähänpistosta niin, että sitä edelsi tyhjä pätkä ja ruoka alkoi kulmasta. Lisäksi en sitten jälkeä ajaessa enää tiennyt, missä kulma oli. Anssi ajoi kulman niin nopeasti, etten ehtinyt edes tajuta, miten se sen teki. Äkkiä vain koira oli kääntynyt poikittain ja oli etenemässä vasemmalle napsien ruokaa askeleilta. Korkeintaan pään mitan ehti kulmasta yli, joten hyvä suoritus tuo.

Jäljen lopussa oli rasiassa ruokaa. Rasia löytyi, mutta ei mennyt Anssi vielä oma-aloitteisesti maahan. Käskystä meni maahan kylläkin heti. Pikku hiljaa ilmaisua, eihän tässä nyt mikään kiire ole... :) Alkujaan suunnitelmana oli opettaa esineilmaisu kokonaan jäljestä erillään, mutta en minä näe siinä ristiriitaa, vaikka se rasia olisi siellä jäljen päässäkin. Eli otetaan hiljalleen ilmaisua aina jäljen päässä ja jossain vaiheessa sitten tehokuuri ilmaisua kokonaan erillään jäljestä. Vai onko tuossa joku pointti, että noin ei kannattaisi tehdä?

Anssilla on myös eräs ongelma. Tai lähinnä siis minulla itselläni on tämä ongelma Anssin kanssa... Jos joku osaa sanoa, miksi koira syö styroksia, niin kertokoon minullekin. Meillä on talon seinustalla styroksia eristeenä ja sitä Anssi syö. Tuo styroksi on maan alla, mutta äkkiäkös koira sen sieltä kaivaa. Valkoista styroksisilppua on pitkin pihaa ja Anssi imuroi sitä yksin ollessaan tai muuten silmän välttäessä ilmeisesti suoranaisella himolla... En ole kylläkään nähnyt Anssin syövän styroksia sitten pikkupentuaikojen, mutta joku sitä maata seinien viereltä kaivaa ja jostain sitä styroksisilppua Anssin sisuksiin kulkeutuu. Tuo ongelma haittaa myös treenejä, koska vaikka miten liikuttaisi koiraa ennen treenejä, niin silti saa välillä kerätä valkoisia kasoja kentältä kesken tottistreenien sekä nyttemmin näköjään myös pellolta kesken jäljestyksen...

Tietysti voisin kotona ollessamme pitää Anssin aina tarhassa tai sisällä niin, ettei se jää yksin ulos. Pienten lasten kanssa vaan on mahdottoman kätevää, kun voi päästää koiran esim. aamulla asioilleen ihan vaan ovesta ulos, eikä tarvitse lähteä minnekään. Meillä välillä jo pelkästään ulkona omassa pihassa käyminen on hankalaa, kun sisällä huudetaan. Toisaalta sitten voisin tietysti opettaa Anssin tekemään tarpeensa tarhaansa, mutta mitä järkeä siinä on, kun se sitä yrittää välttää. Lisäksi Anssi hyppii kovaa ja korkealle tarhassaan, jos toiset koirat ovat ulkona pihassa vapaana ja se joutuu olemaan tarhassa. Paikat hajoavat niissä hypyissä entisestään...

Kommentteihin saisi lykätä neuvoja jäljestykseen tai tuohon styroksiongelmaan. Tänään myös taas muutamat ohikulkevat kulkuneuvot aiheuttivat häiriöitä jäljestämiseen, mutta sitä asiaa kai saadaan helpotettua jäljestämällä vilkkaiden teiden varsilla. Vai?

Tässä näitä tämänpäiväisiä... Palailen astialle taas, kun on jotain kerrottavaa...