Siirryttiin hihaan

Eilen oli purutreenit taas. Aloitettiin kahvoilla varustetulla purutyynyllä, joka on erilainen kuin se meidän oma, jota aiemmin käytettiin. Tämä lainatyyny muistutti hieman varsinaisen hihan puruosaa, mutta oli kyllä edelleen ihan pehmeä. Ja Anssihan puri... :) Pari-kolme purua tyynyyn jahka Anssi oli sen saanut ensin haukulla liikkeelle. Kerran tai pari yritti sitä maahanmenoa edelleen, mutta ponkaisi nopeasti itse ylös ja haukkui taas.

Sitten siirryttiin hihaan. Saalistus hihalla ihan samanlaista kuin tyynylläkin. "Tolpan" lipsumisesta johtuen ensimmäinen hihapuru meni vähän pieleen ja sen seurauksena Anssi vilkaisi jotenkin kaihoisasti sinne suuntaan, jonne maalimies sen tyynyn jätti. "Ette viittis kunnon purtavaa hakea? Tommoseen viitti..." :(

Jotenkin vaan sitä liinaa pääsi livahtamaan semmoiset 10 senttiä lisää juuri strategisessa tilanteessa... Tarkkuutta siis vaaditaan siellä liinan toisessa päässä! Muuten hihapurut hyviä. Puruote oli hihalla ihan yhtä hyvä kuin tyynylläkin. Eikä Anssi sitä tyynyä sitten enää kaivannutkaan, kun hihan kanssa pääsi kunnolla vauhtiin. :)

Aiemmista, kuukausien takaisista jutuista johtuen Anssilla on ollut hankala istua "saalis" suussa. Se on istumaan käskiessä sylkenyt saaliin menemään ja sitten vasta iskenyt persusta maahan. Tämä istuminen purutyyny suussa saatiin kyllä jo viikko sitten jotenkin sujumaan ja nyt viikolla on harjoiteltu patukalla kotona. Nyt eilen sitten Anssipa istui yhdestä pikkuisesta pyynnöstä välittömästi purukalusto tiukasti naulittuna purutyynyyn tai hihaan! Ei pienintäkään ongelmaa siinä. Hyvä Anssi!

Nämä kaksi treeniä on aloitettu niin, että Anssi on saanut mennä "vapaasti" kentälle. Eli käytännössä Anssi kiskoo tasaista nelivetoa ja minä roikun jarruna perässä. Ja kentälle päästyä maalimiehen ärsykkeistä on aloitettu treeni suoraan. Ensi kerralla suunniteltiin tehtävän niin, että kun on tuota tyyliä päästy kentälle, otetaan perusasento ja siitä ohjaajan käynnistyksellä koira töihin. Saas nähdä, miten käy. :)

Tottista on otettu jonkin verran, mutta jäljestämässä ei ole tällä viikolla käyty. Flunssaa on ollut koko ihmisperheellä. Ensimmäisen sairastumisesta viimeisen lähes toipumiseen kului noin viikko. Nuhat ja yskänpoikaset jatkuvat edelleen, mutta kuumetta oli vain viikon ajan niin, että joka päivä oli ainakin joku kuumeessa.
    

Vanhoja tekeleitä...

Viime vuonna tuli lapsille tehtyä villapaidat. Liian isoja olivat vielä tuolloin, nyt vaikuttivat jo lähes sopivilta, mutta varmaan mahtuvat päälle vielä ensi vuonnakin... :)

Paitojen ohje oli Novitan lehdessä Syksy 2009. Lankana Novita Tempo.
   

Niin se aika rientää! Kolmen viikon kuulumiset...

Näyttää pahasti siltä, että olen päivittänyt blogia viimeksi kolmisen viikkoa sitten. Eipä sen jälkeen kovin kummoisia ole sattunut, sitä samaa vaan... Töitä, kotia, lapsia, koiria, tottista, jälkeä ja nyttemmin myös taas purut mukana kuvioissa.

Onnitteluja
Ihan alkuun pakko välittää onnitteluja taas... IPO-FH SM-kilpailuissa 8.-10.10. tasaisen varmasti hopeamitaleille jäljesti varsinainen jälkihirmu Bacteroides Foibos kera Maaritin! Onnea!!

Jäljestelyjä
Viime päivityksen jälkeen on jäljestely aika harvakseen, keskimäärin kerta viikossa. Syitä on vaikka miten, tekosyitä vielä enemmän... Mutta esimerkiksi pimeät illat tekee hiukan haittaa.

Syyskuun loppupuolella jäljesteltiin, mutta Anssin jälki meni täysin persiilleen... :( Pimeys ei vielä vaivannut, mutta kai jäljentekijän (eli siis minä ihan itse...) kakkulat oli sen verran koirankuolassa, että ei vaan nähnyt tallaavansa uutta jälkeä melkein koko matkalta jonkun vanhan makkarajäljen viereen. Nämä jäljet olivat samansuuntaisia, vanhalla jäljellä runsain mitoin herkullisia makkaranpalasia huolimattoman jäljestäjän jäänteinä, väliä jäljillä keskimäärin alle puoli metriä ja välillä jäljet suunnilleen päällekkäin. Vasta jäljestysvaiheessa siellä liinan päässä roikkuessa huomasin, että siinähän menee toinen jälki ihan vieressä. Anssi oli välillä hiukan sekaisin ja koko hommaa, erityisesti tyhjien pätkien jäljestystä, sekoitti sitten se, että vaikka omalta jäljeltä ei mitään syötävää löytynytkään, oli vieressä väärällä jäljellä jotain tosi herkkua. Mitä lie HK:n sinistä... :(
Ja sitten vielä ne autot... Jälki kulki tien suuntaisesti ja ne harvakseltaan ohi ajavat autot saivat Anssin kiinnostumaan taas aivan liian paljon. Auton mennessä ohi oli homma seis, pää ylhäällä ja silmät tiukasti nauliutuneena ohi kulkevaan koslaan. Paikalla sentään pysyttiin ja hommaa jatkettiin auton häivyttyä näkyvistä. Jälkiliinan toisessa päässä meinasi käämit palaa...

Onnistuneempi jälki saatiin aikaiseksi muutamaa päivää myöhemmin. Tein pitkän jäljen, alkuun tietä kohti ja sitten loiva kaarros niin, että loppuosa meni tien suuntaisesti. Tyhjät jäljellä jotain 10-15 askelta. Jälki vanheni sen aikaa, kun kävin koirapoikia ulkoiluttamassa metsässä. Napattiin Apris mukaan metsään ja hoidettiin pienet sienestelyt siinä sivussa. Aikaa meni ihan hujauksessa sen verran, että jälki ehti vanheta noin 1,5 tuntia! Sitten vaan jäljestämään ja Anssi oli kerrassaan SUPER! Jäljesti tarkkaan, keskittyi hyvin, ohiajavat autot eivät häirinneet, ihan alun jälkeen ei tyhjillä pätkillä vauhtikaan juuri kiihtynyt. :)

Viimeisin jälki olikin sitten ihan pimeää touhua... Siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Olin päivällä harkinnut meneväni tekemään Anssille jäljen, mutta jotain flunssaa tai liian raskas työpäivä takana en sitten jaksanutkaan. Kuuden aikaan illalla päätin sitten kuitenkin mennä sinne pellolle. Tein jäljen. Pitkän sellaisen. Sitten Anssin ja Dampun pikaulkoilutus metsässä ja sitten jäljestämään. Jälki ehti vanheta ehkä puoli tuntia. Jäljestämään lähtiessä oli jo piemeää, tuuli melko kovaa. Anssi oli ihan ihmeissään ja alku olikin vähän haparoivaa, johtuen luultavasti sekä pimeydestä että tuulesta. Loppua kohti työskentely parani. Nyt parilla viimeisellä jäljellä olen muistanut ottaa jäljen päähän rasian, jossa on jotain herkkua. Jospa näin saadaan esineilmaisuakin hiljalleen aloitettua.

Tottisteluja
Tottisrintamalla ei mitään merkittävää uutta. Seuraamisessa pysähtyessä istumista ollaan nyt treenattu. Ja vaikuttaa siltä, että istumisasento suoristuu hitaasti mutta varmasti. Muutama henkilöryhmätreeni on otettu, ihan vaan sillä lailla ohimennen ja huomaamatta. :D Jäävät liikkeet ovat nyt tauolla, mutta paikallamakuuta ja luoksetulon loppuasentoa on treenailtu myös vähän.

Tottistelut kentällä ovat olleet aika vähissä. Jotain pientä otetaan kuitenkin kotipihassa vähintään kaksi kertaa päivässä. Pitäähän hurtan sentään syödä! Eikä meillä enää osata syödä (tai siis ruokkia...) ilman mitään puuhastelua. Lähes pelkästään noilla ruokakuppitreeneillähän Damppukin nuo toko-kokeet on selvittänyt. Kentällä on käyty vaan saalisleikillä vähän hiomassa suoritusta. Tosin Damm on perusjutut opiskellut jo iät kaiket sitten, joten tokoon tarvitsi vain vähän väännellä liikkeitä...

Puruja
Anssin purutreenitkin alkoivat sitten taas. Josko nyt sitten kunnolla ja tavoitteellisesti??! Alku vaikutti ainakin lupaavalta... eikä vähiten siksi, että kuski tunsi pystyvänsä jopa kommunikoimaan uuden maalimiehen kanssa...

Nyt ekalla kerralla uuden molarin kanssa otettiin purut tyynyllä. Kolmas ja viimeinen(?) kerta, kun tyyny oli käytössä. Ihan lelu ainakin se meidän tyyny... Anssi runttaa sen kitaansa vaikka miten päin ihan linttaan. Maalimies tuumailikin, että Anssi saalistaa hyvin ja puree kovaa, puruotekin on käsittääkseni kunnossa. Haukkukin irtoaa hyvin, vaikka pari kertaa yrittikin tarjota maahanmenoa saadakseen saaliin liikkeelle.

Ensi viikolla puremaan taas... raportoin edistymisestä kyllä tänne.

Vaatekaupoilla
Se on hirvestelyaika taas... Ja koska meidän lenkkeilyt suoritetaan metsässä (kuka niitä teitä jaksaa tallata???), niin kävin tuossa hankkimassa Anssillekin huomioliivin metsästäjien varalta. Dampulle liivi hankittiinkin jo joskus viime vuonna. Parit kuvat tässä vielä...

      

Ollaan me sentään vähän jäljesteltykin...

Ei vaan ole jäljestykset päässeet blogin päivityksiin asti. Anssilla on pidetty kyllä vähän taukoakin, jäljestelyt on olleet vähän harvemmassa. Ja tämä ihan vaan semmoisen pienen "tyhjien" ongelman vuoksi... Tyhjillä pätkillä (siis ei ruokaa jäljellä) tuppasi pää nousemaan ja vauhti kiihtymään. Tulin sitten siihen tulokseen, että yritän ensin miettiä homman kuntoon ilman, että käyn jäljestämässä ja vahvistamassa ongelmaa entisestään.

Viime viikonloppuna sitten oltiin täällä, ja törmäiltiin luonnollisesti asiantuntijoihin, joilta pääsi kyselemään koirankoulutusneuvoja. Anssin jälkiongelmat tuli puitua myös ja ilmeisen hyvät neuvot saatiin. Tuon Hämeenlinnan keikan jälkeen on Anssin kanssa oltu jäljestämässä kaksi kertaa ja molemmat kerrat erittäin onnistuneesti, pää ei nouse tyhjilläkään, eikä vauhtikaan yritä kiihtyä niin kovaksi kuin aiemmin. Tästä on taas hyvä jatkaa, isot kiitokset Vesa Kuosmaselle. :)

Maalimiesongelmakin taisi ratketa samalla reissulla viikko sitten. Ekoja varjelustreenejä uuden maalimiehen kanssa odotellaan. Eipä siitä vielä sen enempää, kun tuntuu ne purutreenit jotenkin nyt olevan jonkinlaisessa muutostilassa siellä... Toivottavasti tästä nyt kuitenkin tulee jotain, eikä lopu ennen kuin alkaakaan.

Ja kun jälkiasioista ihan alkujaan alettiin kirjoittaa, niin parit onnittelut lienevät paikallaan...?
Nyt viikonloppuna kilpailtiin Huittisissa Saksanpaimenkoirien FH-mestaruuskilpailut, joissa voittajaksi jäljesti Evergrey's Terriermon ohjaajanaan Virpi Laamanen! Eipä taida Terriermon olla Anssille sukua, mutta samalta kasvattajalta on peräisin. Onnea voittajille ja myös Riitalle kasvattajana. Anssin kanssa yritetään tulla perässä... :D

Ja hienosti kakkossijalle selviytyi Bacteroides Foibos & Maarit Rostedt! Onnittelut! Maaritin kanssa on jäljestetty ja oppia saatu. Ehkä meillä tosiaan on mahdollisuuksia Anssin kanssa rämpiä edes jotenkin noita kisoja joskus läpi, kun on hyvä valmentaja. :)

Näin tänne... Ei mitään ihmeempiä nyt. Työt haittaavat harrastuksia jne, mutta jotain koitetaan koko ajan.
    

Dammille TK1

Dampun kolmas tokotuskoe oli tänään. Osallistuimme Raumalla RKS:n seuramestaruuskisoihin (vaikka emme siis kyseiseen seuraan kuulukaan) ja Damm sai kolmannen ykköstuloksensa tokon alokasluokassa ja näin ollen koulutustunnuksen TK1. Se on nyt "tervemenoa avoimeen", kuten tuomarin kommentti kuului.

Kokeessa oli erilainen liikejärjestys kuin aiemmin. Aloitettiin tietysti koirien tarkastuksella. Sen jälkeen luoksepäästävyys, jossa ei Dammilla ole ongelmia ollut. Sen jälkeen tehtiin yksittäissuoritukset ja nekin vähän muunnellussa järjestyksessä ja vasta ihan viimeisenä paikalla makaaminen. Jostain syystä kuski oli vähän muissa maailmoissa, eikä oikein muistu mieleen kaikkia yksityiskohtia, mutta pisteet on kuitenkin paperilla.

Osasuoritusten pisteet:

1. Luoksepäästävyys 10 (kerroin 1)
2. Paikalla makaaminen 9 (kerroin 3) -  tämä oli omasta mielestäni varsin huippu suoritus, koira tarkkaavainen ja aika hiljainen...
3. Seuraaminen kytkettynä 8 (kerroin 2) - piippaamisesta pisteitä pois, suoritus tuomarin mukaan näytti varsin hyvältä ja käännökset olivat hyvät.
4. Seuraaminen taluttimetta 7 (kerroin 4) - tämän suoritus oli jossain välissä ennen hyppyä ja meni ihan persiilleen... Koira ahdisti, piippasi, ja ohjaaja hortoili ties miten eteenpäin... :(
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 (kerroin 2) - tästä ei tunnu olevan mitään muistikuvaa... Tehtiinkö me tämäkin? Kaipa me tehtiin, kun pisteitäkin on saatu...
6. Luoksetulo 8,5 (kerroin 3) - koira jäi tarkkaavaisena paikalleen, lähti käskystä hyvin, tuli liian liki ja sivulletulossa hyppäsi kahdelle jalalle ennen siirtymistä. Ei siis hypännyt vasten, mutta nousi kuitenkin. Tuomari ehdotti, että joko pitää opettaa koira jäämään hieman kauemmas (ollut työn alla jo aika kauan...) ja siirtymään sivulle nätisti, tai vaihtoehtoisesti kutsua koira suoraan sivulle. Joppahoppaa... tuota en taas ollutkaan muistanut, että tokossa sen voi tehdä niinkin. Tosin ei se ainakaan näin äkkiseltään tuntunut toimivan, kun tuossa pihassa iltaruuan yhteydessä suoraa sivulletuloa kokeilin. Mutta harjoitellaan...
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 (kerroin 2) - ahdisti seuraamisessa, jäi hyvin seisomaan, hieman piippasi. Eli sitä normaalia...
8. Estehyppy 8 (kerroin 2) -  koira oli juuri kiinnittänyt huomionsa kehän reunalla oleviin ihmisiin, kun hyppy-käsky tuli. Eikä tietenkään muuta reagointia siihen, kun pällistely ohjaajaan, että "mitä sinä sanoit??". Uusi käsky ja mallikas hyppy ja tällä kertaa jäi taas ihan oikein esteen taakse seisomaan ja odottamaan.
9. Kokonaisvaikutus 8 (kerroin 1) - piippati piipaa......

Pisteet yhteensä 161,5 ja siis ykköstulos ja koulutustunnus TK1. Sijoitus taisi olla toiseksi viimeinen. :) Seuraavana on mentävä sitten jo avoimeen luokkaan, kun enää ei saada kisata alokkaassa.

Kiitokset vielä Makelle koeseurasta, "erinomaisesta" kartanluvusta, pisteiden kirjaamisesta ja ynnäämisestä, tavaroiden kuskaamisesta ja yleisenä naulakkona toimimisesta! :)
   

Paljon onnea vaan... Anssi 1 vuotta!!

Siitä on sitten jo vuosi, kun Anssi tupsahti tähän maailmaan ja Riitan hellään hoivaan. Muutamien viikkojen päästä tulee täyteen vuosi siitä, kun Anssi matkusti pois Riitan hoivista ja muutti meille (toivottavasti ei kuitenkaan kovasti huonompaan hoitoon...) sekoittamaan lauman järjestyksen. :)

Laumassa on tosiaankin tapahtunut jos jonkinlaista muutosta Anssin tulon jälkeen. Ensin tietysti pentu sotki isompien pasmat. Sitten Damm pääsi eroon kulkusistaan ja muuttui kohtsillään sen jälkeen hälläväliä-asenteen huithapeliksi. Sitten lähti Bessi ja jätti vanhimman nartun raskaan taakan Kökölle. Sitten tuli vielä Typy, joka terrorisoi kaikkea ja kaikkia (että sori vaan, mutta näin se on...). 

Anssi on kohottautunut laumajärjestyksessä pohjalta jo vähän ylöspäin ja aktiivisesti pitää huolta koko poppoosta. Myös vanhempia koiria pitää laittaa välillä ruotuun. Anssi tuntuu tuntevan vastuuta muista, ei ole kovinkaan tyytyväinen muiden toimintaan ja komentaa siis myös vanhempiaan tämän tästä, varoittaa kaikesta reviiriä lähestyvästä uhasta (ja vähän muustakin) ja yrittää pitää Typynkin siellä minne se kuuluu. Typyn kanssa on kyllä vähän hankalaa... Isommat vastaavat pikku komenteluun antamalla samalla tavalla takaisin, mutta Typy sen sijaan käy kimppuun epäreilusti takaapäin ja milloin roikkuu hampaillaan niskassa ja milloin takajalassa...

Vuosi täynnä, 12 kuukautta... Se olisi sitten osallistumisoikeus BH-kokeeseen iän puolesta. Koulutus on kylläkin vielä vähän vaiheessa: seuraaminen sujuu, pysähdyksissä istuminen kesken (yrittää istua vinoon), liikkeestä istuminen vielä hidas, liikkeestä maahanmeno täysin kesken, luoksetulo sujuu, paikallaolo ihan alkutekijöissä... Kaupunkiosuus on myös vähän epävarmalla tolalla: ei osaa kulkea nätisti hihnassa (mutta se ei onneksi paljon haittaa, ei osaa meidän muutkaan koirat), ihan lähituntumaan tunkevista ihmisistä ei ole paljon kokemusta, autot tekee haittaa, polkupyörät tms. ei kai juurikaan hetkauta, kytkettynä paikalleen jättäminen varmaan muuten sujuu mutta häiriökoiran kanssa ei ole kokeiltu... Tekemistä vielä siis riittää.

Anssi ei erikoisemmin juhli syntymäpäiväänsä. On matkoilla. Lahjaksi poika saa pätkän sian selkärankaa. Sitten jatketaan hommia taas sekä tuon BH:n että myös jäljestämisen suhteen. Maalimies kun jostain vielä löytyisi, niin päästäisiin puremaankin taas... (Jos joku tietää, mistä kelpo hihanheiluttaja löytyisi, niin vinkkiä otetaan mielellään vastaan.)

Anssille paljon onnea syntymäpäivänä koko muulta laumalta!

Anssin kaikille sisaruksille myös onnittelut 1-vuotissynttäreiden johdosta!

Sekä Riitalle kiitos kaikin puolin kivasta, energisestä ja innokkaasta koirasta! :)

    

Hyvää syntymäpäivää Kökö!!

Kökö täytti tänään 7 vuotta. Onnittelut Kökölle koko laumalta! Syntymäpäivä on mennyt leppoisasti kotioloissa ilman sen suurempia juhlallisuuksia.

Kökö lähettää terveisiä ja onnitteluja sisaruksilleen, etenkin Keksille, jos sattuvat kuulolla olemaan!